Kulunut viikko jää varmasti meidän jokaisen mieleen. Torstaina heräsimme tietoon siitä, että Venäjä on hyökännyt Ukrainaan. Kansainvälinen yhteisö yritti rakentaa rauhaa, mutta sai vastaukseksi Venäjän käyttämän voimapolitiikan. Minua puhutteli vahvasti presidentti Niinistön sanat: “Nyt naamiot on riisuttu. Vain sodan kylmät kasvot näkyvät. “

 

Toisen maailmansodan jälkeen Euroopan turvallisuus on rakennettu kansainvälisten sopimusten varaan. Niiden kunnioittamiseen perustuva turvallisuus on kansakuntien itsenäisyyden tae. Hyökkäämällä suvereenia valtiota vastaan on Venäjä nyt hylännyt nämä sopimukset.  Suomi on tuominnut jyrkästi Venäjän toimenpiteet ja sodankäynnin, ja on vaatinut sotaisten toimien pikaista lopettamista. Kun kansakunta puolustaa itsenäisyyttään, on meidän velvollisuutemme tukea.

 

Vaikka Suomi ei ole välittömässä uhassa, heijastuvat sodan vaikutukset myös meille. Seisomme EU:n asettamien pakotteiden takana. Näillä pakotteilla ja vastapakotteilla tulee kuitenkin väistämättä olemaan seurauksia talouteemme. Se hinta on meidän kuitenkin kestettävä.

 

Epävakaat ajat korostavat myös tarvetta turvata huoltovarmuus ja riittävä omavaraisuus. Ruuan osalta huoltovarmuuden perustan luo viljelijöiden arjessaan tekemä jokapäiväinen työ. Tilanne on kriittinen, sillä suomalainen maatalous on jo valmiiksi kriisissä. Kuulemme joka päivä uutisia uusista tiloista, joiden isäntäväki on joutunut tekemään raskaan ratkaisun. Tilastokeskuksen tuoreet luvut ovat karuja. Maatalouden tuotantovälineiden ostohinnat nousivat reilulla viidenneksellä, lannoitteet yli tuplasti, energia kolmanneksen ja rehut reilun viidenneksen enemmän kuin vuosi sitten. Kohonneet tuotantokustannukset eivät kuitenkaan näy tuottajan tilipussissa tuloina.

 

Maatalouden kriisiin on pyritty eduskunnassa vastaamaan. Olemme esimerkiksi tehneet päätöksen maatalouden sähköveron alentamisesta EU:n vähimmäistasolle. Tämä koskee yli kolmeakymmentä tuhatta maatalousyritystä. Myös maatalouden talousrakennusten kiinteistövero poistetaan väliaikaisena toimena vuoden 2022 verotuksessa edellyttäen, että toimi on EU-oikeudellisesti hyväksyttävä. Tämä toimi tullaan kompensoimaan kunnille hallitusohjelman mukaisesti sataprosenttisesti. Hallitus valmistelee lisää toimenpiteitä maatalouden tulo- ja kannattavuuskehityksen parantamiseksi lyhyellä ja pitkällä aikavälillä.

 

Kustannuskriisin ratkaisun avaimet eivät ole kuitenkaan valtiolla vaan elintarvikemarkkinoilla. Kaupan harjoittama tuottajahintojen polkeminen on kestämätöntä. Ministeri Lepän viime viikkoinen viesti oli vahva. Hallitus puuttuu ruuantuottajien ja kaupan pitkiin sopimuksiin, jos muutosta ei tapahdu vapaaehtoisesti. Nyt on syytä seurata tarkkaan elintarvikemarkkinoiden toimia. Kansallinen maatalouden kriisi yhdistettynä kansainväliseen epävakauteen on vakava uhka huoltovarmuudellemme.

 

Sota on inhimillinen tragedia, joka tulee tavalla tai toisella näkymään meidän kaikkien eurooppalaisten elämässä. Tähän on jokaisen syytä varautua. Ajatukseni ovat ukrainalaisten luona.

 

Kirjoitus on julkaistu Iisalmen Sanomissa 26.2.2022. 

Tammikuun lopussa Suomessa järjestettiin ensimmäiset aluevaalit. Vaaleissa jokaisella oli mahdollisuus vaikuttaa siihen, ketkä seuraavan kolmen vuoden aikana päättävät oman alueemme sosiaali-, terveys- sekä pelastustoimenpalveluista. Näissä vaaleissa oli kyse ei sen enempää tai vähempää kuin lähipalveluidemme tulevaisuudesta. Onnittelen kaikkia aluevaltuutettuja valinnastanne tähän tärkeään tehtävään. Tehtävä ei tule omaan helpommasta päästä, mutta on siksi sitäkin tärkeämpi.

