Miten sote-uudistus vaikuttaa pienten kuntien palveluihin?

Tapasin viime viikonloppuna yleisötilaisuuksissa ihmisiä Ylä-Savon pienissä kunnissa ja moni tuli kertomaan huolensa sote-uudistuksesta – viedäänkö sosiaali- ja terveyspalvelut pois kuntakeskuksista? Entä jos valinnanvapauden myötä ei tule yrityksiä tarjoamaan sote-palveluita – eikö palveluita saa silloin ollenkaan? Kuntavaalit lähestyvät ja kuten asiantuntijat arvioivat etukäteen, haluaa moni oppositiopuolue käyttää sote-uudistusta vaaliaseena: uudistuksella pelotellaan ja liikkeelle lasketaan perättömiä tietoja.

Tulevat maakunnat vastaavat julkisesti rahoitetuista sosiaali- ja terveyspalveluista alueellaan. Maakunta ei kilpailuta valinnanvapauden piirissä olevia palveluita vaan tuottajaksi pääsevät kaikki toimijat, jotka täyttävät vaatimukset. Tämä on suuri mahdollisuus myös pienten kuntien paikallisille yrityksille, kun tulevaisuudessa palvelujen tuottajaa ei kilpailutuksen kautta valitse kunta tai kuntayhtymä vaan valinnan tekee asiakas, joka tarvitsee tiettyjä palveluja. Asiakkaalle myönnetään asiakasseteli tai henkilökohtainen budjetti ja hän saa itse valita hänelle parhaiten sopivat palvelut. Maakunnan myöntämä korvaus on kaikille kunkin palvelun tuottajiksi hyväksytyille sama.

Maakunta vastaa siitä, että asukkaat saavat tarvitsemansa palvelut. On selvää, että palvelujen tuottajien kirjo ei tule olemaan pienemmissä kunnissa sama kuin keskuskaupungeissa. Pienempien kuntien asukkaat hyötyvät kuitenkin siitä sote-uudistuksen peruslähtökohdasta, että uudistuksen myötä peruspalveluja parannetaan: jatkossa sote-keskuksissa saadaan nykyistä paljon monipuolisemmin niitä palveluja, joita tällä hetkellä joudumme hakemaan alue- tai keskussairaaloista. ”Kela-taksikyyteihin” kuluvat miljoonat käytetään lähipalvelujen parantamiseen.

Sote-uudistusta on yritetty eri hallituskokoonpanoilla jo toistakymmentä vuotta. Uudistuksen aikaansaaminen on välttämätöntä, sillä nykyisillä sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteilla kymmenissä miljardeissa olevat vuotuiset menot yhä voimakkaammin pakkautuvat erikoistason palvelujen kustantamiseen – ja peruspalvelut ja terveyden ja toimintakykyisyyden tukeminen eli ennaltaehkäisy jäävät koko ajan pienemmälle osalle. Tämä kehitys on pysäytettävä. Lupaukset sote-uudistuksen perumisesta vaalien jälkeen ovat hyvin vastuutonta puhetta.

Osallistava sosiaaliturva on kehittämisen arvoinen ajatus

Suomalaisessa yhteiskunnassa työn tekemisellä ja ahkeruudella on suuri merkitys ihmisen itsetuntoon. Luterilainen kulttuurimme kunnioittaa ahkeruutta ja halveksuu laiskuutta. Niin ihailtavaa kuin ajatus ahkerasta ihmisestä onkin, ei työn tekeminen ja siten yhteiskuntaan osallistuminen ole tänä päivänä kaikille mahdollista. Kyse ei ole laiskuudesta vaan yhteiskunnan ja työelämän rakenteista; kaikille ei tällä hetkellä löydy työpaikkoja.

Työttömyys ei vain heikennä ihmisen taloudellista asemaa vaan se saattaa myös vahvasti syrjäyttää ihmistä yhteiskunnasta. Jos kokee, ettei voi olla yhteiskunnalle hyödyksi työtä tekemällä, saattaa tunne johtaa laajempaankin osattomuuden tunteeseen ja syrjäytymiseen. Viime viikon uutinen pitkäaikaistyöttömyyden laskusta monen vuoden kasvun jälkeen tuntui yhtä hyvälle kuin helmikuun aurinko pitkän pimeyden jälkeen.

