Vanhusten yksinäisyys haastaa meidät kaikki

Tällä viikolla Suomessa vietetään perinteistä vanhustenviikkoa. Teemaviikkoa viettämällä on haluttu kiinnittää huomiota ikäihmisten elämän tärkeisiin kysymyksiin ja edistää myös hyvää vanhuutta. Väestön ikääntyessä vanhustenviikolla esiin nostetuilla teemoilla on entistäkin suurempi yhteiskunnallinen merkitys.

Tämänkertaisen vanhustenviikkoa vietetään teemalla ”Ikäpolvet yhdessä, juurensa tuntien, toisiaan tukien”.  Teema muistuttaa meitä eri ikäpolvien aidon kohtaamisen sekä yhdessäolon merkityksestä ja tärkeydestä. Myös satavuotisen itsenäisyyden juhlavuotta on vietetty yhdessä –teemalla.

Näin vanhustenviikolla ja näiden yhdessäoloa korostavien teemojen myötä ajatukseni kääntyy heihin, jotka eivät toiveistaan huolimatta saa kokea riittävästi yhdessäolon iloa, yhteenkuuluvuutta ja yhteyttä kanssaihmisiin. Aitoja kohtaamisia kaipaa elämäänsä varmasti jokainen. Ajattelen että yhteys toisiin ihmisiin on tämän ihmisenä olon perusta. Jokaisella on toki hetkensä, jolloin kaipaa omaa tilaa ja yksin oloa, mutta vaihtoehdottomana yksin olosta tulee raskasta ja mieltä kuormittavaa yksinäisyyttä.

Vanhusten yksinäisyys on valitettavan yleistä. Tutkimusten mukaan jopa kolmannes vanhuksista kokee yksinäisyyttä. Yksinäisyys on määritelty jopa ikäihmisten yleisimmäksi vaivaksi.

Yksinäisyys on vakava asia. Sen on todettu paitsi heikentävän elämänlaatua, myös vaikuttavan monien sairauksien etenemiseen. Yksinäisyys voi lisätä muistihäiriöitä, masennusoireita ja pahimmillaan vaikuttaa ennenaikaiseen kuolemaan. Siksi fyysisten vaivojen ohella olisi tärkeää myös hoitaa mieltä ja kiinnittää siihen, mistä ja minkälaisista kohtaamisista itse kunkin arkinen elämä rakentuu. Ihminen kun on pohjimmiltaan sosiaalinen olento.

Vanhusten yksinäisyys mielletään usein esimerkiksi maaseudulla, kaukana palveluista ja muuttoliikkeen viemistä läheisistä elävän vanhuksen yksinäisyydeksi. Tämä ei kuitenkaan ole vanhusten yksinäisyyden koko kuva: Yksinäisyyttä voi tuntea myös palveluiden äärellä ja toisen ihmisen asuessa seinän takana.

Elämän haurastuessa riippuvuus muista ihmisistä kasvaa. Kun oma terveys ja toimintakyky heikkenee, voi myös elämänpiiri kaventua, omaehtoinen toiminta vähentyä ja yksinäisyyden tunne kasvaa. Moni haluaa vanheta tutussa ympäristössä omassa kodissaan, kotihoidon tarjotessa välttämättömimmän hoivan. Kotihoito tuo ehkä tarvittavan avun, mutta hoitotyön kiivas tahti ei mahdollista pysähtymistä ihmisen kohdalle.  Yksinäisyyden tunne kumpua myös kokemuksesta, ettei tule huomatuksi ja arvostetuksi.

Vanhusten yksinäisyys ei kuitenkaan haasta vain sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestelmää tai kolmannen sektorin toimijoita. Se haastaa meidät kaikki. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö muistutti valtakunnallisen vanhustenviikon pääjuhlassa viime sunnuntaina, että me kaikki voimme ottaa vastuuta ympärillämme olevien iäkkäiden ihmisten ihmisarvoisesta vanhuudesta. Vanhuus ei saisi tulla yksin.

 

Hannakaisa Heikkinen kansanedustaja (kesk.)

Vanhustyön keskusliiton puheenjohtaja

 

Kolumni Kiuruvesi-lehdessä 4.lokakuuta 2017