 

Aluevaltuustot aloittavat työnsä poikkeuksellisten aikojen keskellä. Koronapandemia on haastanut sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmäämme sekä lisännyt kansalaisten pahoinvointia. Samalla kun hyvinvointivelkaa ja hoitojonoja kurotaan umpeen, luodaan myös uusia maakunnallisia toimintatapoja ja päätöksenteon kulttuuria. Tämä tärkeä valmisteleva työ luo pohjaa tuleville vuosikymmenille ja siksi siihen kannattaa panostaa.

 

Jotta aluevaltuustot voivat onnistua työssään, tarvitsevat valtuutetut myös koulutusta. Pidän tärkeänä, että aluevaltuutetuille tarjotaan sosiaali-, terveys ja pelastustoimen palveluihin perehtymisen lisäksi myös mahdollisuutta saada ulkopuolista koulutusta vahvistamaan valtuutettujen terveystieteellistä asiantuntijuutta. Päätöksenteon ytimessä tulee olla tietoperusteisuus. Hyvinvointialueen tulevaisuuden kannalta on kriittistä, että aluevaltuutetuilla on laaja käsitys siitä, mistä ihmisten hyvinvointi koostuu ja mitkä ovat taloudelliset raamit.

 

Koulutuksen myötä päätöksenteon kannalta tärkeä tieto on jokaisen valtuutetun saatavilla yhdenvertaisesti. Uskoisin tämän myös tukevan aluevaltuuston sisäistä yhteistyötä, kun valtuutetuilla on hajanaisen tiedon sijasta pohjalla yhtenäinen näkemys siitä, mistä työhön lähdetään sekä mahdollisuus tietoperusteisesti katsoa sosiaali- ja terveydenhoidon palveluita myös laajemminkin. Siten voimme välttää sen, ettei tuleva toiminta ole vain niukkuuden jakamista.

 

Uudet rakenteet tarjoavat mahdollisuuden myös uusille toimintatavoille, mutta muutos ei kuitenkaan ole itseisarvo. Tärkeintä on palveluiden laatu ja saavutettavuus mutta myös hyvinvointialueen kyky kustantaa ne. Sairauksien ennaltaehkäisy ja kuntoutus on saatettava niille kuuluvaan arvoonsa.

 

Aluevaltuutetut tekevät merkittäviä ratkaisuja alueiden ihmisten palveluista. Siksi näiden päätösten tulee olla tietopohjaisia ratkaisuja. Vahvistamalla yhteistä tietopohjaa voimme vähentää vastakkainasettelua ja löytää ratkaisuja. Aluevaltuustossa ei ole oppositiota.

 

Kolumni on julkaistu Savon-Sanomissa 2.2.2022. 

Koulutusta on kutsuttu supervoimaksi, eikä suotta. Koulutus on vastaus niin yritysten osaajapulaan, työllisyyteen kuin nuorten mahdollisuuksiin kouluttautua kotiseudullaan.  Mikään ei ole se sen tärkeämpi tavoite kuin koulutuksen ovien avautuminen kaikille sitä haluaville ja tarvitseville. Siksi tarvitsemme hajauttavaa ja saavutettavaa korkeakoulupolitiikkaa.

 

Saavutettavampi ja hajautetumpi koulutus lisää yhdenvertaisuutta. Asuinpaikka ei saa liiaksi määrittää yksilön mahdollisuuksia osaamisen hankkimiseen ja itsensä kehittämiseen. Viime vuosien korkeakoulupolitiikan trendi on kuitenkin ollut keskittävää, mikä on vienyt osaajat ja nuorten koulutusmahdollisuudet kauemmaksi monilta alueilta. Keskustalaisten tiede- ja kulttuuriministerien johdolla on tähän viimein tullut muutos.

 

Korkeakoulupolitiikan suunnanmuutos on tuonut uusia aloituspaikkoja ja koulutusvastuita ympäri Suomen. Aloituspaikkoja on lisätty jo olemassa oleviin tutkintoihin ja uusien koulutusvastuiden myötä mahdollistuu korkeakouluille myös uusien tutkinto-ohjelmien avaaminen. Koulutusvastuut ja aloituspaikat on myönnetty korkeakoulujen hakemusten pohjalta alueen tarpeisiin vastaten.

 

Korkeakoulupolitiikan uudet tuulet puhaltavat myös meillä Pohjois-Savossa. Itä-Suomen yliopistolle on tämänviikkoisella päätöksellä myönnetty tekniikan koulutusvastuu, mikä mahdollistaa kouluttautumisen aina tekniikan tohtoriksi asti. Savonia-ammattikorkeakoulu taas saa tietojenkäsittelyn tradenomin ja tuotantotalouden insinöörin koulutukset valikoimaansa. Uusista aloituspaikoista saimme iloista juuri ennen joulua, kun Itä-Suomen yliopistolle myönnettiin 126 aloituspaikkaa ja Savonia ammattikorkeakoululle 30 aloituspaikkaa vuodelle 2022. Yhteensä uusia aloituspaikkoja on myönnetty ympäri Suomen yli 10 000 vuosille 2020–2022.

