Hiljattain julkaistu hallitusten välisen ilmastopaneeli IPCC:n raportin viesti on vakava. Olemme varmasti yksimielisiä siitä, että emme halua nähdä raportin enteileviä vakavia vaikutuksia, mitkä realisoituvat ilmaston lämmetessä yli kipurajan.

Jokainen 0,1 astetta merkitsee ilmaston lämpiämisen kannalta erittäin paljon. Ilmastonmuutoksen vaikutukset alueille ja ihmisryhmille eivät jakaudu tasaisesti. Kärsijänä ovat ensimmäisenä erityisesti ne alueet, joiden ihmiset ovat jo entisestään köyhiä ja joilla on sen vuoksi heikoimmat mahdollisuudet sopeutua ilmastonmuutoksin aiheuttamiin uhkiin.

Pääministeri Sipilä on jo ilmoittanut kutsuvansa puolueet koolle pohtimaan yhteisiä keinoja ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Tarvitsemme mahdollisimman parlamentaarisen yhteisymmärryksen Suomen ilmastopolitiikasta ja kunnianhimoisen suunnan, joka kestää yli vaalikausien.

Nykyinen hallitus on päättänyt muun muassa kivihiilestä luopumisesta vuoteen 2029 mennessä, uusiutuvan energian tavoitteen nostamisesta yli 50 prosentin ja sähköisen liikenteen edistämisestä. Nämä keinot tähtäävät hiilineutraaliuden saavuttamiseen vuonna 2045. Päästöjen vähentämisen ohella tarvitaan hiilinielujen vahvistamista. Tässä maa- ja metsätalous ovat osa kestävää ratkaisua.

Metsä- ja peltomaalla on runsaasti mahdollisuuksia sitoa hiiltä. Hyvin hoidetut metsät ja oikein viljellyt pellot toimivat parhaimpina hiilinieluina. Esimerkiksi monipuoliset viljelykierrot ja nurmiviljely ovat osoittaneet kykynsä sitoa tehokkaasti hiiltä. Viisainta metsä- ja maatalouspolitiikkaa on suosia sellaista tuotantoa, joka samanaikaisesti tuo lisäarvoa niin tuotannollisesti kuin ilmastopoliittisestikin. Tässä Suomella on mahdollisuus olla kansainvälinen suunnannäyttäjä ja osaamisen viejä.

Toiset haluavat nähdä suomalaisen metsänhoidon ilmaston kannalta haitallisena. Tämä on kovin yksisilmäinen näkemys. Kun puuta käytetään järkevästi, on sillä mahdollista korvata saastuttavampia ja ympäristölle haitallisia ratkaisuja. Samalla on huolehdittava, että metsät kasvavat ja säilyvät monimuotoisina. Luotan tässä suomalaisten metsänomistajien vastuullisuuteen. Toisin kuin SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne väittää, hakkuita on mahdollista järkevästi kasvattaa. Kun samalla metsiä hoidetaan, puumäärä kasvaa. Jos hakkuita rajoitettaisiin Suomessa, johtaisi se väistämättä hakkuiden lisääntymiseen muualla, maissa joissa ei pidetä samalla lailla huolta metsistä kuin meillä.

Suomi on saanut kansainvälistä kiitosta ilmastopolitiikastaan. Olemme kunnianhimoisempia kuin moni muu. Suomi on yksi niistä maista, jotka ovat onnistuneet pienentämään päästöjään. Omien kansallisten toimien ohella meidän tulee kirittää kansainvälistä yhteistyötä.

Poliittisen ajatteluni keskiössä on ylisukupolvisuuden ajatus. Sitä tarvitaan myös ympäristöpolitiikassa. Toimenpiteemme ovat tekoja lapsillemme ja lastenlapsillemme. Meidän on tehtävä kestävistä valinnoista helppoja ja kannatettavia muistaen, että hyvä yhteiskunta elää uusiutuvista luonnonvaroista.

Hannakaisa Heikkinen
Keskustan varapuheenjohtaja
kansanedustaja (Kiuruvesi)

 

 

 

Kolumni Iisalmen Sanomissa 8.11.2018 

SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne on julkisesti linjannut, että hakkuita pitäisi vähentää. Sitä ei viestintävastaavan (Savon Sanomat 3.11.18) selitysyritykset muuksi muuta. Ja selkokielellä hakkuiden määrän vähentäminen tarkoittaisi meillä Pohjois-Savossa Finnpulpin hankkeen päälle ruusunpunaisia rakseja. Tai jos ei tarkoittaisi, Rinteen kannattaisi pikapikaa käydä kertomassa jossain muussa maakunnassa, mistä hän lakkauttaisi nyt toimivia puunkäyttölaitoksia, jotta Finnpulp voitaisiin toteuttaa.

 

Keskusta on julkisesti korostanut, että metsien kasvun ja puun käytön suhteen on pysyttävä oikeana. Ilmastonmuutos ja sen etenemisvauhti on otettava tosissaan. Olemme kuitenkin vakuuttuneita, että puuta pystytään kestävästi käyttämään yhtä aikaa, kun huolehdimme Suomessa luonnon monimuotoisuudesta, ihmisten virkistystarpeista ja hiilinielun säilyttämisestä.

