Ikääntyneiden asumisratkaisuilla on merkitystä

Oletko miettinyt, miten haluaisit itse asua tai omaisesi asuvan iän karttuessa ja toimintakyvyn mahdollisesti heikentyessä?

Pidän tärkeänä, että vanhusten asumiseen olisi tarjolla monenlaisia, yksilöllisin tarpeisiin vastaavia ratkaisuja. Monen toiveissa on, että vanhetessakin lähellä olisi kanssaihmisiä, että ei tulisi eristetyksi ja että osallisuutta, toimijuutta sekä itsemääräämisoikeutta tuettaisiin. Sosiaali- ja terveydenhuollon rooli on tukea itsenäistä asumista ja tarjota tarvittavaa apua ja hoivaa.

Emme vielä osaa edes kuvitella, millaisia mahdollisuuksia digitalisaatio lähivuosikymmeninä vanhuspalveluihin tuo, voimme vain enteillä muutoksen olevan valtava. Tekniikan ja laitteiden vastapainoksi jokainen, niin vanheneva kuin nuorempi, kaipaa inhimillisiä ja aitoja kohtaamisia sekä huomatuksi tulemista.

Eri puolella maata on kokeiltu yhteisöasumista, joissa nuoria ja vanhuksia asuu saman katon alla. Vastineeksi edullisesta asumisesta nuoret vierailevat vanhusten luona, ulkoilevat, harrastavat ja elävät rikasta arkea tiiviissä vuorovaikutuksessa. Tämä on sosiaalisuutta ja toimintakykyä tukevaa yhteisöllistä asumista, joka kuitenkin tarjoaa halutessaan myös omaa rauhaa.

Hallituksella on meneillään ikäihmisten asumisen ja kaikenikäisten omaishoidon kehittämisen kärkihanke. Hankkeen tavoitteena on kehittää iäkkäille ja heidän omaisilleen nykyistä yhdenvertaisemmat ja paremmat palvelut niiden sisältöä ja rakennetta muuttamalla. Kotihoito ja kotiin tuotavat palvelut ovat ensisijaisia. Tarkoituksena on luoda konkreettinen kotihoitoa kehittävä toimintamalli, jonka avulla ikäihminen voisi asua kotona myös toimintakyvyn heikennettyä.

Kärkihankkeen yksi tärkeä ulottuvuus on kehittää tehostetun palveluasumisen rinnalle uusia ratkaisuja asumisen, hoivan ja palveluiden tarpeen asiakaslähtöiseksi yhteensovittamiseksi. Tällaisia ovat esimerkiksi palvelukodit, muistisairaiden kylät ja perhehoitokylät.

Perhehoito voi olla jatkuvaa, mutta se olisi myös erinomainen ja inhimillinen vaihtoehto omaishoitajien vapaapäivien hoitomuodoksi. Perhehoito on totuttu malli nuorten parissa ja se on myös jo pitkään käytössä ollut asumismuoto kehitysvammaisten parissa. Toivon, että perhehoito yleistyy myös vanhusten asumismuotona.

Minulla oli ilo vierailla viime syksynä pienessä Lapinjärven kunnassa Uudellamaalla. Lapinjärvi oli ottanut tomeran otteen muistiystävällisen taajaman kehittämiseksi. Muistisairaiden liikkumista tukisi toimiva yhdyskuntasuunnittelu, joka tarkoittaa muun muassa värien, valojen, ympäristötaiteen ja rakennusten sijoittelun huomioimista. Hyvästä yhdyskuntasuunnittelusta hyötyvät myös muut kuin muistisairaat.

Lapinjärvellä ajatuksena on, että ikääntyneitä tai muistisairaita ei tule eristää omiin yhteisöihin ja rakennuksiin vaan päinvastoin, he kuuluvat keskelle kylää muiden kuntalaisten tavoin. Näin luodaan ikäystävällistä ympäristöä, jossa voi ikääntyä tutuilla ja turvallisilla alueilla ja säilyttää osallisuutensa ennalta tutuissa yhteisöissä. Näin tuetaan myös toimintakyvyn ylläpitämistä.

Kuten tuttua, suomalaisen yhteiskunnan ikärakenne on voimakkaassa murroksessa. Ikäihmisten osuus väestöstä kasvaa huimaa vauhtia ja samalla kasvaa myös painoarvo yhteiskunnallisessa keskustelussa. Muutos myös pakottaa ajattelemaan palveluita uusiksi. Iloitsen siitä, että tuota kehitystyötä halutaan tehdä ikäystävällisesti, ikääntyneiden osallisuutta ja toimijuutta kunnioittaen.

Näillä ajatuksilla toivon viihtyisiä hetkiä lehden parissa sekä onnellista alkanutta vuotta 2018.

Hannakaisa Heikkinen
Vanhustyön keskusliiton pj
Kansanedustaja (kesk)
Sosiaali- ja terveysvaliokunnan vpj

Pääkirjoitus Vanhustyö -lehdessä 1/2018