Keskustan kansanedustaja Hannakaisa Heikkinen peräänkuuluttaa vanginvartijakoulutuksen järjestämistä Ylä-Savoon. Heikkisen mukaan koulutus palvelisi Sukevan vankilan tarpeita ja myös laajemmin pohjoisen Suomen vankeinhoitoa.

– Kahden ja puolen sadan kilometrin säteellä sijaitsee kahdeksan vankilaa. Kaikissa itäisen ja pohjoisen Suomen vankiloissa kärsitään vartijapulasta.

– Luonnollinen vartijakoulutuksen sijoituspaikka olisi Sonkajärvi, jolle Sukevan vankila on tärkeä työllistävä valtion laitos. Jo tällä hetkellä rikosseuraamuslaitoksen vartijakoulutettavat opiskelevat osin etänä. Siksi myös etäopiskelun mahdollisuudet tarjoavat mahdollisuuden sijoittaa koulutuspaikkoja Sonkajärvelle.

Heikkisen mukaan ratkaisuja vanginvartijakoulutuksen järjestämisestä Sonkajärvelle ja Ylä-Savoon pitäisi tehdä jo keväällä puoliväliriihen yhteydessä.

– Tilanne on akuutti ja riihessä tarvitaan määrätietoisia toimia elinvoimansa kanssa kamppailevien alueiden hyväksi. Koulutuspaikat ovat tutkitusti parasta mahdollista piristysruisketta alueiden kehitysnäkymien parantamiseksi.

Charles Dickensin alkuperäinen Joulukertomus (A Christmas Carol in Prose, Being a Ghost Story of Christmas) julkaistiin vuonna 1843. Kertomuksessa joulun tunnelma koskettaa itaraa pankkiiria ja muuttaa hänen suhtautumisensa jouluun ja varsinkin kanssaihmisiin.

Tarinassa pankkiiri tapaa menneiden, nykyisen ja tulevien joulujen henget. Kukin hengistä opettaa pankkiirille jotakin, mikä saa aikaan muutoksen päähenkilössä.

Menneen joulun hengessä voisi ajatella, että tänä vuonna on opittu paljon. Kuluneen vuoden tunnelma on ollut meille kaikille yllätyksellisyydessään raskas. Näin joulun alla ei ikävyyksiin juuri jaksa palata, vaan voi kiinnittää katseen ennen kaikkea siihen hyvään, mitä ympärillä on.

Sitra julkaisi joulukuun puolivälissä tutkimuksensa, jonka mukaan korona-aika on ravistellut suomalaisten arvoja kestävämpään suuntaan. Elintavat ovat muuttuneet kestävämmiksi ja monet tahtoisivat muutoksista pysyviä. Aiheuttamansa huolen ja vahingon lisäksi koronapandemia on opettanut nauttimaan enemmän lähiluonnosta, satsaamaan kotimaisia raaka-aineita painottavaan ruokavalioon ja hyödyntämään kotia entistä monipuolisemmin.

Paikallisuuden ja suomalaisen osaamisen arvostaminen ovat Sitran tutkimuksen mukaan nousseet. Lähi- ja kotimaanmatkailu ovat kasvaneet, ja jopa 35 prosenttia tutkimukseen vastanneista kertoi ostaneensa aiempaa enemmän kotimaista ruokaa. Suomessa on huomattu, että omilla – pienilläkin – valinnoilla on vaikutusta ja luottamus omaan kykyyn tehdä muutoksia on kasvanut.

Nykyisen joulun hengessä aihetta hienoiseen tyytyväisyyteenkin on. Ymmärrys yhteisestä vastuusta suurten yhteiskunnallisten muutosten äärellä on lisääntynyt. Yhteiskunnan kestävyys ja yhtenäisyys ovat olleet koetuksella jo pidempään esimerkiksi ”vaihtoehtoisten totuuksien” leviämisen vuoksi, mutta kuluneen kriisivuoden aikana huoli yhteisestä tulevaisuudestamme on tiivistänyt ja tilkinnyt halkeamia. Kehityksestä on syytä olla hyvillään: kestävämmän tulevaisuuden rakentaminen hyödyttää meitä kaikkia.

Ennen muita, parempi tulevaisuus koskettaa seuraavia sukupolvia. Tulevaisuuden jouluina kotikulmillamme tepsuttelee melko liuta pikkuvarpaita. Kiuruvedellä on syntynyt tänä vuonna vauvoja enemmän kuin aikoihin, tähän mennessä  jo yli 70, mikä on parisenkymmentä lasta enemmän kuin edellisenä vuonna.

