Valtiovarainministeri Petteri Orpon (kok.) johtama valtiovarainministeriö esittää ensi vuoden budjettiesityksessä alueellisen kuljetustuen lakkauttamista. Mikäli hallitus hyväksyisi valtiovarainministerin esityksen, olisi tämä todella huono uutinen myös Itä-Suomen yrityksille ja niiden työntekijöille.

Merkittävä osa suomalaisista vientiyrityksistä sijaitsee Uudenmaan ulkopuolella. Kuljetustukea maksetaan, koska sillä halutaan tasoittaa pitkien välimatkojen mukanaan tuomia korkeita kuljetuskustannuksia. Kuljetustuen tarkoituksena on huolehtia siitä, että myös pitkien etäisyyksien takana kannattaa tehdä työtä ja yrittää. Itäsuomalaisten vientiyritysten kyvylle työllistää ja menestyä kuljetustuella on suuri merkitys.

Kuljetustukea maksetaan valtion budjetista noin viisi miljoonaa euroa vuodessa. Naapurimaamme Ruotsi puolestaan maksaa yrityksille kuljetustukea kymmeniä miljoonia euroja joka vuosi. Lakkauttamalla kuljetustuen antaisimme esimerkiksi ruotsalaisille yrityksille merkittävän kilpailuedun suomalaisiin ja vaikkapa savolaisiin yrityksiin nähden.

Pohjois-Savo ja koko Suomi tarvitsevat kipeästi työpaikkoja ja kansainvälisillä markkinoilla pärjääviä yrityksiä. Jos ei ole taloudellista kilpailukykyä, ei ole työpaikkoja eikä hyvinvoivia alueita ja ihmisiä. Yritysten menestysten tuomat verotulot ovat tuiki tarpeellisia esimerkiksi koulujen ja terveydenhuollon rahoituksen turvaamiseksi. Valtiovarainministeri ja Kokoomuksen puheenjohtaja Orpon esityksen kaatuminen hallituksen budjettineuvotteluissa olisi maakuntien Suomen ja yrittäjien etu.

Kuljetustuki on jo pitkään ollut tiettyjen puolueiden hampaissa. Kyse on laajemmasta poliittisesta kysymyksestä: Kantavatko päättäjät vastuuta koko Suomen menestyksestä vai eivät? Halutaanko Suomen menestyvän koko voimallaan? Ajattelen, että Suomi menestyy vain silloin, kun koko Suomen voimavarat tulevat hyödynnetyksi.

Politiikassa on tärkeää esittää oikeat kysymykset. Pidetäänkö huolta kaikista suomalaisista ja koko Suomesta, vai pitäisikö jokainen vain jättää oman onnensa nojaan? Pidetäänkö huolta koko maan pärjäämisen edellytyksistä? Näihin kysymyksiin annetaan valtion päätöksenteossa vastaus yksi ratkaisu kerrallaan. Yksi ratkaisun paikka on nyt edessä, kun hallitus linjaa kuljetustuen jatkosta.

Suomen talouden syöksykierre on Sipilän hallituksen toimesta monen vaikean vuoden jälkeen viimein oikaistu. OP:n pääekonomisti Reijo Heiskanen muotoili asian niin, että pesäero heikkoihin vuosiin on tehty (Yle 22.8). Työllisyyskehitys on ollut hyvää ja yhä useampi suomalainen on päässyt osalliseksi työstä. Heinäkuun työllisyyslukujen mukaan työttömyys vähenee edelleen, työllisiä oli heinäkuussa 31 000 enemmän kuin vuotta aikaisemmin.

Tässä tilanteessa poliitikkojen tehtävä on pitää hyvää talouskehitystä yllä ja tukea ratkaisuillaan kilpailukykyä. Viime kuukausien hyvä kehitys vaarantuu, mikäli valtiovarainministeri Orpon esittämä harvaan asutuilla alueilla toimivien pk-yritysten tuotteiden kuljetukseen tarkoitettu tuki lakkautetaan.  Nyt tarvitaan koko maan kannalta vastuullista politiikkaa.

 

 

Kirjoitus Iisalmen Sanomissa 27. elokuuta 2017.

 

Suomen talous kasvaa viimein. Kasvu on vielä haurasta, mutta monen vaikean vuoden jälkeen suunta on oikea. Talouden suunnan kääntyminen kertoo Juha Sipilän (kesk.) hallituksen tekemästä hyvästä työstä ja oikeista päätöksistä.

Talouskasvun seurauksena entistä useampi on päässyt osalliseksi työstä. Työllisyystilastot ovat näyttäneet laskua niin kaikkien työttömien työnhakijoiden kuin pitkäaikaistyöttömien määrässä ja työttömyys on vähentynyt koko Suomessa.

Silti työttömyys koskettaa yhä satojatuhansia suomalaisia ja heidän läheisiään. Luvut ovat yhä suuria. Näissä ja monissa muissa pienituloisissa perheissä kamppaillaan päivittäisten toimeentulon vaikeuksien kanssa. Kun verotettavaa on niukasti, ei valtiovarainministerin budjettiesittelyssään lupailemat veronkevennykset tuo helpotusta arkeen. Toisin on heillä, joilla on verotettavaa tuloa.

