Erityisosaajia on houkuteltu ulkomailta Suomeen jo pitkään. Esimerkiksi ohjelmistoalan huippuosaajista käydään kiivasta kansainvälistä kilpailua. Alan osaajat ovat hyvin liikkuvia ja hyvä esimerkki paikkariippumattomasta työskentelystä. Korona-aika on kirvoittanut tarinoita Kalifornian Piilaakson työntekijöistä, jotka ovat muuttaneet Suomen harvaan asutulle maaseudulle hyvien tietoliikenneyhteyksien päähän työskentelemään ja nauttimaan luonnonrauhasta. Suomella on kilpailussa käsi täynnä valtteja. Merkittävää on, miten kortit pelataan.

Huippuosaajia täytyy jatkossakin Suomeen saada. Kuitenkin suurin osa Suomeen työperäisesti maahanmuuttavista työskentelee suorittavissa tehtävissä. Suomessa vallitsee eri aloilla työvoimapula, joka haittaa yritysten kasvumahdollisuuksia ja investointikykyä. Erityisesti Suomessa on pula ammattitaitoisesta työvoimasta eli koulutettua ja kokenutta työvoimaa ei riitä yritysten tarpeisiin. Sen vuoksi työntekijöitä pitäisi saada Suomeen muualta.

Viime vaalikaudella pääministeri Sipilän johdolla käynnistettiin Talent Boost -toimenpideohjelma, jota on tällä kaudella laajennettu erityisosaajista laajemmin työvoiman maahanmuuttoon. Osaavan työvoiman maahanmuuttoa on helpotettu lainsäädäntöä, viranomaismenettelyjä ja järjestelmiä kehittämällä. Hallituksen tavoitteena on lyhentää työperusteisten oleskelulupien käsittelyaikoja kuukauteen. Pitkät käsittelyajat vaikuttavat siihen, että osaajat voivat valita jonkin toisen maan työskentelypaikakseen. Työvoimasta kun on pulaa toisaallakin.

Toissaviikolla päättyneessä hallituksen puoliväliriihessä hallitus linjasi työllisyystoimista. Työperäistä maahanmuuttoa on tarkoitus vähintään kaksinkertaistaa nykytasosta vuoteen 2030 mennessä. Kehitys on hyvä, koska Suomessa on pula esimerkiksi sairaanhoitajista, hitsaajista, rakennusinsinööreistä ja sovelluskehittäjistä. Työvoiman tarve ei ole vain joillain aloilla vaan hyvin monipuolisesti.

Väistämättä jotkut suomalaiset joutuvat kilpailemaan samoista työpaikoista ulkomailta työn perässä muuttavien kanssa. Hallitus päätti myös uudistaa jatkuvaa oppimista. Tosiasia onkin, että suomalaisten osaamistasoa on kyettävä nostamaan. Korkeakoulutettuna maana suomalainen tutkimus- ja kehitystoiminta on monilla aloilla huippuluokkaa. Kuitenkin ammattitaitoisesta työvoimasta kärsitään jopa niin paljon, että yritykset eivät uskalla investoida ja kasvattaa toimintaansa.

Yritykset tarvitsevat työvoimaa, joka osaa tehtävänsä. Nykyisellään kausi- ja urakkatyöntekijät korostuvat tilastoissa, mikä toki on yksittäisten yritysten tuloksen kannalta hyvä asia. Kuitenkin osaavaa työvoimaa pitää kyetä houkuttelemaan Suomeen myös pitempiaikaisten, työllisyysvaikutuksia aikaansaavien tarpeiden osalta. Korkean teknologian aloilla erityisosaajien palkkaaminen voi vahvistaa yritysten kasvua ja kansainvälistymistä synnyttäen samalla uutta työtä muillekin. Työperäisellä maahanmuutolla on suoria vaikutuksia koko kansantalouteen, kuten bruttokansantuotteen kasvuun ja kestävyysvajeen pienentämiseen. Osaajia on siis syytä Suomeen odottaa ja houkutella.

 

Kolumni on julkaistu 12.5.2021 Iisalmen Sanomissa.

Käynnissä olevat megatrendit muuttavat maailmaa nopeasti. Ilmastonmuutos, kaupungistuminen ja ikääntyminen ovat eräät merkittävimmistä, jotka koskettavat myös suomalaisia. Suomi on ensimmäisiä hyvinvointivaltioita maailmassa, jossa merkittävä määrä väestöstä on ikääntynyttä. Tämän vuoksi vanhuus myös muuttuu nopeasti. Ei ole kahta samanlaista vanhusta, saati kahta samanlaista vanhuutta.

Omannäköisen vanhuuden rakentamiseen – ja sen mahdollistamiseen – onkin syytä kiinnittää huomiota elämän polulla. Nykyisessä hallitusohjelmassa pyritään maakuntien ja kuntien yhteistyöllä tukemaan myös ikääntyvien ihmisten hyvinvointia. Palveluiden avulla pyritään vahvistamaan eri-ikäisten ihmisten kykyä huolehtia omasta hyvinvoinnistaan ja terveydestään.