Lapset edustavat tulevaisuutta ja tänään tehtävien päätösten vaikutuksista nauttivat tai kärsivät juuri lapset, jotka nyt syntyvät Suomeen. Arvojen ja asenteiden muutos heijastelee parempaa tulevaisuutta lapsillemme. Pienten henkilökohtaisten muutosten lisäksi viime vaalikaudella pääministeri Sipilän johdolla aloitettu lapsistrategian valmistelu on jatkunut kuluvalla vaalikaudella parlamentaarisen lapsistrategian valmistelutyöllä. Lapsistrategian tavoitteena on muun muassa luoda perhemyönteistä Suomea.

Perhemyönteisemmän ilmapiirin pitäisikin leikata halki koko yhteiskuntamme. Työelämän muutosten, koulutuksen kysymysten ja suuren mittakaavan yhteiskunnallisten reformien tarve on käsinkosketeltava jo nyt, mutta eniten ne vaikuttavat tulevaisuuden osaajien ja Suomen rakentajien elämään. Päätöksenteossa esimerkiksi lapsiin kohdistuvien vaikutusten arviointi pitäisi olla systemaattinen osa prosessia ja lapsia koskevaa tietoa tulisi kerätä johdonmukaisesti.

Tulevan joulun henki näyttää Dickensin kertomuksen pankkiirille pikku-Timin, pankkiirin työntekijän sairaan lapsen, kohtalon. Tuohon kohtaloon pankkiiri viimeistään herää ja tahtoo siihen vaikuttaa. Näin meidänkin on syytä tehdä. Lasten tulevaisuus on jokaisen meidän käsissämme ja voimme siihen vaikuttaa rakentamalla yhdessä hyvinvoivaa Suomea. Mitään ihmeitä ei tarvita, perusasiat riittävät: rakennetaan rakasta isänmaatamme sanoin ja teoin ja opetetaan lapsemme kunnioittamaan kaikkea sitä hyvää, mitä ympärillämme on. Opetetaan lapsemme arvostamaan työtä ja toisia ihmisiä. Tulkoon rakkauden ja välittämisen joulu jokaiseen kotiin!

 

Hannakaisa Heikkinen
Kansanedustaja (kesk)
Rapakkojoki

 

Kolumni on julkaistu Kiuruvesi-lehdessä 23.12.2020.

Kansanedustaja Hannakaisa Heikkinen (kesk.) esittää, että hallitus lähtee aktiivisesti kehittämään valtion ja kuntien palveluiden yhteispalvelupisteiden perustamista kaikkialle Suomeen. Hän osallistui 19.9.2020 Kuopiossa järjestettyyn Kylät kyseessä –seminaarin paneeliin.

Monilta paikkakunnilta palvelut ovat karanneet kauas, usein jopa viranomaisen tai yhden ministerin päätöksillä ilman laajempaa keskustelua tai harkintaa. Viranomaisten asiointipalveluita voi nykyisin joutua etsimään satojen kilometrien päästä. Tämä viime vuosikymmenien kehitys on yksi merkittävimmistä asuinpaikkaan liittyvistä eriarvoisuuden tekijöistä suomalaisten keskuudessa.

– Koronakriisi on ollut varsinainen myyttien murtaja. Se on saanut aikaan digiloikan, johon laeilla tai asetuksilla eikä hyvällä tahdollakaan olisi päästy riittävän nopeasti. Samoin on käynyt kaupungistumisen megatrendin. Korona-ajan myötä ihmisten kiinnostus väljempään asumiseen on ollut tutkijoidenkin silmin merkittävää, Heikkinen toteaa.

– Oleellista seutukuntien ja kylien tulevaisuuden kannalta on se, että nyt teemme kaikkemme, jotta voimme vastata ihmisten tarpeisiin etätyön ja monipaikkaisuuden mahdollistamisessa. Koronapandemia on osoittanut, että etätyö on mahdollista hyvin monella alalla. Myös valtionhallinto on digiloikannut. Virkamiehet ovat työskennelleet monella hallinnonalalla etänä jo puolisen vuotta. Viimeistään nyt on huomattu, etteivät viranomaisten palvelut vaadi fyysistä sijoittamista vain suurten kaupunkien keskustoihin, Heikkinen jatkaa.

Heikkisen mielestä koronaepidemia on alleviivannut tarpeen kääntää julkisten palveluiden keskittämisen trendi hajautetun yhteiskunnan kestävälle tielle.

