Kohti kevään vaaleja

Suomalaisessa yhteiskunnassa valmistaudutaan huhtikuussa koittaviin eduskuntavaaleihin. Valmistelua on tehty myös Vanhustyön keskusliitossa ja vaaleista ikäihmisten näkökulmasta kertoo myös tämä käsissäsi oleva tuore Vanhustyö –lehti.

 

Yli 65-vuotiaita on Suomessa jo miljoona ja määrä on kasvava. Pidempi elämä on hyvinvointiyhteiskuntamme suuri saavutus, jota on vaalittava. Ikäihmiset ovat monella tapaa yhteiskunnan voimavara ja rikkaus. Väestön vanheneminen ja hyvin iäkkäiden ihmisten määrän kasvu vaikuttaa koko yhteiskuntaan ja kaikkiin sukupolviin. Yhteiskunnan tulee ohjata tuota muutosta siten, että pitkä elinikä koituu kaikille hyväksi ja että vastaamme siitä syntyviin uusiin tarpeisiin.

 

Hyvän yhteiskuntakehityksen turvaamiseksi päätöksenteossa on huomioitava myös ikääntyvät ja heidän tarpeensa. Elämän haurastuessa monen riippuvuus yhteiskunnasta ja sen palveluista kasvaa. Tämä vaikuttaa paitsi ikääntyneen omaan elämään, mutta myös hänen läheisiinsä. Perhelähtöiseen ajatteluun pitää kuulua kaikki sukupolvet.

 

Ajattelen ikäihmisten asian olevan politikoille tärkeä – jo siitäkin syystä, että eläkeläiset seuraavat aktiivisesti yhteiskunnallista keskustelua ja äänestävät nuorempia ikäluokkia useammin. Tyhjiä lupauksia ei kasvava vanhusväestö kuitenkaan tarvitse.

 

Vanhustyön keskusliitto toimii ja tekee työtä arvokkaan vanhuuden puolesta. Liitto lähtee omassa eduskuntavaalityössään siitä, että ikäihmiset ovat yhteiskunnan tärkeä tukipilari, ei vain palveluiden tai etuuksien kohde. Ikäihmisten oma panos on otettava käyttöön esimerkiksi palveluiden, asumisratkaisujen ja elinympäristön kehittämiseen. Osallisuuden tunnetta on vaalittava kaikin keinoin. Aktiivisella vanhusväestöllä on valtavasti osaamispääomaa, jota on osattava yhteiskunnassamme hyödyntää.

 

Vanhustyön keskusliitto haluaa olla rakentamassa Suomea, jossa ikääntymistä ei tarvitse pelätä. Tähän työhön kutsumme eduskuntavaaliehdokkaita ja huhtikuussa valittavia uusia kansanedustajia mukaan.

 

Hannakaisa Heikkinen

Vanhustyön keskusliiton puheenjohtaja

Kansanedustaja

Pääkirjoitus Vanhustyön keskusliiton Vanhustyö -lehdessä 1/2019

Ilmas­to­syyl­lis­tä­mistä vai tekoja?

Vii­me viik­ko­jen po­liit­ti­nen kes­kus­te­lu on jäl­leen nos­ta­nut esiin yh­den olen­nai­sen ja­ko­lin­jan puo­lu­ei­den vä­lil­lä: kau­pun­gis­tu­mi­sen vauh­dit­ta­jat ja he, jot­ka ym­mär­tä­vät sen, et­tä koko maas­sa on voi­ta­va asua, teh­dä työ­tä ja yrit­tää. Meil­lä kes­kus­ta­lai­sil­la olo jäl­kim­mäi­ses­sä jou­kos­sa tun­tuu usein ai­ka yk­si­näi­sel­tä.

Viime vii­kol­la Maa­seu­dun Tu­le­vai­suu­den jär­jes­tä­mäs­sä vaa­li­pa­nee­lis­sa puo­lu­ei­den pu­heen­joh­ta­jil­ta ky­syt­tiin, kan­nat­ta­vat­ko he kau­pun­gis­tu­mi­sen ja kes­kit­tä­mi­sen vauh­dit­ta­mis­ta il­mas­to­syis­tä. Vih­re­ää va­loa täl­le näyt­ti va­sem­mis­to­lii­ton ja vih­rei­den li­säk­si myös ko­koo­muk­sen pu­heen­joh­ta­ja.

Tä­män ajat­te­lun taus­tal­la on vank­ka us­ko­mus sii­hen, et­tä kes­kit­tä­mäl­lä vä­es­tö kau­pun­kei­hin on mah­dol­lis­ta tor­jua il­mas­ton­muu­tos­ta. Kui­ten­kaan tut­ki­mus ei tätä ajat­te­lua tue.

