Maanantaina Suomessa todettiin poikkeusolot – jälleen, joku voisi sanoa. Suomi on siirtymässä jo toiseen koronakevääseen. Muuntoviruksen leviäminen on todellinen uhka sairaanhoitojärjestelmämme kestävyydelle – ennakoivia toimia on tehtävä, jotta tilanne ei pääse riistäytymään käsistä. Tavoitteena on, että toimien vaikutuksesta tilanne olisi kesällä parempi.

Kuluneen vuoden aikana suomalaiset ovat joutuneet totuttelemaan epävarmuuteen ja sen sietämiseen. Kukaan ei voi varmuudella luvata, mitä tuleman pitää, mutta tehdyt toimet perustuvat asiantuntijoiden arvioihin. Kuitenkin se on varmaa, että mikäli tautitilanne pysyy hallinnassa ja joka päivä kasvava määrä suomalaisia saa rokotteen, pääsemme viruksesta voitolle.

Vuodentakaiseen verrattuna tehdyt toimet eroavat siinä, että tällä hetkellä poikkeusolojen toteaminen ei ole kuitenkaan johtanut valmiuslain käyttöönottoon. Suomi on oikeusvaltio, jossa perusoikeuksiin puuttuminen on monen lukon takana – ja hyvä niin. Alueilla, joilla koronavirus on eniten levinnyt, on kuitenkin katsottu tarpeelliseksi rajoittaa määräajaksi elinkeinotoimintaa sulkemalla ravintolat. Normaaliolojen lainsäädännön keinot eivät olisi olleet riittäviä.

Päätökset ovat kovia, sitä ei käy kieltäminen. Puuttuminen elinkeinovapauteen on erittäin vakava toimi. Ihmisten välisten kontaktien rajoittamista joudutaan tekemään, jotta uusia tartuntaketjuja ei pääse syntymään. Valitettavan monet ketjut ovat käynnistyneet iloisista illanvietoista. Vastaavaa menettelyä käytettiin viime keväänä, kun ravintolat suljettiin huhti-toukokuun ajaksi kokonaan asiakkailta. Nyt tavoitteena on määräaikaisen, 8.-23.3. kestävän rajoituksen avulla suojella terveydenhoitokapasiteetin riittävyyttä.

Kansainvälisesti verrattuna Suomi on pärjännyt koronakriisin hoidossa melko hyvin. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että nyt käynnissä oleva koronaviruksen kolmas aalto on korkeampi kuin toinen aalto oli. Verrattuna muihin maihin, Suomessa ei ole tapahtunut käännettä pieneneviin tartuntalukuihin. Päivittäisiä tartuntoja on ollut jopa 700.

Oikeusministeri kertoi viikonloppuna, miten Suomessa on valmisteltu pykäliä ulkonaliikkumiskieltoa varten. Keski-Euroopassa koteihin sulkeutuminen on poikkeusvuoden aikana jo toteutettu esimerkiksi Ranskassa, jossa ihmiset suljettiin koteihinsa 55 päiväksi viime keväänä. Mikäli ”Pariisin kevättä” ei Suomessa tahdota toistaa, nyt on syytä motivoitua rajoitusten noudattamiseen.

Tarvittavat toimet ovat yksinkertaisia, eikä ne varmasti keneltäkään ole menneet ohitse. Käsihygienia, maskin käyttäminen julkisilla paikoilla, riittävä turvaväli ja kontaktien välttäminen suojelevat ihmistä itseään, heidän läheisiään sekä koko yhteiskuntaa. Vielä pitää jaksaa.

 

Kolumni on julkaistu Iisalmen Sanomissa 5.3.2021.

Kansanedustaja Hannakaisa Heikkinen (kesk.) tukee lämpimästi Keskustan puheenjohtajan Annika Saarikon tänään 6.2. esille tuomaa ajatusta ikäihmisten kotihoidon kehittämisestä. Keskustan kuntavaalikampanjan aloitustilaisuudessa puhunut Saarikko totesi, että ikääntyneille ihmisille on kehitettävä uusia asumismuotoja kodin ja laitosmaisen asumisen väliin.