Hyvinvointi ja terveys korostuvatkin tulevaisuuden vanhuudessa. Urat pitenevät paremmin voivien vanhusten toimesta ja työelämään osallistuminen lisääntyy. Työelämässä tarvitaan joustoja myös ikääntyvien työntekijöiden suhteen ja erilaiset työn organisoimisen tai eläkkeen ja työn yhdistelmät yleistyvät. Tämä on merkittävää myös kansantalouden kannalta, kun nopeasti ikääntyvät suomalaiset myös tarvitsevat ja käyttävät aiempaa enemmän hoivapalveluita. Kaikkien työpanos on merkittävä.

Koti ja asuminen ovat vanhuuden hyvinvoinnissa keskeisellä paikalla. Laitosmaisen asumisen sijasta monet tahtovat asua mahdollisimman pitkään kotona. Yhteisöasuminen voisi olla eräs tapa mahdollistaa kotiasuminen vielä toimintakyvyn heikentyessäkin, mutta torjua yksinelämisestä helposti seuraavan yksinäisyyden mukanaan tuomaa turvattomuutta. Turvallisuutta voidaan lisätä oikealla yhteiskuntapolitiikalla, päätöksillä siitä, miten Suomea rakennetaan.

Konkreettinen rakentamiseen liittyvä asia on kuntien kaavoitus. Yhteisöasumiselle on tilausta ja kuntien tulisikin huomioida asumismuoto kaavoituksessaan. Asumismuoto lisää ihmisen hyvinvointia kaikilla mittareilla – fyysisesti ja psyykkisesti voidaan paremmin ja yksinäisyys selätetään. Yhteisöasumista edistettäessä tulee kuitenkin huolehtia, että yhteisötalot eivät muodostu varakkaiden yksinoikeudeksi, vaan asumisoikeusasunnot ja sosiaalinen asuntotuotanto huomioidaan myös.

Osa kaupungistumista on myös ikääntyneen väestön muutto kaupunkikeskuksiin hoivan tarpeen lisääntyessä tai siihen varautuessa. Yhteisöasumisella voisi olla annettavaa myös väljemmässä Suomessa. Omalta kylältä ei ehkä olisikaan enää pakko muuttaa hoivakotiin lähitaajamaan, jos tuttu kyläyhteisö asuisikin saman katon alla. Sama pätee kaupunginosien yhteisöihin.

Tärkeää on ennakoida tulevaisuuden vanhuuden tarpeita. Ennakointia on hyvä tehdä niin yksilön kuin yhteiskunnankin tasolla. Oman näköisensä vanhuuden eläminen on jokaisen ihmisen oikeus ja se pitää mahdollistaa tulotasoon tai postinumeroon katsomatta.

 

Teksti on 26.3.2021 julkaistun Vanhustyö-lehden 2/2021 pääkirjoitus.

Kuntavaalit kolkuttelevat aivan kulman takana. Ehdokasasettelu päättyy jo ensi viikolla ja vaalit pidetään tällä tietoa 18. huhtikuuta. Kevättalven kierähtäessä kevääksi kuntavaaleja varjostaa heikkenevä koronavirustilanne. Muuntoviruksen nopea leviäminen aiheuttaa ymmärrettävästi huolta.

Edellisissä kuntavaaleissa vuonna 2017 äänestysprosentti kipusi 58,9 prosenttiin. Aktiivisuus vaaliuurnilla oli 2000-luvun keskivertotasoa. Koko tähän mennessä kuluneen vuosituhannen äänestysaktiivisuus on liikkunut noin 60 prosentissa, yleensä alle. Tämän kevään kuntavaaleissa äänestysprosentti saattaa jäädä vaisuksi koronavirustilanteen vuoksi.

Demokratian kannalta kehitys on huolestuttava. Kuntavaaleissa on kyse lähidemokratiasta. Se tarkoittaa oikeutta olla päättämässä työ- asuin- tai muuta lähiympäristöä koskevista asioista. Julkisen valinnan teorian mukaan kauas karkaava päätöksenteko tapaa byrokratisoitua. Läheisyysperiaatetta noudatetaan laajasti, mistä hyvänä esimerkkinä toimii Euroopan unioni. Päätökset tulee tehdä hallinnon alhaisimmalla mahdollisella tasolla ja ylemmille tasoille asiat siirtyvät vain, mikäli päätöksiä ei alempana voida tehdä.

Kuntapolitiikassa päätetään hyvin arkisista ja konkreettisista asioista. Kunnanvaltuuston tehtävistä säädetään kuntalaissa. Valtuuston tehtävänä on päättää esimerkiksi kunnan strategiasta, talousarviosta ja -suunnitelmasta. Paperinmakuisista termeistä huolimatta kyse on erittäin tärkeistä asioista. Päätökset konkretisoituvat kuntalaisten elämään veroprosenttina, lähikirjastoina ja -kouluina tai tarjolla olevien kulttuuripalveluiden muodossa. Vaikka jotkut yrittävätkin muuta väittää, kuntavaaleissa ei päätetä Suomen EU-linjasta tai hallituksen kokoonpanosta.

