Maakuntien tulevaisuus rakennetaan työllä, ei populismilla

”Iisalmi ja Tuusniemi eivät ole enää osa Suomea, eikä muukaan pikkupaikka”, julisti toimittaja Pasi Peiponen tänään blogikirjoituksessaan Ylen verkkosivuilla. Valittu tyylilaji näyttää purreen lukijakuntaan, sillä kirjoitus on ollut tänään yksi Yle.fi -sivuston luetuimpia.

Peiponen kuvaa kirjoituksessaan värikkäin sanankääntein maaseudun rakennemuutosta ja väestökehitystä –jotka ovat totta ja tapahtuvia asioita. En kuitenkaan tunnista hänen kuvauksestaan kotiseutujani Ylä- ja Koillis-Savossa.

Toimittaja Peiponen kirjoittaa blogikirjoituksessaan voimakkaasta nuoruuden lukukokemuksestaan yläsavolaista elämänmenoa sodan jälkeisinä vuosikymmeninä kuvaavan Eino Säisän Kukkivan Roudan maa –kirjasarjan parissa ja toteaa, että luettuaan nuo kirjat, hän ei kuullut Iisalmesta mitään vuosikymmeniin, ei ennen kun törmäsi hiljattain uutiseen iisalmelaisesta itsensäpaljastajasta. Peiponen toteaa muiden Iisalmea koskevien, valtakunnan uutiskynnyksen ylittävien uutisten olevan samaa luokkaa: tappeluja, kuolemia, riitelyjä.

Hän kuvaa hiljaista, kuihtuvaa elämää ja vääjäämätöntä väestön vanhenemista ja katoamista. Viimeisenä haudankaivaja kuulemma jo etsii valokatkaisinta, sammuttaakseen kylän olemassaolon.  Toimittajan yksisilmäinen tyylilaji on varmasti tietoinen ja valittu. Samaa, keskustelua provosoivaa tyyliä esitteli myös mediapersoona Tuomas Enbuske viime viikolla Maaseutuparlamentti 2017 –tapahtumassa Leppävirralla.

Tällaisesta provokatiivisesta peipostelusta ei hyödy kukaan, ei maalla eikä kaupungissa.  Tänä vuonna on vietetty Suomi 100 –juhlavuotta Yhdessä –teemalla. Samanaikaisesti vastakkainasettelu maan eri osien välillä on voimakkaampaa kuin aikoihin.  Yhdessä-hengelle olisi totisesti tilausta.

Suomen Iisalmet ja Tuusniemet eivät ole katoamassa kartalta. Minulle nämä seudut ovat vahvasti osa tätä maata. Puolueeni Keskustan uudessa periaateohjelmaluonnoksessa todetaan, että kaupunkien ja maaseudun on aika paiskata kättä. Vastakkainasettelusta, jota moni populisti mielellään rakentaisi, on päästävä eroon. On vahvistettava alueiden välistä yhteyttä, sillä maaseutu ja kaupunki sekä myös metropoli-Helsinki elävät toisistaan.

Provokaation sijaan tarvitsemme enemmän yhteistyökyvyn vahvistamista ja keskinäistä ymmärtämistä. Suomi tarvitsee kylänsä, pikkukaupunkinsa, maakuntakeskuksensa sekä vetovoimaisen pääkaupungin, joka on suomalaisten ylpeyden aihe ja menestyksen moottori. Hyvinvoiva Helsinki ei tarkoita selän kääntämistä kehäteiden ulkopuoliselle Suomelle. Minä uskon, että Suomi pärjää vain silloin, kun se elää koko voimallaan.

Toimittaja Peiponen myöntää, ettei ole käynyt Ylä-Savon kunnissa kertaakaan, sillä mikään ei ole herättänyt hänen mielenkiintoaan, eikä näissä kunnissa ole hänelle mitään, mistä kertoa. Olisikohan jo aika tulla vierailulle?

Pasi Peiponen, astu ulos kuplastasi ja tule vierailulle Savoon. Lupaan keittää sinulle kahvit kotonani Kiuruvedellä, vahvassa maatalouspitäjässä. Arvelen myös, että kirjoituksesi jälkeen saisimme audienssin moniin Iisalmen ja Ylä-Savon vientiyrityksiin, jotka kannattelevat omalla merkittävällä panoksellaan Suomen vientiteollisuutta. Mainitsen esimerkkeinä muun muassa Ponssen, Olvin, Profile Vechilen, Genelecin, Normetin, KPA Uniconin ja Valion. Lupaan esitellä sinulle elinvoimaisia yläsavolaisia yrityksiä ja aktiivisia, rohkeita ja yrittäviä ihmisiä. Nämä yritykset ja ihmiset elävät sydän palaen kotiseudulleen, pitäen huolen  siitä että nämä seudut eivät unohdu ja putoa kartalta.

”On helppo maalata näiden seutujen sammuminen. Paljon, paljon vaikeampi on löytää tulevaisuutta Itä- ja Pohjois-Suomen syrjäalueille”, toteaa Peiponen. Kysynkin kirjoittajalta, miksi valitsit mainitsemasi helpon tien? Onneksi meitä eri tavoin kotiseutujemme eteen töitä ja tulevaisuutta rakentavia löytyy. Niin, Peiponen, tulevaisuus rakennetaan, se ei ole valmiina missään piilossa löytämistään odottamassa.

 

Hannakaisa Heikkinen

Kansanedustaja (kesk.)

Kiuruvesi