 

Päätökset vastaavat tarpeeseen. Kauppakamarien elokuussa teettämän kyselyn perusteella Pohjois-Savossa 84 prosenttia yrityksistä kärsii työvoimapulasta. Tämä on rajoittanut merkittävästi yritysten kasvua ja liiketoimintaa. Selvityksen mukaan osaajatarve vain kasvaa tulevaisuudessa. Pohjois-Savossa osaavan työvoiman tarve kohdistuu erityisesti muutamalle alalle, kuten tekniikkaan, tietojenkäsittelyyn ja tietoliikenteeseen.  Teknologiateollisuus ry:n selvityksen mukaan taas teknologiateollisuuden yritykset tarvitsevat kymmenen vuoden sisällä 130 000 uutta osaajaa, ja tarve painottuu vahvasti korkeakoulutettuihin osaajiin. Koulutuspäätöksillä vastataankin osaamispulaan niin alueellisesti kuin valtakunnallisesti.

 

Korkeakoulupolitiikan suunnanmuutos tarkoittaa sitä, että olemme ottaneet alueiden toiveet ja tarpeet aidosti huomioon. Maakuntamme liike-elämän viesti on ollut vahva sen puolesta, että tarvitsemme lisää koulutusmahdollisuuksia vastataksemme osaajapulaan. Tehdyt päätökset eivät siis ole ylhäältä saneltua vaan ruohonjuuritasolta kumpuavaa tarvetta, johon on vastattu. Se on opiskelemaan hakeutuvan nuoren, koko Suomen elinvoiman ja kaikkialla maassa osaavaa työvoimaa vaativan työelämän ja yritysten etu.

Vuosi lähenee loppuaan ja laskeudumme kohti joulua. Minulle joulu on aikaa yhdessäololle ja rauhoittumiselle. Vaikka jouluna yhdessäolon merkitys korostuu, asettaa tämä aika sille myös haasteensa koronapandemian myötä. Tänä eristäytymisen aikana tulee usein pohdittua, kuinka tärkeää on yhteenkuuluvuuden tunne.

 

Historia on opettanut meille, kuinka yhdessä tekemällä voidaan saavuttaa ihmeitä. Kun palaamme Suomen itsenäisyyden alkuaikoihin tiedämme, ettei kansankuntamme ollut yhtenäinen. Päinvastoin. Suomen ensimmäisinä vuosikymmeninä tehtiin työtä sen eteen, että yhtenäisyys ja luottamus jälleen palautuisivat kansalaisten keskuuteen. Tarina talvisodan ihmeestä on meille kaikille tuttu.  Menneiden sukupolvien yhteistyöllä ja uhrauksilla turvattiin meille rakkaan isänmaamme tulevaisuus. Suomalaisen hyvinvointivaltion rakentaminen alkoi ja sen hedelmistä meistä jokainen nauttii vielä tänäkin päivänä. Mitä voisimme tästä oppia?

 

Kun katsomme Suomea 2020-luvulla, näemme jälleen yhtenäisyyden murentumista. Sosiaalisen median vastakkainasettelua korostava keskustelutyyli sekä anonyymin kommentoinnin tuomat mahdollisuudet asiattomien kommenttien viljelyyn ilman vastuuta, ovat osa ongelmaa. Toisaalta sosiaalinen media myös kuplauttaa.  Eri mieltä olevan voi yhdellä klikkauksella estää ja erilaiset mielipiteet samalla unohtaa. Poliittisten päättäjien työstä mediaan nostetaan vain riidat ja erimielisyydet. Yhteistyöllä ja onnistumisilla on harvemmin julkisuudessa painoarvoa. Väärän totuuden puhumisesta on tullut totuutta tärkeämpää.

 

Tämä aika, joka ajaa meitä erilleen, uuvuttaa minua.  Jos jotain politiikasta on jo pidempään puuttunut, niin empatiaa.  Empatiaan kuuluu sen tunnustaminen, että asioilla on monta puolta. Ja asioiden takana on aina ihminen.

 

Sydämen sivistys konkretisoituu siinä, miten puhumme toinen toisillemme.  Me kaikki emme voi samanlaisiksi ja samanmielisiksi tulla. Mutta toivoisin, että meillä jokaisella olisi aikaa kuunnella myös niitä erimielisiä ja löytää yhteistä maaperää. Sillä kohtaamalla, kuuntelemalla ja kyselemällä voimme lisätä myös omaa ymmärrystämme.  Miksi pyrkimys ymmärtää toista on niin tärkeää? Siksi, että ilman ymmärrystä ei ole myöskään luottamusta. Luottamus puolestaan on yhteiskuntamme vakauden pohja.  Suomen tulevaisuuden kannalta tämä on ehkä kaikista tärkein kysymys.