Tuleva kuntavaalikausi on merkittävä. Sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistuksen toteutuessa hyvinvointialueille siirtyvät sekä sosiaali- ja terveyspalvelut että palo- ja pelastustoimi. Kunnallisesta päätöksenteosta vapautuu paljon resursseja keskittyä esimerkiksi koulutuksen, varhaiskasvatuksen ja kaupunkisuunnittelun sekä maankäytön teemoihin. Vaalikaudella laadittavat kuntastrategiat kohti 2030-lukua ovat merkittäviä. Käynnissä oleva terveyskriisi on saranakohta, jonka aikana maailma muuttuu vauhdilla ja jonka jälkeen parhaiten menestyvät uskottavan vision ja strategian esittäneet toimijat.

Kunnat ovat keskeisessä roolissa, kun Suomea luotsataan kriisinjälkeiseen aikaan. Nyt aloittavat kunnanvaltuustot pääsevät miettimään, miten juuri oma kunta voisi parhaiten menestyä, kun paikkariippumatonta työtä tekevät asiantuntijat etsivät väljempiä asuinseutuja tai kun korkean teknologian yhtiöt laajentavat pois pääkaupunkiseudulta. Hyvänä esimerkkinä kehityksestä on Kallaveden rannalle Kuopioon uuden toimipisteensä avaava it-talo Vincit. Pohjois-Savo on varteenotettava vaihtoehto piilaaksossakin toimivalle yritykselle. Kunnat voivat vauhdittaa kehitystä osaltaan.

Demokratian on toteuduttava pandemiastakin huolimatta. Tänä keväänä vaaleihin kannattaa osallistua.

 

Kolumni on julkaistu Kiuruvesi-lehdessä 3.3.2021.

Maailman ilmatieteen järjestön (WMO) pääsihteerin Petteri Taalaksen tuoreessa kirjassa Ilmastonmuutos ilmastotieteilijän silmin (Tammi, 2021) kirjoittaja toteaa, että kotimaisessa ilmastokeskustelussa on sekoitettu suuret ja pienet asiat.

Tähän näkemykseen on valitettavan helppo yhtyä: ääripäät hallitsevat keskustelua ja esiin nousevat usein asiat, joilla on todellisuudessa vain vähän merkitystä ilmaston lämpenemisen torjunnassa.

Ilmastonmuutoksen torjunnan kannalta kaikkein tärkeintä on päästä eroon fossiilisista energialähteistä, koska 90 prosenttia maailman hiilidioksidipäästöistä syntyy kivihiilen, öljyn ja maakaasun käytöstä.

Tämä tosiasia valitettavasti hautautuu jonnekin ja näkyvyyttä saavat puheenvuorot esimerkiksi lihaverosta tai perheenlisäyksen kielteisistä ilmastovaikutuksista. Säännöllisesti keskusteluun nousee myös metsäteollisuusinvestointien sallittu määrä.

Ei ole oikein eikä järkevää, että ilman asioihin perehtymistä suomalaista maa- ja metsätaloutta yritetään syyllistää sellaisista toimintatavoista, joita täällä ei kertakaikkiaan ole.

Suomalainen vastuullinen ja pitkäjänteinen maa- ja metsätalous ovat osa ilmastonmuutoksen ratkaisua, eivät osa ongelmaa.

Taalas nostaa osuvasti esiin, että mikäli Suomi vähentäisi sellun ja kartongin tuotantoa, ei se kuitenkaan vaikuttaisi näiden tuotteiden kysyntään.

Hakkuut ja tuotanto siirtyisivät alueille, joiden metsäpolitiikka on ilmaston kannalta heikompaa.

Metsiä ei esimerkiksi uudisteta muualla samaan tapaan kuin Suomessa vastuullisesti tehdään. Metsänomistamisesta ei pidä tehdä taakkaa, jotta metsämme eivät ajautuisi ulkomaiseen omistukseen.

Maankäytöstä ja metsien hävityksestä johtuu kymmenen prosenttia maailman hiilidioksidiongelmasta.

Kotimaisella metsäpolitiikalla olisi kansainvälistä kysyntää: keskeisintä asiassa on trooppisen metsäkadon pysäyttäminen Aasian, Afrikan ja Amazonin alueella.

Näiden alueiden metsien vastuuton hävittäminen on aihe, josta meidän kaikkien on syytä olla huolissamme luonnon monimuotoisuuden ja ilmastonmuutoksen vastaisen kamppailun vuoksi.

Siksi suomalaisien metsien hyötykäytön vähentäminen ei ole ratkaisu. Kestävällä metsänhoidolla pidämme huolta luonnosta, hoidamme osuutemme ilmastotalkoista ja luomme työtä ja vaurautta koko Suomelle.

Suomalaiset ovat kyenneet sitomaan ennätysmäärän hiiltä toteuttamalla hyvää metsienhoitokulttuuria, joka on hyväksi ilmastolle.

Suomalaiselle ilmastoteknologiselle osaamiselle on avautumassa kiinnostavia kansainvälisiä mahdollisuuksia presidentti Bidenin väläytettyä jopa 1900 miljardin dollarin uutta elvytyspakettia Yhdysvalloissa.