– Ympärivuorokautiseen ikäihmisten hoitoon on tulossa 0,7:n hoitajamitoitus. Sen lisäksi meidän on kehitettävä vanhusten kotihoitoa. Useimmat meistä haluavat elää kotonaan niin pitkään kuin mahdollista. Meidän tulee luoda erilaisia asumisen muotoja, missä tuetaan ikääntyneiden ihmisten toimintakyvyn säilymistä ja tuetaan muistisairaan arjen sujumista. Hyvin tärkeää on myös, että tarjolla on sosiaalista elämää, juttukaveria. Onhan yksinäisyys valitettavan laajaa ikäihmisten keskuudessa, toteaa Vanhustyön keskusliiton puheenjohtajanakin toimiva Heikkinen.

Vanhusten kotihoitoa koskien Saarikko esitti puheessaan myös kotihoidon avustavien tehtävien avaamista muillekin kuin sote-koulutuksen saaneille.

– Tämä on tärkeää, sillä tänä päivänä kotihoidon hoitajien työ on äärimmäisen kiireistä. Aika, mitä hoitajalla on jokaiselle kotihoidossa olevalle, on hyvin lyhyt. Saarikon esille tuomassa Keskustan ehdotuksessa kotihoito, ulkoilu sekä muu avustava työ erotettaisiin varsinaisesta hoivatyöstä. Tästä olisi kaksinainen hyöty: koulutettujen ammattilaisten aikaa säästyisi varsinaiseen hoivatyöhön ja samalla kotihoidon vanhus saisi monipuolisemmin apua arjen turvalliseen sujumiseen ja mielekkääseen elämään, sanoo Heikkinen.

Huolehdi käsihygieniasta, käytä maskia julkisilla paikoilla, vältä tarpeettomia kontakteja, pidä etäisyyttä ja turvaväliä. Suositukset ja ohjeet ovat muokanneet suomalaisten arkea pian vuoden ajan. Eurooppalaisittain verrattuna Suomen tautitilanne on pysynyt aisoissa melko hyvin.

Olen kuitenkin kasvavalla huolella seurannut uutisointia mittavista yökerhoiltojen ja mökkiretkien mukanaan tuomista altistumisista, jopa kymmeniä ihmisiä käsittävistä tartuntaketjuista. Piittaamaton ajattelu pyristelee pintaan, kun väsymys vallitsevaa tilannetta kohtaan kasvaa. Samaan aikaan päivittäiset tartuntamäärät pysyvät useissa sadoissa ja virus leviää.

Suomella ei ole varaa menettää otettaan. Lipsumisella on erittäin vakavat seuraukset. Koronavirus on osoittautunut vakavaksi uhaksi yksilöiden terveydelle. Varmistettuja tartuntoja on Suomessa jo yli 45 000 ja kuolemantapauksia lähes 700.

Yhteiskunnallisesti taudin leviäminen on jo nyt aiheuttanut valtavia seurauksia. On rehellistä todeta, että Suomen talous on erittäin vakavassa tilanteessa. Kevät tuo mukanaan lisää epävarmuutta. Työpaikat ovat monissa yrityksissä uhattuna. Muutos yhteiskunnassa on ollut erittäin nopeaa ja Suomi näyttää jo nyt erilaiselta vuodentakaiseen verrattuna.

Koronaväsymykselle ei saa antaa periksi, muuten katastrofin kynnys ylittyy. Rokotusten hidaskin alkaminen on jo merkittävä askel parempaan. Lupabyrokratia on jo monilla valmisteilla ohitse, minkä jälkeen rokotteiden saatavuuden pitäisi parantua. On aikaista arvioida, milloin kriisi voisi olla ohitse. Siihen voi mennä pitkäänkin. Tilanne maailmalla on epävarma.

Piittaamattomuus ohjeista ja suosituksista johtaa yhteiskuntamme syvemmälle kriisiin. Tilanne on otettava vakavasti. Viime keväänä koko Suomi siirtyi pika-aikataululla etätöihin, -kouluun ja sulkeutui. Mikäli ohjeita ja suosituksia ei noudateta, edessä voi olla vastaava sulku myös tänä keväänä. Rajoitustoimet ovat haitallisia kaikille suomalaisille, eikä niitä toivo kukaan.

