Vii­me viik­ko­jen po­liit­ti­nen kes­kus­te­lu on jäl­leen nos­ta­nut esiin yh­den olen­nai­sen ja­ko­lin­jan puo­lu­ei­den vä­lil­lä: kau­pun­gis­tu­mi­sen vauh­dit­ta­jat ja he, jot­ka ym­mär­tä­vät sen, et­tä koko maas­sa on voi­ta­va asua, teh­dä työ­tä ja yrit­tää. Meil­lä kes­kus­ta­lai­sil­la olo jäl­kim­mäi­ses­sä jou­kos­sa tun­tuu usein ai­ka yk­si­näi­sel­tä.

Viime vii­kol­la Maa­seu­dun Tu­le­vai­suu­den jär­jes­tä­mäs­sä vaa­li­pa­nee­lis­sa puo­lu­ei­den pu­heen­joh­ta­jil­ta ky­syt­tiin, kan­nat­ta­vat­ko he kau­pun­gis­tu­mi­sen ja kes­kit­tä­mi­sen vauh­dit­ta­mis­ta il­mas­to­syis­tä. Vih­re­ää va­loa täl­le näyt­ti va­sem­mis­to­lii­ton ja vih­rei­den li­säk­si myös ko­koo­muk­sen pu­heen­joh­ta­ja.

Tä­män ajat­te­lun taus­tal­la on vank­ka us­ko­mus sii­hen, et­tä kes­kit­tä­mäl­lä vä­es­tö kau­pun­kei­hin on mah­dol­lis­ta tor­jua il­mas­ton­muu­tos­ta. Kui­ten­kaan tut­ki­mus ei tätä ajat­te­lua tue.

Asi­aa on tut­kit­tu Suo­mes­sa­kin ja tu­lok­set ovat sel­ke­ät: pää­kau­pun­ki­seu­dul­la asu­van vuo­tui­set hii­li­di­ok­si­di­pääs­töt ovat lä­hes 30 pro­sent­tia suu­rem­mat kuin maal­la asu­van. Ero joh­tuu suu­rem­mas­ta ku­lu­tuk­ses­ta ja asu­mi­sen suu­rem­mis­ta ener­gi­a­kus­tan­nuk­sis­ta.

Ilmastonmuutosta ei siis yk­sin rat­kai­se se, kuin­ka lä­hel­lä toi­si­aan ih­mi­set asu­vat. Sen si­jaan rat­kai­se­va mer­ki­tys on ko­ko­nais­pääs­töil­lä ja -ku­lu­tuk­sel­la.

Mo­nel­la pit­kien etäi­syyk­sien pääs­sä asu­val­la syn­tyy kyl­lä pääs­tö­jä ar­kie­lä­mäl­le vält­tä­mät­tö­mäs­tä au­toi­lus­ta – mut­ta vas­ti­neek­si elä­män­ta­pa on usein muu­ten yk­sin­ker­tai­nen ja so­pu­soin­nus­sa ym­pä­röi­vän luon­non kans­sa.

Mo­nen mie­leen on is­kos­tu­nut sy­vään van­ha ta­lon­poi­kai­nen aja­tus sii­tä, et­tä talo on jä­tet­tä­vä tu­le­vil­le su­ku­pol­vil­le pa­rem­mas­sa kun­nos­sa kuin it­se on sen saa­nut – ja tuo ajat­te­lu pä­tee myös suh­tees­sa lä­hiym­pä­ris­töön, luon­toon ja koko yh­tei­seen maa­pal­loom­me.

Ilmastonmuutos on yk­si tu­le­vai­suu­tem­me suu­rim­mis­ta haas­teis­ta, mut­ta on tun­nus­tet­ta­va, et­tä eko­lo­gi­ses­ti voi asua niin maal­la kuin kau­pun­gis­sa. Sa­moin ym­pä­ris­töä tu­ho­a­vas­ti voi elää niin tii­viis­ti kau­pun­gis­sa asu­en kuin siel­lä, mis­sä etäi­syys lä­hi­naa­pu­rei­hin mi­ta­taan ki­lo­met­reis­sä.

Il­mas­ton­muu­tok­sen tor­ju­mi­sek­si jo­kai­sen meis­tä oli­si syy­tä mui­den osoit­te­lun si­jaan kat­soa re­hel­li­ses­ti pei­liin ja ky­syä, teen­kö juu­ri minä riit­tä­väs­ti. Ovat­ko ku­lu­tus­va­lin­ta­ni ym­pä­ris­tön kan­nal­ta kes­tä­viä? Mil­lai­sia ar­vo­ja minä vä­li­tän lap­sil­le­ni?

Keskusta on val­mis­tel­lut ja jul­kais­sut va­ra­pu­he­mies Mau­ri Pek­ka­ri­sen joh­dol­la alu­e­ke­hi­tys­lin­jauk­sen­sa.

Mie­les­täm­me suo­ma­lai­set saa­vat asua ja teh­dä työ­tä pai­kas­ta riip­pu­mat­ta siel­lä, mis­sä ar­ki tun­tuu su­ju­val­ta ja mie­li voi hy­vin. Osal­le tuo hy­vin­voin­nin läh­de on kau­pun­gin vi­li­näs­sä, osal­le seu­tu­kau­pun­kien pal­ve­lui­den ää­rel­lä, osal­le maa­seu­dun rau­has­sa.

Puo­lu­eem­me ha­lu­aa tu­kea kes­tä­vää kau­pun­ki­ke­hi­tys­tä, mut­ta sa­mal­la tar­vi­taan te­hok­kai­ta toi­mia maa­kun­tien ja seu­tu­jen elin­voi­man li­sää­mi­sek­si. Kau­pun­kien ohel­la myös ky­liä ja maa­seu­tua – sekä näi­den ih­mi­siä – on oi­keus ja ilo puo­lus­taa.

 

Kolumni Suomenmaassa 18.1.2019