Tätä todellisuutta vasten on kohtuutonta, että Kauppakamarin toimitusjohtaja Risto E.J. Penttilä vaati (Ylen Aamu-tv 10.8.) veronkevennysten ohella myös säästöjä talouskasvun tueksi. Lisäsäästöt olisivat vaarallinen ja eriarvoisuutta kasvattava tie.

Ei voi olla niin, että talouskasvu, vaikka onkin vielä haurasta, hyödyttäisi pelkästään hyvätuloisia veronkevennysten muodossa. Talouskasvun hedelmien pitää ulottua myös pieni- ja keskituloisille. Penttilän kaipaamat entisten säästöjen päälle tehtävät lisäsäästöt tarkoittaisivat leikkauksia julkisiin menoihin, palveluihin ja etuuksiin. Ne osuisivat kipeästi juuri pienituloisimpiin, jotka ovat antaneet omastaan jo riittävästi talouskasvun eteen.

Viime aikoina on puhututtanut muun muassa Kuopion yliopistollisen sairaalan sairaalanhoitajien hätähuuto potilaidensa ja jaksamisensa puolesta. Olen miettinyt, että kaipaavatko nämä sairaanhoitajat enemmän tuloveron kevennyksiä vai sitä, että jaksaisivat ja pystyisivät tekemään työtä riittävin resurssein, jotka mahdollistaisivat ammattietiikan mukaisen työskentelyn. En halua vähätellä käteen jäävän palkkatulon merkitystä, mutta Penttilän vaatimat säästöt tuntuisivat niukempina resursseina siellä, missä julkisia palveluita tarjotaan, kuten terveyskeskuksissa, sairaaloissa ja kouluissa.

Mielestäni on syytä kysyä, miten talouskasvun hedelmät saataisiin kääntymään myös pienituloisten hyödyksi. Suomalaisen yhteiskunnan kasvaneita talous-, terveys- ja hyvinvointieroja ei oikaista lisäsäästöillä. Nyt talouden kohentuessa on aika eriarvoisuutta vähentävälle politiikalle. Panostukset yksilön hyvinvointiin ja terveyteen voivat saada aikaan sellaista inhimillistä hyvää, mikä näkyy ennen pitkää myös talouskasvuna. Säästöjen tie on jo kuljettu loppuun.

Sipilän hallitus on viestittänyt, että tulevan budjettivuoden tärkeimpiä linjauksia on työllisyyden kohentaminen. Hallituksen linja katsoa ratkaisujaan työllisyyden kohentumisen näkökulmasta on hyvä ja oikea. Parantuneiden suhdannenäkymien myötä työllisyys kohenee todennäköisesti myös ensi vuonna. Optimismista kertoo sekin, että valtiovarainministeriön budjettiesityksessä oletetaan työttömyysturvamenojen alenevan ensi vuonna peräti 133 miljoonalla eurolla. Ei ole kliseistä väittää työn olevan ihmiselle parasta turvaa.

 

 

Mielipidekirjoitus Savon Sanomissa 15.8.2017

Suomalaisen metsätalouden ympäristö- ja ilmastokestävyydestä on käyty viime aikoina vilkasta keskustelua. Euroopan unionin parlamentin ympäristövaliokunta otti hiljattain tiukan linjan metsien hiilinielujen laskentatapaan. Toteutuessaan tehty linjaus heijastuisi Suomen suunnitelmiin metsien käytön suhteen, eikä metsiä voisi hakata jatkossa enempää kuin vertailuvuosina 2000-2012, jolloin hakkuiden määrä oli huomattavasti nykyistä alhaisempi.

Mikäli hakkuita halutaan kasvattaa vertailuvuosia isommiksi, kuten Suomessa on tarkoitus biotalouden kehittämisen vuoksi, metsien muodostamien hiilinielun tulkitaan ympäristövaliokunnan hyväksymän näkemyksen valossa pienenevän ja päästöjen kasvavan. Näin ollen jäsenmaan pitäisi vähentää päästöjä muualta.

Suomen kannalta esitys ei ole reilu. Suomalaiset hyvin hoidetut ja hyvin kasvavat metsät varastoivat hiilidioksidia merkittävällä tavalla. Metsien hiilinielu kasvaa myös, mikäli hallituksen tavoite nostaa vuosittaiset hakkuut 80 miljoonaan kuutioon vuodessa, toteutuisi. Suomalaisiin metsiin on myös kertynyt vuosien aikana merkittävät hakkuusäästöt, joten suunnitelmat hakkuiden lisäämisestä ovat kestävällä pohjalla, eikä Suomessa jatkossakaan haluta hakata metsiä niiden kasvua enempää.

Näihin seikkoihin nähden parlamentin ympäristövaliokunnan esitys on nurinkurinen ja aiheuttaisi toteutuessaan merkittäviä kansantaloudellisia heijastusvaikutuksia.