– Yhteispalveluita kehittämällä olisi mahdollista viedä kattavampia palveluita lähemmäksi ihmisiä. Ja erityisesti heille, joilla ei ole useista eri syistä mahdollisuuksia käyttää internetissä olevia palveluita tai asioiden hoitaminen vaatii henkilökohtaista käyntiä. Hajasijoitettuna verkostona tarjotut palvelut olisivat nykyaikainen ja ihmisläheinen tapa toimia – ja samalla myös kriisinkestävämpi. Hajautetut palvelut ovat osa huoltovarmuuden turvaamista, Heikkinen linjaa.

Heikkinen peräänkuuluttaa suhtautumistavan muutosta.

– Kun sisäistetään ajattelutapa, että yhteiskunnan palvelut ovat kansalaisia varten, eikä kansalaiset virastoja varten, ollaan jo pitkällä. Ja jos tahtotilana on vahvistaa perustuslakiin kirjattua oikeutta tasa-arvoon palvelujen saatavuudessa kaiken ikäisenä ja joka puolella Suomea, on julkisten palvelujen otettava uusi kurssi palvelujen tarjonnassa, Heikkinen kiteyttää.

Keskustan varapuheenjohtajan, kansanedustaja Hannakaisa Heikkisen mielestä ihmisten toiminta- ja työkyvyn ylläpitoon ja parantamiseen tarvitaan voimavaroja, kun yhteiskunta nyt avautuu ja Suomea nostetaan takaisin jaloilleen.

Heikkinen esittää, että hallitus päättää jo seuraavassa lisäbudjetissa konkreettisista toimenpiteistä. Panostukset suomalaisten toiminta- ja työkykyyn tässä ja nyt kantavat pitkälle tulevaisuuteen. Esimerkiksi työikäisten saumattoman hoitoketjun ja kuntoutuspolun luominen olisi konkreettinen ja kustannustehokas satsaus, josta on jo erinomaisia tuloksia Keski-Suomesta.

– Keski-Suomen mallin levittäminen kaikkialle Suomeen tukisi myös jo työelämän jättäneiden hyvinvointia, kun esimerkiksi monin tavoin kuormitetun sosiaali- ja terveydenhuollon henkilökunnan työhyvinvointiin ja siten alan houkuttelevuuteen voitaisiin nykyistä paremmin vaikuttaa, vanhusten sairaanhoitajana ja alan esimiehenä aiemmin toiminut terveystieteiden maisteri Heikkinen perustelee.

– Kannan suurta huolta vanhusten toimintakyvystä. Pitkään jatkunut liian vähäinen fyysinen aktiivisuus voi olla kohtalokasta ja arkitoiminnoista selviytyminen vaarantuu. Ikäihmisten, jotka eivät ole päässeet muutamaan kuukauteen tuttujen harrastustensa pariin, sovittuun fysioterapeutin tapaamiseensa tai edes kauppa-asioille, toimintakyky on vakavasti vaakalaudalla, Heikkinen jatkaa.

– Koronaepidemian kannalta kriittisillä aloilla työskentelevien työkyky täytyy huomioida erityisesti jaksamisen kannalta, kun siirrytään akuutin kriisin jälkeiseen aikaan. Sosiaalihuollon työntekijät, opettajat ja terveydenhuollon ammattilaiset kohtaavat koronaepidemian aiheuttaman pahoinvoinnin ja työkuorman kasvun. Epävarmuus kriisin kestosta ja etenemisestä kuormittaa myös henkistä jaksamista, Heikkinen sanoo.

Heikkinen on gerontologiaan erikoistunut sairaanhoitaja ja terveystieteiden maisteri ja Vanhustyön Keskusliiton puheenjohtaja.

 

Lisätietoja:

varapuheenjohtaja Hannakaisa Heikkinen
puhelin 050 512 2886

Suomen talouskasvu on ennusteiden mukaan hidastumassa. Tästä huolimatta työllisyysasteen ennustetaan nousevan 73 prosenttiin ja työttömyysasteen laskevan 6,3 prosenttiin ensi vuonna. Hallituksen tavoitteena on tällä vaalikaudella 60 000 työpaikkaa.

– Tervehdin ilolla tänään käsittelyssä olevaa valtion talousarviota vuodelle 2020. Koko yhteiskunnan hyvinvoinnin pohjan rakentavat ahkerat ja työteliäät yrittäjät, jotka ottamalla riskin luovat työtä ja toimeentuloa monille. Työpaikat syntyvät paitsi jo nyt, myös tulevaisuudessa pieniin ja keskisuuriin yrityksiin, joten yrittäjyyden edellytysten on oltava kunnossa kaikkialla Suomessa, myös kasvukeskusten ulkopuolella, toteaa kansanedustaja ja Keskustan varapuheenjohtaja Hannakaisa Heikkinen.