 

Metsät ovat merkittävin hiilinielu, jonka kehitykseen voimme vaikuttaa. Keskusta on julkistanut oman ohjelman hiilinielujen vahvistamiseksi. Toisin kuin SDP, me emme ajattele, että ilmastonmuutoksen vastaisen, täysin välttämättömän työn tarvitsee merkitä Suomelle näivettymisen kierrettä.

 

Kestävä 80 miljoonan kuution hakkuumäärä perustuu vuonna 2013 laadittuun vankkaan tutkimustietoon nojaavaan metsästrategiaan. Sen pohjalta jo Kataisen hallitus esitti puun käytön tuntuvaa lisäystä metsäpoliittisessa selonteossaan 2014. Siinä hallituksessa oli mukana myös SDP.

 

 

Tällä hetkellä teollisen puun korjuu on 72 miljoonaa kuutiometriä ja kestävään hakkuumäärään on vielä matkaa, joten puun käyttöä voidaan maltillisesti lisätä. SDP:n linja kuitenkin on (mm. Helsingin Sanomat 10.10.18), että hakkuita pitäisi vähentää. Tämä ei selittelemällä muutu. SDP:n linjan on huomannut myös metsäteollisuuden työntekijöitä edustava Paperiliitto, jonka puheenjohtaja on julkisesti ilmaissut, ettei ole hakkuukysymyksessä ”samalla kartalla” SDP:n Rinteen kanssa. Luultavasti metsäteollisuuden työntekijöiden keskuudessakin pohditaan, mitä tuotantolaitoksia Rinne sulkisi, jotta puun käyttöä Suomessa voitaisiin vähentää.

 

Ilmakehä on meille kaikille yhteinen. Tarpeettoman kulutuksen vähentäminen ja kiertotalous ovat ensiarvoisen tärkeitä ilmastolle, näin linjataan keskustan hiilinieluohjelmassa. Jos suomalaisen puun käyttöä puutuotteiden valmistuksessa vähennetään, on sillä lyhyellä tähtäimellä kolme mahdollista seurausta. Suomen tehtailla suomalainen puu korvautuu tuontipuulla. Toinen vaihtoehto on, että vastaavat puutuotteet markkinoille tehdään muualla kuin Suomessa ja muualla hakatusta puusta. Tai sitten osa puutuotteista korvautuu rakentamisessa betonilla ja teräksellä sekä pakkaamisessa muoveilla. Yksikään näistä vaihtoehdoista ei vähennä päästöjä globaalisti. Ei todellakaan. Mutta sen sijaan suomalainen työ, verotulot ja hyvinvointi vähenisivät. Tätä SDP:n viestinnässä ei ehkä laskettu.

 

Riikka Pirkkalainen

keskustan puoluesihteeri

Iisalmi

 

Hannakaisa Heikkinen

keskustan varapuheenjohtaja

Kiuruvesi

 

 

Vastineemme Savon Sanomien mielipidepalstalla 6.11. 2018

Suomi voi hyvin, kun suomalaiset voivat hyvin. Ei riitä, että Suomi on vaikeiden vuosien jälkeen kunnossa vaalilupauksemme mukaisesti, sen lisäksi hyvinvoinnin on ulotuttava jokaiseen kotiin ja jokaisen yksilön kokemukseksi.

Kun parannamme kansanterveyttä ja ehkäisemme pahoinvointia, vähennämme terveyspalveluiden käytöstä sekä esimerkiksi sairauspoissaoloista ja ennenaikaisesta eläköitymisestä johtuvia yhteiskunnallisia kustannuksia. Otan esimerkin liikuntapuolelta: UKK-instituutti julkisti viime keväänä pysäyttävän tutkimuksen, joka paljasti liikkumattomuuden huiman hintalapun Raportin arvioiden mukaan vähäinen liikkuvuus ja huono fyysinen kunto aiheuttavat vuosittain vähintään kolmen miljardin euron hintalapun. Väestön ikääntyessä ja sairastavuuden kasvaessa kustannukset tulevat lähivuosina vain kasvamaan.

Heille, jotka haluavat mitata kaiken rahassa, on siis todettava hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen olevan myös järkevää talouspolitiikkaa.

Kustannuksiin nähden aiheesta puhutaan varsin vähän. Jos puhutaan, on sävy usein kannustamisen sijaan syyllistävä. Syyllistäminen on kuitenkin vain harvoin tehokas keino vaikuttaa yksilöiden ratkaisuihin ja kansanterveyteen. Yhteiskunnan on tehtävä hyvinvointia ja terveyttä edistävät valinnat riittävän helpoiksi. Vastuuta ei voi kuitenkaan vyöryttää vain yksilölle. Myös palvelujärjestelmän on toimittava saumattomasti tukien hyvinvointia ja terveyttä.

Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen ei kuitenkaan ole vain sosiaali- ja terveyspolitiikkaa tai esimerkiksi liikunnan edistämistä. Kyse on kokonaisvaltaisista, hallinnonrajat ylittävistä asioista, jota ulottuvat esimerkiksi kuntien kaavoitusratkaisuihin, liikennepolitiikkaan, terveisiin työ- ja koulutiloihin, mielen hyvinvointiin, osallisuuteen yhteiskunnassa, turvallisuuden tunteeseen ja jokaisen yksilön omaan kokemukseen siitä, että olen tärkeä.