Maailman ja työelämän muuttuessa meidän on yhä vaikeampaa löytää kaikille työtä. Ongelmana ei ole ainoastaan työpaikkojen puute vaan myös se, ettei työttömien osaaminen vastaa työmarkkinoiden tarpeita. Osaltaan tähän voimme tarttua koulutuksella mutta on etsittävä myös muita tapoja ehkäistä syrjäytymistä.

Helsingin yliopiston professori Heikki Hiilamo on selvittänyt tutkijaryhmän kanssa osallistavaa sosiaaliturvaa. Tutkijaryhmän ehdotus on, että työmarkkinatuki muutettaisiin siten vastikkeelliseksi, että saadakseen sen täysimääräisenä, työttömän tulisi osallistua johonkin yleishyödylliseen toimintaan kuten vapaaehtoistoimintaan.

Jokaisella ihmisellä on oikeus tuntea itsensä tärkeäksi ja kokea kuuluvansa yhteisöön ja yhteiskuntaan. Meidän tulee kehittää yhteiskunnan rakenteita ja erityisesti sosiaaliturvaa niin, että se tukee kaikkien osallisuutta ja ehkäisee syrjäytymistä. Toisaalta meillä on valtavasti ns ”tekemätöntä työtä”, johon yhteiskunnalla ei ole varaa palkata tekijöitä perinteisen työsuhteen muodossa.

Osallistavan sosiaaliturvan tarkoituksena on mahdollistaa työttömälle itselle sopivin tapa osallistua yhteiskunnan rakentamiseen. Ajattelen, että hyvinvointiyhteiskunnan yksi tärkeimmistä tehtävistä on tukea ihmisiä elämän eri vaiheissa ja vapauttaa niistä ongelmista, joita yksin pärjääminen usein tuo eteen. Työ, työyhteisö ja tarpeellisuuden tunne voivat olla pilleripurkkia parempi lääke yllättävän moneen asiaan.

Kenen hyvinvointia alkoholilailla tuetaan?

Alkoholi on suomalaisille haastava asia. Se aiheuttaa yhteiskunnassamme paljon harmia ja ehkä juuri siksi alkoholipolitiikkaa on haluttu tehdä pitkälti sosiaalipolitiikan näkökulmasta. Tästä kertoo esimerkiksi se, että alkoholilainsäädännöstä vastaa Sosiaali- ja terveysministeriö. Kun kyseessä on asia, jolla on potentiaalia aiheuttaa paljon harmia kansalaisille, on mielestäni vain järkevää ja inhimillistä, että laki säädetään ihmisiä suojelevasta näkökulmasta.

Hallitus on uudistamassa alkoholilainsäädäntöä ja tekemässä vanhentuneeseen lakiin paljon tarpeellisia uudistuksia. Lakiuudistus lähti ajatuksesta, että alkoholin kulutusta pyritään siirtämään kodeista ravintoloihin ja haittoja pyritään ehkäisemään. Lain valmistelun edetessä mukaan tuli kuitenkin elementtejä, joissa kansalaisten suojeleminen jäi taka-alalle markkinatalouden ja ihmisten vapaudentunteen voittaessa. Nykyisessä lakiluonnoksessa muun muassa kaupassa myytävien juomien alkoholiprosentti nousisi 5,5:een ja kaupoissa voitaisiin jatkossa myydä myös limuviinoja, jotka makeudellaan houkuttelevat erityisesti nuoria.

Limuviinalla tarkoitetaan sekoitejuomaa jossa makeuden takia alkoholia ei huomaa mausta. Näitä erityisesti nuorten suosiossa olevia juomia saisi ehdotetun uudistuksen jälkeen muutaman sadan Alkon myymälän sijasta yli 5000 kaupan toimipisteestä. Alkon myymäläverkkoon muutoksella voi olla rajuja vaikutuksia. Muutos myös mahdollistaisi aivan uudenlaisen tuotekehittelyn, kun kaupassa voisi myydä esimerkiksi alkoholipitoista jäätelöä tai energiajuomaa. Tilastojen mukaan nuorten alkoholin käyttö on laskenut. Olisi erittäin surullista, jos luomme lainsäädäntöä, joka romuttaa hyvän kehityksen.

