Vuosi lähenee loppuaan ja laskeudumme kohti joulua. Minulle joulu on aikaa yhdessäololle ja rauhoittumiselle. Vaikka jouluna yhdessäolon merkitys korostuu, asettaa tämä aika sille myös haasteensa koronapandemian myötä. Tänä eristäytymisen aikana tulee usein pohdittua, kuinka tärkeää on yhteenkuuluvuuden tunne.

 

Historia on opettanut meille, kuinka yhdessä tekemällä voidaan saavuttaa ihmeitä. Kun palaamme Suomen itsenäisyyden alkuaikoihin tiedämme, ettei kansankuntamme ollut yhtenäinen. Päinvastoin. Suomen ensimmäisinä vuosikymmeninä tehtiin työtä sen eteen, että yhtenäisyys ja luottamus jälleen palautuisivat kansalaisten keskuuteen. Tarina talvisodan ihmeestä on meille kaikille tuttu.  Menneiden sukupolvien yhteistyöllä ja uhrauksilla turvattiin meille rakkaan isänmaamme tulevaisuus. Suomalaisen hyvinvointivaltion rakentaminen alkoi ja sen hedelmistä meistä jokainen nauttii vielä tänäkin päivänä. Mitä voisimme tästä oppia?

 

Kun katsomme Suomea 2020-luvulla, näemme jälleen yhtenäisyyden murentumista. Sosiaalisen median vastakkainasettelua korostava keskustelutyyli sekä anonyymin kommentoinnin tuomat mahdollisuudet asiattomien kommenttien viljelyyn ilman vastuuta, ovat osa ongelmaa. Toisaalta sosiaalinen media myös kuplauttaa.  Eri mieltä olevan voi yhdellä klikkauksella estää ja erilaiset mielipiteet samalla unohtaa. Poliittisten päättäjien työstä mediaan nostetaan vain riidat ja erimielisyydet. Yhteistyöllä ja onnistumisilla on harvemmin julkisuudessa painoarvoa. Väärän totuuden puhumisesta on tullut totuutta tärkeämpää.

 

Tämä aika, joka ajaa meitä erilleen, uuvuttaa minua.  Jos jotain politiikasta on jo pidempään puuttunut, niin empatiaa.  Empatiaan kuuluu sen tunnustaminen, että asioilla on monta puolta. Ja asioiden takana on aina ihminen.

 

Sydämen sivistys konkretisoituu siinä, miten puhumme toinen toisillemme.  Me kaikki emme voi samanlaisiksi ja samanmielisiksi tulla. Mutta toivoisin, että meillä jokaisella olisi aikaa kuunnella myös niitä erimielisiä ja löytää yhteistä maaperää. Sillä kohtaamalla, kuuntelemalla ja kyselemällä voimme lisätä myös omaa ymmärrystämme.  Miksi pyrkimys ymmärtää toista on niin tärkeää? Siksi, että ilman ymmärrystä ei ole myöskään luottamusta. Luottamus puolestaan on yhteiskuntamme vakauden pohja.  Suomen tulevaisuuden kannalta tämä on ehkä kaikista tärkein kysymys.

 

Vanhassa sananlaskussa “kohtele muita niin kuin toivoisit itseäsi kohdeltavan” piilee syvä viisaus. Kun käännämme katseemme joulun jälkeen kohti uutta alkavaa vuotta, voi meistä jokainen tehdä pienen lupauksen. Lupaan kohdata kanssaihmiseni enkä käännä selkääni erimielisille.  Muutos on mahdollinen, jos siihen itse uskomme.  Ja jos teemme yhdessä työtä sen eteen.

 

Toivon sinulle rauhallista joulua ja onnellista uutta vuotta 2022!