Sote-uudistus nostaa peruspalvelut keskiöön

Alkuvuoden aikana olen kiertänyt lähes jokaisessa Pohjois-Savon kunnassa. Moni pienen kunnan asukas on lähestynyt minua ja esittänyt huolensa sote-uudistuksesta. Huoli on erityisesti siitä, viedäänkö ne vähäisetkin sosiaali- ja terveyspalvelut pois kuntakeskuksista ja entä jos valinnanvapauden myötä ei tule yrityksiä tarjoamaan sote-palveluita? Monen mieltä painaa, riittääkö eläke tulevaisuudessa terveyspalveluiden hankkimiseen.

Keskusta halusi sote-uudistuksen toteuttamisen hallitusohjelmaan siksi, että haluamme turvata riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut myös pienten, kasvukeskuksista kauempana olevien kuntien asukkaille. Myös niille kansalaisille, joita ei ole siunattu täydellisellä terveydellä, niille, joilla ei ole ulottuvillaan työterveyshuoltoa ja niille kansalaisille, joilla ei ole iso palkka tai eläke turvanaan.

Haluamme sote-uudistuksen, jotta kunnat ja kuntapäättäjät voivat keskittyä paremmin kunnan perustehtäviin: elinvoiman, koulutuksen, kulttuurin, rakentamisen, infran ja kuntalaisten hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen. Haluamme, että jatkossa yhdenkään pienen kunnan pitkäaikaissairaan tai hänen omaisensa ei tarvitse tuntea epävarmuutta tai syyllisyyttä hoidon kustannusten tuomasta taakasta kuntataloudelle.

Suomessa on yksi maailman laadukkaimmista erikoissairaanhoidoista – jonka ylläpidon ja kehittämisen kulut kuitenkin ylittävät monen kunnan maksukyvyn. Erikoissairaanhoitokeskeisyys on sokaissut ja olemme unohtaneet, että kustannustehokkainta ja inhimillisesti kestävintä on huolehtia perustason palveluista.

Me muistamme ihannoida kirurgia, joka onnistuneesti leikkaa keuhkosyövän, mutta kuka nostaa kunniaan sen terveyskeskuslääkärin tai hoitajan, joka motivoi sadat asiakkaat lopettamaan tupakoinnin? Kukapa meistä ei arvostaisi ortopediä, joka hienosti tekee polven tekonivelleikkauksen, mutta kuka muistaa sitä hoitajaa, joka innosti ja kannusti kuntouttamaan jalan toimivaksi?

Sote-uudistus tehdään, jotta kaikki kansalaiset olisivat tasa-arvoisia tarvitsemiensa sosiaali- ja terveyspalvelujen saamisen suhteen asuinpaikasta riippumatta. Maakunnilla on yksittäisiä kuntia vahvemmat hartiat vastata sosiaali- ja terveyspalveluista.

Sote-uudistuksella nostetaan keskiöön perustason palvelut, joilla terveyttä ja toimintakykyä tuetaan. Ajoissa saatu apu on tehokkainta niin ihmisen hyvinvoinnin kuin julkisen talouden kannalta – olipa kyse niin mielen kuin kehon vaivasta.