Paketin sisältö on vielä avoinna, mutta se mitä ilmeisimmin painottuisi uusiutuvan energian alalle.

Tässä kehityksessä Suomen on syytä olla eturintamassa.

 

Mielipidekirjoitus on julkaistu Pielavesi-Keitele ja Koillis-Savo -lehdissä.

Toisena adventtina sytytettävä joulukynttilä symboloi jouluiloa. Huomenna syytä iloon onkin, kun adventin lisäksi vietetään Suomen 103. itsenäisyyspäivää. Joulunodotus tuo ansaittua iloa kuluneen poikkeuksellisen vuoden synkkyyteen.

 

Tänä jouluna monissa kodeissa pohditaan oman, perheen tai yrityksen taloudellista tulevaisuutta. Monet yritykset ovat joutuneet koronapandemian seurauksena vaikeaan tilanteeseen. Tilauskirjat ovat tyhjentyneet ja asiakkaat vähentyneet. Poliittisin päätöksin on kyetty auttamaan akuutissa hädässä, mutta kroonisempi kassakriisi aiheuttaa huolta.

 

Kuluneella viikolla julkisuudessa on kuultu suurimman oppositiopuolueen näkemyksiä siitä, miten pienempien kuntien ja ruuhkasuomen ulkopuolisen alueen elämä on onnetonta kituuttamista. Näkemyksissä unohtuu helposti, miten juuri nämä alueet esimerkiksi ruokkivat Suomea ja suomalaisia myös ruuhkaisemmilla alueilla. Ruuantuotantoon liittyvien tukien leikkaaminen johtaisi kotimaisen ruuan hinnan nousuun ja ruuantuotannon ja huoltovarmuuden vakavaan kriisiin. Puheet tukien leikkaamisesta tai poistamisesta luovat epävarmuutta ja ovat vastuuttomia.

 

Kotimaisen työn ja yrittäjyyden tukeminen tarvitsee tänä jouluna apua myös tukijärjestelmien ulkopuolelta: meiltä jokaiselta. On tärkeä pohtia, millaisilla valinnoilla voisimme pitää suomalaisen yhteiskunnan rattaita pyörimässä kukin osaltamme. Kuluttaminen ei joulun ydintä ole, mutta tänä vuonna kulutusvalinnoilla on suurempi merkitys kuin aiemmin. Sillä, mihin kulutuksemme kohdistamme voimme vaikuttaa ympäröivään yhteiskuntaamme laajasti. Kyse on arvoista ja arvovalinnoista.

 

Paikallisten ja kotimaisten palveluiden tai tuotteiden suosiminen on nyt entistäkin tärkeämpää. Voisiko joululahjat hankkia omalta kylältä esimerkiksi lahjakortteina palveluihin? Tai voisiko jouluhankintoja hoitaa kotikaupungissa? Saisiko joulupöytään tarvittavat ainekset lähituottajalta tai paikalliselta kalastajalta? Voisiko joulupöytään kattaa pelkästään kotimaista ruokaa? Tänä vuonna halvimpien verkkotarjousten metsästämisen sijasta voisi ostoksistaan maksaa hieman enemmän ja hankkia joulun toivotut lahjat kotimaisesta kaupasta tai verkkokaupasta kansainvälisten jättiläisten sijaan.

 

Kotimaisella kulutuksella on merkittävä rooli koko kansantalouden toiminnan kannalta. Talouskasvun aikaansaamiseksi kulutuksen pitäisi kohdistua kotimaiseen tuotantoon. Suomalaisen Työn Liiton mukaan kuukausittain käytetyt 10 lisäeuroa kotimaisiin ostoksiin merkitsisi vuositasolla noin 10 000 työpaikkaa. Työpaikat puolestaan mahdollistavat arkiset asiat, kuten asuntolainojen lyhennykset ja muut välttämättömät elämän menot. Paikalliset ja kotimaiset yritykset voivat jatkaa toimintaansa, mikäli asiakkaita riittää.

 

Joulunajan kulutusvalinnoilla on siten mahdollisuus antaa merkittävä lahja koronasta kärsivälle Suomelle. Monimutkaisen talouden edessä omat valinnat tuntuvat ymmärrettävästi pieniltä. Kohtaamme kuitenkin taloustaantuman vaikutukset yhdessä ja voimme yhdessä myös asiaan vaikuttaa. Hyvää joulunaikaa ja itsenäisyyspäivää kaikille!

 

Kolumni on julkaistu Iisalmen Sanomissa 5.12.2020.

Adventin ajan alkaessa joulunodotus hiljalleen tiivistyy ja jouluvalmistelut kiihtyvät. Hyvin poikkeuksellisen vuoden päätteeksi joulu voi tuoda kaivattua juhlan tuntua.

Joulun rauha voi kuitenkin saada synkempiä sävyjä, mikäli omaa, perheensä ja yrityksensä taloudellista tulevaisuutta joutuu vakavasti pohtimaan. Kulunut vuosi on ajanut monet yritykset vaikeaan tilanteeseen, kun tilauskirjat ovat tyhjentyneet ja asiakkaat ovat vähentyneet.