Asi­aa on tut­kit­tu Suo­mes­sa­kin ja tu­lok­set ovat sel­ke­ät: pää­kau­pun­ki­seu­dul­la asu­van vuo­tui­set hii­li­di­ok­si­di­pääs­töt ovat lä­hes 30 pro­sent­tia suu­rem­mat kuin maal­la asu­van. Ero joh­tuu suu­rem­mas­ta ku­lu­tuk­ses­ta ja asu­mi­sen suu­rem­mis­ta ener­gi­a­kus­tan­nuk­sis­ta.

Ilmastonmuutosta ei siis yk­sin rat­kai­se se, kuin­ka lä­hel­lä toi­si­aan ih­mi­set asu­vat. Sen si­jaan rat­kai­se­va mer­ki­tys on ko­ko­nais­pääs­töil­lä ja -ku­lu­tuk­sel­la.

Mo­nel­la pit­kien etäi­syyk­sien pääs­sä asu­val­la syn­tyy kyl­lä pääs­tö­jä ar­kie­lä­mäl­le vält­tä­mät­tö­mäs­tä au­toi­lus­ta – mut­ta vas­ti­neek­si elä­män­ta­pa on usein muu­ten yk­sin­ker­tai­nen ja so­pu­soin­nus­sa ym­pä­röi­vän luon­non kans­sa.

Mo­nen mie­leen on is­kos­tu­nut sy­vään van­ha ta­lon­poi­kai­nen aja­tus sii­tä, et­tä talo on jä­tet­tä­vä tu­le­vil­le su­ku­pol­vil­le pa­rem­mas­sa kun­nos­sa kuin it­se on sen saa­nut – ja tuo ajat­te­lu pä­tee myös suh­tees­sa lä­hiym­pä­ris­töön, luon­toon ja koko yh­tei­seen maa­pal­loom­me.

Ilmastonmuutos on yk­si tu­le­vai­suu­tem­me suu­rim­mis­ta haas­teis­ta, mut­ta on tun­nus­tet­ta­va, et­tä eko­lo­gi­ses­ti voi asua niin maal­la kuin kau­pun­gis­sa. Sa­moin ym­pä­ris­töä tu­ho­a­vas­ti voi elää niin tii­viis­ti kau­pun­gis­sa asu­en kuin siel­lä, mis­sä etäi­syys lä­hi­naa­pu­rei­hin mi­ta­taan ki­lo­met­reis­sä.

Il­mas­ton­muu­tok­sen tor­ju­mi­sek­si jo­kai­sen meis­tä oli­si syy­tä mui­den osoit­te­lun si­jaan kat­soa re­hel­li­ses­ti pei­liin ja ky­syä, teen­kö juu­ri minä riit­tä­väs­ti. Ovat­ko ku­lu­tus­va­lin­ta­ni ym­pä­ris­tön kan­nal­ta kes­tä­viä? Mil­lai­sia ar­vo­ja minä vä­li­tän lap­sil­le­ni?

Keskusta on val­mis­tel­lut ja jul­kais­sut va­ra­pu­he­mies Mau­ri Pek­ka­ri­sen joh­dol­la alu­e­ke­hi­tys­lin­jauk­sen­sa.

Mie­les­täm­me suo­ma­lai­set saa­vat asua ja teh­dä työ­tä pai­kas­ta riip­pu­mat­ta siel­lä, mis­sä ar­ki tun­tuu su­ju­val­ta ja mie­li voi hy­vin. Osal­le tuo hy­vin­voin­nin läh­de on kau­pun­gin vi­li­näs­sä, osal­le seu­tu­kau­pun­kien pal­ve­lui­den ää­rel­lä, osal­le maa­seu­dun rau­has­sa.

Puo­lu­eem­me ha­lu­aa tu­kea kes­tä­vää kau­pun­ki­ke­hi­tys­tä, mut­ta sa­mal­la tar­vi­taan te­hok­kai­ta toi­mia maa­kun­tien ja seu­tu­jen elin­voi­man li­sää­mi­sek­si. Kau­pun­kien ohel­la myös ky­liä ja maa­seu­tua – sekä näi­den ih­mi­siä – on oi­keus ja ilo puo­lus­taa.

 

Kolumni Suomenmaassa 18.1.2019

1000 uutta lääkäriä ei ole ratkaisu

Sosiaali- ja terveyspalveluiden kokonaisuudistusta on tehty Suomessa jo toistakymmentä vuotta. Uudistus on ollut välttämätön ja kiireellinen jo pitkään. Ennen kaikkea uudistuksessa on kyse ihmisten terveys- ja hyvinvointipalveluiden tasapuolisesta turvaamisesta koko maassa.

Ikääntyvässä Suomessa liian moni kohtaa sen palveluiden arjen, jossa terveyskeskuslääkärille ei pääse, vaikeuksiin joutuneet perheet eivät saa apua ja vanhukset jäävät ilman inhimillistä hoitoa. Meidän on taattava hyvät ja kaikkien saavutettavissa olevat terveyspalvelut kaikkialle. Tämän vuoksi sosiaali- ja terveyspalvelut on siirrettävä nykyistä laajemmalla järjestämisvastuulle.

