Kaupunkiasumisen viehätys on karissut koronakevään aikana melkoisella nopeudella. Yhteiskunnan hiljentyminen ja palveluiden rajoitustoimet sulkivat ihmiset tiiviisiin neliöihin, joista kevään aikana poistuttiin sangen aktiivisesti ulkoilemaan lähiluontoon, metsiin ja rannoille.

Kaupungin sykkeen tyrehdyttyä kaupunkilaiset kohtasivat rauhallisemman ja juurevamman elämäntavan – ja hyvä niin, esimerkiksi ulkoilua kannattaa jatkaa koronaepidemian jälkeenkin. Muitakin osoituksia arvojen muutoksesta voi havaita. Esimerkiksi taimien kasvattaminen kaupungissa on ollut suosittua ja mökkilainoja on haettu jopa 40 prosenttia enemmän kuin vuosi sitten. Etätyö on sytyttänyt ajatuksen siirtää toimisto omalle laiturille.

Suomalaisten tunnot liittyvät osaksi kansainvälistä trendiä. Esimerkiksi lähes puolet pariisilaisista tahtoisi muuttaa pois kaupungista korkeiden asumiskustannusten vuoksi. Myös Suomessa asumiskulut jatkavat kasvuaan. Avarampien neliöiden, edullisemman asumisen ja esimerkiksi luonnon arvostamisen nousu ovat osa kehitystä, joka kannattaa laittaa merkille.

Poliittisesti Keskustalla on tässä tilanteessa paljon tarjottavaa – olemmehan tehneet sinnikkäästi töitä tämän juurevamman elämäntavan edistämiseksi vuosikymmenestä toiseen. Luontoarvot ovat syvällä aatteessamme ja koko Suomen mahdollisuuksien vaaliminen ajattelussamme. Hajautettu yhteiskunta, jossa ihmiset voivat vapaasti valita asuinpaikkansa, on nykyajassa toteutettavissa aina vain helpommin.

Nopeat tietoliikenneyhteydet mahdollistavat – kunnolla toimiessaan – etätyön tekemisen useimmissa asiantuntijatehtävissä. Esimerkiksi julkishallinnon ei pitäisi olla sidottu kivikuution seinien sisään Itämeren rannalla. Koronaepidemia on ravistellut asenteita ja näyttänyt, miten töitä voi tehokkaasti tehdä Internetin välityksellä oikeastaan mistä tahansa. Monipaikkaisuuden mutkaton mahdollistaminen, monipuolinen tontti- ja asuntotarjonta, kitkaton päivähoito, todellinen yrittäjämyönteisyys, mutkattomat lähipalvelut, vastaanottavan ja positiivisen kunnan maineen luominen – siinä joitakin tekijöitä, joilla uusia kuntalaisia houkutellaan. Uskon, että myös kelpo teemoja monissa kunnissa eri puolilla Suomea kuntavaaleissa esiinnostettaviksi.

Ei kuitenkaan pidä tuudittautua ajatukseen, että yhteiskunnan arvojen muutos automaattisesti siirtyisi puoluekannatusmittausten palkkeihin. Pitkäjänteistä ja sinnikästä työtä – tekoja, ei pelkkää puhetta – on jatkettava. Hallitukseen lähdettiin vastuuta kantamaan ja tänä keväänä sitä todellakin on päästy kantamaan. Suomen suunta tuleviksi vuosikymmeniksi tehdään juuri nyt, eikä ole itsestään selvää, millaiselle polulle Suomi ohjataan. Niin Suomen kuin Keskustan tulevaisuuden kannalta on välttämätöntä, että keskustalainen ylisukupolvisuuden vastuunkannon ja alueellisen tasa-arvon näkyy niissä päätöksissä, joita hallitus tekee. Vain sellaiselle politiikalle keskustaväki antaa hallitukselle mandaatin.

Politiikka on yhteistyötä ja hallituspolitiikassa etsitään aina parhaita vaihtoehtoja kaikkien kannalta. Hallitustyö ei kuitenkaan ole – eikä saa olla – ainoa, mistä ja mitä kautta Keskusta kantaa vastuuta. Olemme aina olleet kansanliike, jonka voima on laajassa kenttäväessä. Olemme myös puolue, joka muista poikkeavalla tavalla haluaa osallistaa jäsenensä tulevaisuustyöhön. Haluamme kuulla tavallista suomalaista arkea eri elämänvaiheissa eläviltä, miten ja mihin suuntaan Suomea tulisi rakentaa. Olisiko jokin paikallinen käytäntö laajennettavissa koko Suomeen tai voisiko jotain tehdä paremmin? Näitäkin asioita kannattaa tänä kesänä pohdiskella ja miettiä, voisiko itse vaikkapa kuntavaaleissa lähteä haaveita toteuttamaan. Juurevan elämäntavan aika on käsillä ja sen eteen pitää meidän kaikkien osaltamme tehdä työtä.

 

Kolumni on julkaistu Suomenmaan verkkosivuilla 5.6.2020.