Viikkokirje vko 38 – Mitä voisimme oppia Saksasta?

Perjantai 18.9.2015

Tätä työviikkoa ovat värittäneet sosiaali- ja terveysvaliokunnan työmatka Berliiniin sekä keskustelu maahanmuutosta ja työmarkkinauudistuksista. Samat asiat ovat pinnalla myös Saksassa, joten matka tarjosi tarpeellista tietoa kotimaan päätöksentekoon.

Alkuviikosta sain kunnian juontaa keskustan maahanmuuttoaiheisen virtuaalitupaillan. Mukana keskustelemassa olivat SPR:n Helsingin ja Uudenmaan piirin toiminnanjohtaja Petri Kaukiainen, Siirtolaisuusinstituutin johtaja ja maahanmuuttotutkija Tuomas Martikainen, Maahanmuuttoviraston turvapaikkayksikön johtajan sijainen Juha Similä sekä ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja, kansanedustaja Antti Kaikkonen. Tupaillassa oli asiallista keskustelua pakolaiskriisistä ja sen vaikutuksista Suomeen. Monia turvapaikanhakijoihin liittyviä myyttejäkin tuli murrettua keskustelun aikana. Lähetys kannattaa katsoa vielä jälkikäteenkin keskustan nettisivujen Keskusta-TV:n arkistosta.

Tupaillan jälkeen tapasin Helsingin Keskustanuoria, joiden kanssa mielenkiintoinen keskustelu jatkui niin maahanmuutosta, työmarkkinatilanteesta kuin muusta ajankohtaisesta politiikasta sekä siitä, miksi kukin meistä on halunnut lähteä politiikkaan ja miksi on valinnut juuri keskustan. Kiitos aktiivisille nuorille innostavasta juttutuokiosta!

Keskiviikkona sosiaali- ja terveysvaliokunta lähti kaksipäiväiselle työmatkalleen Berliiniin. Erityisesti halusimme tietoa Saksan kuuluisasta talous- ja työreformista, saksalaisten sosiaaliturva- ja eläkejärjestelmästä sekä akuutista pakolaiskriisistä.

Ensiksi vierailimme työ- ja sosiaaliministeriössä. Siellä saimme perusteelliset katsaukset Saksan suhtautumisesta pakolaiskriisiin, Saksan eläketurvajärjestelmään, ikäköyhyyteen sekä talous- ja työreformeihin. Näitä samoja aiheita käsiteltiin jatkossa vierailun aikana uudelleen eri näkökulmista Suomen suurlähetystössä, jonne oli kutsuttu molemmille päiville asiantuntijoita (tutkijoita, virkamiehiä ja käytännön työntekijöitä) tekemään selkoa aiheista heille annetuista näkövinkkeleistä. Kerrottavaa luennoista olisi valtavasti. Yritän nostaa seuraavaksi lyhyesti esille oleellisimmat näkökulmat.

Akuutti pakolaiskriisi: Saksa on luvannut ottaa vastaan 800 000 pakolaista. Heillä turvapaikkahakemusten käsittely on tehokasta: ennen kriisiä turvapaikkahakemus pyrittiin käsittelemään 3 kk:n sisällä. Nyt kriisissä hakemusten käsittelyaika on venynyt keskimäärin 6 kuukauteen ja he haluavat lisätä resursseja, jotta he pystyisivät palaamaan lyhyempään käsittelyaikaan. On huomionarvoista, että Suomeen on tullut 2000-luvulla turvapaikanhakijoita 1500–6000 vuodessa, eli vain murto-osa siitä, mitä Saksaan. Silti meillä turvapaikkahakemusten käsittelyajat ovat jopa vuosia!

Saksa haluaa panostaa siihen, että tulijoille aloitetaan kielen opetus välittömästi ja samoin työelämään halutaan avata ovet heti. Oppisopimuskoulutus on Saksassa kaiken kaikkiaan hyvin keskeinen väylä työelämään niin maahanmuuttajille kuin kantaväestöllekin. Saksassa väestö vanhenee Suomeakin nopeammin. Siksi maa haluaa nähdä pakolaiset myös positiivisena asiana: he haluavat integroida turvapaikanhakijat yhteiskunnan täysivaltaisiksi jäseniksi ja tuottaviksi veronmaksajiksi, joiden kautta huoltosuhteen vinoutumaa pystytään oikaisemaan. Sillä tavalla Saksaan saadaan enemmän työllisiä huolehtimaan työelämän ulkopuolella olevien sosiaaliturvasta. Näissä asioissa Suomen pitää ottaa oppia Saksasta.