Suomessa on suunnitteilla useita suuria biotalousinvestointeja, joista yksi suurimpia ja itäsuomalaisittain merkittävin on Finnpulpin havusellutehdas Kuopion Sorsasaloon. Nämä suunnitelmat tarvitsevat kaiken mahdollisen tuen. Elinkeinoministeri Mika Lintilä on arvioinut päästöoikeuksien oston olevan kansantaloudellisesti järkevämpää kuin biotalousinvestoinneista luopuminen. Toistaiseksi on kuitenkin keskityttävä siihen, ettei ympäristövaliokunnan kannasta tule Euroopan unionissa voittava kanta.

Samalla on täysin selvää, että Suomen velvollisuus on olla mukana Euroopan Unionin yhteisessä rintamassa taistelemassa ilmastonmuutosta vastaan. Yhdysvaltojen irtautuessa Pariisin ilmastosopimuksesta, täytyy Euroopan Unionin ottaa ilmastonmuutoksen torjunnassa entistäkin voimakkaampi ja vahvemmin suuntaa näyttävä rooli.

Suomen metsien kasvu on jatkunut koko ajan, eli ne sitovat aiempaa paremmin hiiltä. Kasvu on metsien käyttöä suurempaa. Esimerkiksi Luonnonvarakeskus on arvioinut metsien kasvun olevan tänä vuonna peräti 110 miljoonaa kuutiometriä.

Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Antti Asikainen totesi Maaseudun tulevaisuudessa (18.7.), että hakkuiden mahdollinen rajoittaminen ei kannusta pääsemään irti fossiilitaloudesta. Jos esimerkiksi pakkausteollisuus ei pysty hyödyntämään puupohjaisia pakkauksia, se käyttää edelleenkin öljypohjaisia muoveja. Ilmastonmuutosta ei torjuta näin.

Suomessa tiedetään kyllä, mitä on kestävä ja ympäristöä kunnioittava metsänhoito. Suomalaiset metsät viilentävät ilmakehää jatkossakin, eivätkä metsät ole päästöjen aiheuttaja.

 

Kolumni Kiuruvesi -lehdessä 2.8.2017 MTK:n kirjoitusvuorolla

 

Heinäkuun uutistarjontaa on perinteisesti totuttu pitämään hieman sisältököyhänä ja kepeän kesäisenä. Yle teki viime viikolla kuitenkin tärkeän teon nostamalla uutisessaan esiin ruoan omavaraisuuden merkityksen ja ilmastonmuutoksen vaikutukset viljelyolosuhteisiin.

Haastateltu Luonnonvarakeskuksen asiantuntija Kalle Hoppula totesi ilmastonmuutoksen ja lisääntyvän kuivuuden heikentävän merkittävällä tavalla viljelyolosuhteita myös Euroopassa. Hoppulan ravistelevan arvion mukaan 10-30 vuoden kuluessa ei Etelä- ja Keski-Euroopasta ehkä pystytä enää tuomaan nykyiseen tapaan ruokaa Suomeen.

Mikäli näin käy, omavaraisen ruoantuotannon alasajolla voi olla kansakunnalle dramaattiset seuraukset. Ylen uutisessaan haastattelemat asiantuntijat korostivat, ettei ulkomaisen tuonnin varaan voi laskea ilmastonmuutoksen edetessä.

Ilmastonmuutos, ruoantuotannon mahdollisuuksien heikkeneminen ja nälkä sekä siitä seuraavat kansojen vaellukset ja poliittinen epävakaus voivat aiheuttaa sen, että oma ruokatuotanto nousee vielä mittaamattoman arvokkaaksi. Lisäksi on realismia ajatella, että näillä leveysasteilla tuotetaan tulevina vuosikymmeninä ruokaa yhä useammin myös vientiin. Tällöin ei puhutakaan vain omavaraisuudesta, vaan Suomesta voi tulla ruoantuotannon globaali vastuunkantaja.

Näihin asiantuntijoiden skenaarioihin nähden on täysin vastuutonta, että niin vihreiden kuin kokoomuksen riveistä on kuultu puheenvuoroja, joissa vaaditaan maataloustuista luopumista. Maataloustukien on sanottu milloin vääristävän aitoa kilpailua, milloin yllyttävän ympäristön kannalta kestämättömään toimintaan.

Nämä ovat lyhytnäköisiä ja kokonaiskuvaa hahmottamattomia perusteluita. On selvää, että tukijärjestelmästä luopuminen edesauttaisi kotimaisen ruoantuotannon alasajoa. Siinä missä EU vähentää tukien osuutta tuotannon arvosta, Kiina ja Venäjä toimivat voimallisesti toiseen suuntaan (MT 24.7.).

Myös kauppojen halpuuttamiskampanjat ovat lupauksistaan huolimatta vieneet alkutuotannon kannattavuutta, mikä yhdessä Venäjän viennin ehtymisen ja mm EU:n maitokiintiöistä luopumisen kanssa ovat aiheuttaneet maatalousyrittäjille voimakasta fyysistä, psyykkistä ja taloudellista ylikuormitusta.

Hiljattain julkaistiin myös MMM:n selvitysmies Ilkka Mäkelän raportti, jossa hän ennakoi radikaalia tilamäärän pudotusta lähivuosikymmenille. Vaikka Mäkelän esittelemiä lukuja on pidetty osin epärealistisena, sisältyy niihin kuitenkin tärkeä viesti: Ruoantuotannon omavaraisuuden säilymisen eteen on tehtävä päämäärätietoisesti työtä.

