Kolumni Savon Sanomissa ja Karjalaisessa 31.5. 2017: Kumpi painaa enemmän alkoholilaissa -vastuu vai vaivattomuus?

Alkoholilain uudistus on aiheuttanut poikkeuksellisen voimakasta julkista keskustelua. Myös kansalaispalautetta on tullut runsaasti.

Lain uudistuksen tavoitteena on alkoholihaittojen vähentäminen. Osittain lakiehdotus on kuitenkin ristiriitainen suhteessa tavoitteeseen.

Useimmat lakiehdotuksen kohdat, kuten pienpanimoiden oikeus myydä oluita suoraan valmistuspaikoilta sekä ravintoloiden kankeiden anniskelusäännöksien keventäminen, ovat erittäin hyviä ja tarpeellisia. Tällaisen laajaa hyväksyntää saaneen esityksen ministeri Rehula julkisti reilu vuosi sitten.

Esitys ei kuitenkaan käynyt kokoomuksen ja perussuomalaisten eduskuntaryhmien enemmistölle. Lakiin haluttiin lisätä esitys kaupoissa myytävien alkoholituotteiden alkoholipitoisuuden korottamisesta 5,5 prosenttiin sekä näiden tuotteiden valmistustaparajoitteen poistaminen.

Suomessa on tapana, että lakiehdotuksiin pyydetään laajasti lausuntoja eri asiantuntijatahoilta. Näin on toimittu tässäkin yhteydessä. Hyvään lainsäädäntötyöhön kuuluu myös näiden lausuntojen huomioiminen lain jatkovalmistelussa. Näin lakiehdotuksen mahdolliset heikkoudet tulevat huomioiduksi jo ennen eduskuntakäsittelyä.

Sosiaali- ja terveysministeriö sai alkoholilakiehdotukseen runsaasti lausuntoja. Lausuntoja antaneet asiantuntijaorganisaatiot ja päihdetyötä tekevät järjestöt painottivat sosiaali- ja terveysnäkökohtien nostamista vähittäismyynnin ja panimoalan intressejä korkeammalle sijalle. Myös huoli lakiehdotuksen vaikutuksista lasten, nuorten ja perheiden hyvinvointiin nousi lausunnoissa voimakkaasti esiin.

On kummallista, jos lausuntokierroksen tulosten huomioon ottamista lain valmistelussa pitää erikseen vaatia. Sen pitäisi olla itsestäänselvyys. Se, huomioidaanko alkoholilain uudistuksen yhteydessä kansanterveydelliset ja hyvinvointinäkökohdat, on viime kädessä arvovalinta.

Lakiehdotuksen yksityiskohtia vastustamalla saa helposti syytöksiä vanhoillisuudesta ja kieltolain kaipuusta. Tästä ei kuitenkaan ole kyse. Viime kädessä kysymys on vastuullisesta päätöksenteosta ja siitä halutaanko lakia säätäessä tunnustaa sen kansanterveyttä sekä hyvinvointia vaarantavat ja muun muassa poliisia sekä sosiaali- ja terveysalan ammattilaisia kuormittavat seuraukset.

Sairaanhoitajana olen nähnyt myös sitä alkoholinkäytön todellisuutta, mitä suuri yleisö ei kenties näe. Arvioiden mukaan esitetyt muutokset alkoholin saatavuuden lisäämiseksi tulisivat aiheuttamaan 150 lisäkuolemaa vuodessa. Voiko lainsäätäjä ohittaa nämä faktat ja pitää ”kuluttajahyödyn lisääntymistä” painavampana argumenttina? Tulevien kuukausien aikana jokainen kansanedustaja joutuu ottamaan siihen henkilökohtaisesti kantaa.

 

Hannakaisa Heikkinen

Kansanedustaja (kesk.)

Sosiaali- ja terveysvaliokunnan varapuheenjohtaja

Kiuruvesi