Iloa toimeliaisuudesta

Tällä viikolla vietämme valtakunnallista Vanhustenviikkoa. Viikon teema on tänä vuonna ”Iloa toimeliaisuudesta”. Teema kutsuu meitä pohtimaan ikäihmisten toimeliaisuuden edellytyksiä ja sitä hyvän olon tunnetta, mitä pienikin mahdollisuus osallistua ”mualiman männöön” vanhukselle tuo.

Jokainen meistä ikääntyy omaan tahtiinsa. Se, miten kertyvät ikävuodet tuntuvat ja näkyvät, on yksilöllistä, osin elämäntapojen ja perintötekijöiden sanelemaa. Monella on kokemus siitä, että vaikka keho vanhenee, mieli pysyy yhä samana. Paljon on myös kyse siitä, millaisia vastuksia elämä ikääntymisen myötä kohdalle tuo ja miten niiden kanssa oppii elämään.

Mitä paremmat edellytykset jo keski-ikäisillä sekä nuorilla eläkeläisillä on aktiiviseen elämään ja terveyden sekä hyvinvoinnin ylläpitämiseen, sitä pidempään säilyy toimintakyky ikääntyessä. Mitä paremmin fyysinen ja sosiaalinen elinympäristö tukevat ikäihmisten toimeliasta elämää, sitä pidemmälle lykkäytyy sosiaali- ja terveyspalveluiden tarve.

Haluan vanhustenviikolla kiinnittää erityistä huomiota muistisairauksien lisääntymiseen, mikä on yksi lähivuosikymmenien suurimpia kansanterveydellisiä ja –taloudellisia haasteita.  Muistisairauksia sairastavien ihmisten määrä tulee vääjäämättä kasvamaan väestön ikääntyessä. Muistisairauksia sairastavia on Suomessa noin 130 000. Vuoteen 2050 mennessä määrä voi jopa kaksinkertaistua.

Aktiivisella elintapaohjauksella sairastumisen alkua on mahdollista siirtää 5-10 vuotta. Muistisairauksien ehkäisy tulisikin siten nostaa muiden kansantautien ehkäisyn rinnalle. Aivoterveyttä voi edistää elintavoilla. Tutkimusten perusteella voidaan sanoa, että esimerkiksi monipuolinen aivojen käyttäminen kaikissa ikävaiheissa, liikunta, terveellinen ravinto sekä sydän ja verisuonitautien ennaltaehkäisy ovat tärkeitä aivoterveyden edistämisessä.  Silti on muistettava, että suurin muistisairauksien riskitekijä on ikä. Sen kertymistä ei voi estää.

Väestön ikääntyessä kasvaa myös ikäihmisille ja erityisesti muistisairaille sopivien asuntojen tarve. Kukaan ei halua joutua kotinsa vangiksi. Siksi tarvitaan ratkaisuja, joilla voidaan tukea muistisairaan toimeliaisuutta ja liikkumista lähiympäristössä.

 Harva on varautunut siihen, että oma koti on esteetön ja siinä voisi asua toimintakyvyn heiketessä.  Uusia asuinalueita suunnitellessa tulisi huomioida jo rakennusvaiheessa ikäasumisen tarpeet. Lisäksi on tärkeää, että iäkkäille on tarjolla myös edullisia asumisratkaisuja, mikäli nykyisestä kodista joutuu muuttamaan sen soveltumattomuuden vuoksi.

Iäkkäiden asuntojen tai asumisympäristön puutteiden ratkaiseminen esimerkiksi sosiaalipalveluin on huono ja kallis apu. Asumiseen liittyvät haasteet tulisi ratkaista ensisijaisesti rakentamisen ratkaisuilla. Ikäihmisten yksinäisyyttä lievittäisi nykyistä yhteisöllisemmät asumisratkaisut. Meillä alkaa olla kiire saada näitä ratkaisuja toteutukseen.

 

Hannakaisa Heikkinen

Vanhustyön keskusliiton puheenjohtaja

Kansanedustaja, Keskustan varapuheenjohtaja

Kolumni Iisalmen Sanomissa 10.10.2018