Suomi tarvitsee jatkossakin vastuullista kotimaista ruoantuotantoa. Sen säilyttämiseksi voi jokainen tehdä osansa. Kuluttajille Ylen haastattelema akroekologian professori Juha Helenius antaa vanhan, hyvän ja yksinkertaisen neuvon: Suosi suomalaista.

Juha Sipilän hallitus haluaa osaltaan helpottaa kansalaisten valintatilanteita ruokakaupoissa ja ravintoloissa: Hallitus on tiukentanut määräyksiä liha- ja maitotuotteiden alkuperämerkinnöistä. Tämä toivottavasti lisää kotimaisten tuotteiden menekkiä ja asettaa myös elintarvikevalmistajille paineita vaihtaa ulkomaiset raaka-aineet kotimaisiksi. Mikäli lausuntokierroksella oleva ehdotus tulee voimaan, löytyy jatkossa alkuperätieto myös ravintoloiden ruokalistoista.

 

 

Kolumni Iisalmen Sanomissa 27.7.2017

Eduskunta käsitteli viime viikolla Valtioneuvoston ruokapoliittista selontekoa, joka linjaa suomalaisen ruokapolitiikan visiota ja tulevaisuuden tavoitteita. Selonteon kirkas tavoite on, että vuonna 2030 suomalaiset kuluttajat syövät kestävästi ja eettisesti tuotettua kotimaista, maukasta, terveellistä sekä turvallista ruokaa.

Ruoka-alan kansantaloudellinen merkitys on erittäin suuri. Luonnonvarakeskus Luke selvitti tuoreessa tutkimuksessaan ruoka-alan työllistävän Suomessa liki 340 000 henkeä, mikä on peräti 13 prosenttia kaikista työllisistä. Kyseessä ei siis ole mikään hiipuva auringonlaskun ala. Ylä-Savossa ruoka-alan merkitys on erityisen suuri, olemmehan maidon-ja lihantuotannon sydänseutua.

Maataloudessa työllisten määrä on tosin hieman laskenut, mutta tätä on kompensoinut palvelualojen nousu. Välillisesti ruoka-ala työllistää runsaasti muun muassa liikenteen, rakentamisen ja kaupan ammattilaisia. Myös ruokamatkailu on kasvussa.

Edellä mainitut ajankohtaiset selonteot ja selvitykset kertovat minulle, että ruoka-alan merkitykseen aletaan viimein laajasti herätä. Samalla laajenee ymmärrys myös siitä, ettei ruokapolitiikassa ole kyse vain maatalouspolitiikasta tai maataloustuista, vaan kyse on myös esimerkiksi ympäristöstä, kulttuurista, koulutuksesta, työllisyydestä, turvallisuudesta ja terveydestä.

Ruokapolitiikka on myös terveys- ja hyvinvointipolitiikkaa, onhan oikeilla ruokavalinnoilla keskeinen merkitys ihmisten terveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä. Lihavuus on yksi merkittävimmistä kansanterveydellisistä ongelmista. Myös lasten ja nuorten ylipaino on lisääntynyt voimakkaasti viime vuosikymmeninä. Tämä on vakava signaali, lisäähän lihavuus voimakkaasti myös monien muiden sairauksien riskiä ja vaikuttaa usein monin tavoin hyvinvointia alentavasti.

Valtioneuvoston ruokapoliittinen selonteko ottaa voimakkaasti kantaa ruokakasvatuksen puolesta. Tämä tapahtuu parhaiten sisällyttämällä ruoka ja ravitsemusnäkökulmaa sekä kestävän kehityksen ajatusta entistä voimakkaammin varhaiskasvatukseen ja opetukseen. Kotien ja koulujen ruokakasvatuksen myötä lisääntyy ymmärrys tehdä tietoisia, omaa ja ympäristön hyvinvointia tukevia ruokavalintoja. Lisäksi kouluruokailua on kehitettävä kokonaisvaltaisesti, onhan kouluateria tunnetusti monelle jopa päivän ainoa lämmin ateria, joten sen koostumuksella ja ravitsevuudella on erittäin suuri vaikutus.

Mielestäni terveyden edistämisessä myös terveysperusteinen verotus on tärkeä keino. Sen myötä avautuisi mahdollisuus edistää paitsi kuluttajien terveellisempiä ruokavalintoja, myös teollisuuden tuotekehitystä kohti terveellisempiä elintarvikkeita. Tässä Valio on yksi lippulaivoistamme kansainvälisestikin merkittävän tutkimus- ja tuotekehityksensä myötä.

Näen ruoka-alalla merkittäviä kasvun mahdollisuuksia.  Jokainen meistä syö ja juo useita kertoja vuorokauden aikana ja tekee monia ruokaan ja ravitsemukseen liittyviä valintoja. Suomalainen ruoka on tunnetusti puhdasta ja turvallista ja sillä on suuri vientipotentiaali, joka pitää saada hyödynnettyä. Ulkomaisten markkinoiden saavuttamista varten Sipilän hallitus on panostanut voimakkaasti vienninedistaämisrakenteisiin. Pääministeri itse on parhaillaan Kiinassa johtamassa yritysdelegaatiota.