Valmisteilla olevan sote-uudistuksen tavoitteena on vähentää sosiaali- ja terveydenhuollon menojen kasvua. Hallituksen kärkihankkeen ”Edistetään terveyttä ja hyvinvointia sekä vähennetään eriarvoisuutta” tavoitteena on lisätä terveitä elintapoja ja vahvistaa mielenterveyttä, torjua yksinäisyyttä sekä kaventaa hyvinvointi- ja terveyseroja. Hallitusohjelman yksi kulmakivistä on työllisyyden ja kilpailukyvyn parantaminen. Suunnitteilla oleva alkoholilain uudistus ei ole missään linjassa edellä lueteltujen hallituksen toimenpiteiden kanssa.

Alkoholimyynnin myönteiset taloudelliset vaikutukset kohdentuvat pienelle osalle elinkeinoelämää, kun taas koko elinkeinoelämä ja kansantalous kantavat haittojen miljardeihin kohoavat kustannukset, joita alkoholiveron tuotto ei lähimainkaan kata. Aiempien kokemusten ja tilastojen valossa on selvää, että alkoholin saatavuuden lisääminen lisää myös sen kulutusta ja siitä aiheutuvia haittoja. Nämä tilastot eivät kuitenkaan riitä vakuuttamaan niitä, joille vapaus juoda viinaa on nuorten ja läheisten hyvinvointia tärkeämpää. On ihmeellistä, että yksilön vapaus on heille tärkeämpää kuin Talousjärjesto OECD:n laskelmat, että alkoholi aiheuttaa suomalaisilla työpaikoilla yli 2 miljardin euron tuotannonmenetykset vuosittain.

Ihmisen vapaus on tärkeää, erityisen tärkeänä pidän lapsen vapautta vanhempien alkoholiongelmista, nuorten vapautta alkoholin haitoista ja työnantajan oikeutta päihteistä vapaisiin työntekijöihin. Meidän tulisi luoda lakeja, jotka luovat parempaa huomista, Suomea, jossa yhä harvempi kärsii alkoholin aiheuttamista harmeista.

Luodaan toivoa pelon sijaan

Viikonloppuna valtakunnan mediassa puhutti USA:n presidentti Donald Trumpin päätös kieltää eräiden muslimimaiden kansalaisten saapuminen maahan. Trumpin päätös ja Kanadan pääministerin Trudeaun puhe pelosta ja johtajien suhtautumisesta siihen, sai minut miettimään päättäjien tehtävään tilanteessa jossa uusi ja erilainen pelottaa tai ahdistaa kansaa.

Läntisissä maissa on jo jonkin aikaa pelätty maahanmuuton aiheuttamia ongelmia ja monet kansalaiset vaativatkin päättäjiltä rajojen sulkemista. Trump on vastannut omien kansalaistensa pyyntöön ja samalla vahvistanut ajatusta siitä, että muslimimaiden kansalaiset ovat uhka amerikkalaisille.

Ihmisen pelko tai ahdistus on aina todellinen. Johtui pelko mistä tahansa, tunne itsessään on aina aito. Pelko tai ahdistus voi kuitenkin perustua joskus asiaa jossa ei todellisuudessa ole mitään pelättävää tai pelko voi olla suhteettoman suurta. Pelko on voimakas tunne, johon vetoamalla ihminen saadaan helposti tekemään yllättäviäkin asioita.

Päättäjien tehtävänä on punnita miten reagoida pelkoa aiheuttavaan asiaan.  Onko esimerkiksi maahanmuutosta aiheutuvat riskit tärkeämpiä kuin heikossa asemassa olevien pakolaisten ihmisoikeuksista huolehtiminen. Usein kyse on myös siitä, koetaanko tärkeämmäksi huolehtia jonkin tietyn kansan asioista, vai pyritäänkö huolehtimaan kaikista hätää kärsivistä. Luommeko parempaa Suomea muiden kustannuksella vai parempaa maailmaa jossa myös suomalaisten on hyvä elää.

Pääministeri Trudeau totesi puheessaan, että pelolla ja ahdistuksella ei luoda työpaikkoja. Toivolla sen sijaan voi olla voimakaskin positiivinen vaikutus ihmiskunnalle. Haluaisin uskoa, että toisen ihmisen kohtaaminen, oli sitten kyse vieraasta tai tutusta, aiheuttaa meissä useammin toivoa kuin pelkoa. Olemme matkalla kohti tuntematonta, uudenlaista maailmaa jossa eivät enää päde kaikki samanlaiset lainalaisuudet kuin nuoruudessamme. Uskon kuitenkin, että jatkossakin selviämme yhdessä, toinen toisiamme auttaen, emme sulkeutumalla ja kääntämällä selkäämme muille.