 

Vanhassa sananlaskussa “kohtele muita niin kuin toivoisit itseäsi kohdeltavan” piilee syvä viisaus. Kun käännämme katseemme joulun jälkeen kohti uutta alkavaa vuotta, voi meistä jokainen tehdä pienen lupauksen. Lupaan kohdata kanssaihmiseni enkä käännä selkääni erimielisille.  Muutos on mahdollinen, jos siihen itse uskomme.  Ja jos teemme yhdessä työtä sen eteen.

 

Toivon sinulle rauhallista joulua ja onnellista uutta vuotta 2022!

 

Puhtaat, kotimaiset, uusiutuvat ylös – saastuttavat, ulkomaiset, uusiutumattomat alas

 

Arvoisa puhemies,

 

Pidämme puolisoni kanssa Rapakon maitotilaa Kiuruvedellä. Yhdennessätoista polvessa. Poikani olisivat kahdestoista polvi tilanpitäjinä.

 

Aikanaan he itse päättävät, mitä elämässään tekevät. Sen tiedän, että maa on lapsilleni rakas.

 

Taannoin nuorempi pojistani kysyi:

 

”Äiti, saastuttavathan edes nuo lentokoneet enemmän kuin me maanviljelijät?” Pidätetty itku tuntui palana kurkussani. Tuntuu edelleen.

 

Mitä sinä, kuulijani, vastaisit?

 

Ratkaisut ovat suomalaisessa maassa – Helsingin päätös sulaa hulluutta

 

Arvoisa puhemies,

 

On menty jonkun rajan yli, kun kouluikäinen lapsi kysyy tällaista. Tai nuori pelkää maailmanloppua. Ahdistuu.

 

Suomalaiset pellot. Suomalaiset metsät. Suomalainen maa.

 

Niissä ratkaisut ovat. Niissä ratkaisut kasvavat.

 

Puhtaat, kotimaiset, uusiutuvat ylös. Saastuttavat, ulkomaiset, uusiutumattomat alas.

 

Silti sormella osoittaminen jatkuu. Silti syyllistäminen jatkuu. Silti järjettömyys jatkuu.

 

Helsingin liha- ja maitopäätös on tästä viimeisin osoitus. Se on sulaa hulluutta. Silti hiili jatkaa täällä palamistaan.

 

Joutuu kysymään, voivatko asioiden mittasuhteet olla enempää vääristyneet?

 

Metsät kuuluvat suomalaisille

 

Arvoisa puhemies,

 

Maailman johtajien kokous Skotlannissa antoi kuitenkin toivoa. Kahdesta syystä.

 

Loppupäätelmiin tuli: fossiilisten ja etenkin hiilen käyttöä pitää vähentää. Toiseksi suurvallat Yhdysvallat ja Kiina alkavat yhteistyöhön.

 

Tässä ovat asioiden mitat kohdallaan. kohdallaan. Tässä on tietä tulevaisuuteen. Tässä on vastausta pojalleni, jos hän päättää jatkaa meidän aiempien polvien työtä.

 

Rakasta edelleen maata. Viljele ja varjele. Suomelle ja maailmalle olet ratkaisu. Et ongelma.

 

Arvoisa puhemies,

 

Lopuksi. Välillä tuntuu, että joillekin maaseutu ja maakunnat ovat vain raaka-ainereservaatteja.

 

Kyllä, luonnonvarat ovat siellä. Jonkun pitää kuitenkin korjata sato. Hoitaa metsää.

 

Päätösvalta metsien käytöstä tulee pitää meidän suomalaisten omissa käsissä. Se ei kuulu EU:lle.

 

Hajauttamista, ei keskittämistä

 

Maaseudulla ja maakunnissa pitää ylipäätään pystyä elämään. Maaseutu ja maakunnat ovat ihmisten koteja.

 

Siksi Keskusta ajaa hajauttavaa eikä keskittävää politiikkaa. Siksi koulutustakin pitää hajauttaa.

 

Siksi ihmisillä pitää olla mahdollisuus kohtuuhintaiseen liikkumiseen. Emme hyväksy lisäkorotuksia polttoaineiden verotukseen.

 

Päästöjä saadaan alas arkea kurjistamatta. Ilman sormella osoittelua.

 

Maanviljelijät, ruokamme tuottajat, haluavat myös kehittää toimintaansa. Ilman syyllistämistä. Järkevällä politiikalla.

 

Puhtaat, kotimaiset, uusiutuvat ylös. Saastuttavat, ulkomaiset, uusiutumattomat alas.

 

Kestävä huominen pojilleni. Rapakon tilalla tai minne elämä heitä kuljettaakaan. Jokaiselle lapselle ja nuorelle.

 

Suomessa. Euroopassa. Maailmassa.

Suomen väestö kuuluu maailman vanhimpiin. Tällä hetkellä 65 vuotta täyttäneiden ihmisten osuus väestöstä on meillä noin 23 prosenttia.  Väestörakenteemme ikääntyminen johtuu kahdesta eri ilmiöstä: toisaalta lapsia syntyy vähemmän, toisaalta elämme pidempään. Ikäluokkien pieneneminen merkitsee samalla sitä, että työvoimassa olevien ihmisten määrä vähenee, jollei kansainvälinen maahanmuutto kasva. Ikääntyvän väestön tuomien haasteiden rinnalla tulee muistaa, että pitkäikäisyys on ylpeyden aihe ja etuoikeus.