 

Hannakaisa Heikkinen

Kansanedustaja (kesk.)

Kiuruvesi

 

Kolumni Iisalmen Sanomissa 27.6.2017

 

Viime viikkoina on uutisoitu Kirkkonummella sattuneesta tapauksesta, jossa naapuristo oli ryhtynyt toimiin estääkseen kehitysvammaisten asuinpalveluyksikön rakentamisen asuinalueelleen. Hallinto-oikeuteen jätetyssä hakemuksessa vedottiin muun muassa asuntolan muuttavan liiaksi alueen luonnetta, eikä erityisryhmän palveluasumisen katsottu sopivan lapsiperhevoittoiselle asuinalueelle. Myös asuntojen arvon pelättiin laskevan.

Keskustelu uutisoinnin ympärillä oli runsasta. Tässä tapauksessa valitus vedettiin onneksi sittemmin pois, kenties julkisuuden paineen vaikutuksesta. ­­­Vastaavanlaisia tapauksia tunnetaan kuitenkin muuallakin, myös meillä Ylä-Savossa.

Tämänkaltaista tiettyjen ihmisten tai asioiden sulkemista pois omasta elämänpiiristään on kutsuttu Nimby –ilmiöksi. Termi tulee englannin kielen sanoista Not In My Backyard, eli ei minun takapihalleni. Vastustus on kohdistunut niin kehitysvammaisiin, kuin päihde- tai mielenterveyskuntoutujiin, leipäjonoihin, maahanmuuttajiin tai ylipäänsä mihin tahansa, mikä on poikkeavaa ja erilaista oman arjen elämänpiiriin nähden.

Usein nämä tapaukset tuntuvat keskittyvän hyväosaisten asuinalueelle ja niiden joukkoon, joilla luulisi itsellään olevan riittävästi hyvää, turvallisuutta ja elintasoa salliakseen sitä myös muille.

Tällainen suhtautuminen on tylyä ja kertoo siitä, ettei arjessa ei haluta kohdata erilaisuutta. Ihmiset ovat valmiita näkemään paljonkin vaivaa säilyttääkseen oman rikkumattoman idyllinsä. Vastustuksessa kuitenkin unohtuu helposti se, että vastapuolella on joukko inhimillisiä ihmisiä omine ihmisoikeuksineen.

Kehitysvammaisilla ja muilla erityisryhmillä on oikeus asua aivan kuten muillakin ihmisillä. Vammaisia ei pidä yhteiskunnassa eristää, vaan heidän tulee saada asua muun väestön joukossa, omine oikeuksineen ja velvollisuuksineen.

Mielenterveyden Keskusliitto julkaisee joka toinen vuosi niin sanotun nimby-barometrin, jolla he ovat selvittäneet mitä ryhmiä suomalaiset eivät haluaisi naapureikseen.  Vuoden 2015 selvitykseen haastateltiin yli tuhatta suomalaista. Vaikka julkisuuteen nouseekin säännöllisesti kuohuntaa herättäneitä tapauksia, kertoo barometri suomalaisten suvaitsevaisuuden eri ryhmiä kohtaan kasvaneen, tosin hitaasti. Tämä on myönteinen signaali. Vieroksuvinta suomalaisten suhtautuminen on selvityksen mukaan omassa elämässään sivureiteelle ajautuneisiin, kuten huumeiden käyttäjiin, henkirikoksista tuomittuihin sekä alkoholisteihin.

Tutkijat puhuvat huono-osaisuuden kasautumisesta. Esimerkiksi vamma, sairaus tai köyhyys ovat jo itsessään yhteiskunnassamme usein kielteisiä leimoja.  Vieroksuva suhtautuminen vahvistaa leimautumista entisestään ja ajaa ihmisiä yhteiskunnan reunalle. Tämä hajottaa yhteiskunnan yhtenäisyyttä ja vahvistaa empatiakuilua eri ihmisryhmien välillä.

Viime kädessä empatian vajeet ja vahva jako meihin ja muihin rapauttavat hyvinvointiyhteiskuntaa, mikäli halu kustantaa hyvinvointipalveluita apua ja tukea tarvitseville yhteisistä rahoista heikkenee.

Usein asenteisiin liittyy ihan luonnollista vieraan pelkoa. On helppo olla ennakkoluuloinen ja kova, jos jokin asia, elämäntilanne tai ilmiö ei ole omassa elämänpiirissä tuttu. Ehkä torjuvuuden sijaan tarvitsisimmekin myötätuntoa, valmiutta kohdata ja hyväksyä elämä sen monimuotoisuudessaan sekä halua toimia eriarvoisuutta vastaan ymmärtäen, että mikä tahansa elämänosa voisi olla myös oma.

 

Kirjoitus Kiuruvesi -lehden Vieraskynä -palstalla 21.6. 2017

Alkoholilain uudistus on aiheuttanut poikkeuksellisen voimakasta julkista keskustelua. Myös kansalaispalautetta on tullut runsaasti.

Lain uudistuksen tavoitteena on alkoholihaittojen vähentäminen. Osittain lakiehdotus on kuitenkin ristiriitainen suhteessa tavoitteeseen.

