Viikkokirje 46/2016

Tällä kertaa viikkokirjeen aiheina ovat muun muassa hoitajamitoituksen säilyminen, vanhusten hoiva ja uudistuva työnhaku.

Hoitajamitoitus säilyy

Aiemmin Sosiaali- ja terveysvaliokunnan muiden hallituspuolueiden valiokuntavastaavien kanssa esittämämme vanhustenhuollon hoitajamitoituksen säilyttäminen tapahtuu.

Päätös on arvostuksen osoitus hoitotyöntekijöiden tekemää tärkeää työtä kohtaan ja korostaa ikääntyneiden hyvän hoivan tärkeyttä. Päätös on myös positiivinen viesti hoitotyön koulutukseen hakeutumista pohtiville nuorille.

Henkilöstön tarpeen arviointi on kiinteä osa hoitotyön kokonaissuunnittelua ja johtamista. Sopiva henkilöstömitoituksen taso vaihtelee muun muassa hoidettavien toimintakyvyn ja hoitoisuuden, henkilöstön koulutuksen ja osaamisen ja hoitoympäristön fyysisten tilojen mukaan, joten yksi luku ei sovi suoraan kaikkiin hoitoa tarjoaviin yksiköihin.

Sovituille säästöille etsitään vaihtoehtoisia toteutustapoja, jotka varmistavat hallituksen sovitun talouslinjan ja valtion talouden kehyksissä pysymisen.

Sosionomina ajassa –seminaari

Perjantaina minulla oli ilo puhua seminaarissa, jossa juhlittiin 20-vuotista sosionomikoulutusta. Puhuin siellä sosiaalialasta sote-uudistuksessa.
Monet ihmettelevät ajoittain miksi sosiaalialasta ei puhuta sote-uudistuksen yhteydessä, onko se unohtunut täysin. Julkinen keskustelu tuntuu keskittyvän siihen, pääseekö ihminen jatkossa lääkärille ja missä ja miten se tapahtuu.

Sosiaalialan palvelut ovat kuitenkin oleellisessa roolissa, kun sote-uudistuksella pyritään kohti ennaltaehkäisevämpiä ja vaikuttavampia palveluita. Lääkärillä käynti voi kuulua ihmisen arkipäivään mutta usein sosiaalialan palvelut ovat mukana ihmisen vaikeimmissa elämäntilanteissa. Vähintäänkin jossain elämänvaiheessa sosiaalipalvelut ovat tiivis osa meidän jokaisen sujuvan arjen rakentamista – esimerkiksi lasten ollessa pieniä, elämän ehtoopuolella tai kriisin kohdatessa. Sosiaalihuollon asiakkaat ovat kaikkein haavoittuvaisin ihmisryhmä häiriötilanteessa ja sen vuoksi heidän palvelujensa turvaamiseen on kiinnitettävä erityistä huomiota.

Kuka on hoivan arvoinen? –seminaari

Olin keskiviikkona puhumassa Kuka on hoivan arvoinen? –seminaarissa Tampereen yliopistolla. Seminaarissa käytiin mielenkiintoista keskustelua hoivasta ja sen tulevaisuudesta. Tämän tilaisuuden aihe on sydäntäni lähellä ja yhteiskunnallisesti erittäin ajankohtainen. Keskustelu pohjautui vasta julkaistuun Hoivan arvoiset –kirjaan joka on täynnä mielenkiintoisia aiheita muun muassa poliittisesta hoivasta, hoivatyöstä ja kotihoivasta.

Kirjoittajat toteavat, että nykyinen hoivapolitiikka ei kohtele vanhuksia ihmisarvoisesti ja että hoivapolitiikasta on unohtunut vaiva. Ymmärsin asian niin, että kirjoittajat toteavat, että hoivan poliittisessa kielessä ei käytetä ilmaisuja, jotka kuvaavat hoivatyössä tehtäviä toimenpiteitä ja sen aiheuttamaa vaivaa.

Olen samaa mieltä kirjoittajien kanssa siitä, että poliittisessa kielessä puhutaan hyvin vähän hoivatyön konkreettisista toimenpiteistä, arkisen työn sisällöistä. Itse arvelen tämän ainakin osin johtuvan siitä, että myös vanhusten hoivaa kommentoivat poliitikot, joilla ei ole kokemuspohjaa itse käytännön työn tasosta.