Voimme toimia yhdessä. Jokaisen vastuulla on, että kauppaan ei lähdetä ilman maskia, tarpeettomia kontakteja vältetään ja kädet pestään mieluummin liiankin usein. Ravintolasta voi tilata ruoat mukaan ja on syytä hyvin vakavasti miettiä, voisiko sen perjantaisen baari-illan jättää väliin. Ystäviä voi nähdä rajoitetusti, mutta kymmenien henkilöiden tilaisuuksiin ei pidä osallistua. Näitä asioita ei hoida joku muu vaan sinä ja minä, me yhdessä.

 

Kolumni on julkaistu Savon Sanomissa ja Karjalaisessa 3.2.2021.

Keskustan kansanedustaja Hannakaisa Heikkinen peräänkuuluttaa vanginvartijakoulutuksen järjestämistä Ylä-Savoon. Heikkisen mukaan koulutus palvelisi Sukevan vankilan tarpeita ja myös laajemmin pohjoisen Suomen vankeinhoitoa.

– Kahden ja puolen sadan kilometrin säteellä sijaitsee kahdeksan vankilaa. Kaikissa itäisen ja pohjoisen Suomen vankiloissa kärsitään vartijapulasta.

– Luonnollinen vartijakoulutuksen sijoituspaikka olisi Sonkajärvi, jolle Sukevan vankila on tärkeä työllistävä valtion laitos. Jo tällä hetkellä rikosseuraamuslaitoksen vartijakoulutettavat opiskelevat osin etänä. Siksi myös etäopiskelun mahdollisuudet tarjoavat mahdollisuuden sijoittaa koulutuspaikkoja Sonkajärvelle.

Heikkisen mukaan ratkaisuja vanginvartijakoulutuksen järjestämisestä Sonkajärvelle ja Ylä-Savoon pitäisi tehdä jo keväällä puoliväliriihen yhteydessä.

– Tilanne on akuutti ja riihessä tarvitaan määrätietoisia toimia elinvoimansa kanssa kamppailevien alueiden hyväksi. Koulutuspaikat ovat tutkitusti parasta mahdollista piristysruisketta alueiden kehitysnäkymien parantamiseksi.

Charles Dickensin alkuperäinen Joulukertomus (A Christmas Carol in Prose, Being a Ghost Story of Christmas) julkaistiin vuonna 1843. Kertomuksessa joulun tunnelma koskettaa itaraa pankkiiria ja muuttaa hänen suhtautumisensa jouluun ja varsinkin kanssaihmisiin.

Tarinassa pankkiiri tapaa menneiden, nykyisen ja tulevien joulujen henget. Kukin hengistä opettaa pankkiirille jotakin, mikä saa aikaan muutoksen päähenkilössä.

Menneen joulun hengessä voisi ajatella, että tänä vuonna on opittu paljon. Kuluneen vuoden tunnelma on ollut meille kaikille yllätyksellisyydessään raskas. Näin joulun alla ei ikävyyksiin juuri jaksa palata, vaan voi kiinnittää katseen ennen kaikkea siihen hyvään, mitä ympärillä on.

Sitra julkaisi joulukuun puolivälissä tutkimuksensa, jonka mukaan korona-aika on ravistellut suomalaisten arvoja kestävämpään suuntaan. Elintavat ovat muuttuneet kestävämmiksi ja monet tahtoisivat muutoksista pysyviä. Aiheuttamansa huolen ja vahingon lisäksi koronapandemia on opettanut nauttimaan enemmän lähiluonnosta, satsaamaan kotimaisia raaka-aineita painottavaan ruokavalioon ja hyödyntämään kotia entistä monipuolisemmin.

Paikallisuuden ja suomalaisen osaamisen arvostaminen ovat Sitran tutkimuksen mukaan nousseet. Lähi- ja kotimaanmatkailu ovat kasvaneet, ja jopa 35 prosenttia tutkimukseen vastanneista kertoi ostaneensa aiempaa enemmän kotimaista ruokaa. Suomessa on huomattu, että omilla – pienilläkin – valinnoilla on vaikutusta ja luottamus omaan kykyyn tehdä muutoksia on kasvanut.

Nykyisen joulun hengessä aihetta hienoiseen tyytyväisyyteenkin on. Ymmärrys yhteisestä vastuusta suurten yhteiskunnallisten muutosten äärellä on lisääntynyt. Yhteiskunnan kestävyys ja yhtenäisyys ovat olleet koetuksella jo pidempään esimerkiksi ”vaihtoehtoisten totuuksien” leviämisen vuoksi, mutta kuluneen kriisivuoden aikana huoli yhteisestä tulevaisuudestamme on tiivistänyt ja tilkinnyt halkeamia. Kehityksestä on syytä olla hyvillään: kestävämmän tulevaisuuden rakentaminen hyödyttää meitä kaikkia.