Puheeni Kuopion tukikotitalon vihkiäisissä 30.1.2017

Hyvät juhlavieraat,

 

Suomalaisen yhteiskunnan yksi kantavia periaatteita on pitkään ollut, että kaikista pidetään huolta. Pohjoismainen hyvinvointivaltio pyrkii varmistamaan, että kaikilla olisi mahdollisuudet hyvään elämään. Tavoittelemme kaikille yhdenvertaisia mahdollisuuksia elämässä.

 

Valtion ei kuitenkaan yksin pysty tähän työhön. Meillä Suomessa on hyvä perinne kolmannen sektorin osallistumisesta hyvinvointivaltion palveluihin. Kolmas sektori parantaa hyvän elämän edellytyksiä. Parhaimmillaan kolmas sektori luo uutta, täydentää julkisia palveluja ja nykyään yhä useammat myös tuottavat palveluita. Ja ihan parhaimmillaan: järjestöt ratkovat yksittäisen ihmisen tai koko yhteiskunnan kokoisia ongelmia. Mutta ennen kaikkea: kun järjestöissä kohdataan ihminen, ollaan vertaisina toisilleen erilaisissa elämäntilanteissa.

 

Vanhusten ja lasten tuki –säätiö on hyvä esimerkki järjestöstä, joka tekee tärkeää työtä ihmisten hyvinvoinnin eteen. Minulla on suuri kunnia olla täällä tänään uuden tukikotitalon vihkiäisissä juhlistamassa taloa joka tuo taas hieman lisää yhteisöllisyyttä ja parempia mahdollisuuksia maailmaan. Uuden rakennuksen rakentaminen on vaatinut paljon työtä. Nyt saadaan nauttia yhdessä työn tuloksesta, asukkaat ovat saaneet uuden kodin jossa rakentaa elämäänsä.

 

Pekka Saloranta ja koko rakennustoimikunta on tehnyt arvokasta työtä edistäessään tämän talon rakentamista. Talon sijainti Mäntykampuksella tuo hyvän lisän alueen palveluihin ja toisaalta alue palvelee myös asukkaita. Yhteisö ei löydy vain talon sisältä vaan mahdollisuuksia on koko alue täynnä.

 

Tukikotitalojen konsepti mainio esimerkiksi toimintatavasta jossa rakennetaan ei vain hyviä koteja vaan yhteisöjä ihmisille jotka niitä kipeästi kaipaavat. Kodin tukihenkilö luo sekä turvaa että auttaa luomaan yhteisöllisyyttä. Hyvinvoinnin luomisessa on usein kyse juuri siitä, että ympärillä on ihmisiä jotka välittävät ja ovat valmiita auttamaan. Me emme kukaan jaksa täällä yksin, vaan tarvitsemme toista ihmistä ihan vain olemaan lähellä mutta joskus myös auttamaan elämän ylä- ja alamäissä eteenpäin.

 

Hyvinvointi ei kasva vain kehittämällä valtion tai muiden organisaatioiden palveluita. Ennen kaikkea on tärkeää, että me kohtaamme toisen ihmisen joka päiväisessä arjessa.

 

Hyvät kuulijat,

 

Eläkkeelle jäämisen jälkeen suomalaisella on edessään yleensä useamman kymmenen vuoden tulevaisuus. Ei siis ole yhdentekevää, millaiseksi tämä elämän viimeinen kolmannes muodostuu. Iäkkäillä ihmisillä pitää olla mahdollisuus elää omanlaistansa hyvää elämää omissa yhteisöissään.

 

Eläkkeelle jäämisen ja ”varsinaisen vanhuuden” väliin on syntynyt ajanjakso, jota kutsutaan kolmanneksi iäksi. Usein tässä elämänvaiheessa olevia kutsutaan nykyään senioreiksi ja se onkin varmasti kuvaava nimitys, johtaahan se ajatukset ei niinkään korkeaa ikään kuin pitkään kokemukseen, senioriteettiin.

 

Vanhuus ei ala sinä päivänä, jolloin työelämä päättyy ja järjestetään työssä juhlat eläkkeelle jäävän kunniaksi. Monet toiminnat ja aktiviteetit jatkuvat vielä vuosia tai jopa vuosikymmeniä. Myös uusia aktiviteetteja syntyy. Useimpien kohdalla kyse on siis varsin aktiivisesta elämänvaiheesta.