Meistä kukin voi tänä jouluna antaa lahjan Suomelle. Yltiöpäisen joulukulutuksen sijasta me kaikki voimme pohtia, millaisilla valinnoilla voisimme pitää suomalaisen yhteiskunnan rattaita pyörimässä. Joulun ydin on tietenkin aivan muualla kuin kuluttamisessa, mutta tänä jouluna kulutusvalinnoilla on aiempaa enemmän merkitystä.

Paikallisten ja kotimaisten palveluiden tai tuotteiden suosiminen on nyt entistäkin tärkeämpää. Voisiko joululahjat hankkia omalta kylältä esimerkiksi lahjakortteina hierontaan, kosmetologille, kuntosalille tai ravintolaan?

Tai voisiko muita jouluhankintoja hoitaa kotikaupungissa? Saisiko joulupöytään tarvittavat ainekset lähituottajalta tai vaikkapa paikalliselta kalastajalta? Entä voisiko sen halvimman verkkotarjouksen metsästämisen sijaan maksaakin hieman enemmän ja hankkia joulun toivotut lahjat kotimaisesta kaupasta tai verkkokaupasta kansainvälisten jättiläisten sijaan?

Kotimainen kulutus on merkittävässä roolissa koko kansantalouden toiminnassa. Jotta talous kasvaisi, kulutuksen tulisi kohdistua kotimaiseen tuotantoon. Talousslangi sisältää hyvin arkisia asioita: läheistemme työpaikat voivat säilyä, mikäli yrityksillä riittää asiakkaita. Asuntolainan lyhennykset on mahdollista hoitaa, kun työpaikkayritys voi maksaa palkkaa. Perheet saavat tehtyä arkiset hankintansa ansaitsemallaan palkalla, joka puolestaan on osa talouden kiertokulkua.

Koska talous on monimutkainen kokonaisuus, omat valinnat tuntuvat ymmärrettävästi pieniltä. Kohtaamme kuitenkin taloustaantuman vaikutukset yhdessä ja voimme yhdessä myös asiaan vaikuttaa. Suomalaisen Työn Liitto on arvioinut, että jos jokainen suomalainen käyttäisi kuukausittain 10 euroa lisää kotimaisiin ostoksiin, merkitsisi se vuositasolla noin 10 000 työpaikkaa. Joulunajan kulutusvalinnoilla on siten mahdollisuus tehdä merkittävä ”lahja” koronasta kärsivälle Suomelle.

Mielipidekirjoitus on julkaistu Savon Sanomissa 1.12.2020.

4.11.2020

Keskustan ryhmäpuheenvuoro, Kansanedustaja Hannakaisa Heikkinen. Puheen voi katsoa myös Eduskunnan verkkosivuilta.

 

(muutosvarauksin)

 

Arvoisa puhemies,

Maailmassa ja Suomessa on nyt valtavasti huolta.

Huolta terveydestä. Huolta toimeentulosta. Huolta tulevaisuudesta.

Tässä epävarmuudessa voi pelotella ihmisiä tai lietsoa vastakkainasettelua. Kuten Kokoomus ja Perussuomalaiset tekevät.

Tai sitten ratkoa ongelmia. Se on Keskustan vaihtoehto.

Ei nyt tarvita lisää epätoivoa ja turvattomuutta.

Nyt tarvitaan lisää toivoa ja turvaa.

Vastakkainasettelun politiikalla ei rakenneta kestävää tulevaisuutta tuleville sukupolville.

 

Arvoisa puhemies,

Tässä ja nyt tärkeintä on Suomen selviytyminen. Samalla meidän pitää rakentaa tulevaisuutta.

Kestävää kehitystä on, että pidämme kaikki suomalaiset ja koko Suomen mukana. Eriarvoisuutta ja osattomuutta ei saa päästää jylläämään.

Kestävää kehitystä on, että saamme tähän maahan lisää työpaikkoja ja talouden jälleen kuntoon. Velasta ei saa tulla lastemme ja nuortemme taakkaa.

Kestävää kehitystä on, että suojelemme luontoa. Tuhlailu ja tärväily eivät tee oikeutta tulevaisuudelle. Ilmastoviisas maa- ja metsätalous, jolla huolehdimme huoltovarmuuden perustasta ja kotimaisesta, puhtaasta ruuasta myös kriisien keskellä, on ylisukupolvista vastuunkantoa parhaimmillaan. Haluamme jättää niin maan, veden kuin ilmankin puhtaampana lapsillemme kuin mitä olemme ne itse saaneet.

 

Arvoisa puhemies,

Oikealla politiikalla pystymme yhdistämään nämä asiat.

Huolehtimaan perheen pienimmistä ja yhteiskunnan heikompiosaisista. Rakentamaan taloudellista menestystä. Ja elämään tasapainossa luonnon kanssa.

Onnistuaksemme meidän pitää muuttaa suuntaa.

Suuruuden ekonomia ja kaiken keskittäminen ovat viimeistään korona-ajan myötä tulleet tiensä päähän. Tulevaisuutta on lähi- ja haja-Suomi.