Ennen muita, parempi tulevaisuus koskettaa seuraavia sukupolvia. Tulevaisuuden jouluina kotikulmillamme tepsuttelee melko liuta pikkuvarpaita. Kiuruvedellä on syntynyt tänä vuonna vauvoja enemmän kuin aikoihin, tähän mennessä  jo yli 70, mikä on parisenkymmentä lasta enemmän kuin edellisenä vuonna.

Lapset edustavat tulevaisuutta ja tänään tehtävien päätösten vaikutuksista nauttivat tai kärsivät juuri lapset, jotka nyt syntyvät Suomeen. Arvojen ja asenteiden muutos heijastelee parempaa tulevaisuutta lapsillemme. Pienten henkilökohtaisten muutosten lisäksi viime vaalikaudella pääministeri Sipilän johdolla aloitettu lapsistrategian valmistelu on jatkunut kuluvalla vaalikaudella parlamentaarisen lapsistrategian valmistelutyöllä. Lapsistrategian tavoitteena on muun muassa luoda perhemyönteistä Suomea.

Perhemyönteisemmän ilmapiirin pitäisikin leikata halki koko yhteiskuntamme. Työelämän muutosten, koulutuksen kysymysten ja suuren mittakaavan yhteiskunnallisten reformien tarve on käsinkosketeltava jo nyt, mutta eniten ne vaikuttavat tulevaisuuden osaajien ja Suomen rakentajien elämään. Päätöksenteossa esimerkiksi lapsiin kohdistuvien vaikutusten arviointi pitäisi olla systemaattinen osa prosessia ja lapsia koskevaa tietoa tulisi kerätä johdonmukaisesti.

Tulevan joulun henki näyttää Dickensin kertomuksen pankkiirille pikku-Timin, pankkiirin työntekijän sairaan lapsen, kohtalon. Tuohon kohtaloon pankkiiri viimeistään herää ja tahtoo siihen vaikuttaa. Näin meidänkin on syytä tehdä. Lasten tulevaisuus on jokaisen meidän käsissämme ja voimme siihen vaikuttaa rakentamalla yhdessä hyvinvoivaa Suomea. Mitään ihmeitä ei tarvita, perusasiat riittävät: rakennetaan rakasta isänmaatamme sanoin ja teoin ja opetetaan lapsemme kunnioittamaan kaikkea sitä hyvää, mitä ympärillämme on. Opetetaan lapsemme arvostamaan työtä ja toisia ihmisiä. Tulkoon rakkauden ja välittämisen joulu jokaiseen kotiin!

 

Hannakaisa Heikkinen
Kansanedustaja (kesk)
Rapakkojoki

 

Kolumni on julkaistu Kiuruvesi-lehdessä 23.12.2020.

Kansanedustaja Hannakaisa Heikkinen (kesk.) esittää, että hallitus lähtee aktiivisesti kehittämään valtion ja kuntien palveluiden yhteispalvelupisteiden perustamista kaikkialle Suomeen. Hän osallistui 19.9.2020 Kuopiossa järjestettyyn Kylät kyseessä –seminaarin paneeliin.

Monilta paikkakunnilta palvelut ovat karanneet kauas, usein jopa viranomaisen tai yhden ministerin päätöksillä ilman laajempaa keskustelua tai harkintaa. Viranomaisten asiointipalveluita voi nykyisin joutua etsimään satojen kilometrien päästä. Tämä viime vuosikymmenien kehitys on yksi merkittävimmistä asuinpaikkaan liittyvistä eriarvoisuuden tekijöistä suomalaisten keskuudessa.

– Koronakriisi on ollut varsinainen myyttien murtaja. Se on saanut aikaan digiloikan, johon laeilla tai asetuksilla eikä hyvällä tahdollakaan olisi päästy riittävän nopeasti. Samoin on käynyt kaupungistumisen megatrendin. Korona-ajan myötä ihmisten kiinnostus väljempään asumiseen on ollut tutkijoidenkin silmin merkittävää, Heikkinen toteaa.