– Suomen tulee olla toimintaympäristönä sellainen, että yritysten kannattaa täällä toimia, ja että niiden kannattaa investoida ja uskaltaa ottaa riskiä. Talousarvio vuodelle 2020 mahdollistaa sen, että laite- ja koneinvestoinneista saa jatkossa tuplapoistot kaikilla toimialoilla ja yrityslainoja taataan jatkossa aiempaa suuremmalla osuudella. Myös tehdyt koulutussatsaukset helpottavat yritysten osaajapulaa, Heikkinen jatkaa.

– Erityisen iloinen olen siitä, että kotimaisen ruoan tuotantoedellytyksiä – eli meidän kaikkien ruuan tekijöiden työtä– tuetaan esimerkiksi luonnonhaittakorvauksen vajeen paikkaamisella vuonna 2020 ja raskasta työtä tekevien maanviljelijöiden jaksamisesta huolehditaan Välitä viljelijästä -hankkeen rahoituksen jatkolla vuosina 2021-22. Maanviljelijää ei unohdeta myöskään eläkemuutosten yhteydessä vaan maatalousyrittäjän luopumistukien täydennysosia korotetaan kansaneläkkeen korotusta vastaavasti.

Maailmalla on viime vuosina käyty keskustelua, jossa ilmastonmuutoksen torjumisen nimissä on lietsottu synnytyslakkoa ja kehotettu miettimään, kannattaako perhettä perustaa.

Keskustelua lapsiluvun rajoittamisesta on käyty myös Suomessa eräisiin kansainvälisiin tutkimuksiin viitaten.

Väestöliitto on oikealla asialla huomauttaessaan (http://www.vaestoliitto.fi/?x27375=10557256), että julkisuudessa taannoin esillä olleet laskelmat perustuvat erikoiseen ja arveluttavaan mittaustapaan.

Niissä syntyvästä lapsesta aiheutuvaan ”ilmastokuormaan” lisätään automaattisesti syntyvän lapsen jälkeläisten oletettu kulutuskäyttäytyminen. Siksi lastensaannin oletetut vaikutukset ilmastoon näkyisivät vasta satojen vuosien mittaan.

Lapset eivät siis ole ”ilmastopahiksia”, vaikka niin annetaan ymmärtää. Keskusta näkee, että lapsissa on Suomen tulevaisuus. Nyt jos koskaan on päinvastoin rakennettava kaikin tavoin lapsi- ja perhemyönteisempää Suomea, jossa jokaisella on mahdollisuus toivomaansa lapsilukuun oman elämäntilanteensa mukaan.

Päästöjen vähentämisessä tärkeintä Suomessa ja maailmalla on saastuttavien, fossiilisten polttoaineiden käytön mittava vähentäminen. On välttämätöntä, että voimavarat kohdennetaan päästöjen vähentämiseen ja sen mahdollistavien teknologioiden kehittämiseen.

Lisätietoja: Keskustan varapuheenjohtaja Hannakaisa Heikkinen, puhelin 050 512 2886

Suomalaisessa keskustelussa ilmastonmuutoksesta on iso eriskummallisuus.

Tietyillä, pääasiassa isoimmissa kaupungeissa majailevilla elitistisillä piireillä näyttää olevan pakonomainen tarve puuttua siihen, mitä tavalliset ihmiset syövät, juovat ja muutenkin jokapäiväisessä elämässään tekevät.

Jostain syystä päämedia antaa näille puheenvuoroille paljon palstatilaa.

Luulin, että polttomoottorien kieltämisen ja lihaveron jälkeen lakipiste tässä tavallisten ihmisten arjelle vieraassa kolloudessa oli saavutettu, kun suomalaisia perheitä vaadittiin rajoittamaan lapsilukuaan – vaikka maamme kärsii ennennäkemättömästä vauvapulasta.

Mutta ei. Nyt julkisuudessa on ollut esillä vaatimuksia (esimerkiksi Helsingin kaupunginvaltuuston keskustelu ja Kokoomuksen valtuutetun aloite) vähentää roimasti paitsi lihan myös maidon tarjoamista lasten ja vanhusten ruokailuissa.

Joutuu vakavasti kysymään, onko hulluudella mitään rajoja, kun yhteiskuntamme heikoimmatkin otetaan tämän ideologisen sodan välikappaleiksi?

Olen tehnyt vuosia töitä vanhusten sairaanhoitajana entisessä elämässäni. Viime ajat olen saanut toimia Vanhustyön Keskusliiton puheenjohtajana.

