Sain tilaisuuden vierailla päivätoimintakeskus Jussinpihassa Lapinlahdella. Jussinpihan päivätoiminta on suunnattu kaikille lapinlahtelaisille ikäihmisille. Sain kuulla usean vanhuksen toteavan, että Jussinpihan toiminta on heille ”elinehto”. Sieltä löytyy monenlaista harrastus- ja liikuntapiiriä. Ja sieltä löytyvät ystävät.

Kaikilla yhteiskunnan jäsenillä, myös ikäihmisillä, tulee olla mahdollisuus osallisuuteen. Jokainen meistä tarvitsee tunteen, että kuuluu johonkin. Että tänäkin päivänä minulla on syy nousta vuoteesta.

Läheiset ihmiset ovat meille kaikille voimavara, mutta iän karttuessa läheisten merkitys kasvaa entisestään. Tälläkin hetkellä iäkkäitä, vammaisia tai sairaita läheisiään auttaa pitkästi yli miljoona suomalaista. Monen ikäihmisen arjen sujumista mahdollistaa joku perheenjäsen tai ystävä. Saatu apu on korvaamatonta.

Kaikilla vanhuksilla ei kuitenkaan ole läheisiä tai he asuvat kaukana. 75 vuotta täyttäneistä yksinäisyydestä kärsii yli kolmannes.  Väestön ikääntyessä myös yksin asuvien iäkkäiden määrä lisääntyy merkittävästi. Aitoja kohtaamisia kaipaa elämäänsä jokainen. Ajattelen yhteyden kanssaihmisiin olevan tämän ihmisenä olon perusta.

Yksinäisyys on vakava asia. Yksinäisyyden on todettu heikentävän elämänlaatua ja toimintakykyä sekä alentavan muistia. Yksinäisyys voi johtaa jopa ennenaikaiseen laitoshoitoon tai kuolemaan. Kyseessä on paitsi yksilölle vaikeaa kärsimystä aiheuttava ongelma, myös kansantaloudellinen kysymys. Yksinäiset käyttävät sosiaali- ja terveyspalveluita huomattavasti enemmän kuin muut ikäisensä.

Lähes jokaisessa kunnassa on vähintään yksi vanhuksille ja usein myös vammaisille suunnattu päivätoimintakeskus. Noiden seinien sisällä tehdään valtavan merkityksellistä toimintaa. Mahdollisuus harrastaa, liikkua, ruokailla ja rupatella yhdessä. Olla osallisena, tulla näkyväksi omine tarpeineen. Se ei ole kaikille itsestäänselvyys.

On tärkeää ymmärtää, että vanhuutta on monenlaista. Ikäihmisissä on laaja kirjo yksilöitä muun muassa erilaisine kulttuuritaustoineen, tapoineen, arvoineen ja arvostuksineen. Vanhustyötä tekevältä tämä vaatii ymmärrystä, hienotunteisuutta ja kunnioitusta. Vanhusmyönteinen Suomi syntyy eri ikäisten ihmisten ja päätöksentekijöiden käytännön arvovalinnoista. Viime kädessä kyse on vanhusten yhdenvertaisuudesta palveluissa, siitä että jokainen vanhus pääsisi yhtäläisesti hänelle kuuluvien palveluiden ääreen ja kokisi tulevansa niissä ymmärretyksi, arvostetuksi ja huomioiduksi.

 

Hannakaisa Heikkinen

Kansanedustaja

Suomen Keskustan varapuheenjohtaja

Kiuruvesi

 

Kolumni Savon Sanomissa ja Karjalaisessa 2.1.2019