 

Pitkäikäisyys on kasvattanut myöhäiskeski-iässä eli noin 65–74-vuotiaiden ikäryhmässä olevien toimintakykyisten ihmisten määrään.  Eläkelaitos Kevan teettämän tutkimuksen mukaan joka kymmenes eläkeläinen kertoo käyvänsä säännöllisesti töissä. Samalla 18 prosenttia eläkeläisistä kertoo olevansa työelämässä mukana satunnaisesti. Ne vastaajat, jotka tekevät eläkkeen ohella työtä, kertoivat suurimmaksi kannusteeksi työnteolle lisätulojen ansaitsemisen sekä sen, että heillä on vielä annettavaa työelämässä. Kuitenkin 19 prosenttia vastanneista koki, että työnteko eläkkeellä ei ole taloudellisesti kannustavaa.

 

Meidän päättäjien tulee nähdä eläkkeelle siirtyneiden potentiaali työelämän ja suomalaisen hyvinvointivaltion tulevaisuuden kannalta. Mahdollisuus urien pitenemiseen kasvaa paremmin voivien ikääntyvien myötä, jonka seurauksena työelämään osallistuminen lisääntyy. Eläköityneet työntekijät ovat monella alalla myös erittäin kaivattu voimavara ja reservi. Tämän olen itse todistanut hoiva-alalla, jossa työtekijäpula pahenee muun muassa eläköitymisen myötä.

 

Olemme hallituksessa tarttuneet ikääntyneiden työllistymisen mahdollisuuksiin. Eläkeputken poiston lisäksi olemme korottaneet työtulovähennyksen enimmäismäärää yli 60-vuotiaille työllisyyden edistämiseksi. Hallituksessa valmistellaan myös verotuksellisia keinoja ikääntyneiden työllistymisen tueksi. Pidän näitä toimia erittäin tervetulleina.

 

Yhtenä eläkeläisten työssäkäynnin esteenä on sopivan työ löytyminen. Tämä kävi ilmi Kevan selvityksessä, jossa se nostettiin yhdeksi suurimmista esteistä sille, ettei eläkeikäinen ole kiinnostuksesta huolimatta osallistunut työntekoon. Siksi olisikin syytä pohtia yli 65-vuotiaille suunnattujen työllisyyspalveluiden vahvistamista. Työelämässä tarvitaan sekä joustoja että kannusteita, jolla ikääntyvien työssäkäyntihaluihin pystytään vastaamaan. Uskon, että tulevina vuosina eläkkeen ja työn yhdistelmät yleistyvät.

 

Mahdollisuudella tehdä työtä pidempään on myös laajempia vaikutuksia niin kansantaloudellisesti kuin myös yksilön hyvinvoinnin näkökulmasta. Työelämästä eläkkeelle siirtyminen on iso elämänmuutos, jolloin mahdollisuus joustavampaan siirtymään voi osaltaan pehmentää muutosta.  Monella alalla puhutaan osaajapulasta, johon ikääntyneiden työllistymisellä voidaan osaltaan tuoda helpotusta.

 

Kirjoitus julkaistu kolumnina Iisalmen Sanomissa 16.11.2021. 

 

Tällä viikolla on vietetty vuosittaista vanhusten viikkoa, jonka tarkoituksena on kiinnittää huomiota vanhenemiseen, vanhuksiin ja heitä koskeviin asioihin sekä vanhusten asemaan yhteiskunnassa.  Keskustan periaateohjelmassa todetaan, että neljän sukupolven Suomi on mittaamaton voimavara kokemusten ja tiedon siirtämisessä. Pidempi elämä onkin yhteiskunnan suurimpia saavutuksia ja ikäihmiset kansakunnan rikkaus. Samalla väestön vanheneminen vaikuttaa koko yhteiskuntamme kehityssuuntaan.

 

Mahdollisimman terveen ja toimintakykyisen vanhuuden tavoittelu on yksi tärkeimpiä asioita.  Suomessa oli vuoden 2019 lopussa 874 314 vähintään 70 vuotta täyttänyttä henkilöä.  70 vuotta täyttäneiden määrä on kasvanut kolmessa vuodessa 100 000 henkilöllä. Nopeasti vanhenevassa Suomessa on löydettävä uusi ote ikääntyneitä koskeviin ratkaisuihin.