Useimmat lakiehdotuksen kohdat, kuten pienpanimoiden oikeus myydä oluita suoraan valmistuspaikoilta sekä ravintoloiden kankeiden anniskelusäännöksien keventäminen, ovat erittäin hyviä ja tarpeellisia. Tällaisen laajaa hyväksyntää saaneen esityksen ministeri Rehula julkisti reilu vuosi sitten.

Esitys ei kuitenkaan käynyt kokoomuksen ja perussuomalaisten eduskuntaryhmien enemmistölle. Lakiin haluttiin lisätä esitys kaupoissa myytävien alkoholituotteiden alkoholipitoisuuden korottamisesta 5,5 prosenttiin sekä näiden tuotteiden valmistustaparajoitteen poistaminen.

Suomessa on tapana, että lakiehdotuksiin pyydetään laajasti lausuntoja eri asiantuntijatahoilta. Näin on toimittu tässäkin yhteydessä. Hyvään lainsäädäntötyöhön kuuluu myös näiden lausuntojen huomioiminen lain jatkovalmistelussa. Näin lakiehdotuksen mahdolliset heikkoudet tulevat huomioiduksi jo ennen eduskuntakäsittelyä.

Sosiaali- ja terveysministeriö sai alkoholilakiehdotukseen runsaasti lausuntoja. Lausuntoja antaneet asiantuntijaorganisaatiot ja päihdetyötä tekevät järjestöt painottivat sosiaali- ja terveysnäkökohtien nostamista vähittäismyynnin ja panimoalan intressejä korkeammalle sijalle. Myös huoli lakiehdotuksen vaikutuksista lasten, nuorten ja perheiden hyvinvointiin nousi lausunnoissa voimakkaasti esiin.

On kummallista, jos lausuntokierroksen tulosten huomioon ottamista lain valmistelussa pitää erikseen vaatia. Sen pitäisi olla itsestäänselvyys. Se, huomioidaanko alkoholilain uudistuksen yhteydessä kansanterveydelliset ja hyvinvointinäkökohdat, on viime kädessä arvovalinta.

Lakiehdotuksen yksityiskohtia vastustamalla saa helposti syytöksiä vanhoillisuudesta ja kieltolain kaipuusta. Tästä ei kuitenkaan ole kyse. Viime kädessä kysymys on vastuullisesta päätöksenteosta ja siitä halutaanko lakia säätäessä tunnustaa sen kansanterveyttä sekä hyvinvointia vaarantavat ja muun muassa poliisia sekä sosiaali- ja terveysalan ammattilaisia kuormittavat seuraukset.

Sairaanhoitajana olen nähnyt myös sitä alkoholinkäytön todellisuutta, mitä suuri yleisö ei kenties näe. Arvioiden mukaan esitetyt muutokset alkoholin saatavuuden lisäämiseksi tulisivat aiheuttamaan 150 lisäkuolemaa vuodessa. Voiko lainsäätäjä ohittaa nämä faktat ja pitää ”kuluttajahyödyn lisääntymistä” painavampana argumenttina? Tulevien kuukausien aikana jokainen kansanedustaja joutuu ottamaan siihen henkilökohtaisesti kantaa.

 

Hannakaisa Heikkinen

Kansanedustaja (kesk.)

Sosiaali- ja terveysvaliokunnan varapuheenjohtaja

Kiuruvesi 

 

Tiistain Iisalmen Sanomissa (IS 16.5.) kuvasin mielipidekirjoituksessani, missä päätäntävalta Iisalmen sairaalan tulevista toiminnoista tehdään. Iisalmen sairaalassa tehtävistä toiminnoista ei päätä ministeri eikä ministeriö. Sairaanhoitopiirien sisäisestä työnjaosta päätetään sairaanhoitopiireissä. Järkevää on, että tässä työnjaossa huomioidaan kaikki oleelliset tekijät, kuten mm sairaanhoitopiirin alueella olemassa olevien sairaalarakennusten kunto, varustus, henkilökunnan osaaminen ja kiinteistöjen sijainti.

Kokoomuksen iisalmelaispoliitikko Pekka Taipale taisi aloittaa maakuntavaalikampanjansa mielipidekirjoituksellaan (IS 19.5.) kuvaillessaan kirjoitukseni tahtotilan omia tarpeitaan vastaavaksi.

Istuva hallitus -jossa myös kokoomus on- on vihdoin saamassa aikaan sen, mitä on tarvittu ja yritetty puolitoista vuosikymmentä eli sosiaali- ja terveydenhuollon rakennemuutoksen. Erikoistason palvelut niin sosiaali- kuin terveydenhuollossa vievät koko ajan suuremman osan niin kuntien kuin valtion budjettivaroista, minkä seurauksena perustason palvelut ovat päässeet monin paikoin rapautumaan. Perusterveydenhuollon yksiköistä on alettu käyttää nimitystä arvauskeskus, lääkärin pakeille ei tahdo päästä ja sosiaalihuollon ammattilaiset uupuvat työtaakkansa alle. Tämä kehitys on nyt vihdoin saatava käännettyä.