Eläkejärjestelmä: Omasta työelämän historiastaan johtuen Saksan työeläkejärjestelmä on hyvin erilainen kuin Suomessa. Sen kattavuus ei ole vuosikymmenien aikana ollut hyvä, ja nyt 2000-luvulla on päästy tilanteeseen, jossa julkisen järjestelmän kautta työeläkevakuutettuja on 84 % työväestöstä. Saksa on huolissaan tuosta jäljelle jäävästä 16 %:sta: osalla heistä ei ole minkäänlaista suunnitelmaa vanhuuden sosiaaliturvan varalle. Tuossa joukossa vanhuusköyhyys tulee olemaan hyvin voimakasta, ja he ovat erilaisten toimeentulotukien varassa. Suomen järjestelmän kaltaista kansaneläkettä Saksassa ei ole.

Talous- ja työreformi: Tutkijat ovat erimielisiä, mitä osaa Saksan talouskasvusta 2000-luvulla toteutetut uudistukset näyttelevät. Yksimielisiä ollaan kuitenkin siitä, että palkkojen alennuksilla, työelämän joustojen ja paikallisen sopimisen lisäämisellä ja työntekijöiden sosiaaliturvamaksujen osittaisilla helpotuksilla on ollut keskeinen merkitys. Saksan talous kukoistaa, mutta uudistuksilla on myös nurjat puolensa: erityisesti naisia on jäänyt köyhyysloukkuun ns. ”minijobien” takia. Minijobit ovat sellaisia työsuhteita, joissa työnantajan ei tarvitse maksaa ollenkaan sosiaaliturva- ja eläkemaksuja. Myös köyhien työssäkäyvien osuus on lisääntynyt, eli sellaisten ihmisten osuus, jotka joutuvat turvautumaan toimeentulotukiin jatkuvasti, koska palkka ei riitä elämiseen.

Reissun aikana varsinkin sosiaalisessa mediassa puhuttaneesta ”taksicasesta” haluan sanoa, että olen työssäni jo tähän mennessä tottunut monenlaiseen kielenkäyttöön, mutta näin suoraa uhkailua en ole aiemmin kokenut. Siihen vedän rajan – omasta turvallisuudestani haluan jatkossakin pitää kiinni.

Loppuviikon pääpuheenaiheita ovat olleet pääministeri Juha Sipilän puhe ja palkansaajien perjantain mielenilmaus. Sipilä onnistui puheessaan välittämään Suomen taloustilanteen vakavuuden. Hän myös vetosi sekä työnantaja- että työntekijäjärjestöihin, että nämä esittäisivät uusia ratkaisuja kilpailukyvyn parantamiseen. Sipilä mielellään käyttäisi erilaisia keinoja, kuin nämä hallituksen aiemmin esittämät toimet, jotka osuvat kohtuuttoman paljon esimerkiksi hoitoalalla työskenteleviin. Työmarkkinajärjestöiltä odotetaan nyt vaihtoehtoisia esityksiä, jotka kohdistuisivat tasapuolisemmin koko kansaan. Esimerkiksi lomarahojen puolittaminen ja päivittäisen työajan pidentäminen muutamilla minuuteilla toisi samanlaiset säästöt. Näitä asioita hallitus ei kuitenkaan voi päättää, koska niistä ei sovita laissa. Pallo on nyt työmarkkinajärjestöillä, koska vain heillä on valtaa tehdä nämä päätökset. Toivottavasti järjestöillä on viisautta ajatella koko yhteiskunnan – myös työttömien – etua.

Työnantajilta Sipilä vaati puheessaan lisää isänmaallisuutta – halua pitää työpaikat Suomessa. Yritysten tulisi myös osoittaa vastuullisuutta käyttämällä saamansa työvoimakustannuksen alennukset uusiin työpaikkoihin, innovaatioihin ja investointeihin. Saksassa työntekijät ja työnantajat ovat oppineet puhaltamaan yhteen hiileen. Samaa henkeä kaivattaisiin Suomessakin.

Tätä kirjoittaessani toivon, että pääsen tänään kotiin mielenilmauksista huolimatta. Viikonloppu menee tutusti perheen ja navettatöiden parissa. Sunnuntaina aion ehtiä kuitenkin Maaningalle Keskustanaisten järjestämään kirkkopyhään. Siellä juhlassa minua on pyydetty myös vähän viäntämään savvoo.

Aurinkoa kaikkien mieleen!

Toivottaa Hannakaisa

 

Kirjoitan perjantaisin lyhyen kirjeen kuluneen viikon tapahtumista eduskunnassa. Viikkokirje julkaistaan aina kotisivuillani, mutta kirjeen voi saada myös sähköpostilla. Jos haluat tilata viikkokirjeen sähköpostiisi, ilmoita osoitteesi eduskunta-avustajalleni Sara Huhtaselle (sara.huhtanen[at]eduskunta.fi), niin hän lisää sinut postituslistalle.