Osallistava sosiaaliturva on kehittämisen arvoinen ajatus

Suomalaisessa yhteiskunnassa työn tekemisellä ja ahkeruudella on suuri merkitys ihmisen itsetuntoon. Luterilainen kulttuurimme kunnioittaa ahkeruutta ja halveksuu laiskuutta. Niin ihailtavaa kuin ajatus ahkerasta ihmisestä onkin, ei työn tekeminen ja siten yhteiskuntaan osallistuminen ole tänä päivänä kaikille mahdollista. Kyse ei ole laiskuudesta vaan yhteiskunnan ja työelämän rakenteista; kaikille ei tällä hetkellä löydy työpaikkoja.

Työttömyys ei vain heikennä ihmisen taloudellista asemaa vaan se saattaa myös vahvasti syrjäyttää ihmistä yhteiskunnasta. Jos kokee, ettei voi olla yhteiskunnalle hyödyksi työtä tekemällä, saattaa tunne johtaa laajempaankin osattomuuden tunteeseen ja syrjäytymiseen. Viime viikon uutinen pitkäaikaistyöttömyyden laskusta monen vuoden kasvun jälkeen tuntui yhtä hyvälle kuin helmikuun aurinko pitkän pimeyden jälkeen.

Maailman ja työelämän muuttuessa meidän on yhä vaikeampaa löytää kaikille työtä. Ongelmana ei ole ainoastaan työpaikkojen puute vaan myös se, ettei työttömien osaaminen vastaa työmarkkinoiden tarpeita. Osaltaan tähän voimme tarttua koulutuksella mutta on etsittävä myös muita tapoja ehkäistä syrjäytymistä.

Helsingin yliopiston professori Heikki Hiilamo on selvittänyt tutkijaryhmän kanssa osallistavaa sosiaaliturvaa. Tutkijaryhmän ehdotus on, että työmarkkinatuki muutettaisiin siten vastikkeelliseksi, että saadakseen sen täysimääräisenä, työttömän tulisi osallistua johonkin yleishyödylliseen toimintaan kuten vapaaehtoistoimintaan.

Jokaisella ihmisellä on oikeus tuntea itsensä tärkeäksi ja kokea kuuluvansa yhteisöön ja yhteiskuntaan. Meidän tulee kehittää yhteiskunnan rakenteita ja erityisesti sosiaaliturvaa niin, että se tukee kaikkien osallisuutta ja ehkäisee syrjäytymistä. Toisaalta meillä on valtavasti ns ”tekemätöntä työtä”, johon yhteiskunnalla ei ole varaa palkata tekijöitä perinteisen työsuhteen muodossa.

Osallistavan sosiaaliturvan tarkoituksena on mahdollistaa työttömälle itselle sopivin tapa osallistua yhteiskunnan rakentamiseen. Ajattelen, että hyvinvointiyhteiskunnan yksi tärkeimmistä tehtävistä on tukea ihmisiä elämän eri vaiheissa ja vapauttaa niistä ongelmista, joita yksin pärjääminen usein tuo eteen. Työ, työyhteisö ja tarpeellisuuden tunne voivat olla pilleripurkkia parempi lääke yllättävän moneen asiaan.