Jotta muutos saadaan aikaan, tarkoittaa se sitä, että erikoissairaanhoidon rakenteita on muutettava. Kaikkea ei voi jatkossa tehdä niin useassa paikassa kuin tällä hetkellä. Paisunutta ja kallista erikoissairaanhoitoa järkevöitetään niin, että  yhteiskunnalle kalliita ja usein ihmisten ”kerran elämässä” tarvitsemia toimenpiteitä tehdään nykyistä harvemmassa yksiköissä. Näistä rakenteellisista järkevöittämistoimenpiteistä saadaan säästöjä, jotka mahdollistavat sen, että perustason palveluverkostoa voidaan vahvistaa.

On selvää, että yläsavolaisten ihmisten terveyteen ja hyvinvointiin vaikuttaa enemmän se, että terveysasemilta saatavia, kuntalaisten usein tarvitsemia palveluita vahvistetaan nykyisestään kuin se, mitä  kuntalaisten harvoin (useimpien ei koskaan) tarvitsemia leikkauksia Iisalmen sairaalassa tehdään. Oma tahtotilani on, että tämän ison uudistuksen jälkeen hyvät perusterveyden- ja sosiaalihuollon palvelut ovat jokaisen yläsavolaisen ulottuvilla ja että Iisalmen sairaalan toiminnot on osattu suunnata niin, että ne osaltaan tukevat parhaalla mahdollisella tavalla tasa-arvoista erikoistason palvelujen saatavuutta sairaanhoitopiirimme sisällä.

Vaikka me yläsavolaiset olemme oman arvomme tunteva joukko, ei se tarkoita sitä, että me voisimme jättäytyä välttämättömien, valtakunnan tasolla yhdessä sovittujen ja laajan hyväksynnän saaneiden rakenteellisten uudistusten ulkopuolelle. Se ei ole alueemme asukkaiden etu.

Politiikkaa puolitotuuksilla toki voi tehdä, mutta toivon, että tarkkaavaiset lukijat huomaavat kaksilla rattailla ajon. Yhtä aikaa ei voi vaatia, ettei erikoissairaanhoidon rakenteille saa tehdä mitään ja samaan aikaan luvata perustason palvelujen parantamista. Meillä ei ole Norjan kaltaisia öljyrikkauksia, joilla tämän mahdollistavan rahasammon voisi luoda.

 

Hannakaisa Heikkinen TtM, kansanedustaja (kesk.) Sosiaali- ja terveysvaliokunnan vpj Kiuruvesi

Iisalmen sairaalan tulevaisuus ratkaistaan paikallisesti

 

Iisalmen sairaalan tulevaisuus pohdituttaa Ylä-Savon ihmisiä, syystäkin. Tekeillä on monenlaisia uudistuksia, joilla kaikilla on yhtymäkohtia alueemme sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen muotoutumiseen. Sosiaali- ja terveydenhuollon iso rakenneuudistus, siihen liittyvä valinnanvapauslainsäädäntö ja myös juuri lausuntokierrokselle lähtenyt asetusluonnos erikoissairaanhoidon työnjaosta ja keskittämisestä – niillä kaikilla on tarttumapintaa siihen, miten ja missä sosiaali- ja terveydenhuoltopalveluita jatkossa alueemme väestölle tarjotaan.

Päätös Iisalmen leikkaustoiminnan osalta on yliopistollisella sairaanhoitopiirillä. Siihen ei tarvita esimerkiksi ministeriön poikkeuslupaa. Poikkeuslupa tarvitaan ainoastaan siinä tapauksessa, että Iisalmen sairaala ylläpitää pelkkää perusterveydenhuollon päivystystä. Perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon yhteispäivystykseen ei lupaa tarvita.

Eduskunnan viime vuoden lopussa hyväksymä terveydenhuoltolaki määrittelee, että leikkauksia tekevässä sairaalassa tulee olla ympärivuorokautinen yhteispäivystys. Potilasturvallisuuden ja perusterveydenhuollon ylläpitämiseksi katsotaan tarvittavan lääkäri paikan päälle koko ajaksi. Tämä lisäksi sairaalan on järjestettävä leikkaavan erikoislääkärin päivystys ympärivuorokautisesti potilasturvallisuus huomioiden joko sairaalapäivystyksenä tai vapaamuotoisena päivystyksenä. Lisäksi sairaalassa on oltava tarvittavassa laajuudessa laboratorio- ja kuvantamistoiminta sekä muut edellytykset.

Kaikki viisi yliopistollista sairaanhoitopiiriä saavat itse päättää, kuinka montaa leikkaustoimintaa harjoittavaa yksikköä ne haluavat ylläpitää oman alueensa sairaaloissa. Tämä koskee myös päiväkirurgiaa, sillä osa potilaista jää aina sisälle osastohoitoon seurantaa ja leikkaavan erikoislääkärin pitää pystyä tekemään arvio myös niiden potilaiden osalta, jotka kotiutuvat.