 

Viime vuosina vanhustenhuollosta keskustelu on typistynyt lääkärien ja sairaanhoitajien määrän ympärille. On selvää, että tarvitsemme lisäresursseja, mutta samaan aikaan hoivan ja hoidon rinnalle tulee nostaa myös ennaltaehkäisevien toimien merkitys. Ikääntyminen ei nimittäin automaattisesti tarkoita tarvetta hoivapalveluille. Vanhuksen pitkäaikaishoito maksaa halvimmillaan 50 000e -75 000e vuodessa.  Jokainen vuosi, joka siirtää tätä laskua eteenpäin, tekee säästöä ihmisen elämänlaatuun ja kansantalouteen. Avainkysymys on se, missä kunnossa ikäännymme. Kyse on pitkälti elintavoistamme ja asenteestamme elämään.

 

Työelämästä eläkkeelle siirtyminen on iso elämänmuutos. Moni ihminen on hyvin sitoutunut työhönsä ja siksi eläköityminen voi tuoda mukanaan myös negatiivisia tunteita – tyhjyyttä ja tarpeettomuutta.  Ei ole merkityksetöntä, miten uusi eläkeläinen viettää nuo työltä vapautuneet tunnit. Tuleeko tilalle hyviä harrastuksia, tasapainoista sosiaalista elämää vaiko yksinäinen sohva ja kenties alkoholi.  Siksi työelämästä vanhuuseläkkeelle siirtyville tulisi tarjota lakisääteinen hyvinvointi- ja terveystarkastus, joka on suunniteltu juuri tätä elämäntilannetta varten. Tarkastuksessa terveydenhuollon ammattilainen kartoittaisi eläköityvän keskeiset terveysriskit ja mahdolliset piilevät sairaudet sekä ohjaa ja kannustaa terveellisiin elämäntapoihin ja sosiaalisesti aktiiviseen elämään.

 

Aktiivinen elämä ja elämäntapaohjaus ehkäisee tutkimusten mukaan myös muistisaitauksia. Aktiivinen aivojen käyttäminen kaikissa ikävaiheissa, monipuolinen liikunta sekä terveellinen ja tasapainoinen ruokavalio voivat vähintään hidastaa myös muistisairauksien puhkeamista.  Muistisairauksien lisääntyminen on yksi lähivuosikymmenien suurimpia kansanterveydellisiä, taloudellisia ja inhimillisiä haasteita. Jo nyt voimme tehdä voitavamme tulevien vuosien hyvinvointimme eteen.

 

On oikeastaan huojentavaa ymmärtää, että onnistunut ikääntyminen ei tarkoita täydellistä terveydentilaa vaan ennemminkin tyytyväisyyttä elämään. Kyky kokea iloa ja kiitollisuutta on paras vakuutus hyvään vanhuuteen. Mistä asioista sinä voit tänään olla kiitollinen?

 

 

Kirjoitus on julkaistu Iisalmen Sanomissa 10.10. 

Tänään 8.9. vietetään YK:n kansainvälistä lukutaitopäivää. Päivän tarkoituksena on muistuttaa lukutaidon merkityksestä ja koulutuksen tärkeydestä kestävän tulevaisuuden rakentamisessa. Lukutaito on ihmisoikeus. Taito lukea mahdollistaa yksilön kehittymisen ja kouluttautumisen. Globaalissa kuvassa lukutaidolla on merkitystä sukupuolten välisen tasa-arvon, kestävän rauhan, kehityksen ja demokratian toteutumisen kannalta.

Lukutaito on tärkeimpiä taitojamme. Kun asiaa hetken pohtii, ei mieleen nouse montaakaan arkista asiaa, josta selviäisimme ilman taitoa lukea. Samalla se tekee oman olon etuoikeutetuksi. Maailmassa on nimittäin edelleen 800 miljoonaa aikuista lukutaidotonta. Maailman lukutaidottomista 98 % elää kehitysmaissa. Naisia maailman lukutaidottomista aikuisista on 64 %.

Suomea pidetään lukutaidon huippumaana, mutta matkamme tähän pisteeseen on ollut pitkä. Lukutaito oli pitkään vain yläluokkien etuoikeus eikä tavallinen kansalainen nähnyt lukutaidon hyötyjä suomenkielisten tekstien pitkään puuttuessa ja oppimisen tapahtuessa pääosin toistamalla ja ulkoa opettelemalla. Lukutaidolle tuli enemmän käyttöä vasta 1800-luvun alkupuolella, kun rahvaalle alettiin perustaa kansankirjastoja ja ensimmäiset suomenkieliset sanomalehdet syntyivät. Kuitenkin vasta vuoden 1921 oppivelvollisuuslaki saattoi suomalaiset tehokkaasti lukutaidon opetuksen piiriin. Tässä uudistuksessa Keskustan edeltäjällä Maalaisliitolla oli keskeinen rooli.

