Tyytyväisiä omaishoitajia

Osallistuin tänään omaishoitajien virkistyspäivään Iisalmessa. Heille oli Ilvolassa järjestetty mahdollisuus erilaisiin pieniin hemmotteluhoitoihin ja yhdessäoloon. Paikalla oli myös erilaisia omaishoitajien ja hoidettavien jaksamiseen ja hyvinvointiin liittyviä neuvontapisteitä.

Sain tilaisuuden keskustella muutaman omaishoitajan kanssa. Jokaisessa keskustelussa nousi ensimmäisenä esiin tyytyväisyys Iisalmen ja Ylä-Savon soten tarjoamaan tukeen omaishoitajille, mikä tuntui kovin lohduttavalle! Joissakin palveluissa on siis onnistuttukin!
Pyysin omaishoitajia nostamaan esille jonkin asian, mitä omaishoidossa voisi kehittää. Eräs omaishoitaja sanoi, että kun hänen vaimonsa ei ole muistisairas, hänelle tulee kovin pitkä aika sen viikon aikana, kun hän on vuorohoitopaikassa. (Sitovassa omaishoitotilanteessa olevalla omaishoitajalla on lakisääteinen oikeus vähintään kolmeen vapaavuorokauteen kuukaudessa.) Tämä omaishoitaja toivoisi viriketoimintaa ja ”enemmän elämää” tuonne hoivapaikkaan.

Toisessa keskustelussa omaishoitaja toivoi, että hän löytäisi henkilön, joka tulisi ulkoiluttamaan hänen puolisoaan, kun hän ei jaksa enää itse. Eräs toinen omaishoitaja, joka on käynyt säännöllisesti kuntosalilla ja kokenut kuntosaliharjoittelun lisänneen hänen kuntoaan ja hyvinvointiaan, sanoi, että kuntosaliharjoittelua ja saliopastusta pitäisi olla kaikkien ikäihmisten saatavilla ja ei vain ”kuuriluonteisesti” vaan jatkuvasti. Hän toivoi, että vielä lisää kuntosaliryhmiä ja ohjaajia järjestettäisiin tukemaan ikäihmisten tomintakyvyn säilymistä.

Päivästä jäi toiveikas kuva: niillä omaishoitajilla, jotka ovat saaneet omaishoitajan statuksen ja päässeet tukipalvelujen piiriin, on tunne, että heidän hyvinvoinnistaan huolehditaan. Omaishoitosopimuksia on vain 43 000, kun Suomessa arvioidaan olevan tällä hetkellä 300 000 omaishoitotilannetta, joista 60 000 on sitovia ja vaativia. Näiden ilman omaishoitosopimusta olevien omaishoitajien jaksamisesta tulisi olla huolissaan, ei vain inhimilliseltä kannalta vaan myös taloudellisesti: arvioidaan, että omaishoito säästää vuosittain 2,8 miljardia euroa kuntien hoitomenossa.

Ensi vaalikaudella tulee vihdoin saada omaishoidon tuki Kelan hallinnoitavaksi, jolloin luodaan koko Suomen kattavat, yhtenäiset kriteerit omaishoitoon. Silloin kukaan omaishoitaja ei jäisi hänelle kuuluvan avun ja tuen ulkopuolelle sen vuoksi, että asuinkunta ei lyhytnäköisyyttään tajua satsata omaishoitajien jaksamiseen.

PS: On hyvä muistaa, että omaishoito ei ole vain ”vanhusten juttu”. Omaishoidon piirissä on paljon myös nuorempia perheitä, joissa hoidetaan vammaisia tai vammautuneita aikuisia ja lapsia. Oma lukunsa on mielenterveyspotilaat: heidän omaisensa jäävät kutakuinkin kokonaan yhteiskunnan tuen ulkopuolelle.