Kun kodeissa voidaan hyvin, Suomi voi hyvin. Siksi koulutusmahdollisuuksien ja peruspalvelujen pitää olla lähellä ihmisiä tasa-arvoisesti koko maassa.

Yritykset luovat työpaikat. Siksi niiden pärjäämistä pitää tukea. Tarvitsemme myös lisää mahdollisuuksia etätyöhön ja -yrittämiseen sekä nopeampia nettiyhteyksiä koko Suomeen.

Myös paikallisesti pystytään tekemään paljon yrittäjyyden hyväksi. Esimerkiksi kotikaupungissani Kiuruvedellä kaupungin hankkima lähiruoka on viidennes kaikista elintarvikeostoista. Lähialueen kalat, lihatuotteet, kasvikset, marjat, leipomo- ja myllytuotteet tarjoavat työtä lukuisille alueen yrittäjille ja samalla puhdasta ja maistuvaa ruokaa kaupungin asukkaille lapsista vanhuksiin.

Lähi- ja haja-Suomi nojaa kotimaisten, uusiutuvien luonnonvarojen kestävään käyttöön. Läheltä tulevia raaka-aineita hyödyntämällä saamme päästöjä alas, mutta emme museoi luontoa.

Kestävästi rakennettu, hajautettu yhteiskunta on valmiimpi ottamaan vastaan myös yllättäviä kehityskulkuja. Koronapandemia on korostanut hajautetun yhteiskunnan vahvuuksia.

 

Arvoisa puhemies,

Ehkä eniten tarvitsemme Suomeen ja maailmaan kuitenkin yhteistyötä.

Suomen ongelmat ovat yhteisiä. Vain yhdessä pystymme ne ratkaisemaan ja vastaamaan ihmisten huoliin.

Selän kääntäminen muulle maailmalle voi luoda valheellisen turvallisuuden tunteen hetkeksi, mutta ei maailma katoa mihinkään. Siksi meidän pitää tehdä myös kansainvälistä yhteistyötä ja auttaa kaikkein heikompiosaisia.

Agenda 2030 hyväksyttiin viisi vuotta sitten YK:n kestävän kehityksen huippukokouksessa. Viiden vuoden aikana tavoitteiden saavuttamisessa on edistytty. Paljon työtä on kuitenkin vielä jäljellä, maailmalla ja meilläkin.

Keskustan eduskuntaryhmä painottaa kehityspolitiikassa perusasioita, puhtaan ruuan ja veden saantia sekä koulutusta ja terveydenhuoltoa kaiken inhimillisen kehityksen perustana.

Me toimimme niin kotimaassa kuin kansainvälisesti toivon ja turvan puolesta. Kestävän tulevaisuuden puolesta.

Vuosi 2020 kiihdyttää loppusuoralleen. Jos sata vuotta sitten vietettiin iloista kaksikymmenlukua, 2020-luvun aloitusta ei iloiseksi voi hyvälläkään tahdolla mieltää.

 

Kuluneen vuoden aikana eri puolilta maailmaa on kantautunut viestejä, jotka kuvaavat levottomia yhteiskuntia. Euroopassa Puola ja Unkari huolestuttavat oikeusvaltiokehityksensä vuoksi. Lähes naapurissamme Valko-Venäjä puolestaan kipuilee itsevaltaisen, valtaan epätoivoisesti ripustautuneen johtajansa kanssa. Itä-naapurimme muutti perustuslakiaan, jotta valtaeliitti kykenisi säilyttämään saavuttamansa edut.

 

Samaa epätoivoista ripustautumista on näkyvissä perinteisesti vapaan lännen johtajana pidetyn Yhdysvaltain presidentin toiminnassa. Vaalitappion uhka on vienyt vaalikampailuaan käyvää presidentti Trumpia entistäkin syvemmälle vaihtoehtoisiin todellisuuksiin. Demokratian ytimessä olevaa vaalien luotettavuutta nakerretaan levittämällä salaliittoteorioita ja viholliskuvia. Vaalipäivän, marraskuun kolmannen päivän jälkeen on mahdollista, että Trump kiistää vaalituloksen. Tämänhetkisten mielipidetiedustelujen mukaan vaalitulos ei kuitenkaan olisi riittävän täpärä, jotta epäilystä voittajasta syntyisi.

 

Ajallamme on vahva taipumus kriisiytymiseen. Talouskriisejä on tämän vuosituhannen aikana koettu jo useita niin globaalisti kuin paikallisesti. Viime vuoden lopulla alkanut ja globaaliksi äitynyt koronaviruspandemia on koetellut osaltaan yhteiskuntien kestävyyttä ja lisännyt levottomuutta. Internetin kehityssuunta 2000-luvulla on ollut omiaan lisäämään kärjistynyttä keskustelua ja vastakkainasettelua. Omalle mielipiteelleen löytää helposti tukea ja kannatusta.