 

Kulutusmahdollisuudet, yksilölliset valinnat ja näkökulmat korostuvat, kun puhutaan seniorin elämätavasta. Elämässä tärkeitä asioita saattavat olla vapaa-aika, matkustaminen ja harrastukset. Aikaa ja energiaa riittää enemmän myös lapsille ja lastenlapsille sekä mahdollisesti myös omille vanhemmille.

 

Ihmisen omat mielenkiinnon kohteet, aktiivisuus, joustavuus ja vireys määrittelevät yhä enemmän ikäämme kronologisen iän sijaan. Nykyään ajatellaan, että ihminen voi omilla elämäntavoillaan vaikuttaa vanhenemisen laatuun. Ikääntyvillä ihmisillä on halu ja mahdollisuudet määritellä oma paikkansa yhteiskunnassa uudelleen vielä eläkeiässäkin.

 

Yleisenä päämääränä Suomen ikäpolitiikassa on positiivisen ja aktiivisen ikääntymiskäsityksen toteuttaminen, jossa painotetaan resursseja ja yksilöllisiä voimavaroja sairausnäkökulman sijaan. Aktiivinen ikääntyminen liittyy kiinteästi kaiken ikäisten yhteiskuntaan, jossa jokaisen ihmisoikeudet ja itsemääräämisvapaus toteutuvat, ikääntyvien elämänlaatu sekä erityistarpeet huomioidaan ja sukupuolten välinen tasa-arvo sekä elinikäisen oppimisen periaate toteutuvat.

 

Iäkkäiden kasvaviin tarpeisiin vastaavat palvelut muodostavat merkittävän osan yhteiskunnan vastuulla olevista sosiaali- ja terveydenhuollon palveluista ja sen vuoksi tällä hallituskaudella toteutetaankin useita iäkkäiden ihmisten asemaa parantavia kehittämishankkeita.

 

Sosiaali- ja terveydenhuollon rakenneuudistus tulee tarjoamaan valtavasti mahdollisuuksia asiakaslähtöisten iäkkäiden palvelujen toteuttamiseen. Yhteiskunnassamme on jo pitkään vallinnut yhteinen näkemys siitä, että sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteiden uudistaminen on välttämätöntä, jotta tarvittavat palvelut voidaan turvata yhdenvertaisesti kaikille kansalaisille myös tulevina vuosikymmeninä.

 

Hallitusohjelmassa terveys ja hyvinvointi on yhtenä strategisena tavoitteena, jota toteutetaan viiden kärkihankkeen avulla. Yksi niistä on suunnattu erityisesti iäkkäiden palveluiden kehittämiseen. Kärkihankkeessa Kehitetään ikäihmisten kotihoitoa ja kaiken ikäisten omaishoitoa toteutetaan hallituskauden aikana mittava muutosohjelma iäkkäiden palvelurakenteen sekä palveluiden sisältöihin.

 

Kärkihankkeen läpileikkaavana periaatteena on iäkkäiden osallisuuden turvaaminen niin, että iäkkäiden ihmisten ääni kuuluu kehittämisessä ja toiminnassa. Iäkkäiden osallisuus tarkoittaa myös omaa vastuuta omasta terveydestä ja toimintakyvyn ylläpitämisestä, ja valintoja, joilla on vaikutusta omaan ikääntymiseen. Asennemuutosta tarvitaan kaikissa ikäryhmissä, jotta ikääntyminen nähtäisiin normaalina, elämään kuuluvana vaiheena, johon voi varautua monella tavalla.

 

Suurin osa iäkkäistä asuu ja haluaakin asua omassa kodissaan, jonka he ovat valinneet vanhuutensa ajan asunnoksi, kuten esimerkiksi juuri asunto tällaisessa tukikotitalossa. Tälläkin hetkellä yli 90 prosenttia yli 75-vuotiaista asuu kotona. Sosiaali- ja terveysministeriö on ohjauksessaan korostanut iäkkään ihmisen oikeutta kotiin toimivassa ja turvallisessa asuinympäristössä ja hyvään arkeen silloinkin, kun hänen toimintakykynsä ja terveydentilansa edellyttävät enenevässä määrin tukea ja palveluja.