Neljännen iän hauraat vanhukset ovat monella tapaa hoivan ja päätöksenteon kohteita. Avun tarpeen lisääntyminen, riippuvaisuus, vaivaisuus – ne muuttavat oman elämänsä toimijan eli subjektin toimenpiteiden ja viranomais- ja hoivapäätösten kohteeksi eli objektiksi. Miten onnistumme tuossa elämänvaiheessa säilyttämään ihmisen mahdollisuuden itsemääräämiseen, turvallisuuteen, ilon ja nautinnon kokemiseen, sosiaalisten suhteiden ylläpitoon ja toimitakyvyn tukemiseen vaivaisuudesta huolimatta? Mielestäni nämä kysymykset johdattavat keskusteluun hyvästä vanhusten hoivasta ja kyvystä nähdä vaivaisuus hyväksyttävänä osana normaalia elämää.

Kasvupalveluilla järkeistetään työnhakua

Hallituksen kasvupalveluilla TE-toimistojen ja ELY-keskusten yrityspalvelut kootaan yhteen ja virastojen henkilöstö siirtyy uusiin organisaatioihin kahden vuoden kuluttua, vuoden 2019 alusta. Henkilöstö siirtyy vanhoina työntekijöinä eikä vähennyksiä ole tarkoitus tehdä.

Tavoitteena on, että työttömille löydettäisiin töitä nykyistä paremmin. Lisäksi kasvupalvelut edistävät uutta yritystoimintaa, yritysten kasvua, uudistumista ja kansainvälistymistä.

Kasvupalvelut järjestää maakunta. Tarkoituksena on vahvistaa maakuntien roolia elinvoiman edistämisessä. Palveluita voivat tuottaa julkisomisteiset yhtiöt, kolmas sektori ja yksityiset yritykset. Ne kilpailevat keskenään ja lähtevät samalta viivalta. Maakunta päättää, mitä palveluita hankkii ja keneltä. Näiden kasvupalveluiden lisäksi maakuntien vastuulle tulee rakennerahastojen hallinnointi ja lisäksi jokaiseen maakuntaan tulee oma Team Finland koordinaattori, joka vastaa pk-yritysten alueellisista kansainvälistymispalveluista.

Maakunta toimii kasvupalvelun järjestäjänä ja vastaa siitä, että laissa säädetyt tehtävät tulevat hoidetuksi ja palvelut ovat saatavilla. Valtioneuvosto ohjaa varat maakunnille palvelujen järjestämistä varten. Maakunta päättää palvelun tuottamistavasta lainsäädännön puitteissa.

Kasvupalvelun tuottaminen perustuu kilpailulliseen malliin. Palvelua tuottavat yksityiset yhtiöt, julkisomisteiset yhtiöt ja yhdistykset. Maakunta itse vastaa viranomaiselle kuuluvan toimivallan käytöstä sekä tuottaa palvelut markkinapuutetilanteissa. Maakunnan oma tuotanto yhtiöitetään.

Kirjastolaki uudistuu

Kirjastolain käsittely käynnistyi eduskunnassa. Me keskustaliset korostimme kirjastojen merkitystä osana suomalaisen sivistyksen suurta tarinaa. 765 yleistä kirjastoa ja 140 kirjastoautoa tuovat maksuttomat kirjastopalvelut jokaisen suomalaisen ulottuville.

Kunnat ovat tehneet merkittävän työn kirjastojen kehittämiseksi. Ihmiset voivat kohdata kirjastoissa toisiaan sekä hyödyntää monipuolisia kirjastopalveluja. Kirjojen ohella kirjastoista voi lainata esimerkiksi musiikkia, elokuvia, liikuntavälineitä, pelejä ja leluja. Lisäksi kirjastoissa voi lukea lehtiä tai käyttää internetiä.

Myös ajasta ja paikasta riippumattomat digitaaliset kirjastopalvelut ja -materiaalit ovat suuria mahdollisuuksia. Vain mielikuvitus on rajana kirjastojen kehittämisessä.Hallituksen kirjastolakiesitys perustuu jo viime vaalikaudella asetetun kirjastolain uudistamista pohtineen työryhmän yksimieliseen esitykseen. Ryhmässä olivat edustettuina keskeiset kirjastoalan toimijat.

