Artikkelit

Tänään 8.9. vietetään YK:n kansainvälistä lukutaitopäivää. Päivän tarkoituksena on muistuttaa lukutaidon merkityksestä ja koulutuksen tärkeydestä kestävän tulevaisuuden rakentamisessa. Lukutaito on ihmisoikeus. Taito lukea mahdollistaa yksilön kehittymisen ja kouluttautumisen. Globaalissa kuvassa lukutaidolla on merkitystä sukupuolten välisen tasa-arvon, kestävän rauhan, kehityksen ja demokratian toteutumisen kannalta.

Lukutaito on tärkeimpiä taitojamme. Kun asiaa hetken pohtii, ei mieleen nouse montaakaan arkista asiaa, josta selviäisimme ilman taitoa lukea. Samalla se tekee oman olon etuoikeutetuksi. Maailmassa on nimittäin edelleen 800 miljoonaa aikuista lukutaidotonta. Maailman lukutaidottomista 98 % elää kehitysmaissa. Naisia maailman lukutaidottomista aikuisista on 64 %.

Suomea pidetään lukutaidon huippumaana, mutta matkamme tähän pisteeseen on ollut pitkä. Lukutaito oli pitkään vain yläluokkien etuoikeus eikä tavallinen kansalainen nähnyt lukutaidon hyötyjä suomenkielisten tekstien pitkään puuttuessa ja oppimisen tapahtuessa pääosin toistamalla ja ulkoa opettelemalla. Lukutaidolle tuli enemmän käyttöä vasta 1800-luvun alkupuolella, kun rahvaalle alettiin perustaa kansankirjastoja ja ensimmäiset suomenkieliset sanomalehdet syntyivät. Kuitenkin vasta vuoden 1921 oppivelvollisuuslaki saattoi suomalaiset tehokkaasti lukutaidon opetuksen piiriin. Tässä uudistuksessa Keskustan edeltäjällä Maalaisliitolla oli keskeinen rooli.

Lukijoiksi meitä kasvattaa koti, koulut ja kirjastot. Lukukeskuksen keväällä 2020 teettämän tutkimuksen mukaan suomalaiset arvostavat lukemista ja lukutaitoa ja haluaisivat lukea enemmän. Aikuisista 60 prosenttia kokee lukevansa tai kuuntelevansa kirjoja liian vähän. Näistä aikuisista reilu 70 prosentti mainitsee syyksi vaikeuden keskittyä lukemiseen. Arjessa lukemisella on myös kilpailevia ajanvietteitä, kuten tv:n ja elokuvien katsominen, jolloin aikaa lukemiselle ei löydy.  Ajanpuutteen ovat maininneet syyksi vähäiseen lukemiseen myös pienten lasten vanhemmat. Heistä 63 prosenttia kokee lukevansa lapsilleen liian vähän.

Kirjastoilla on ollut koulun ohella tärkeä rooli suomalaisten lukutaidon vahvistamisessa. Kirjastot ovat myös ainutlaatuinen kunnallinen palvelu. Pitkien etäisyyksien maassamme se on myös yksi saavutettavimmista palveluista.

Vaikka suomi on pitkään paistatellut lukutaidon mallimaana, on huoli lukutaidon eriytymisestä nykytutkimuksen valossa aito.  Suomi on edelleen lukutaidon kärkimaa, mutta oppilaiden väliset osaamiserot olivat vuonna 2018 Suomen PISA-tutkimusten historian suurimpia. Sosioekonomisen taustan vaikutus oppimistuloksiin on 2010-luvulla vahvistunut entisestään.

Suurin kasvu heikosti lukevien määrässä on tapahtunut alimmissa sosioekonomisissa ryhmissä. On huolestuttavaa, että lukemisen ja lukutaidon eriarvoistuminen näkyy jo varhaislapsuudessa. Ensimmäisen luokan aloittaneiden oppilaiden taustoja kartoittaneessa tutkimuksessa lukeminen näyttäytyi erityisesti korkeakoulutettujen perheiden harrastuksena.

Lukutaito luo pohjan lapsen ja nuoren osaamisen kartuttamiselle. Siksi lukutaidon eriytymiseen tulee suhtautua vakavasti. Resursseja tulisikin suunnata perheiden lukuharrastuksen tukemiseen, jotta jokaisella lapsella olisi tasa-arvoinen mahdollisuus lukea. Myös meillä päättäjillä on tässä roolimme. Tuoreena päätöksenä on opetus- ja kulttuuriministeriön kesäkuussa myöntämä lähes viiden miljoonan euron avustuksen lukutaitoa ja lukemisen kulttuuria vahvistamiin toimiin perusopetuksen 7–9- luokille. Avustuksella viedään eteenpäin Koulutuspoliittisen selonteon tavoitetta varmistaa oppilaille riittävät lukutaitoon liittyvät perustaidot.

