Luottamus rakentuu teoilla

Pe­rus­tus­la­kim­me mu­kai­ses­ti val­ta kuu­luu Suo­mes­sa kan­sal­le, jota edus­taa val­ti­o­päi­vil­le ko­koon­tu­va edus­kun­ta.

Koko edus­tuk­sel­li­nen de­mok­ra­ti­am­me poh­jau­tuu luot­ta­muk­seen: kan­sa­lais­ten on luo­tet­ta­va va­lit­se­miin­sa kan­sa­ne­dus­ta­jiin ja edus­kun­nan hal­li­tuk­seen.

Kan­sa an­taa vaa­leis­sa ää­nen­sä sil­le hen­ki­löl­le, jo­hon luot­taa. Ih­mi­sen pi­tää pys­tyä ko­ke­maan, et­tä tuo ih­mi­nen ja tuo puo­lue ym­mär­tää mi­nun ar­ke­ni haas­tei­ta.

Tulevien kuu­kau­sien tär­kein teh­tä­väm­me on voit­taa ih­mis­ten luot­ta­mus.

Edus­kun­ta­vaa­leis­sa 2015 on­nis­tuim­me tuos­sa teh­tä­väs­sä, mut­ta tuo­reet gal­lup­lu­vut ker­to­vat, et­tä suo­ma­lais­ten luot­ta­mus kes­kus­taan on ol­lut ko­e­tuk­sel­la.

Edes­sä on työ­te­li­äi­tä kuu­kau­sia luot­ta­muk­sen ra­ken­ta­mi­sek­si. Uho­a­mal­la sitä ei ra­ken­ne­ta, te­oil­la sen si­jaan kyl­lä. Ai­kaa on vie­lä riit­tä­väs­ti, kun­han toi­mim­me ak­tii­vi­ses­ti, suun­ni­tel­mal­li­ses­ti, in­nos­tus­ta ja luot­ta­mus­ta he­rät­tä­en.

Meidän on vaa­lit­ta­va myös kes­kus­tan si­säis­tä luot­ta­mus­ta.

Ku­ten pu­heen­joh­ta­jam­me Juha Si­pi­lä puo­lu­e­ko­kouk­sen pää­tös­juh­las­sa pu­hui, tu­le­vat edus­kun­ta­vaa­lit voit­taa Suo­men yh­te­näi­sin puo­lue. Kes­ke­nään rii­te­le­vil­le har­voin tu­kea tai kan­na­tus­ta he­ruu.

Luot­ta­mus on yk­si yh­te­näi­syy­den kes­kei­sis­tä ra­ken­nus­pa­li­kois­ta. Si­säi­sen luot­ta­muk­sen il­ma­pii­ris­sä kes­kus­tel­laan han­ka­lis­ta­kin asi­ois­ta, kuun­nel­laan toi­sia ja ar­vos­te­taan myös mui­den te­ke­mis­tä.

Luot­ta­mus­ta ra­ken­taa myös se, et­tä tie­to kul­kee. Niin joh­dos­ta ja puo­lu­e­toi­mis­tol­ta ken­täl­le, kuin toi­sin päin.

Kolmas  luot­ta­muk­seen liit­ty­vä ja erit­täin tär­keä teh­tä­väm­me on ra­ken­taa luot­ta­mus­ta po­liit­ti­seen jär­jes­tel­mään ja edus­ta­ja­lai­tok­seen.

Vii­me vuo­si­na kan­sa­lais­ten luot­ta­mus de­mok­ra­ti­aa ja po­li­tiik­kaa koh­taan on tut­ki­mus­ten mu­kaan ol­lut ko­e­tuk­sel­la.

Saam­me kat­soa pei­liin, jo­kai­nen.

Eri­tyi­ses­ti vii­me vuo­sien sote-tais­to­jen kes­kel­lä olen poh­ti­nut, et­tei tämä var­mas­ti luot­ta­mus­ta he­rä­tä, ol­koon­kin et­tä työ­täm­me oh­jaa vil­pi­tön tar­koi­tus pa­ran­taa kaik­kien suo­ma­lais­ten so­si­aa­li- ja ter­veys­pal­ve­lui­ta.

Sote-pal­ve­lui­den uu­dis­ta­mi­sen pro­ses­si on näyt­tä­nyt hor­ju­val­ta, maa­li on siir­ty­nyt eteen­päin mon­ta ker­taa ja em­me var­mas­ti­kaan ole on­nis­tu­neet vies­ti­mään kan­sa­lai­sil­le par­haal­la mah­dol­li­sel­la ta­val­la mik­si koko uu­dis­tus­ta edes teh­dään.

Minusta on tun­tu­nut, et­tä kes­kus­tan it­se­luot­ta­mus on ol­lut ko­e­tuk­sel­la.

Me kes­kus­ta­lai­set saam­me kui­ten­kin tun­tea ter­vet­tä yl­peyt­tä ku­lu­neen hal­li­tus­kau­den saa­vu­tuk­sis­ta. Olem­me pys­ty­neet luo­maan työ­tä ja toi­meen­tu­loa ym­pä­ri Suo­mea. Mo­nes­sa maa­kun­nas­sa nä­ky­mät ovat va­loi­sam­mat kuin ai­koi­hin. Suo­mi kas­vaa koko voi­mal­laan, ei vain pää­kau­pun­ki­seu­dun voi­min.

Jo nyt voim­me to­de­ta, et­tä kes­kus­ta on pää­mi­nis­te­ri­puo­lu­ee­na to­teut­ta­nut kes­kei­sim­män vaa­li­lu­pauk­sen­sa eli lait­ta­nut Suo­men ta­lou­den kun­toon.

Sot­ka­mon puo­lu­e­ko­kouk­sen jäl­keen jäi pääl­lim­mäi­sek­si tun­ne, et­tä ko­kouk­ses­ta läh­ti it­seen­sä us­ko­va, toi­min­ta­tar­moa uh­ku­va jouk­ko. Mei­tä tar­vi­taan.

Kolumni Suomenmaassa 4.8.2018