Käynnissä olevat megatrendit muuttavat maailmaa nopeasti. Ilmastonmuutos, kaupungistuminen ja ikääntyminen ovat eräät merkittävimmistä, jotka koskettavat myös suomalaisia. Suomi on ensimmäisiä hyvinvointivaltioita maailmassa, jossa merkittävä määrä väestöstä on ikääntynyttä. Tämän vuoksi vanhuus myös muuttuu nopeasti. Ei ole kahta samanlaista vanhusta, saati kahta samanlaista vanhuutta.

Omannäköisen vanhuuden rakentamiseen – ja sen mahdollistamiseen – onkin syytä kiinnittää huomiota elämän polulla. Nykyisessä hallitusohjelmassa pyritään maakuntien ja kuntien yhteistyöllä tukemaan myös ikääntyvien ihmisten hyvinvointia. Palveluiden avulla pyritään vahvistamaan eri-ikäisten ihmisten kykyä huolehtia omasta hyvinvoinnistaan ja terveydestään.

Hyvinvointi ja terveys korostuvatkin tulevaisuuden vanhuudessa. Urat pitenevät paremmin voivien vanhusten toimesta ja työelämään osallistuminen lisääntyy. Työelämässä tarvitaan joustoja myös ikääntyvien työntekijöiden suhteen ja erilaiset työn organisoimisen tai eläkkeen ja työn yhdistelmät yleistyvät. Tämä on merkittävää myös kansantalouden kannalta, kun nopeasti ikääntyvät suomalaiset myös tarvitsevat ja käyttävät aiempaa enemmän hoivapalveluita. Kaikkien työpanos on merkittävä.

Koti ja asuminen ovat vanhuuden hyvinvoinnissa keskeisellä paikalla. Laitosmaisen asumisen sijasta monet tahtovat asua mahdollisimman pitkään kotona. Yhteisöasuminen voisi olla eräs tapa mahdollistaa kotiasuminen vielä toimintakyvyn heikentyessäkin, mutta torjua yksinelämisestä helposti seuraavan yksinäisyyden mukanaan tuomaa turvattomuutta. Turvallisuutta voidaan lisätä oikealla yhteiskuntapolitiikalla, päätöksillä siitä, miten Suomea rakennetaan.

Konkreettinen rakentamiseen liittyvä asia on kuntien kaavoitus. Yhteisöasumiselle on tilausta ja kuntien tulisikin huomioida asumismuoto kaavoituksessaan. Asumismuoto lisää ihmisen hyvinvointia kaikilla mittareilla – fyysisesti ja psyykkisesti voidaan paremmin ja yksinäisyys selätetään. Yhteisöasumista edistettäessä tulee kuitenkin huolehtia, että yhteisötalot eivät muodostu varakkaiden yksinoikeudeksi, vaan asumisoikeusasunnot ja sosiaalinen asuntotuotanto huomioidaan myös.

Osa kaupungistumista on myös ikääntyneen väestön muutto kaupunkikeskuksiin hoivan tarpeen lisääntyessä tai siihen varautuessa. Yhteisöasumisella voisi olla annettavaa myös väljemmässä Suomessa. Omalta kylältä ei ehkä olisikaan enää pakko muuttaa hoivakotiin lähitaajamaan, jos tuttu kyläyhteisö asuisikin saman katon alla. Sama pätee kaupunginosien yhteisöihin.

Tärkeää on ennakoida tulevaisuuden vanhuuden tarpeita. Ennakointia on hyvä tehdä niin yksilön kuin yhteiskunnankin tasolla. Oman näköisensä vanhuuden eläminen on jokaisen ihmisen oikeus ja se pitää mahdollistaa tulotasoon tai postinumeroon katsomatta.

 

Teksti on 26.3.2021 julkaistun Vanhustyö-lehden 2/2021 pääkirjoitus.