 

Tavoitteena on, että palvelujärjestelmä pystyy tarjoamaan monipuolisesti erilaisia asumismuotoja ja niihin liittyviä palveluita asiakkaiden tarpeen mukaan. Kärkihankkeessa tuetaan alueellisia kokeiluja, joissa kehitetään ja otetaan käyttöön kotihoidon uusia toimintamalleja, vaihtoehtoisia asumisen malleja ja omaishoidon jo hyväksi havaittuja käytänteitä eri asiakasryhmille.

 

Hallitus kuvailee ohjelmassaan Suomea monen sukupolven maaksi, jossa jokaisesta pidetään huolta ja autetaan ajoissa. Se ei kuitenkaan ole pelkästään poliittisten päättäjien asia, vaan kaikkien toimijoiden tehtävä on omilla toimillaan huolehtia siitä, että yhteisöissä kaikkien sen jäsenten on turvallista asua ja elää. Täällä Kuopiossa on otettu jälleen yksi askel tähän suuntaan.

 

 

Hyvät kuulijat!

 

Vanhusten ja lasten tukisäätiö tekee arvokasta työtä eriarvoisuuden poistamiseksi. Vähävaraisille ja vanhuksille kohtuuhintaisten asuntojen tarjoaminen on konkreettinen toimi eriarvoisuuden ehkäisemiseksi. Vaikka Suomessa ihmisillä on melko yhdenvertaiset mahdollisuudet elämässä, on meilläkin eriarvoistuminen kasvussa. Tämän kasvun kääntäminen on yksi tärkeimmistä avaimista, kun haluamme säilyttää yhteiskuntamme sellaisena kuin se nyt on. Yhteiskuntana, jossa jokaisesta pyritään pitämään huolta, ja kaikilla on hyvät mahdollisuudet elämään.

 

Hallitus tekee töitä sen eteen, että Suomen talous saataisiin kuntoon ja meillä olisi jatkossakin mahdollisuus huolehtia heikompiosaisista suomalaisista. Tarvitsemme myös uusia avauksia, keinoja joilla edistää yhdenvertaisuutta tässä ajassa jossa ihmisten yhteisöt muuttuvat, työtä tehdään yhä lyhyemmissä pätkissä ja työelämä muuttuu niin, että kaikille ei enää ole tarjota työtä jossa he pärjäävät. Näitä ratkaisuja etsimään hallitus on nimennyt Juho Saaren vetämän työryhmän. Onneksi meillä on jo olemassa tällaisia tukikotitalon kaltaisia konsepteja, joita levittämällä yhä laajemmalti Suomeen voimme vahvistaa ihmisten hyvinvointia Suomessa.

 

Hallitus on valinnut yhdeksi kärkihankkeekseen hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen sekä eriarvoisuuden vähentämisen. Yksi tämän kärkihankkeen alainen teema on ”Hyvät käytännöt pysyvään käyttöön”. Sen lähtökohtana on, että pyörää ei tarvitse keksiä uudelleen. Meillä on Suomessa lukuisa joukko järjestöjä ja kuntia, jotka ovat kehittäneet hyviä toimintatapoja terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseen.

 

Kärkihankkeen kautta on seulottu Suomen johtavien asiantuntijoiden ja kokeneiden käytännön tekijöiden avustuksella näitä parhaita käytäntöjä ja toimintatapoja. Parhaat esimerkit halutaan levittää – ja ennen kaikkea juurruttaa – hyvinvoinnin ja terveyden kärkihankkeen avulla koko maahan.

 

Hyvät juhlavieraat!

 

Itsenäinen Suomi täyttää tänä vuonna sata vuotta. Tämä on sukupolvemme merkittävin juhlavuosi. Juhlavuoden teema on yhdessä. Myös täällä Männistön tukikotitalossa ’yhdessä’ on kantavana teemana. Yhdessä tekeminen, yhdessä arjen jakaminen, toimiminen niin, että kukaan ei jää yksin. Vaikka yhteisö on ihmiselle luonteva tapa elää elämää, eivät yhteisöt rakennu itsestään. On hienoa, että täällä sen rakentamiseen on panostettu ja yhteisöllisyyden eteen ollaan valmiita tekemään työtä. Ihmisen toimintakyky pysyy paljon vahvempana, kun hänellä on mielekästä tekemistä ja hyviä ihmisiä ympärillä.