Lukutaito on myös perusta niille taidoille, joita yhä nopeammin muuttuva maailma meiltä jokaiselta vaatii. Kyky ymmärtää lukemaansa ja arvioida sitä kriittisesti on tämän ajan informaatiotulvassa valeuutisten keskellä välttämätön kansalaistaito.

Kansainvälisen lukutaitopäivän kunniaksi kannustankin jokaista meitä ottamaan arjestaan hetken lukemiselle. Sen voi toteuttaa joko yksin  tai yhdessä perheen ja läheisten kanssa. Antoisia lukuhetkiä kaikille!

Kirjoitus on julkaistu Kiuruvesi-lehdessä 8.9.2021. 

Pitkä kuuma kesä alkaa taittua kohti syksyä, kun elokuu vaihtui syyskuulle. Samalla käynnistyy myös politiikan syyskausi. Kunnanvaltuustoissa se tarkoittaa valtuustokauden aloittamista uudella päättäjäjoukolla, Eduskunnassa taas olemme kääntyneet kohti vaalikauden loppupuolta. Tämä tarkoittaa sitä, että monet suuret yhteiskunnalliset uudistukset ovat konkretisoitumassa paikallisesti.

Yksi näistä uudistuksista on sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistus, joka muuttaa kuntien toimintakenttää. Sote-uudistuksen toteutuessa hyvinvointialueille siirtyvät sekä sosiaali- ja terveyspalvelut että palo- ja pelastustoimi. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö kunnilla olisi jatkossakin roolia hyvinvoinnin ja terveyden edistämistyössä. Liikunta-, ruoka- ja kulttuuripalvelut, liikennejärjestelyt ja kaavoitus. Ne kaikki ovat omalta osaltaan yhteydessä hyvinvointiin ja terveyteen.

Väestön ikääntyessä ja sairastavuuden kasvaessa kustannukset tulevat lähivuosina vain kasvamaan. Esimerkiksi liikkumattomuuden kustannukset yhteiskunnalle ovat yli 3 miljardia euroa vuodessa. Tällä hetkellä vain kolmannes suomalaista saavuttaa liikuntasuosituksen. Tämän tulisi olla hälyttävä tieto. Liian vähäisestä liikunnasta koituvat menot kasvavat merkittävästi tulevaisuudessa, jos liikunnan määrä vähenee samalla kun väestö ikääntyy.

Samalla koronakriisi on tuonut omat haasteensa. Sosiaalisen kanssakäymisen väheneminen pandemian keskellä on lisännyt yksinäisyyttä kaikissa ikäryhmissä. Esimerkiksi nuorten harrastustoiminta oli pahimman kriisin aikana rajoitettua eikä etäkoulu mahdollistanut tärkeitä arjen kohtaamisia. Rajoituksia tarvittiin, muttei niiden hyvinvointivaikutuksia voida kiistää. Koronan hyvinvointivelka tuleekin konkretisoitumaan tulevina vuosina.

Sote-uudistus parantaa terveyspalveluiden saavutettavuuteen ympäri Suomen, mutta pelkkien sote-palveluiden kehittäminen ei kuitenkaan riitä. Tarvitaan painopisteen muuttamista ennaltaehkäisevän työn vahvistamiseen. Yksi askel on kuntien roolin vahvistaminen, mihin on rahoituksen kautta luotu kannusteita. Sote-uudistuksen myötä kuntien rahoituksen valtionosuuden suuruus määräytyy jatkossa osaksi niiden tekemän hyvinvoinnin ja terveyden edistämistyön mukaan. Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen valtionosuuden lisäosan eli HYTE-kertoimen avulla kannustetaan kuntia jatkamaan tärkeää ennaltaehkäisevää työtä. Kuntien rinnalla niin järjestöillä kuin seurakunnilla on keskeinen rooli ennaltaehkäisevässä työssä.

Parantamalla kansanterveyttä ehkäisemme pahoinvointia, vähennämme terveyspalveluiden käyttöä sekä esimerkiksi sairauspoissaoloista ja ennenaikaisesta eläköitymisestä johtuvia yhteiskunnallisia kustannuksia. Terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen tulee olla ohjaava periaate kaikessa päätöksenteossa. Tärkein päättäjä katsoo kuitenkin jokaisen omasta peilistä.

Kirjoitus on julkaistu Iisalmen Sanomissa 2.9.2021.