Erityisen huolissaan on syytä olla terveyden ja hyvinvoinnin epätasaisesta jakautumisesta. Iso osa suomalaisista voi erityisen hyvin, mutta hyvinvointi- ja terveyserot ovat kuitenkin merkittäviä. Usein pahoinvointi myös siirtyy sukupolvelta toiselle. Tämä ongelma vaatii toimiamme

Olen vetänyt keskustan hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen ohjelmatyöryhmää, joka julkaisee linjauksensa pikapuolin. Kun puolue noin vuosi sitten haki julkisella haulla ohjelmatyöryhmien jäseniä, oli hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen ryhmään eniten hakijoita, melkein 70.  Tämä oli selkeä viesti siitä, että hyvinvoinnin ja terveyden edistämistyö kiinnostaa keskustalaisia, aihe on kenttäväelle tärkeä. Joukoissamme on valtavasti aihepiirin osaamista ja asiantuntemusta, mikä toivottavasti heijastuu myös puolueen paikalliseen työhön ja kuntapolitiikan tasolle.

Vaikka ohjelmapaperiamme ei ole vielä julkaistu, yhden kirkkaan ja keskeisen linjauksen voin jo paljastaa: Me haluamme hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen politiikan keskiöön, ohjaavaksi periaatteeksi kaikessa päätöksenteossa ja kaikilla politiikan lohkoilla.

 

Hannakaisa Heikkinen

Keskustan varapuheenjohtaja

 

 

 

 

Kolumni Suomenmassa 19.lokakuuta 2018

Tällä viikolla vietämme valtakunnallista Vanhustenviikkoa. Viikon teema on tänä vuonna ”Iloa toimeliaisuudesta”. Teema kutsuu meitä pohtimaan ikäihmisten toimeliaisuuden edellytyksiä ja sitä hyvän olon tunnetta, mitä pienikin mahdollisuus osallistua ”mualiman männöön” vanhukselle tuo.

Jokainen meistä ikääntyy omaan tahtiinsa. Se, miten kertyvät ikävuodet tuntuvat ja näkyvät, on yksilöllistä, osin elämäntapojen ja perintötekijöiden sanelemaa. Monella on kokemus siitä, että vaikka keho vanhenee, mieli pysyy yhä samana. Paljon on myös kyse siitä, millaisia vastuksia elämä ikääntymisen myötä kohdalle tuo ja miten niiden kanssa oppii elämään.

Mitä paremmat edellytykset jo keski-ikäisillä sekä nuorilla eläkeläisillä on aktiiviseen elämään ja terveyden sekä hyvinvoinnin ylläpitämiseen, sitä pidempään säilyy toimintakyky ikääntyessä. Mitä paremmin fyysinen ja sosiaalinen elinympäristö tukevat ikäihmisten toimeliasta elämää, sitä pidemmälle lykkäytyy sosiaali- ja terveyspalveluiden tarve.

Haluan vanhustenviikolla kiinnittää erityistä huomiota muistisairauksien lisääntymiseen, mikä on yksi lähivuosikymmenien suurimpia kansanterveydellisiä ja –taloudellisia haasteita.  Muistisairauksia sairastavien ihmisten määrä tulee vääjäämättä kasvamaan väestön ikääntyessä. Muistisairauksia sairastavia on Suomessa noin 130 000. Vuoteen 2050 mennessä määrä voi jopa kaksinkertaistua.

Aktiivisella elintapaohjauksella sairastumisen alkua on mahdollista siirtää 5-10 vuotta. Muistisairauksien ehkäisy tulisikin siten nostaa muiden kansantautien ehkäisyn rinnalle. Aivoterveyttä voi edistää elintavoilla. Tutkimusten perusteella voidaan sanoa, että esimerkiksi monipuolinen aivojen käyttäminen kaikissa ikävaiheissa, liikunta, terveellinen ravinto sekä sydän ja verisuonitautien ennaltaehkäisy ovat tärkeitä aivoterveyden edistämisessä.  Silti on muistettava, että suurin muistisairauksien riskitekijä on ikä. Sen kertymistä ei voi estää.

Väestön ikääntyessä kasvaa myös ikäihmisille ja erityisesti muistisairaille sopivien asuntojen tarve. Kukaan ei halua joutua kotinsa vangiksi. Siksi tarvitaan ratkaisuja, joilla voidaan tukea muistisairaan toimeliaisuutta ja liikkumista lähiympäristössä.

 Harva on varautunut siihen, että oma koti on esteetön ja siinä voisi asua toimintakyvyn heiketessä.  Uusia asuinalueita suunnitellessa tulisi huomioida jo rakennusvaiheessa ikäasumisen tarpeet. Lisäksi on tärkeää, että iäkkäille on tarjolla myös edullisia asumisratkaisuja, mikäli nykyisestä kodista joutuu muuttamaan sen soveltumattomuuden vuoksi.

Iäkkäiden asuntojen tai asumisympäristön puutteiden ratkaiseminen esimerkiksi sosiaalipalveluin on huono ja kallis apu. Asumiseen liittyvät haasteet tulisi ratkaista ensisijaisesti rakentamisen ratkaisuilla. Ikäihmisten yksinäisyyttä lievittäisi nykyistä yhteisöllisemmät asumisratkaisut. Meillä alkaa olla kiire saada näitä ratkaisuja toteutukseen.

