Jokaiselle vanhukselle on turvattava turvalliset ja arvokkaat elämän viimeiset vuodet. Se on velvollisuutemme.

Vanhustenhoidon vakavat laiminlyönnit yksityisten hoivajättien toimipaikoissa osoittavat, että ahneus on mennyt inhimillisyyden edelle. Voitontavoittelu on ottanut niskalenkin hyvästä hoidosta ja hoivasta.

Ihmisten suuttumus on ymmärrettävää ja oikeutettua. Vanhustenhoidon tila ei kuitenkaan ole mitenkään uusi, tämän tai edellisen hallituskauden aikana syntynyt ongelma. Ongelmat ja haasteet ovat olleet tiedossa jo vuosikymmeniä -ja jo silloin kun itse alotin sairaanhoitajaopintoni yli 20 vuotta sitten. Yksikään puolue ei voi vetäytyä vastuustaan. Yhdessä olemme syyllisiä ja yhdessä on löydettävä myös ratkaisut.

Perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikko (kesk.) on tarttunut ripeästi tuoreisiin ongelmiin. Hoito- ja hoiva-alan toimijoiden kesken on sovittu lista toimista, joilla osaltaan parannetaan vanhustenhoidon tilannetta. On tärkeää, että toimet nyt päättäväisesti toteutetaan.

Saarikko on myös aloittanut valmistelun sitovan hoitajamitoituksen kirjaamisesta lakiin nykyisen suosituksen sijaan. Tämä on ollut myös hoiva-alan työntekijöiden toive.

Keskustan tavoite on, että uudistuksesta sovitaan eduskuntavaalien jälkeisissä hallitusneuvotteluissa. Tavoittelemme mitoituksen korotusta 0,7 tasolle. On rehellistä myöntää että lakia ei saada muutettua enää tällä kaudella. Hyvään lainsäädäntötyöhön kuuluu huolellinen vaikutusarviointien tekeminen ja eri osapuolten kuuleminen, siihen ei muutama viikko riitä. Isot päätökset täytyy tehdä huolella. Samalla on arvioitava vanhuspalvelulain muuttamistarpeita laajemminkin.

Pelkkä hoitajamitoituksen korottaminen ei kuitenkaan riitä. Vanhustenhoito ei tule kuntoon vain heikoimmassa kunnossa olevien laitoshoitoa parantamalla. Samalla on muistettava esimerkiksi koti- ja omaishoidon kehittäminen. Keskusta ehdottaa myös vanhusvaltuutetun tehtävän perustamista.

Kymmenen vuoden päästä Suomessa on yli 75-vuotiaita 300 000 enemmän kuin nyt. 20 vuoden päästä tulemme käyttämään kaksinkertaisen määrän varojamme ikäihmisten hoivaan. Tämä vaatii päättäjiltä viisautta. Vanhustenhoidon kestävä parantaminen ei tapahdu millään yksittäisellä teolla, mutta tärkeintä on kaksi asiaa: Ensinnäkin työllisyyden on kasvettava. Työllisyysasteen nousu on pohja sille, että voimme rahoittaa julkiset palvelumme. Toiseksi sosiaali- ja terveydenhuollon rahoituksen ja palveluiden painopistettä on saatava peruspalveluita eli muun muassa vanhusten palveluita tukevaksi. Siksi meidän on vihdoin saatava maakunta- ja sote-uudistus toteutettua yli kymmenen vuoden jahnaamisen jälkeen.

Hannakaisa Heikkinen
Kansanedustaja, Kiuruvesi
Keskustan varapuheenjohtaja,
Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnan varapuheenjohtaja