Vapaus valita varmistaa laadun

Yleisesti ottaen sosiaali- ja terveyspalveluiden laatu on Suomessa hyvä. Useilla hoidon mittareilla tarkasteltuna Suomen terveydenhuollon laatu on OECD-maiden huippua. Tästä on syytä olla ylpeä.

Suurimmat ongelmakohdat liittyvät palveluiden saatavuuteen ja palveluihin pääsyyn esimerkiksi kustannusten, etäisyyden tai potilasjonojen vuoksi.  Tapaamisaikaa lääkärin, hoitajan tai sosiaalityöntekijän kanssa voi joutua odottamaan kohtuuttoman kauan. Tästä on seurauksina pitkittyneet ja vaikeutuneet ongelmat sekä erikoissairaanhoidon kustannusten kasvu.

Erityisen paljon suomalaisessa yhteiskunnassa keskustellaan tällä hetkellä vanhuspalveluiden laadusta. Asia on ajankohtainen ja äärimmäisen tärkeä.  Nopeasti ikääntyvässä Suomessa vanhuspalveluita tarvitsee yhä useampi. Yhteisenä tehtävänämme on mahdollistaa mahdollisimman terve ja toimintakykyinen ikääntyminen sekä turvata omien voimien heiketessä tarvittava turva, hoiva ja huolenpito.

Muutokset aiheuttavat aina epävarmuutta ja huolta. Näin on myös sote-uudistuksen ja sen mahdollistaman valinnanvapauden yhteydessa. Haluaisin kannustaa näkemään myös uudistuksen mahdollisuuksia, myös vanhuspalveluiden näkökulmasta.

Tulevassa sote-järjestelmässä paras laadun tae on se, että kunnan tai kuntayhtymän tekemän kilpailutuksen sijaan asiakkaalla on mahdollista valita palveluntuottaja. Valinnan välineitä ovat maakunnan myöntämä asiakasseteli ja henkilökohtainen budjetti.  Asiakkaan todellinen mahdollisuus vaikuttaa omiin palveluihinsa ja sen laatuun siten kasvaa.  Maakunnan on otettava henkilökohtainen budjetti käyttöön ikääntyneille ja vammaispalveluiden asiakkaille. Henkilökohtaisen budjetin myötä lisätään erityisesti paljon palveluita käyttävien mahdollisuuksia vaikuttaa palvelun sisältöön ja valita palveluiden tuottaja.

Valinnanvapaudessa on pelkistetysti kyse asiakkaan oikeudesta valita itselleen sopiva sosiaali- ja terveyspalveluiden tuottaja, palveluyksikkö ja ammattihenkilö. Rajoitetussa määrin asiakkaan valinnanvapaus on jo voimassa nyt, esimerkiksi moni vanhus tai vammainen voi valita kotiapu-, siivous- tai kuntoutuspalveluja palvelusetelin avulla.

Asiakassetelin myöntää aina julkinen taho, eli maakunnan liikelaitos. Palveluiden saamisen tulee valinnanvapauden jälkeenkin perustua aina sosiaali- ja terveysalan ammattilaisen ammattitaitoiseen arviointiin.

Julkisuudessa on ollut esimerkkejä siitä, miten palveluiden kilpailutus on saattanut viedä ikäihmiseltä tutun palveluasumispaikan. Vanhuksen itsensä kannalta tämä on kohtuutonta. Tällainen menettely on toivottavasti jatkossa historiaa, kun kunnan tai kuntayhtymän tekemän kilpailutuksen sijaan asiakas on se, joka valitsee.

Kun valitsemisen valta onkin asiakkaalla, pakottaa se palveluntuottajan kilpailemaan laadulla.  Kukaan meistä ei halua valita itselleen tai omaiselleen hoitoa, jonka laadusta on kyseenalaisia kokemuksia. Ja jos laatu ei tyydytä, on asiakkaalla oikeus äänestää jaloillaan.

 

 

Hannakaisa Heikkinen

Vanhustyön keskusliiton puheenjohtaja

kansanedustaja (kesk.), sosiaali- ja terveysvaliokunnan varapuheenjohtaja

 

 

Pääkirjoitus Vanhustyö -lehdessä 2/2018