Lukijoiksi meitä kasvattaa koti, koulut ja kirjastot. Lukukeskuksen keväällä 2020 teettämän tutkimuksen mukaan suomalaiset arvostavat lukemista ja lukutaitoa ja haluaisivat lukea enemmän. Aikuisista 60 prosenttia kokee lukevansa tai kuuntelevansa kirjoja liian vähän. Näistä aikuisista reilu 70 prosentti mainitsee syyksi vaikeuden keskittyä lukemiseen. Arjessa lukemisella on myös kilpailevia ajanvietteitä, kuten tv:n ja elokuvien katsominen, jolloin aikaa lukemiselle ei löydy.  Ajanpuutteen ovat maininneet syyksi vähäiseen lukemiseen myös pienten lasten vanhemmat. Heistä 63 prosenttia kokee lukevansa lapsilleen liian vähän.

Kirjastoilla on ollut koulun ohella tärkeä rooli suomalaisten lukutaidon vahvistamisessa. Kirjastot ovat myös ainutlaatuinen kunnallinen palvelu. Pitkien etäisyyksien maassamme se on myös yksi saavutettavimmista palveluista.

Vaikka suomi on pitkään paistatellut lukutaidon mallimaana, on huoli lukutaidon eriytymisestä nykytutkimuksen valossa aito.  Suomi on edelleen lukutaidon kärkimaa, mutta oppilaiden väliset osaamiserot olivat vuonna 2018 Suomen PISA-tutkimusten historian suurimpia. Sosioekonomisen taustan vaikutus oppimistuloksiin on 2010-luvulla vahvistunut entisestään.

Suurin kasvu heikosti lukevien määrässä on tapahtunut alimmissa sosioekonomisissa ryhmissä. On huolestuttavaa, että lukemisen ja lukutaidon eriarvoistuminen näkyy jo varhaislapsuudessa. Ensimmäisen luokan aloittaneiden oppilaiden taustoja kartoittaneessa tutkimuksessa lukeminen näyttäytyi erityisesti korkeakoulutettujen perheiden harrastuksena.

Lukutaito luo pohjan lapsen ja nuoren osaamisen kartuttamiselle. Siksi lukutaidon eriytymiseen tulee suhtautua vakavasti. Resursseja tulisikin suunnata perheiden lukuharrastuksen tukemiseen, jotta jokaisella lapsella olisi tasa-arvoinen mahdollisuus lukea. Myös meillä päättäjillä on tässä roolimme. Tuoreena päätöksenä on opetus- ja kulttuuriministeriön kesäkuussa myöntämä lähes viiden miljoonan euron avustuksen lukutaitoa ja lukemisen kulttuuria vahvistamiin toimiin perusopetuksen 7–9- luokille. Avustuksella viedään eteenpäin Koulutuspoliittisen selonteon tavoitetta varmistaa oppilaille riittävät lukutaitoon liittyvät perustaidot.

Lukutaito on myös perusta niille taidoille, joita yhä nopeammin muuttuva maailma meiltä jokaiselta vaatii. Kyky ymmärtää lukemaansa ja arvioida sitä kriittisesti on tämän ajan informaatiotulvassa valeuutisten keskellä välttämätön kansalaistaito.

Kansainvälisen lukutaitopäivän kunniaksi kannustankin jokaista meitä ottamaan arjestaan hetken lukemiselle. Sen voi toteuttaa joko yksin  tai yhdessä perheen ja läheisten kanssa. Antoisia lukuhetkiä kaikille!

Kirjoitus on julkaistu Kiuruvesi-lehdessä 8.9.2021. 

Poliisien läsnäolo tuo turvaa ja riittävät resurssit mahdollistavat avun saannin ripeästi hätätilanteissa. Siksi julkisuudessa käyty keskustelu poliisitoimen rahoituksen riittävyydestä on ymmärrettävästi herättänyt ihmisissä huolta. Poliisien riittävien resurssien turvaaminen koko Suomessa on keskustan tärkeimpiä tavoitteita. Siksi myös hallitusohjelmassa on todettu, että poliisin läsnäolosta haja-asutusalueilla ja maaseudulla on pidettävä erityistä huolta.

 

Hallitusohjelmassa onkin sovittu poliisien määrän tuntuvasta nostosta ja näin on myös tehty. Tästä syystä ihmettelen Kokoomuksen johdolla käytävää keskustelua poliisien resurssien leikkaamisesta, sillä poliisien määrä laski voimakkaasti nimenomaan kokoomusjohtoisten hallitusten valtakaudella 2010-luvun alkupuoliskolla. Kun Kataisen hallituksen alkuvuonna 2011 poliiseja oli 7653, oli poliiseja jäljellä vuonna 2017 enää 7149.

 

Nyt olemme saaneet poliisien määrän kasvuun. Vuonna 2021 poliisien määrä on suurin aikoihin, noin 7450 poliisia. Tällä vaalikaudella tavoitteemme on saavuttaa 7500 poliisin taso. Poliisien määrärahojen korottaminen on ollut nykyiseltä hallitukselta arvovalinta.  Valtiovarainministeriö ehdottaa poliisitoimeen ensi vuodelle 41 miljoonaa euroa enemmän kuin vuoden 2019 talousarviossa. Tämä lisäksi poliiseille on myönnetty lisäresurssia lisätalousarvioissa kymmenien miljoonien kertapanostuksien myötä, joiden avulla on muu muassa uudistettu poliisin kalustoa.