 

Hannakaisa Heikkinen

Vanhustyön keskusliiton puheenjohtaja

Kansanedustaja, Keskustan varapuheenjohtaja

Kolumni Iisalmen Sanomissa 10.10.2018

Hallitus pääsi viime viikolla budjettiriihessä sopuun ensi vuoden talousarviosta. Yleislinjana on, että talousarvion liikenevät voimavarat käytetään heikoimmista huolenpitoon sekä myönteisen talouskehityksen turvaamiseen kaikkialla maassa. Vuoden 2019 budjettia voi täysin perustellusti kutsua huolenpidon ja työllisyyden budjetiksi.

Panostuksia heikoimmista huolehtimiseen mahdollistaa muun muassa se, että hallituskauden aikana on jo yli 100 000 ihmistä saanut töitä ja sen myötä ensi vuodelle työttömyysturvaan arvioidaan tarvittavan yli 300 miljoonaa euroa vähemmän kuin tänä vuonna.

Liian moni suomalainen lapsi kasvaa perheessä, jossa talous on tiukalla ja jokainen liikenevä euro menee arjessa selviämiseen. Perheen köyhyys vaikuttaa tutkitusti monella tavalla lapsen elämään aikuisuuteen asti ja erottaa lapsen muista lapsista. Hiljattain julkaistiin tutkimus, jonka mukaan köyhien perheiden lapset kärsivä myös kiusaamisesta muita lapsia useammin.

Hallitus päätti tukea heikoimmassa taloudellisessa tilanteessa olevia perheitä nostamalla pienimmät vanhempainpäivärahat ensi vuonna työmarkkinatuen tasolle. Tämä tarkoittaa 80,5 euron korotusta vähimmäismääräisiin isyys-, äitiys- ja vanhempainrahoihin. Vähimmäispäivärahaa saa tilanteissa, joissa työtuloa ei ole ollut. Näitä perheitä on Suomessa tuhansia.

Perheiden arjessa jaksamista halutaan tukea myös vahvistamalla lapsiperheiden kotipalvelua 25 miljoonalla eurolla. Perheiden kotipalvelulle on todellista kysyntää ja kuntien on syytä pitää huolta siitä, että myönnetty rahoitus käytetään siihen mihin se on tarkoitettu.

Pienituloisten eläkeläisten, perheiden, työttömien ja palkansaajien tilannetta helpottaa myös verotuksen keveneminen ensi vuonna. Lisäksi takuueläkettä korotetaan jälleen. Paljon sairastavien tilannetta halutaan helpottaa laskemalla lääkkeiden omavastuurajaa.

Vähävaraisten nuorten koulukirjahankintoja tuetaan noin 47 eurolla kuukaudessa, millä on monessa pienituloisessa perheessä tuntuva vaikutus arjen menoihin. Kenenkään opintie ei saa keskeytyä oppimateriaalien kustannusten vuoksi. Koulutus on todetusti paras väylä työhön.Työmarkkina-aseman ja tulotason ohella koulutuksella on selkeä yhteys myös terveyteen ja hyvinvointiin.

Yksi budjettiriihen merkittävimmistä ja arvokkaimmista päätöksistä oli mahdollistaa rintamaveteraaneille jatkossa samat kotona asumista tukevat palvelut kuin sotainvalideille. Näin varmistetaan rintamaveteraanien palveluiden yhdenvertaisuus kotipaikasta ja sotakohtalosta riippumatta. Päätöksellä maksamme osaltamme kunniavelkaamme heille, jotka ovat puolustaneet isänmaatamme sen kohtalonhetkillä. Veteraaniasioita on perinteisesti hoidettu eduskunnassa hyvässä yhteistyössä kaikkien eduskuntaryhmien kesken, yli hallitus- ja oppositiorajojen. Näin toimittiin nytkin.

 

 

Kolumni Iisalmen Sanomissa 9.9.2018

Po­li­tii­kan syk­sy on to­den te­ol­la käyn­nis­ty­nyt. Koko syk­syä ja eri­tyi­ses­ti työ­täm­me so­si­aa­li- ja ter­veys­va­li­o­kun­nas­sa lei­maa so­si­aa­li- ja ter­vey­suu­dis­tuk­sen ko­ko­nai­suu­dis­tus. Toi­veem­me oli­si ol­lut, et­tä tar­vit­ta­va lain­sää­dän­tö oli­si hy­väk­syt­ty jo vii­me ke­sä­nä. Syk­sys­tä on tu­los­sa kii­rei­nen ja työn­täy­tei­nen.

Pää­tim­me so­si­aa­li- ja ter­veys­va­li­o­kun­nas­sa lo­pet­taa vii­mein asi­an­tun­ti­joi­den kuu­le­mi­set. Olem­me kuul­leet maa­lis­kuun jäl­keen va­lin­nan­va­paus­lain­sää­dän­töön liit­ty­en noin 280 asi­an­tun­ti­jaa. Usei­ta asi­an­tun­ti­joi­ta on kuul­tu mo­neen ker­taan. Kat­soim­me, et­tä nyt on ai­ka ot­taa lain­val­mis­te­lus­sa seu­raa­va as­kel.