– Oleellista seutukuntien ja kylien tulevaisuuden kannalta on se, että nyt teemme kaikkemme, jotta voimme vastata ihmisten tarpeisiin etätyön ja monipaikkaisuuden mahdollistamisessa. Koronapandemia on osoittanut, että etätyö on mahdollista hyvin monella alalla. Myös valtionhallinto on digiloikannut. Virkamiehet ovat työskennelleet monella hallinnonalalla etänä jo puolisen vuotta. Viimeistään nyt on huomattu, etteivät viranomaisten palvelut vaadi fyysistä sijoittamista vain suurten kaupunkien keskustoihin, Heikkinen jatkaa.

Heikkisen mielestä koronaepidemia on alleviivannut tarpeen kääntää julkisten palveluiden keskittämisen trendi hajautetun yhteiskunnan kestävälle tielle.

– Yhteispalveluita kehittämällä olisi mahdollista viedä kattavampia palveluita lähemmäksi ihmisiä. Ja erityisesti heille, joilla ei ole useista eri syistä mahdollisuuksia käyttää internetissä olevia palveluita tai asioiden hoitaminen vaatii henkilökohtaista käyntiä. Hajasijoitettuna verkostona tarjotut palvelut olisivat nykyaikainen ja ihmisläheinen tapa toimia – ja samalla myös kriisinkestävämpi. Hajautetut palvelut ovat osa huoltovarmuuden turvaamista, Heikkinen linjaa.

Heikkinen peräänkuuluttaa suhtautumistavan muutosta.

– Kun sisäistetään ajattelutapa, että yhteiskunnan palvelut ovat kansalaisia varten, eikä kansalaiset virastoja varten, ollaan jo pitkällä. Ja jos tahtotilana on vahvistaa perustuslakiin kirjattua oikeutta tasa-arvoon palvelujen saatavuudessa kaiken ikäisenä ja joka puolella Suomea, on julkisten palvelujen otettava uusi kurssi palvelujen tarjonnassa, Heikkinen kiteyttää.

Keskustan varapuheenjohtajan, kansanedustaja Hannakaisa Heikkisen mielestä ihmisten toiminta- ja työkyvyn ylläpitoon ja parantamiseen tarvitaan voimavaroja, kun yhteiskunta nyt avautuu ja Suomea nostetaan takaisin jaloilleen.

Heikkinen esittää, että hallitus päättää jo seuraavassa lisäbudjetissa konkreettisista toimenpiteistä. Panostukset suomalaisten toiminta- ja työkykyyn tässä ja nyt kantavat pitkälle tulevaisuuteen. Esimerkiksi työikäisten saumattoman hoitoketjun ja kuntoutuspolun luominen olisi konkreettinen ja kustannustehokas satsaus, josta on jo erinomaisia tuloksia Keski-Suomesta.

– Keski-Suomen mallin levittäminen kaikkialle Suomeen tukisi myös jo työelämän jättäneiden hyvinvointia, kun esimerkiksi monin tavoin kuormitetun sosiaali- ja terveydenhuollon henkilökunnan työhyvinvointiin ja siten alan houkuttelevuuteen voitaisiin nykyistä paremmin vaikuttaa, vanhusten sairaanhoitajana ja alan esimiehenä aiemmin toiminut terveystieteiden maisteri Heikkinen perustelee.

– Kannan suurta huolta vanhusten toimintakyvystä. Pitkään jatkunut liian vähäinen fyysinen aktiivisuus voi olla kohtalokasta ja arkitoiminnoista selviytyminen vaarantuu. Ikäihmisten, jotka eivät ole päässeet muutamaan kuukauteen tuttujen harrastustensa pariin, sovittuun fysioterapeutin tapaamiseensa tai edes kauppa-asioille, toimintakyky on vakavasti vaakalaudalla, Heikkinen jatkaa.

– Koronaepidemian kannalta kriittisillä aloilla työskentelevien työkyky täytyy huomioida erityisesti jaksamisen kannalta, kun siirrytään akuutin kriisin jälkeiseen aikaan. Sosiaalihuollon työntekijät, opettajat ja terveydenhuollon ammattilaiset kohtaavat koronaepidemian aiheuttaman pahoinvoinnin ja työkuorman kasvun. Epävarmuus kriisin kestosta ja etenemisestä kuormittaa myös henkistä jaksamista, Heikkinen sanoo.