 

Suunta poliisin rahoituksessa on kääntynyt. Vaikka hallitus onkin nostanut talousarvioissaan poliisin rahoitusta noin 40 miljoonalla eurolla vuodessa, pyytää poliisijohto nyt toista noin 40 miljoonan euron pysyvää lisäystä. Tälle perusteeksi on esitetty erilaisten kulujen ja menojen kasvua. Poliisijohdon näkökulma on syytä käydä tarkasti läpi. Syytä on käydä läpi myös se, miten myönnettyä lisärahoitusta on tähän mennessä käytetty.

 

Ihmisten turvallisuudentunteella leikkiminen ei ole hyväksyttävää. Siksi asian selvittäminen on tärkeää ja virheelliset väitteet on syytä oikoa. Keskustan puheenjohtaja Saarikko tiivisti asian Helsingin Sanomille 25.8 todeten, että valmius määrärahan korottamiseen on. Yhteisenä tavoitteena meillä kaikilla on se, että jatkossa yhä useammalla poliisiasemalla palaa valot.

 

Kirjoitus on julkaistu Savon-Sanomissa 8.9.2021. 

Pitkä kuuma kesä alkaa taittua kohti syksyä, kun elokuu vaihtui syyskuulle. Samalla käynnistyy myös politiikan syyskausi. Kunnanvaltuustoissa se tarkoittaa valtuustokauden aloittamista uudella päättäjäjoukolla, Eduskunnassa taas olemme kääntyneet kohti vaalikauden loppupuolta. Tämä tarkoittaa sitä, että monet suuret yhteiskunnalliset uudistukset ovat konkretisoitumassa paikallisesti.

Yksi näistä uudistuksista on sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistus, joka muuttaa kuntien toimintakenttää. Sote-uudistuksen toteutuessa hyvinvointialueille siirtyvät sekä sosiaali- ja terveyspalvelut että palo- ja pelastustoimi. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö kunnilla olisi jatkossakin roolia hyvinvoinnin ja terveyden edistämistyössä. Liikunta-, ruoka- ja kulttuuripalvelut, liikennejärjestelyt ja kaavoitus. Ne kaikki ovat omalta osaltaan yhteydessä hyvinvointiin ja terveyteen.

Väestön ikääntyessä ja sairastavuuden kasvaessa kustannukset tulevat lähivuosina vain kasvamaan. Esimerkiksi liikkumattomuuden kustannukset yhteiskunnalle ovat yli 3 miljardia euroa vuodessa. Tällä hetkellä vain kolmannes suomalaista saavuttaa liikuntasuosituksen. Tämän tulisi olla hälyttävä tieto. Liian vähäisestä liikunnasta koituvat menot kasvavat merkittävästi tulevaisuudessa, jos liikunnan määrä vähenee samalla kun väestö ikääntyy.

Samalla koronakriisi on tuonut omat haasteensa. Sosiaalisen kanssakäymisen väheneminen pandemian keskellä on lisännyt yksinäisyyttä kaikissa ikäryhmissä. Esimerkiksi nuorten harrastustoiminta oli pahimman kriisin aikana rajoitettua eikä etäkoulu mahdollistanut tärkeitä arjen kohtaamisia. Rajoituksia tarvittiin, muttei niiden hyvinvointivaikutuksia voida kiistää. Koronan hyvinvointivelka tuleekin konkretisoitumaan tulevina vuosina.

Sote-uudistus parantaa terveyspalveluiden saavutettavuuteen ympäri Suomen, mutta pelkkien sote-palveluiden kehittäminen ei kuitenkaan riitä. Tarvitaan painopisteen muuttamista ennaltaehkäisevän työn vahvistamiseen. Yksi askel on kuntien roolin vahvistaminen, mihin on rahoituksen kautta luotu kannusteita. Sote-uudistuksen myötä kuntien rahoituksen valtionosuuden suuruus määräytyy jatkossa osaksi niiden tekemän hyvinvoinnin ja terveyden edistämistyön mukaan. Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen valtionosuuden lisäosan eli HYTE-kertoimen avulla kannustetaan kuntia jatkamaan tärkeää ennaltaehkäisevää työtä. Kuntien rinnalla niin järjestöillä kuin seurakunnilla on keskeinen rooli ennaltaehkäisevässä työssä.

Parantamalla kansanterveyttä ehkäisemme pahoinvointia, vähennämme terveyspalveluiden käyttöä sekä esimerkiksi sairauspoissaoloista ja ennenaikaisesta eläköitymisestä johtuvia yhteiskunnallisia kustannuksia. Terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen tulee olla ohjaava periaate kaikessa päätöksenteossa. Tärkein päättäjä katsoo kuitenkin jokaisen omasta peilistä.

Kirjoitus on julkaistu Iisalmen Sanomissa 2.9.2021.