So­si­aa­li- ja ter­veys­va­li­o­kun­nan on saa­ta­va mie­tin­tön­sä val­miik­si syys­kuun ai­ka­na. Näin mie­tin­tö saa­tai­siin vie­lä pe­rus­tus­la­ki­va­li­o­kun­nan ar­vi­oi­ta­vak­si en­nen lo­pul­lis­ta ko­ko­nai­suu­den hy­väk­sy­mis­tä sote-va­li­o­kun­nas­sa. Sen jäl­keen on­kin vuo­ros­sa vii­mei­nen as­kel eli ää­nes­tyk­set suu­res­sa sa­lis­sa.

Maa­kun­ta- ja sote-uu­dis­tuk­sen pi­täi­si tul­la voi­maan vuo­den 2021 alus­ta. Maa­kun­ta­vaa­lit on tar­koi­tus jär­jes­tää eu­ro­vaa­lien yh­tey­des­sä 26. tou­ko­kuu­ta. Lain­sää­dän­nön tu­li­si ol­la val­mis noin puo­li vuot­ta en­nen vaa­le­ja. Ai­ka­tau­lu on kun­ni­an­hi­moi­nen ja ki­reä, mut­ta täy­sin mah­dol­li­nen. Ku­ten tie­däm­me, mo­nel­la on voi­ma­kas po­liit­ti­nen int­res­si jar­rut­taa pro­ses­sia.

Jo­kai­sen kan­sa­ne­dus­ta­jan yli puo­lu­e­ra­jo­jen on nyt syy­tä poh­tia, mikä on kan­sa­lai­sil­le pa­ras­ta. On su­rul­lis­ta, et­tä pe­rus­pal­ve­lut ovat pääs­seet ra­pau­tu­maan ja ter­veys­kes­kus­ten taso ko­e­taan pai­koin niin huo­no­na, et­tä niis­tä pu­hu­taan ylei­ses­ti ar­vaus­kes­kuk­si­na. Ny­ky­jär­jes­tel­mä on tien­sä pääs­sä. Ikään­ty­vän vä­es­tön­sä ja kas­va­vien kus­tan­nus­ten kans­sa kamp­pai­le­vil­la kun­nil­la ei ole riit­tä­vää ta­lou­del­lis­ta kan­to­ky­kyä vas­ta­ta laa­duk­kais­ta pe­rus­pal­ve­luis­ta. Sote-uu­dis­tus oli vält­tä­mä­tön ja kii­reel­li­nen jo vuo­sia sit­ten ja on sitä yhä.

Jos jou­dum­me aloit­ta­maan alus­ta, voim­me to­den­nä­köi­ses­ti ol­la täs­sä ti­lan­tees­sa, näin lä­hel­lä pää­tök­sen­te­koa vas­ta vii­den vuo­den ku­lut­tua. Vuo­sia me­nee huk­kaan, ja vii­vyt­te­lys­tä kär­si­vät lo­pul­ta eni­ten ihan ta­val­li­set suo­ma­lai­set.

Syyt, mik­si sote-uu­dis­tus on teh­tä­vä, ei­vät vii­vyt­te­le­mäl­lä hä­viä. Täl­lä vä­lin yk­si­tyis­tä­mi­nen kiih­tyi­si, so­si­aa­li- sekä ter­veys­pal­ve­lut eriy­tyi­si­vät ja kus­tan­nuk­set jat­kai­si­vat hui­maa kas­vu­aan. Tätä ke­hi­tys­kul­kua kes­kus­ta ei ha­lua tu­kea.

Op­po­si­ti­on kri­tiik­ki on ol­lut är­hä­käs­tä, mut­ta yh­te­näi­nen nä­ke­mys vaih­to­eh­dois­ta puut­tuu. Moni mal­li on jo ko­e­tel­tu. Rat­kai­sui­na on esi­tet­ty jo edel­lis­ten hal­li­tus­ten mah­dot­to­mi­na ja pe­rus­tus­lain vas­tai­si­na hau­taa­mia rat­kai­su­ja. Pää­op­po­si­ti­o­puo­lu­een sote-mal­li to­det­tiin vir­ka­mies­ten­kin toi­mes­ta se­ka­vak­si ja täs­men­ty­mät­tö­mäk­si. Sa­ma­nai­kai­ses­ti hal­li­tuk­sel­la on mal­li, jol­la ede­tä.

Tämä syk­sy on rat­kai­se­va. Me kan­sa­ne­dus­ta­jat olem­me pal­jon var­ti­joi­na. Us­kon, et­tä kan­sa ar­vos­taa kui­ten­kin enem­män ra­ken­ta­jia kuin jar­rut­ta­jia.

Puheenvuoro-kolumni Suomenmaassa 7.9.2018

Me kansanedustajat olemme saaneet viime aikoina valtavasti palautetta liittyen Kelan palveluliikenteen ongelmiin. Julkinen keskustelu on vilkasta, viimeksi suorasanaisesti kantaa otti kuuden pohjoissavolaisen kunnan kuntajohtajat. Kritiikkiä on syntynyt syystä. On täysin selvää, että ihmisten sujuva hoitoonpääsy on turvattava, riippumatta vuorokauden ajasta tai asuinpaikasta. Syntynyt sekasorto olisi pitänyt pystyä välttämään.