Heikkinen on gerontologiaan erikoistunut sairaanhoitaja ja terveystieteiden maisteri ja Vanhustyön Keskusliiton puheenjohtaja.

 

Lisätietoja:

varapuheenjohtaja Hannakaisa Heikkinen
puhelin 050 512 2886

Suomen talouskasvu on ennusteiden mukaan hidastumassa. Tästä huolimatta työllisyysasteen ennustetaan nousevan 73 prosenttiin ja työttömyysasteen laskevan 6,3 prosenttiin ensi vuonna. Hallituksen tavoitteena on tällä vaalikaudella 60 000 työpaikkaa.

– Tervehdin ilolla tänään käsittelyssä olevaa valtion talousarviota vuodelle 2020. Koko yhteiskunnan hyvinvoinnin pohjan rakentavat ahkerat ja työteliäät yrittäjät, jotka ottamalla riskin luovat työtä ja toimeentuloa monille. Työpaikat syntyvät paitsi jo nyt, myös tulevaisuudessa pieniin ja keskisuuriin yrityksiin, joten yrittäjyyden edellytysten on oltava kunnossa kaikkialla Suomessa, myös kasvukeskusten ulkopuolella, toteaa kansanedustaja ja Keskustan varapuheenjohtaja Hannakaisa Heikkinen.

– Suomen tulee olla toimintaympäristönä sellainen, että yritysten kannattaa täällä toimia, ja että niiden kannattaa investoida ja uskaltaa ottaa riskiä. Talousarvio vuodelle 2020 mahdollistaa sen, että laite- ja koneinvestoinneista saa jatkossa tuplapoistot kaikilla toimialoilla ja yrityslainoja taataan jatkossa aiempaa suuremmalla osuudella. Myös tehdyt koulutussatsaukset helpottavat yritysten osaajapulaa, Heikkinen jatkaa.

– Erityisen iloinen olen siitä, että kotimaisen ruoan tuotantoedellytyksiä – eli meidän kaikkien ruuan tekijöiden työtä– tuetaan esimerkiksi luonnonhaittakorvauksen vajeen paikkaamisella vuonna 2020 ja raskasta työtä tekevien maanviljelijöiden jaksamisesta huolehditaan Välitä viljelijästä -hankkeen rahoituksen jatkolla vuosina 2021-22. Maanviljelijää ei unohdeta myöskään eläkemuutosten yhteydessä vaan maatalousyrittäjän luopumistukien täydennysosia korotetaan kansaneläkkeen korotusta vastaavasti.

Maailmalla on viime vuosina käyty keskustelua, jossa ilmastonmuutoksen torjumisen nimissä on lietsottu synnytyslakkoa ja kehotettu miettimään, kannattaako perhettä perustaa.

Keskustelua lapsiluvun rajoittamisesta on käyty myös Suomessa eräisiin kansainvälisiin tutkimuksiin viitaten.

Väestöliitto on oikealla asialla huomauttaessaan (http://www.vaestoliitto.fi/?x27375=10557256), että julkisuudessa taannoin esillä olleet laskelmat perustuvat erikoiseen ja arveluttavaan mittaustapaan.

Niissä syntyvästä lapsesta aiheutuvaan ”ilmastokuormaan” lisätään automaattisesti syntyvän lapsen jälkeläisten oletettu kulutuskäyttäytyminen. Siksi lastensaannin oletetut vaikutukset ilmastoon näkyisivät vasta satojen vuosien mittaan.

Lapset eivät siis ole ”ilmastopahiksia”, vaikka niin annetaan ymmärtää. Keskusta näkee, että lapsissa on Suomen tulevaisuus. Nyt jos koskaan on päinvastoin rakennettava kaikin tavoin lapsi- ja perhemyönteisempää Suomea, jossa jokaisella on mahdollisuus toivomaansa lapsilukuun oman elämäntilanteensa mukaan.

Päästöjen vähentämisessä tärkeintä Suomessa ja maailmalla on saastuttavien, fossiilisten polttoaineiden käytön mittava vähentäminen. On välttämätöntä, että voimavarat kohdennetaan päästöjen vähentämiseen ja sen mahdollistavien teknologioiden kehittämiseen.

Lisätietoja: Keskustan varapuheenjohtaja Hannakaisa Heikkinen, puhelin 050 512 2886