Tulevaisuus ja toivo

Kansainvälisten tutkimusten mukaan Suomi on yksi maailman parhaista maista synnyttää ja tulla äidiksi. Alhaiset syntyvyysluvut kuitenkin kertovat, etteivät suomalaiset taida ajatella niin.  Suomalaiset saavat tutkimusten mukaan tällä hetkellä lapsensa myöhemmin, kuin mitä pitävät ihanteellisena ja monella toivottu lapsiluku jää saavuttamatta.

Perhesuunnitelmat, -haaveet ja toiveet ovat henkilökohtaisia ja asiaan liittyy paljon herkkyyksiä. Poliitikoille alhainen syntyvyys on hankala aihe käsitellä. Siitä kertoo mm. SDP:n puheenjohtaja Rinteen taannoinen kompastelu synnytystalkoot –retoriikan kanssa. Aihepiiriä käsiteltäessä on myös helppo lipsahtaa syyllistämisen puolelle, mutta se ei asiaa varsinaisesti edistä.

Kun syntyvyys laskee jo seitsemättä vuotta peräkkäin, on myös syytä pohtia mitä se kertoo yhteiskunnasta, ilmapiiristä ja siitä todellisuudesta, missä nuoret aikuiset elävät. On tunnistettava, että moni kaksi-kolmekymppinen elää epävarmuuden maailmassa. Moni kantaa aitoa tuskaa globaaleista kysymyksistä, maailman ja elinympäristön tilasta. Osalla mietteet ovat arkisempia: Monen asema työmarkkinoilla on ohut ja etenkin nuoret naiset pohtivat heikentääkö perheellistyminen työllistymisen mahdollisuuksia.

Joku saattaa kipuilla sopivan kumppanin puutetta tai sitä, ettei lasta edes ole mahdollista saada. Osalla puolestaan oma arki saattaa olla sellaista selviytymistä, että sen keskellä tuntuu mahdottomalta ajatella, että olisi vastuussa pienestä ihmisestä, saati useammasta.

Meidän poliitikkojen on pohdittava rehellisesti, tukeeko palvelu- ja etuusjärjestelmä perheitä riittävästi. Toivon että olemme edes osaltamme pystyneet luomaan tulevaisuudenuskoa, kun työttömyys on kääntynyt vaalikauden aikana laskuun ja noin 80 000 suomalaista on saanut töitä.

Väestöliiton uusin perhebarometri toteaa, että vanhemmuus näyttäytyy niin julkisessa kuin yksityisessä keskustelussa vaativana elämänvaiheena, mitä se toki onkin. Huolestuttavaa kuitenkin on se, että barometrin mukaan lapsettomien parien mielikuvissa perhe-elämään liittyy hyvin vähän myönteisiä mielikuvia. Tästä meillä kaikilla on vastuu. Kuormitammeko me vanhemmuutta kohtuuttomilla odotuksilla? Olemmeko tehneet äitiydestä ja isyydestä suorituksen, josta selviämistä moni empii? Olemmeko luoneet oikeanlaisesta vanhemmuudesta liian kapean kuvan? Miksi puhumme niin vähän siitä suuresta ilosta ja onnesta, mitä vanhemmuuteen ja perhe-elämään liittyy? Ilmapiirin ja lapsimyönteisen yhteiskunnan luomisessa vastuu on yhteinen.

Ajattelen monen vanhemmuutta pohtivan ajatuksiin vaikuttavan hyvin monet asiat; äitiyden ja isyyden houkuttelevuuteen vaikuttaa perheellistymistä tukevan ilmapiirin ohella myös tunne perusturvallisuudesta. Kyse on luottamuksesta ”maailman menoon” ja uskosta siihen, että elämä kantaa. Siksi on tärkeää, että pelottelun sijaan rakennamme toivon ja huolenpidon ilmapiiriä.

 

Hannakaisa Heikkinen

kansanedustaja (kesk.)

sosiaali- ja terveysvaliokunnan vpj

Kiuruvesi

Kolumni Iisalmen Sanomissa 8.5.2018