Suomalaisten ja koko maapallon tulevaisuuden kannalta ei ole merkityksetöntä, millaisin toimintatavoin puolueet ja poliitikot lähestyvät politiikan vaikeita kysymyksiä, joiden ratkaiseminen on ensiarvoisen tärkeää. Ilmaston lämpenemisen, valtioiden välisten jäätyneiden konfliktien, talouden maailmanlaajuisen taantumisen ja väestönkasvun kaltaisia suuria ongelmia ei ratkotaan lietsomalla pelkoa ja vastakkainasettelua tai väistämällä asioiden ”iso kuva” kiinnittämällä huomio pieniin yksityiskohtiin.

On surullista, että kotimainen maa- ja metsätalous näyttäytyy monien puheissa ilmastokysymyksen periongelmana ja ratkaisuna nähdään kotimaisen tuotannon nitistäminen. Keskustan näkökanta on tyystin toinen: metsistä ja pelloilta löytyy ratkaisuja, niin kotimaassa kuin maailmanlaajuisesti.

Väestönkasvu monitahoisena ilmiönä on eräs maailmanlaajuisen ja paikallisen politiikan kohtalonkysymyksistä. Globaalisti tarkasteltuna väestö kasvaa huolestuttavalla nopeudella, kun huomioon otetaan rakkaan maapallomme kantokyky: miten puhdas juomavesi ja riittävä ravinto taataan kaikille? Koto-Suomessa tarkasteltuna kysymys näyttäytyy aivan toisenlaisena: Suomen väkimäärä pienenee ja lapsia syntyy aivan liian vähän. 

On lähes muodikasta puhua kestävyysvajeesta ja sen aiheuttamista ongelmista huoltosuhteelle. Mitä tuo ammattikielellä leikittely oikein sitten tarkoittaa? Käytännössä kyse on siitä, miten hyvinvointiyhteiskuntamme kykenee huolehtimaan tulevaisuudessa apua tarvitsevista. Kun lasten määrä laskee ja samanaikaisesti iäkkäämpi väestö elää pitempään ja jossakin vaiheessa tarvitsee enemmän sosiaali- ja terveyspalveluita, julkisen talouden kantokyky on koetteella, kun työikäisiä palveluiden tekijöitä eikä palveluita verotuksen kautta maksavia ole riittävästi.

Kestävyysvajeen paikkaamista tehtiin viime vaalikaudella sekä talous- että sosiaalipolitiikan saralla. Sote-uudistus olisi toteutuessaan helpottanut julkisen talouden kustannusrakennetta ja epäsuositut kilpailukykytoimet puolestaan auttoivat uusien työpaikkojen syntymisessä maahan. Toimia tarvitaan tälläkin vaalikaudella, kun Suomen talous näyttäisi kääntyvän taantumaan.

Perusongelmaa toimet eivät kuitenkaan nopeasti ratkaise: mistä Suomeen saadaan lisää veronmaksajia – ihmisiä työhön ja toimeen – jos lasten määrän lasku jatkuu nykyisellään? Samaan aikaan julkisessa keskustelussa peräänkuulutetaan tiukempaa maahanmuuttopolitiikkaa ja toisaalta ihmetellään, miten Suomessa laajasti esiintyvään työvoimapulaan saataisiin uusia osaajia mahdollisimman pian. Ammattilaisten työperäistä maahanmuuttoa tulisikin helpottaa esimerkiksi työlupien saannin kannalta. Koijareita Suomeen ei tarvita, mutta osaavaa työvoimaa kylläkin.

Suomi tarvitsisi myös lisää lapsia. Tähän eivät vaatimukset synnytystalkoista auta vaan ratkaisuna on pitkäjänteinen perhepolitiikka, joka tukee perheen perustamisessa. Nykyinen työelämä on sirpaleista ja epävarmuus tulevaisuudesta yleistä. Tämän vuoksi perheiden asiat on otettava lainsäädännössä vakavasti ja luotava ratkaisuja, joilla Suomeen olisi hyvä perustaa perhe tulevaisuudessakin. Perheen perustamisiässä olevat ihmiset tarvitsevat tunteen, että heidän elinsympäristössä on turvaa ja maapallolla on tulevaisuutta. Siksi päättäjien pitää rakentaa toivon näköaloja eikä pelon ilmapiiriä.

 

Kirjoitus on julkaistu 13.9.2019 Suomenmaan verkkosivuilla.