Vuosi 2020 kiihdyttää loppusuoralleen. Jos sata vuotta sitten vietettiin iloista kaksikymmenlukua, 2020-luvun aloitusta ei iloiseksi voi hyvälläkään tahdolla mieltää.

 

Kuluneen vuoden aikana eri puolilta maailmaa on kantautunut viestejä, jotka kuvaavat levottomia yhteiskuntia. Euroopassa Puola ja Unkari huolestuttavat oikeusvaltiokehityksensä vuoksi. Lähes naapurissamme Valko-Venäjä puolestaan kipuilee itsevaltaisen, valtaan epätoivoisesti ripustautuneen johtajansa kanssa. Itä-naapurimme muutti perustuslakiaan, jotta valtaeliitti kykenisi säilyttämään saavuttamansa edut.

 

Samaa epätoivoista ripustautumista on näkyvissä perinteisesti vapaan lännen johtajana pidetyn Yhdysvaltain presidentin toiminnassa. Vaalitappion uhka on vienyt vaalikampailuaan käyvää presidentti Trumpia entistäkin syvemmälle vaihtoehtoisiin todellisuuksiin. Demokratian ytimessä olevaa vaalien luotettavuutta nakerretaan levittämällä salaliittoteorioita ja viholliskuvia. Vaalipäivän, marraskuun kolmannen päivän jälkeen on mahdollista, että Trump kiistää vaalituloksen. Tämänhetkisten mielipidetiedustelujen mukaan vaalitulos ei kuitenkaan olisi riittävän täpärä, jotta epäilystä voittajasta syntyisi.

 

Ajallamme on vahva taipumus kriisiytymiseen. Talouskriisejä on tämän vuosituhannen aikana koettu jo useita niin globaalisti kuin paikallisesti. Viime vuoden lopulla alkanut ja globaaliksi äitynyt koronaviruspandemia on koetellut osaltaan yhteiskuntien kestävyyttä ja lisännyt levottomuutta. Internetin kehityssuunta 2000-luvulla on ollut omiaan lisäämään kärjistynyttä keskustelua ja vastakkainasettelua. Omalle mielipiteelleen löytää helposti tukea ja kannatusta.

 

Iso-Britanniassa lähes vuosikymmenen kestänyt brexit-saaga on pyrkinyt päätökseensä viime viikkoina, kun brittien ja Euroopan unionin jäsenvaltioiden välille on yhä pyritty löytämään sopimus suhteista EU-eron jälkeen. Pääministeri Cameronin vuonna 2011 antamasta lupauksesta pitää kansanäänestys EU-jäsenyydestä on tultu pitkälle. Vuoden 2016 täpärän äänestystuloksen jälkeen on pyritty löytämään keinoja yhteistyöhön jatkossa. Se on ollut kaikkea muuta kuin helppoa pääasiassa brittien tuulisen ja tuittupäisen sisäpolitiikan vuoksi. EU on osoittanut pitkämielisyyttään, koska lisää epävarmuutta Eurooppaan tuskin tahtoo kukaan.

 

Epävarmuus onkin keskeinen piirre aikamme politiikassa. Maailman mitassa myllertävät suuret muutokset, kuten digitalisaatio, tuotannon automatisaatio, väestön ikääntyminen ja ilmaston lämpeneminen. Suurten muutosten vaikutukset luovat ymmärrettävästi huolta omasta ja perheen pärjäämisestä. Tulevaisuuden synkeät näkökulmat voivat johtaa monenlaisiin seurauksiin mielenterveyshäiriöiden lisääntymisestä radikalisaatioon. Ilmiöt voivat olla paikallisia tai globaaleja. Ne ovat myös keskinäisriippuvuudessa.

 

Edellä mainituissa esimerkeissä yhteinen piirre on yhteiskunnallisen epävarmuuden hyödyntäminen poliittisten päämäärien ajamiseksi. Epävarmuus nostaa valtaan helppoja ratkaisuja tarjoavia suurisuita. Vaalien voittaminen voi olla helppoa, mutta hallitseminen suunsoitolla on vaikeampaa. Kriisien keskellä politiikan tulisi tarjota toivoa ja näkymiä tulevaisuudesta. Siihen ei populismi pysty, koska se elää ja hengittää vastakkainasettelusta ja helpoista ratkaisuista.

 

Jokainen meistä voi kohdallaan valita, millaista tulevaisuutta haluaa ruokkia.

 

Kolumni on julkaistu Iisalmen Sanomissa 21.10.2020.