 

Kelan palveluliikenteestä on vastuussa Kela, joka on kilpailuttanut kuljetukset korkeilla laatuvaatimuksilla. Parhaan tarjouksen tehnyt yritys vastaa kuljetuksista. Kilpailutuksen voittaneet palveluntarjoajat osoittivat tarjouksessaan pystyvänsä hoitamaan vaaditun vaativan palvelukokonaisuuden. Kilpailutuksella on tähdätty yhteisten veroeurojen tarkoituksenmukaiseen käyttöön. Vuonna 2017 Kela korvasi 3,3 miljoonaa taksimatkaa, joiden kustannukset olivat 153 miljoonaa euroa.

 

Kilpailutuksen voittanut yritys vastaa siitä, että kaikki kyytiin oikeutetut saavat tarvitsemansa kyydit. Heinä-elokuun aikana tilanne on monin paikoin kohentunut, mutta esimerkiksi meillä Ylä-Savossa vakavia ongelmia on yhä. Kelan seuraa tilannetta tällä hetkellä tehostetusti. Seurantakokouksia palveluntuottajan kanssa järjestetään viikottain. Tiistaina 21.8. Kela järjestää neuvonpidon, johon kutsutaan myös kuntien edustajat. Kela pyrkii kaikin keinoin puuttumaan syntyneisiin epäkohtiin ja käyttää tarvittaessa sopimuksessa määriteltyjä sanktioita, jotta palvelutaso saadaan vaaditulle korkealle tasolle.

 

Yhtenä ongelmakohtana nostan esiin sen, ettei taksi voi jäädä odottelemaan asiakasta edes nopeissa toimenpiteissä, vaan asiakkaan tulee tilata uusi taksi. Tällainen toiminta on arkijärjen vastaista ja se lisää byrokratiaa ja turvattomuutta. Tämä käytäntö on korjattava nopeasti.

 

Kela-taksien ongelmista on päästävä nopeasti eroon. Siirtymävaiheen ongelmat ovat usein ymmärrettäviä, mutta ei nyt syntyneessä mittakaavassa. Olen itse käynyt asiasta Kelan pääjohtaja Aaltosen kanssa säännöllisesti keskusteluja ja tiedän Kelan tekevän kaikkensa, jotta ihmiset voivat luottaa siihen, että hoitoon tai toimenpiteeseen pääsy ei jää Kela-taksista kiinni.

Hannakaisa Heikkinen

kansanedustaja

Keskustan varapuheenjohtaja

Kelan valtuutettu

Mielipidekirjoitus Iisalmen Sanomissa ja Savon Sanomissa 17.8.2018

Pe­rus­tus­la­kim­me mu­kai­ses­ti val­ta kuu­luu Suo­mes­sa kan­sal­le, jota edus­taa val­ti­o­päi­vil­le ko­koon­tu­va edus­kun­ta.

Koko edus­tuk­sel­li­nen de­mok­ra­ti­am­me poh­jau­tuu luot­ta­muk­seen: kan­sa­lais­ten on luo­tet­ta­va va­lit­se­miin­sa kan­sa­ne­dus­ta­jiin ja edus­kun­nan hal­li­tuk­seen.

Kan­sa an­taa vaa­leis­sa ää­nen­sä sil­le hen­ki­löl­le, jo­hon luot­taa. Ih­mi­sen pi­tää pys­tyä ko­ke­maan, et­tä tuo ih­mi­nen ja tuo puo­lue ym­mär­tää mi­nun ar­ke­ni haas­tei­ta.

Tulevien kuu­kau­sien tär­kein teh­tä­väm­me on voit­taa ih­mis­ten luot­ta­mus.

Edus­kun­ta­vaa­leis­sa 2015 on­nis­tuim­me tuos­sa teh­tä­väs­sä, mut­ta tuo­reet gal­lup­lu­vut ker­to­vat, et­tä suo­ma­lais­ten luot­ta­mus kes­kus­taan on ol­lut ko­e­tuk­sel­la.

Edes­sä on työ­te­li­äi­tä kuu­kau­sia luot­ta­muk­sen ra­ken­ta­mi­sek­si. Uho­a­mal­la sitä ei ra­ken­ne­ta, te­oil­la sen si­jaan kyl­lä. Ai­kaa on vie­lä riit­tä­väs­ti, kun­han toi­mim­me ak­tii­vi­ses­ti, suun­ni­tel­mal­li­ses­ti, in­nos­tus­ta ja luot­ta­mus­ta he­rät­tä­en.

Meidän on vaa­lit­ta­va myös kes­kus­tan si­säis­tä luot­ta­mus­ta.

Ku­ten pu­heen­joh­ta­jam­me Juha Si­pi­lä puo­lu­e­ko­kouk­sen pää­tös­juh­las­sa pu­hui, tu­le­vat edus­kun­ta­vaa­lit voit­taa Suo­men yh­te­näi­sin puo­lue. Kes­ke­nään rii­te­le­vil­le har­voin tu­kea tai kan­na­tus­ta he­ruu.

Luot­ta­mus on yk­si yh­te­näi­syy­den kes­kei­sis­tä ra­ken­nus­pa­li­kois­ta. Si­säi­sen luot­ta­muk­sen il­ma­pii­ris­sä kes­kus­tel­laan han­ka­lis­ta­kin asi­ois­ta, kuun­nel­laan toi­sia ja ar­vos­te­taan myös mui­den te­ke­mis­tä.