Iisalmen sairaala on monin tavoin erinomaisessa kunnossa: niin rakenteiltaan, varustukseltaan kuin henkilökunnan osaamisen näkökulmasta. Toivon, että näillä asioilla on merkitystä, kun sairaanhoitopiirimme miettii työnjakoa: kukaan eikä mikään ”ylempi taho” määrää kaikkea toimintaa keskitettäväksi jo nyt täydelle KYS:an alueelle. Kuopiosta Iisalmeen on sama matka ajoipa sitä kumpaan suuntaan tahansa. Tuon matkan kulkee mielellään sellaisissa ”kerran elämässä” -toimenpiteissä, kuten vaikka nivelkirurgia, jos se takaa parhaan mahdollisen laadun.

 

Hannakaisa Heikkinen

TtM, kansanedustaja (kesk)

Sosiaali- ja terveysvaliokunnan varapuheenjohtaja

Kiuruvesi

Viime viikolla saimme lukea hyvin huolestuttavia uutisia, että rippikouluikäiset nuoret ovat käyttäneet Suomen kovimpia huumeita täällä Kiuruvedellä. Nuorten parissa on ollut ja on saatavilla huumausaineita. Lisäksi yksittäiset alaikäiset nuoret ovat niitä myös käyttäneet. Tämä on erittäin vakava ja surullinen uutinen, johon Kiuruveden pitää reagoida välittömästi.

 

Ensisijaisesti vastuu on meillä vanhemmilla. Meidän täytyy olla perillä siitä, kenen seurassa lapsemme viettävät aikaa. Meidän vanhempien on syytä olla tiukkana myös alkoholin ja tupakan suhteen, sillä niiden käyttö alentaa kynnystä kokeilla huumeita. Alkoholilla on myös usein osuutta asiaan, kun puhutaan syrjäytymisvaarassa olevasta henkilöstä. Alkoholin liikakäyttö pahentaa entisestään huono-osaisuuden kierrettä.

 

Henkilö joko itse käyttää paljon alkoholia tai hänen perheensä, ja tällöin lapsi on usein kärsivä osapuoli. Alkoholisoitunut vanhempi ei silloin jaksa tukea lastaan hyvän elämän alkuun. Meidän kaikkien tulisikin osoittaa välittämistä ja ohjata nuoria harrastusten pariin ja sitä kautta saada heidät mukaan yhteisölliseen toimintaan. Ketään ei saa jättää yksin.

 

Pääministeri Juha Sipilä nosti esille ennen kuntavaaleja huolenaiheensa poikien ja nuorten miesten syrjäytymisriskistä. Hän totesi, että vaikka meillä on pärjäävä ja fiksu nuoriso, niin kuitenkin joka kuudes nuorimies on syrjäytymisvaarassa. Nämä syrjäytymisvaarassa olevat nuoret miehet ovat pudokkaita ja työelämän sekä opintojen ulkopuolelle jääneitä. Peruskoulunsa päättäneillä miehenaluilla ei ole edes riittävää lukutaitoa, jotta he pärjäisivät elämässä. Tällainen poika on varsin heikossa asemassa yhteiskunnassamme.

 

Syrjäytymisen ehkäisy on oltava ykkösprioriteettien joukossa Kiuruvedellä. Suomessa on noin 50 000 koulutuksen tai työelämän ulkopuolelle jäänyttä ja vailla peruskoulun jälkeistä tutkintoa olevaa alle 30-vuotiasta nuorta. Jokainen syrjäytynyt nuori maksaa yhteiskunnalle 1,2 miljoonaa euroa. Suorien kustannusten lisäksi menetämme myös syrjäytyneen nuoren työpanoksen. Kokonaisuudessaan nuorten syrjäytyminen maksaa jopa 60 miljardia euroa.

 

Emme voi kuitenkaan ajatella, että nuorten syrjäytymisessä olisi kysymys vain taloudellisesta ongelmasta. Jokainen syrjäytymistapaus on inhimillinen tragedia. Lisäksi jokaisen vaikeuksissa olevan nuoren tilanne on erilainen. Tarvitsemme kokonaisvaltaista ajattelua, jonka avulla nuorten ongelmiin puututaan. Ratkaisut löytyvät kaavamaisten päätösten sijaan ihan yksinkertaisesti yhteisöstä. Kaikkein tärkein keino ehkäistä syrjäytymistä on kunnollinen ystävyys- ja aikuissuhde. Joku, johon voi luottaa.

 

Meidän aikuisten tulee kannustaa nuoria aktiiviseen sekä itsestä että lähimmäisestä huolta pitävään elämäntapaan. Nuorten hyvinvointi lähtee kodeista ja perheistä sekä nuorten lähipiiristä. Erilaisten ja erimuotoisten perheiden kasvatustyötä on tuettava nykyistä voimakkaammin. Varhainen puuttuminen perheiden ongelmiin on ensiarvoisen tärkeää. Emme saa myöskään unohtaa arvokasta kolmannen sektorin työtä ennaltaehkäisevänä hyvinvointityönä, mikä säästää julkisia varoja.

 

Kaupunkina Kiuruveden tulee huolehtia, että jokaiselle nuorelle tarjotaan edes lyhyt kesätyöpaikka. Tunne siitä, että minun työpanoksellani on merkitystä, on meille jokaiselle tärkeä. Nuoriin satsaaminen on parasta tulevaisuustyötä, mitä nyt voimme tehdä.