 

Suomi 100 juhlavuoden teema yhdessä on kuvaava myös työssämme eduskunnassa sote-uudistuksen parissa, sillä myös aito hyvinvointiyhteiskunta perustuu useiden eri toimijoiden vastuisiin, yhdessä tekemiseen ja keskinäiseen välittämiseen. Sote- ja maakuntauudistuksessa hallituksen keskeinen tavoite on tukea yhteistyötä ja kumppanuutta eri toimijoiden kesken samalla, kun sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisen päävastuu säilyy tulevaisuudessakin julkisella sektorilla, maakunnilla.

 

Sosiaali- ja terveys ala on suuren muutoksen edessä. Suomea valmistetaan tulevaisuuden haasteisiin uudistamalla ja yhdistämällä sosiaali- ja terveyspalvelujen toimintaa. Keskeisimmät haasteet joita joudumme kohtaamaan liittyvät väestön ikärakenteen muutokseen, kansalaistemme eriarvoistumiseen terveyden ja hyvinvoinnin suhteen. Kaikki nämä tekijät muokkaavat toimintaympäristöämme ja asettavat uusia haasteita yhteiskunnallemme.

 

Haasteisiin vastataan kuitenkin parhaiten ruohonjuuritasolla, ihmisten keskuudessa. Täällä me rakennamme elämäämme, yhteisöjä joissa elämme. Me kaikki rakennamme suomalaisten parempaa huomista. Haluan lämpimästi toivottaa kodintuoksuisia huomisia kaikilla tämän talon asukkaille ja heidän läheisilleen. Hyvää juhlapäivää teille kaikille!

Palvelujärjestelmät on saatava tukemaan terveyttä

Sote-uudistuksen yksi tärkeimpiä tavoitteita on päästä kohti ennaltaehkäisevämpää terveydenhoitoa, jossa ongelmiin puututaan ajoissa – tai mieluiten toimintakyvyn aleneminen ehkäistään jo ennen varsinaista ”ongelmaa”. Näin toimien elämä on inhimillisempää ja samalla säästetään yhteiskunnan resursseja huomattavasti sekä terveydenhoidossa että muilla aloilla. Tällä hetkellä olemme kuitenkin pattitilanteessa, jossa sairauksien hoitoon uppoavien resurssien jälkeen ei jää rahaa panostaa terveyden tukemiseen.

 

Osmo Soininvaara luovutti sosiaali- ja terveysministeri Mattilalle (ps) ja perhe- ja peruspalveluministeri Rehulalle (kesk) raporttinsa siitä, miten ministeriön hallinnonalan laitokset tukisivat nykyistä paremmin sote-uudistusta. Raportissaan hän muun muassa esitti, että Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) toimintaa kehitettäisiin paremmin palvelemaan sote-uudistusta ja päätöksentekoa sosiaali-ja terveysministeriössä.

 

Tarvitsemme tutkittua tietoa terveydenedistämisestä, että meillä olisi parhaat mahdollisuudet parantaa suomalaisten hyvinvointia. Edessä olevat uudistukset tulee perustaa tietoon sekä arvoihin ja THL voi jatkossa kehittyä tarjoamaan tarvittavaa tietoa entistä enemmän. Oikein kohdistettu tutkimustieto voi antaa meille hyviä eväitä siitä, miten parhaiten kehitämme terveydenedistämistä.

 

Sosiaali- ja terveysmenot kasvavat Suomessa jatkuvasti ja tarvitsemme selkeitä muutoksia voidaksemme jatkossakin pitää huolta jokaisesta suomalaisesta. Kehitys- ja tutkimustoiminnassa täytyy siis näkyä myös talouden näkökulma. Menoleikkaukset eivät automaattisesti johda säästöihin, vaan meillä täytyy olla tutkittua, luotettavaa tietoa päätösten tueksi. Soininvaaran esitys vahvemmasta talousosaamisesta THL:n tutkimustyössä on siksi kannatettava.

 

Eripuolilta Suomea löytyy toimivia ratkaisuja terveyden edistämisestä käytännön työssä. Hyvät käytännöt eivät kuitenkaan leviä helposti, eikä niiden taloudellisia vaikutuksia ole tutkittu. Kunta päättäjien tueksi on saatavaa tutkittua tietoa terveyttä edistävien toimien taloudellisista vaikutuksista, jotta niiden käyttöönotto olisi helpommin perusteltavissa. Hoito- ja hoivapalvelujen tarvetta vähentävä politiikka on parasta julkisen talouden kestävyysvajeen hoitoa.