 

Iso-Britanniassa lähes vuosikymmenen kestänyt brexit-saaga on pyrkinyt päätökseensä viime viikkoina, kun brittien ja Euroopan unionin jäsenvaltioiden välille on yhä pyritty löytämään sopimus suhteista EU-eron jälkeen. Pääministeri Cameronin vuonna 2011 antamasta lupauksesta pitää kansanäänestys EU-jäsenyydestä on tultu pitkälle. Vuoden 2016 täpärän äänestystuloksen jälkeen on pyritty löytämään keinoja yhteistyöhön jatkossa. Se on ollut kaikkea muuta kuin helppoa pääasiassa brittien tuulisen ja tuittupäisen sisäpolitiikan vuoksi. EU on osoittanut pitkämielisyyttään, koska lisää epävarmuutta Eurooppaan tuskin tahtoo kukaan.

 

Epävarmuus onkin keskeinen piirre aikamme politiikassa. Maailman mitassa myllertävät suuret muutokset, kuten digitalisaatio, tuotannon automatisaatio, väestön ikääntyminen ja ilmaston lämpeneminen. Suurten muutosten vaikutukset luovat ymmärrettävästi huolta omasta ja perheen pärjäämisestä. Tulevaisuuden synkeät näkökulmat voivat johtaa monenlaisiin seurauksiin mielenterveyshäiriöiden lisääntymisestä radikalisaatioon. Ilmiöt voivat olla paikallisia tai globaaleja. Ne ovat myös keskinäisriippuvuudessa.

 

Edellä mainituissa esimerkeissä yhteinen piirre on yhteiskunnallisen epävarmuuden hyödyntäminen poliittisten päämäärien ajamiseksi. Epävarmuus nostaa valtaan helppoja ratkaisuja tarjoavia suurisuita. Vaalien voittaminen voi olla helppoa, mutta hallitseminen suunsoitolla on vaikeampaa. Kriisien keskellä politiikan tulisi tarjota toivoa ja näkymiä tulevaisuudesta. Siihen ei populismi pysty, koska se elää ja hengittää vastakkainasettelusta ja helpoista ratkaisuista.

 

Jokainen meistä voi kohdallaan valita, millaista tulevaisuutta haluaa ruokkia.

 

Kolumni on julkaistu Iisalmen Sanomissa 21.10.2020.

Eduskunta on käsitellyt viime viikkoina hallituksen talousarvioesitystä vuoden 2021 budjetiksi. Lähetekeskustelun jälkeen esitys siirtyy valiokuntakäsittelyyn, jonka aikana esityksestä laaditaan budjettilait. Laeiksi budjetti äänestetään juuri ennen joulua, joten syksyn pitkä juoksu on vasta alkumetreillään.

 

Kuluva vuosi jää varmasti aikakirjoihin kriisin, synkkyyden ja epävarmuuden aikana. Terveyskriisin vaikutukset talouteen ovat olleet mittavat ja ilman jo tehtyjä toimia tilanne voisi olla nykyistäkin synkempi. Koronakriisistä palautuminen vaatii aikaa ja talouden tukeminen on tarpeen myös ensi vuonna.

 

Suurelta yritysten konkurssiaallolta on vältytty, mutta lomautusten, yt-neuvottelujen ja irtisanomisten aalto koettelee Suomea tälläkin hetkellä. Budjettiesityksessään hallitus tekee vastuullista kriisiajan politiikkaa. Aiempien kriisien virheisiin ei ole varaa ja suomalaisten selviytymistä kriisin yli pyritään turvaamaan mahdollisimman vähäisin inhimillisin ja taloudellisin vahingoin.

 

Merkittävät satsaukset terveyteen, ilmastoon, osaamiseen, kuntien peruspalveluihin ja teollisuuden kilpailukykyyn edistävät hyvinvointivaltion kestävää kehitystä pitkällä aikavälillä. Hallituskauden aikana tehdään taloutta vahvistavia työllisyystoimia. Pitkällä aikavälillä on tavoitteena 80 000 lisätyöllistä. Nyt tehdyt päätökset lisäävät valtiovarainministeriön arvion mukaan työllisiä 31 000–36 000 ihmisellä.

 

Isänmaa on vakavassa paikassa. Taloutta ei pidä ajaa alas veronkorotuksilla ja leikkauksilla, koska moni jo valmiiksi heikoilla ollut on joutunut yhä ahtaammalle. Kriisin aikana asioita on laitettava tärkeysjärjestykseen: nyt on perusasioiden aika.

 

Työ, terveys ja turva vievät Suomen vaikeuksien yli. Tautitilanne pidetään hallinnassa varautumalla testaus- ja rokotemenoihin. Yrityksiä tuetaan ja työpaikat turvataan. Kuntien tilannetta helpotetaan. Tasa-arvoiset peruspalvelut pitää turvata kautta Suomen. Hoitojonoja lyhennetään ja apua tarvitsevien kotipalveluja lisätään.

 

Velkaa joudutaan edelleen ottamaan. Ilman elvyttävää politiikkaa edessä olisi pian yritysten konkurssiaalto ja suurtyöttömyys.

 

Nyt punnitaan yhteiskuntamme kestävyys. Toisen aallon kolkutellessa ovilla voimme edelleen toimia yhdessä ja huolehtia toinen toisistamme. Turvavälejä, käsienpesua ja viranomaissuosituksia on syytä noudattaa.