Luot­ta­mus­ta ra­ken­taa myös se, et­tä tie­to kul­kee. Niin joh­dos­ta ja puo­lu­e­toi­mis­tol­ta ken­täl­le, kuin toi­sin päin.

Kolmas  luot­ta­muk­seen liit­ty­vä ja erit­täin tär­keä teh­tä­väm­me on ra­ken­taa luot­ta­mus­ta po­liit­ti­seen jär­jes­tel­mään ja edus­ta­ja­lai­tok­seen.

Vii­me vuo­si­na kan­sa­lais­ten luot­ta­mus de­mok­ra­ti­aa ja po­li­tiik­kaa koh­taan on tut­ki­mus­ten mu­kaan ol­lut ko­e­tuk­sel­la.

Saam­me kat­soa pei­liin, jo­kai­nen.

Eri­tyi­ses­ti vii­me vuo­sien sote-tais­to­jen kes­kel­lä olen poh­ti­nut, et­tei tämä var­mas­ti luot­ta­mus­ta he­rä­tä, ol­koon­kin et­tä työ­täm­me oh­jaa vil­pi­tön tar­koi­tus pa­ran­taa kaik­kien suo­ma­lais­ten so­si­aa­li- ja ter­veys­pal­ve­lui­ta.

Sote-pal­ve­lui­den uu­dis­ta­mi­sen pro­ses­si on näyt­tä­nyt hor­ju­val­ta, maa­li on siir­ty­nyt eteen­päin mon­ta ker­taa ja em­me var­mas­ti­kaan ole on­nis­tu­neet vies­ti­mään kan­sa­lai­sil­le par­haal­la mah­dol­li­sel­la ta­val­la mik­si koko uu­dis­tus­ta edes teh­dään.

Minusta on tun­tu­nut, et­tä kes­kus­tan it­se­luot­ta­mus on ol­lut ko­e­tuk­sel­la.

Me kes­kus­ta­lai­set saam­me kui­ten­kin tun­tea ter­vet­tä yl­peyt­tä ku­lu­neen hal­li­tus­kau­den saa­vu­tuk­sis­ta. Olem­me pys­ty­neet luo­maan työ­tä ja toi­meen­tu­loa ym­pä­ri Suo­mea. Mo­nes­sa maa­kun­nas­sa nä­ky­mät ovat va­loi­sam­mat kuin ai­koi­hin. Suo­mi kas­vaa koko voi­mal­laan, ei vain pää­kau­pun­ki­seu­dun voi­min.

Jo nyt voim­me to­de­ta, et­tä kes­kus­ta on pää­mi­nis­te­ri­puo­lu­ee­na to­teut­ta­nut kes­kei­sim­män vaa­li­lu­pauk­sen­sa eli lait­ta­nut Suo­men ta­lou­den kun­toon.

Sot­ka­mon puo­lu­e­ko­kouk­sen jäl­keen jäi pääl­lim­mäi­sek­si tun­ne, et­tä ko­kouk­ses­ta läh­ti it­seen­sä us­ko­va, toi­min­ta­tar­moa uh­ku­va jouk­ko. Mei­tä tar­vi­taan.

Kolumni Suomenmaassa 4.8.2018

Sote-ja maakuntauudistuksen tuoreimmat vaiheet ovat hyvin tiedossa. Uusien maakuntien aloittaminen siirtyi jälleen, vuoteen 2021. Hallitus on antanut eduskunnalle kaikki tarvittavat lait. Uudistuksen lykkääntyminen johtuu ennakoitua huomattavasti hitaammasta työn etenemisestä sosiaali- ja terveysvaliokunnassa.

Kovin vähän olen viime aikoina kuullut puhetta siitä, miksi sosiaali- ja terveyspalveluita haluttiin lähteä uudistamaan jo yli kymmenen vuotta sitten. Kyse oli ihmisten terveyteen ja hyvinvointiin liittyvien palveluiden turvaamisesta koko maassa. Uudistus oli kiireellinen ja välttämätön jo silloin – ja on sitä yhä.

Liian moni suomalainen kohtaa sen palveluiden arjen, jossa terveyskeskuslääkärille ei pääse, vaikeuksiin joutuneet perheet eivät saa apua ja vanhukset jäävät ilman inhimillistä hoitoa. Meidän on taattava hyvät ja kaikkien saavutettavissa olevat terveyspalvelut kaikkialle. Ikääntyvässä Suomessa moni kunta kipuilee kykynsä kanssa järjestää riittävät ja yhtäläiset palvelut asukkailleen. Meidän on siirrettävä palvelut nykyistä leveimmille harteille.

Puolueelleni Keskustalle uudistus on ollut ennen muuta suomalaisille tehty lupaus – lupaus huolenpidosta. Haluamme viedä uudistuksen maaliin pitääksemme kiinni annetusta lupauksesta.

Uudistus on saatava tehtyä, ei yhdenkään puolueen kannatuksen vuoksi, vaan sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmän rahoituksen kestävyyden vuoksi. Kysymyksessä on myös julkisen sektorin sote-palveluiden pelastusoperaatio. Sote-uudistuksissa epäonnistumisen vuoksi moni kunta on jo siirtänyt sote-palvelunsa yksityisten lääkärifirmojen hoidettavaksi. Tahti kiihtyy hallitsemattomaksi jos uudistusta yhä tietoisesti kaadetaan tai jarrutetaan.