Uusi laki antaa kirjastoalalle eväitä 2010- ja 2020-lukujen haasteiden kohtaamiseen. Nykyinen kirjastolaki hyväksyttiin vuonna 1998. Sen jälkeen kirjastojen toimintaympäristö on muuttunut merkittävällä tavalla erityisesti digitalisaation myötä. Yksi uuden lain keskeisistä muutoksista on maksuttomuuspykälän tarkentaminen. Jatkossa kirjastot eivät voi periä enää varausmaksuja. Tätä voidaan kompensoida esimerkiksi korkeammilla sakkomaksuilla. Tavoitteena on turvata kirjastopalvelujen maksuttomuus aikana, jolloin lainattavat materiaalit eivät ole enää yhtä vahvasti sidottuja
fyysiseen kirjastotilaan.

Keskustan näkökulmasta uuden lain herkin kohta on maakuntakirjastojärjestelmän korvaaminen alueellisen kehittämistehtävän kirjastoilla. Maakuntakirjastoilla on ollut vastuita esimerkiksi kaukolainausten järjestämisessä.

Muutoksen taustalla on edellisen hallituksen tekemä leikkaus keskus- ja maakuntakirjastojen valtionavustuksiin (3,12 milj. € > 2,58 milj. €). Rahoitus ei enää riitä nykyisen järjestelmän ylläpitoon. Lakia valmistellut työryhmä esitti alueellisen kehittämistehtävän kirjastojen määräksi kahtatoista. Keskustan vaatimuksesta tästä lukumäärästä kuitenkin luovuttiin. Alueellisista kirjastoista päätetään jatkossa palvelutehtävän perusteella.

Arvoja, asiaa ja aatetta keskustan 110-vuotisseminaarissa

Annika Saarikko sanoi keskustan 110-vuotisseminaarin avaussanoissa että uudistaminen on joillekin tuhon sana. Meille Keskustassa se on synonyymi rakentamiselle. Jos haluaisi heittäytyä keskustakehuiseksi, voisi sanoa, että seminaari pelastui sillä, että alustajaksi buukattu Raimo Sailas olikin sairastunut eikä päässyt paikalle. Hänelle varatun tilan ohjelmassa saivat täyttää keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä sekä panelistinaiset, joiden keskustelu oli analyyttista, asiallista ja syvällistä.

Vahvistettuna toimittaja Johanna Korhosen juonnolla seminaari tarjosi tervetullutta älykästä, pohdiskelevaa ja motivoivaa sisältöä meitä nykyisin ympäröivän kielteisen some-höyryämisen keskellä. Juha Sipilä kertoi, miten monimutkaiselta voi tuntua sovittaa yhteen arvoja ja reaalipolitiikan talousratkaisuja. Ilman arvopohjaa vaikeita ratkaisuja olisi hänen mukaansa kuitenkin vieläkin vaikeampi tehdä.

Paneelikeskustelun kolme viisasta naista, professori Anu Kantola, Aktian pääekonomisti Heidi Schauman sekä keskustanuorten varapuheenjohtaja Liina Tiusanen, totesivat, että keskustan arvot ovat monien yhteisesti hyväksymiä asioita. Siksi päätöksentekoa pitääkin punnita juuri näiden arvojen valossa.

Annika Saarikko muistutti alussa, että valtionhoitajapuolue keskustan tulee ennen kaikkea kyetä perustelemaan, miten tämän päivän päätökset vaikuttavat huomenna. Lyhyen tähtäimen huono voi olla pitkänä tähtäimen hyvä. Saarikko arvioi, että keskustalaisille maltillisille voimille on nykyajassa
tilausta.

On melkein radikaalia edustaa tänään sovinnollisuutta ja pragmaattisuutta – joustavuutta ehdottomuuksien sijaan, keskitietä ääripäiden välillä.

Viikonlopun menoja

Sunnuntaina olen Keskustan Tuusniemen kunnallisjärjestön syyskokouksessa klo 17.00 Tuusniemen virastotalolla.

Maanantaina olen aamusta YLE Kuopion kansanedustajatentissä.
Maanantain iltapäivällä klo 13-15 olen Siilijärvellä puhumassa omaishoitajien tilaisuudessa hallituksen kärkihankkesta.

Syysterveisin,
Hannakaisa