Viikkokirje 7/2016

Taas on yksi istuntoviikko saatu päätökseen. Viikon aikana ovat puhututtaneet kuntien tehtävien karsinta ja nollatuntisopimus. Muun muassa näistä viikon poliittisesti kuumista aiheista kirjoitan myös tässä viikkokirjeessä.

Yhdenvertaisuus otetaan huomioon kuntien tehtäviä vähennettäessä

Valtiovarainministeriö julkisti hallituksen reformin ”Kuntien kustannusten karsiminen tehtäviä ja velvoitteita vähentämällä” toimenpiteet keskiviikkona. Tässä vaiheessa toimenpideohjelmassa osoitetaan kaikilta hallinnonaloilta yhteensä reilun 400 miljoonan euron kustannussäästöt pitkällä aikavälillä.

Sosiaali- ja terveysministeriön valmisteluvastuulla on useita toimia ja lainsäädäntöhankkeita, jotka toteutuessaan toisivat mukanaan merkittäviä säästöjä kunnille. Suurin osuus kuntien kustannusten karsimisesta osuu juuri sosiaali- ja terveysministeriön alaisiin tehtäviin. Esimerkkejä näistä ovat vammaislainsäädännön uudistaminen, sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön kelpoisuusehtojen ja velvoitteiden muutokset, hoitoon pääsyn määräaikojen arviointi, kuntien asiakasmaksujen muutokset sekä suun terveydenhuollon palvelusetelikokeilu.

Karsimista voi kutsua palveluiden leikkaamiseksi, säästämiseksi tai toimintojen tehostamiseksi. Varmaa on kuitenkin se, että mikäli joitain palveluita ajetaan alas, tuntuu se ikävältä niin päättäjästä kuin palveluiden käyttäjästä. Sosiaali- ja terveysministeriön lähtökohta on se, että hallituksen linjaukset kuntien kustannusten vähentämisestä toteutetaan siten, etteivät säästöt vaaranna ihmisten yhdenvertaisuutta saada sosiaali- ja terveyspalveluja. Tavoitteena on, että tulevaisuuden Suomi on sekä sosiaalisesti että taloudellisesti kestävä. Uskon, että tehdyt karsimiset pystytään toteuttamaan siten, ettei niistä aiheudu kenellekään kohtuutonta heikennystä olemassa olevaan tilanteeseen.

Vammaislainsäädännön uudistamisessa yksi kipeimmistä ja epävarmuutta aiheuttavista asioista on linjaus, että vammaispalveluihin tulisi 75 vuoden yläikäraja. On kuitenkin muistettava, että ilman palveluja ei jää myöskään yli 75-vuotias vammainen. Hän on oikeutettu sen jälkeenkin sosiaalihuoltolain ja vanhuspalvelulain mukaisiin palveluihin. Kunnat ovat velvoitettuja tekemään palvelutarpeen arvioinnin kaikille 75 vuotta täyttäville asukkailleen. Nyt onkin ensiarvoisen tärkeää, että tässä palvelutarpeen arvioinnissa pystytään kartoittamaan vammaisten kuntalaisten tarpeet ja turvaamaan heille oikea-aikainen tuki, jotta arki sujuu jatkossakin turvallisesti ja täyttä elämää eläen.

Nollatuntisopimus – tarpeellinen, muttei ongelmaton

Eduskunnassa keskusteltiin torstaina nollasopimusaloitteesta. Kansalaisaloitteen nollasopimuksella tarkoitetaan työsopimusta ilman taattuja työtunteja.

Tilastokeskuksen tutkimuksen mukaan vuonna 2014 nollasopimuksella työskenteli keskimäärin noin 83 000 palkansaajaa. Se on neljä prosenttia kaikista palkansaajista. Yleisimpiä nollasopimukset ovat nuorten keskuudessa. Viime vuonna kaikista 15–19-vuotiaista työntekijöistä ilman taattuja tunteja työskenteli noin joka viides. Yleisintä nollasopimusten käyttö on majoitus- ja ravitsemustoiminnassa. Myös hoito- ja hoiva-alalla käytetään nollatuntisopimuksia.

Ongelmat, joita nollasopimuksiin liittyy, on tunnistettava ja ne on ratkaistava. Pahimmillaan nollatuntisopimus vie painajaismaiseen kierteeseen: olemassa olevaan työsopimukseen ilman työtunteja ja josta irtautuminen taas ajaa työttömyysturvattomaan ajanjaksoon (ns. työttömyysturvan karenssi).

Sopimusten täydellinen kieltäminen olisi kuitenkin ongelmallista, koska on tilanteita joissa kyseistä sopimusmallia tarvitaan. Huonojen kokemusten rinnalla on paljon hyviä kokemuksia, joissa nollatuntisopimus toimii sekä työntekijän että työnantajan eduksi.

Tässäkin oikea reitti kulkee sopimisen kautta. Työehtosopimuksiin voitaisiin sisällyttää nollatuntisopimuksia koskevia rajoituksia, mikäli ala näitä sopimuksia tarvitsee. Nollatuntisopimuksista ei ole monillakaan aloilla sovittu erikseen työehdoissa, tästä olisi syytä aloittaa ennen tiukkaa, lailla säädettyä minimituntirajaa. Aloitimme kansalaisaloitteen käsittelyn heti tänään työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassa. Odotan hyvin monipuolista kyseisen kansalaisaloitteen ja koko muuntuvan työelämän kipupisteiden käsittelyä!

 

Työviikon muita poimintoja

Torstaiaamuna ennen sosiaali- ja terveysvaliokunnan virallista kokousta tapasimme Suomen Hammaslääkäriliiton henkilöitä. Usein suun terveydenhuolto jää melko lailla huomiotta terveydenhuollon päätöksenteossa. Nytkin heidän pääviestinsä oli, että suun terveydestä huolehtiminen ei saa jäädä varjoon sote-uudistuksessa. Suun terveys on iso asia: esimerkiksi lonkkaleikkauksen peruuntuminen siksi, että suusta löytyy tulehdus aiheuttaa tyhjäkäyntiä sairaalamaailmaan. Toisaalta tulehdukset suussa voivat altistaa sydänkomplikaatioille tai aiheuttaa tulehduspesäkkeitä muualle kehoon. Vanhuksilla hoitamaton ja kipeä suu saattaa altistaa aliravitsemukselle.

Perjantaiaamuna me eduskunnan sairaanhoitajataustaiset kansanedustajat tapasimme hoitoalan järjestöjen, koulutuksen ja tutkimuksen johtajia varapuhemies Risikon kutsumana. Suunnitelmana on miettiä mm. sitä, miten hoitotyö tulee näkyväksi sote-uudistuksessa. Hoitotyön keinoin tehdään usein potilaan ja asiakkaan kannalta merkittäviä tekoja, sekä toimenpiteitä paranemisen ja kuntoutumisen kannalta. Nämä jäävät kuitenkin usein näkymättömäksi ja ylös kirjataan vain esimerkiksi lääkärin tekemä toimenpide: lääkkeen määräys tai tehty leikkaus. Pohdimme myös, millaisen roolin hoitotyön johdolla voisi olla terveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä.

Hyvää viikonloppua kaikille! Minä hyppään kohta lentokoneeseen ja vietän lauantain perheeni ja lehmieni kanssa. Sunnuntaina minut on kutsuttu puhumaan Keskustan Pohjois-Pohjanmaan piirin järjestöpäiville Rokualle.

Iloisin terveisin Hannakaisa

– See more at: http://www.rapakko.fi/20933#sthash.2C9FpMxg.dpuf