Uudistuksen lykkääntyminen vuodella maksaa veronmaksajille arviolta 200 miljoonaa euroa. Tarkempi summa täsmentyy budjettineuvotteluissa. Hintalapun saamme kiinnittää jarruttajien rintapieliin.

Toivon, että suomalaiset arvostavat niitä, jotka vastuullisesti rakentavat suomalaisten terveyspalveluita. Vaikka uudistus viivästyy, on tästä jatkettava. Suomalaisilla on oikeus vaatia, että heidät perustuslailliset oikeudet sosiaali- ja terveyspalveluihin turvataan.

Kansanedustajat on valittu tekemään päätöksiä. Vatvominen on jatkunut jo yli kymmenen vuotta ja saisi nyt viimein riittää. Isoja ja päätöksentekokykyä mittaavia hankkeita on tiedossa jatkossakin. Ensi vaalikaudella on uudistettava muun muassa sosiaaliturvajärjestelmä sekä perhevapaat. Päätöksenteko ei saa halvaantua.

 

Hannakaisa Heikkinen
Kansanedustaja (kesk.)
Keskustan varapuheenjohtaja
Kiuruvesi

 

Kolumni Savon Sanomissa ja Karjalaisessa 11.7.2018

Suomen suvi on kesä- ja kotiseututapahtumien aikaa.

Noissa tapahtumissa paikallinen kulttuuri kukoistaa, pitäjät näyttävät voimansa ja kaikki ovat hyvällä tuulella. Tunnelma on kesäisen rento, vaikka Suomen kesä ei aina näyttäisikään parhaita puoliaan.

Suomalaiset tuntuvat haluavan kesätapahtumilta myös hulluttelua, siitä kertovat muun muassa Sonkajärven viimeviikkoiset eukonkannon MM-kisat tai Vesannolla järjestettävä Reiskafutiksen MM–turnaus, jossa kentälle ei ole asiaa ilman Reino- tai Aino-tossuja.  Tarvitsemme näitä hetkiä, jolloin arkihuolet ovat etäällä ja nauru raikaa.

Kesän tapahtumat ovat merkityksellisiä, ne luovat hyvinvointia ja yhdistävät paitsi eri-ikäisiä, myös kesä-asukkaita sekä vakituisia asukkaita. Olennainen piirre tapahtumien järjestämisessä on niiden perustuminen talkoohenkeen ja vahvaan yhdessä tekemiseen. Tuota talkoolaisten tekemää työtä on syytä arvostaa, ilman heitä jäisi moni tapahtuma järjestämättä. Emme aina muistakaan, miten talkootyö tapahtuman järjestämiseksi alkaa usein jo silloin, kun lumi on vielä maassa ja kesä kaukana. Tapahtumat eivät synny itsestään.

Yhtenä tärkeänä ulottuvuutena kesätapahtumissa on se, että ne vahvistavat paikallista identiteettiä ja kotiseutuhenkeä. Talkootyö kesätapahtuman eteen on siten myös työtä kotiseudun ja sen elinvoiman eteen.

Väitän, että nyt eletään jonkinlaista kotiseutuhengen nousukautta. Moni kaipaa kokemusta siitä, että kuuluu jonnekin ja on jostain kotoisin. Tunnetta siitä, että olen omieni joukossa, kelpaan juuri tällaisena kuin olen. Kesätapahtumat kokoavatkin runsaasti jo poismuuttaneita ja tarjoavat mahdollisuuden tavata lapsuuden ja nuoruuden tuttavia. Se, mikä jollekin on vain yksi maakunnan monista kesäriennoista, voi jollekin olla se kaikkein tärkein, jota ei mistään hinnasta jättäisi väliin.

Se, että tapahtumia järjestetään, kertoo omaa kieltään siitä, miten tärkeitä ovat omat juuret ja oma kotiseutu, sen ihmiset ja tunne siitä, että on oma paikka. Kun maailma muuttuu, paikallisuudella ja omilla juurilla on valtava merkitys. On merkillepantavaa, että eduskunnan käsittelyssä olevassa hallituksen esityksessä maakuntalaiksi on kirjattu maakuntien tehtäväksi paikallisen kulttuurin ja identiteetin tukeminen. Hallinto ei koskaan synnytä identiteettiä, mutta tukea se voi.

Elinvoimaista kotiseututyötä tehdään myös poismuuttaneiden parissa. Enimmäkseen pääkaupunkiseudun kiuruvetisten keskuudessa toimiva Kiuruvesi-seura viettää muutaman viikon kuluttua 70-vuotisjuhlaansa Kiuruvedellä. Seura on ollut merkittävä yhdysside ja lämminhenkinen verkosto heille, joita yhdistää tavalla tai toisella Kiuruvesi. Merkittävä osa toimintaa on ollut syksyinen Mykyrokkajuhla, joka kokoaa perinneherkun äärelle kotiseuduiltaan pois lähteneitä ja joutuneita kiuruvetisiä.  Lämpimät onnittelut Kiuruvesi-seuralle kunniakkaasta 70-vuoden historiasta ja menestystä tulevaan!

Hannakaisa Heikkinen

Kansanedustaja (kesk.)

Suomen Keskustan varapuheenjohtaja

Kiuruvesi

 

 

Kolumni Iisalmen Sanomissa 8.7.