Ihminen vai rakenteet edellä?

Sosiaali- ja terveyspalveluiden kokonaisuudistusta on tehty Suomessa jo pitkään ja usean hallituksen toimesta. Kuten tiedätte, sote-uudistus kiemuroineen on leimannut vahvasti myös tätä hallituskautta. Uudistus etenee nyt raiteillaan. Tänä keväänä eduskunnan käsittelyyn on tulossa paljon julkisuutta saanut valinnanvapauslaki.

Niin kauan kun sote-uudistusta on tehty, on riittänyt puhetta rakenteista, hallinnosta, himmeleistä ja niiden muuttamisen tarpeesta. Julkista keskustelua ovat hallinneet pitkälti erikoissairaanhoidon kysymykset ja -edustajat.

 

Ei ole ihme, että kaiken tämän rakennepuheen keskellä tavallinen ihminen kokee suurta epätietoisuutta siitä miksi sote-uudistus tehdään ja mihin sitä tarvitaan – jos edes tarvitaan. Rakennepuhe vieraannuttaa. Helposti käy niin, että puhuttaessa rakenteista ja järjestelmästä unohdetaan mistä uudistuksessa oikeasti on kyse.

 

Rakenteiden sijaan sote-uudistuksessa on ennen kaikkea kyse ihmisistä, heidän hyvinvoinnistaan ja palveluistaan. Uudistamalla sosiaali- ja terveyspalvelut tavoitellaan parempia, asiakaslähtöisempiä ja helpommin saavutettavampia palveluita, jokaiselle meistä.

 

Sote-uudistuksen päämääränä on edistää ihmisten terveyttä ja hyvinvointia. Se tarkoittaa, että jokainen meistä sairastaisi vähemmän ja että sen myötä terveydenhoitomenojen kasvu taittuisi. Ilman menojen kasvun tasaantumista suomalainen yhteiskunta ja hyvinvointivaltio ei kestä väestön voimakasta ikääntymistä kun työikäisiä –eli hyvinvointivaltion rahoittajia- on aiempaa vähemmän.

 

Juuri nämä kysymykset ovat sote-uudistuksen ytimessä: Miten vastaamme paremmin ihmisten palvelutarpeeseen? Miten edistäisimme parhaimmalla mahdollisella tavalla ihmisten hyvinvointia ja terveyttä? Miten voisimme rajoittaa terveydenhoitomenojen voimakasta kasvua hoidon ja palveluiden saatavuuden tai laadun siitä kärsimättä? Mitä pitää tehdä toisin, jotta voimme ylläpitää kaikenikäisten kansalaisten toimintakykyä ja mahdollisuutta aktiiviseen elämään nykyistä paremmin?

Viime kädessä sote-uudistuksen onnistumista ei tulla mittaamaan euroilla tai rakenteilla. Se mitataan lopulta kansakunnan terveydentilana ja kokemuksena siitä, että palvelut vastaavat tarpeisiin.

 

Hannakaisa Heikkinen

Vanhustyön keskusliiton puheenjohtaja

Kansanedustaja (kesk.)

Pääkirjoitus Vanhustyö -lehdessä 2/2018