Kolumni on julkaistu Savon Sanomissa ja Karjalaisessa 14.10.2020.

Kaupunkiasumisen viehätys on karissut koronakevään aikana melkoisella nopeudella. Yhteiskunnan hiljentyminen ja palveluiden rajoitustoimet sulkivat ihmiset tiiviisiin neliöihin, joista kevään aikana poistuttiin sangen aktiivisesti ulkoilemaan lähiluontoon, metsiin ja rannoille.

Kaupungin sykkeen tyrehdyttyä kaupunkilaiset kohtasivat rauhallisemman ja juurevamman elämäntavan – ja hyvä niin, esimerkiksi ulkoilua kannattaa jatkaa koronaepidemian jälkeenkin. Muitakin osoituksia arvojen muutoksesta voi havaita. Esimerkiksi taimien kasvattaminen kaupungissa on ollut suosittua ja mökkilainoja on haettu jopa 40 prosenttia enemmän kuin vuosi sitten. Etätyö on sytyttänyt ajatuksen siirtää toimisto omalle laiturille.

Suomalaisten tunnot liittyvät osaksi kansainvälistä trendiä. Esimerkiksi lähes puolet pariisilaisista tahtoisi muuttaa pois kaupungista korkeiden asumiskustannusten vuoksi. Myös Suomessa asumiskulut jatkavat kasvuaan. Avarampien neliöiden, edullisemman asumisen ja esimerkiksi luonnon arvostamisen nousu ovat osa kehitystä, joka kannattaa laittaa merkille.

Poliittisesti Keskustalla on tässä tilanteessa paljon tarjottavaa – olemmehan tehneet sinnikkäästi töitä tämän juurevamman elämäntavan edistämiseksi vuosikymmenestä toiseen. Luontoarvot ovat syvällä aatteessamme ja koko Suomen mahdollisuuksien vaaliminen ajattelussamme. Hajautettu yhteiskunta, jossa ihmiset voivat vapaasti valita asuinpaikkansa, on nykyajassa toteutettavissa aina vain helpommin.

Nopeat tietoliikenneyhteydet mahdollistavat – kunnolla toimiessaan – etätyön tekemisen useimmissa asiantuntijatehtävissä. Esimerkiksi julkishallinnon ei pitäisi olla sidottu kivikuution seinien sisään Itämeren rannalla. Koronaepidemia on ravistellut asenteita ja näyttänyt, miten töitä voi tehokkaasti tehdä Internetin välityksellä oikeastaan mistä tahansa. Monipaikkaisuuden mutkaton mahdollistaminen, monipuolinen tontti- ja asuntotarjonta, kitkaton päivähoito, todellinen yrittäjämyönteisyys, mutkattomat lähipalvelut, vastaanottavan ja positiivisen kunnan maineen luominen – siinä joitakin tekijöitä, joilla uusia kuntalaisia houkutellaan. Uskon, että myös kelpo teemoja monissa kunnissa eri puolilla Suomea kuntavaaleissa esiinnostettaviksi.

Ei kuitenkaan pidä tuudittautua ajatukseen, että yhteiskunnan arvojen muutos automaattisesti siirtyisi puoluekannatusmittausten palkkeihin. Pitkäjänteistä ja sinnikästä työtä – tekoja, ei pelkkää puhetta – on jatkettava. Hallitukseen lähdettiin vastuuta kantamaan ja tänä keväänä sitä todellakin on päästy kantamaan. Suomen suunta tuleviksi vuosikymmeniksi tehdään juuri nyt, eikä ole itsestään selvää, millaiselle polulle Suomi ohjataan. Niin Suomen kuin Keskustan tulevaisuuden kannalta on välttämätöntä, että keskustalainen ylisukupolvisuuden vastuunkannon ja alueellisen tasa-arvon näkyy niissä päätöksissä, joita hallitus tekee. Vain sellaiselle politiikalle keskustaväki antaa hallitukselle mandaatin.

Politiikka on yhteistyötä ja hallituspolitiikassa etsitään aina parhaita vaihtoehtoja kaikkien kannalta. Hallitustyö ei kuitenkaan ole – eikä saa olla – ainoa, mistä ja mitä kautta Keskusta kantaa vastuuta. Olemme aina olleet kansanliike, jonka voima on laajassa kenttäväessä. Olemme myös puolue, joka muista poikkeavalla tavalla haluaa osallistaa jäsenensä tulevaisuustyöhön. Haluamme kuulla tavallista suomalaista arkea eri elämänvaiheissa eläviltä, miten ja mihin suuntaan Suomea tulisi rakentaa. Olisiko jokin paikallinen käytäntö laajennettavissa koko Suomeen tai voisiko jotain tehdä paremmin? Näitäkin asioita kannattaa tänä kesänä pohdiskella ja miettiä, voisiko itse vaikkapa kuntavaaleissa lähteä haaveita toteuttamaan. Juurevan elämäntavan aika on käsillä ja sen eteen pitää meidän kaikkien osaltamme tehdä työtä.

 

Kolumni on julkaistu Suomenmaan verkkosivuilla 5.6.2020.