Tiedän kokemuksesta, että vanhusten aliravitsemus on oikea ja vakava ongelma. Monet vanhukset ovat todella huonokuntoisia ja etenkin muistisairaat vanhukset tarvitsevat tuttua ja maittavaa ruokaa. Maito on heille myös luuston kunnon kannalta tärkeä osa päivittäistä ateriointia.

Suosittelen lämpimästi julkisuudessa puheenvuoroja käyttäville käytännön tutustumista vanhustenhoidon arkeen Suomessa. Vanhustenhoidossa on -niin Helsingissä kuin koko maassa- oikeita ongelmia, joita olisi yhdessä ratkaistava. Jokainen vanhus ansaitsee ihmisarvoisen ja inhimillisen hoivan, mihin kuuluu säännöllinen ja tasapainoinen ravitsemus.

Ylipäätään politiikalla pitäisi parantaa ihmisten arkea, ei hankaloittaa sitä.

Ilmasto ei pelastu viemällä maito lasten ja vanhusten suusta. Jokainen järkevä ihminen ymmärtää, että kaikista tärkeintä ilmastonmuutoksen hillitsemisessä on korvata saastuttava fossiilinen energia ja polttoaineet uusiutuvilla. Esimerkiksi Helsingissä kivihiilenpoltto jatkuu. Hiljaisuus näistä oikeasti päästöjä vähentävistä ratkaisuista on suorastaan korviahuumaavaa.

Keskustan varapuheenjohtaja Hannakaisa Heikkinen on tyytyväinen siihen, että Kuopion pelastusopiston aloituspaikat nousevat sisäministeriön päätöksellä syksyllä 2020.

Luvassa on arviolta parinkymmenen aloituspaikan vuosittainen nosto. Sisäministeriön tuore päätös merkitsee myös sitä, että Helsingin pelastuskoulun sisäänotto päättyy lopullisesti syksyllä 2021 ja Suomen kaikki palomiehet koulutetaan jatkossa Kuopiossa.

  • Kuopion pelastuskoulutuksen vahvistaminen ja valtakunnallisen pelastuskoulutuksen täysi keskittäminen Kuopioon on Suomen ja Savon kannalta hyvä toimintalinja, Heikkinen sanoo.
  • Uudet opiskelijat, heitä seuraavat eurot ja vahvempi pelastusopisto ovat Kuopion seudulle tärkeä asia.

Heikkisen mukaan nyt on päätetty, että Helsingin pelastuskoulu ei saa lupaa ottaa uusia opiskelijoita vuoden 2021 jälkeen. Koska Kuopion vahvistus tapahtuu jo ennen Helsingin sisäänoton lopetusta, kasvaa pelastusalan ammattilaisten koulutustahti Suomessa väliaikaisesti.

  • Suomi tarvitsee lisää pelastajia. On tärkeää, että tähän vaativaan työhön löytyy riittävästi rautaisia ammattilaisia, Heikkinen sanoo.

Tasavallan presidentti vie ilmastokeskustelua tolkulliseen suuntaan (Ilta-Sanomat 4.9.) kannustaessaan ihmisiä pohtimaan, miten itse kukin voi toimia arjen asioissa.

Keskustassa olemme pitkään olleet sillä kannalla, että tämä on juuri oikea tapa ylhäältä saneltujen, ihmisten arkea hankaloittavien kieltojen, rajoitteiden ja muiden järjettömyyksien sijaan.

Ei ilmasto pelastu lihaveroilla tai pakollisilla kasvisruokapäivillä, vaan sillä, että saastuttava fossiilinen energia ja polttoaineet korvataan mahdollisimman pitkälle uusiutuvilla, ottamalla käyttöön uutta tekniikkaa ja ennen muuta laittamalla maailman suurimmat saastuttajat viimein kantamaan vastuunsa.

Arjessa jokainen voi valita kotimaista ruokaa, joka on maailmankärkeä niin ilmaston, laadun kuin eläinten hyvinvoinnin kannalta. On kyse sitten naudanlihasta tai härkäpavuista, suomalaisen lihan, kasvisten tai kalan valitseminen on arjen järkivihreä teko samoin kuin ruokahävikin vähentäminen.

”Ilmastomilitanttien” kannattaisikin laittaa voimavaransa oikeisiin ratkaisuihin kuluttajien ja ennen muuta suomalaisten ruoantuottajien syyllistämisen sijaan. Ruoantuottajat ansaitsevat paitsi yhteisen kiitoksen myös nykyistä oikeudenmukaisemman korvauksen tekemästään työstä. Uskon tavallisten, järkevien suomalaisten olevan tästä samaa mieltä.