Sosiaalidemokraattien suulla on tarjottu vastikään vaalilupauksena tuhatta uutta lääkärivirkaa. Tätä ajatusta on hellinyt myös Lääkäriliitto ja tarttuipa siihen viime sunnuntain Helsingin Sanomat. Totuus on kuitenkin, ettei sosiaali- ja terveyspalveluiden ongelmavyyhteä ratkaista lääkäreiden määrää lisäämällä.

Kyse on yksinkertaistavasta ja harhaanjohtavasta ajattelusta. Sote-palveluiden perusongelma on lääkäreiden määrää laajempi kysymys. Jos terveydenhuollon ongelmat ratkeaisivat 1 000 lääkärillä, olisivat demarit sen toteuttaneet viime hallituskaudella, kun heillä oli vastuuministereiden paikat.

Kansalaisten kannalta selkein ongelma on toki se, että lääkäriin ei pääse. Lääkäripula johtuu ennen kaikkea kuntien rahapulasta, jota nyt korjataan sote-uudistuksella. Ikääntyvässä Suomessa moni kunta on hankaluuksissa kykynsä kanssa järjestää riittävät ja yhtäläiset palvelut asiakkailleen. Uudistus vie palveluiden järjestämisvastuun kunnilta maakunnille ja rahoitusvastuun kunnilta valtiolle. Tämä tehdään sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmän rahoituksen kestävyyden vuoksi.

Lääkäriliiton lukujen mukaan lääkäreiden määrä on noussut vuodesta 2000 viidellä tuhannella. Lääketieteen perustutkintokoulutusta on viime vuosina lisätty. Lääkäreitä on Suomessa enemmän kuin koskaan. Sote-palveluiden ongelmat on lääkärimäärää laaja-alaisempi kysymys. Meidän on pidettävä huolta myös muiden sote-ammattilaisten riittävyydestä ja resursoinnista. Potilaan tilanteen kokonaisvaltainen huomioiminen edellyttää muun muassa hoitajia, fysio- ja toimintaterapeutteja, psykologeja, sosiaalityöntekijöitä niin sosiaalitoimessa kun terveydenhuollossa sekä näiden saumatonta yhteistyötä.

Sote-ja maakuntauudistuksella pyritään järjestelmäremontin kautta vahvistamaan peruspalveluita. Tämä toivottavasti lisää myös perusterveyshuollon houkuttelevuutta lääkäreiden työpaikkana. Liian vähälle huomiolle on jäänyt se, että toteutuessaan sote- ja maakuntauudistus yhdistää sote-, kuntoutus- ja työelämäpalvelut saman järjestäjätahon eli maakunnan alle.

Se tarkoittaa puolestaan aivan uudenlaista mahdollisuutta ohjata ihmiset juuri hänen tarvitsemiensa palveluiden äärelle.

Kolumni Iisalmen Sanomissa 10.tammikuuta 2019

Yhteys toisiin on elämän valo

Sain tilaisuuden vierailla päivätoimintakeskus Jussinpihassa Lapinlahdella. Jussinpihan päivätoiminta on suunnattu kaikille lapinlahtelaisille ikäihmisille. Sain kuulla usean vanhuksen toteavan, että Jussinpihan toiminta on heille ”elinehto”. Sieltä löytyy monenlaista harrastus- ja liikuntapiiriä. Ja sieltä löytyvät ystävät.

Kaikilla yhteiskunnan jäsenillä, myös ikäihmisillä, tulee olla mahdollisuus osallisuuteen. Jokainen meistä tarvitsee tunteen, että kuuluu johonkin. Että tänäkin päivänä minulla on syy nousta vuoteesta.

Läheiset ihmiset ovat meille kaikille voimavara, mutta iän karttuessa läheisten merkitys kasvaa entisestään. Tälläkin hetkellä iäkkäitä, vammaisia tai sairaita läheisiään auttaa pitkästi yli miljoona suomalaista. Monen ikäihmisen arjen sujumista mahdollistaa joku perheenjäsen tai ystävä. Saatu apu on korvaamatonta.

Kaikilla vanhuksilla ei kuitenkaan ole läheisiä tai he asuvat kaukana. 75 vuotta täyttäneistä yksinäisyydestä kärsii yli kolmannes.  Väestön ikääntyessä myös yksin asuvien iäkkäiden määrä lisääntyy merkittävästi. Aitoja kohtaamisia kaipaa elämäänsä jokainen. Ajattelen yhteyden kanssaihmisiin olevan tämän ihmisenä olon perusta.

Yksinäisyys on vakava asia. Yksinäisyyden on todettu heikentävän elämänlaatua ja toimintakykyä sekä alentavan muistia. Yksinäisyys voi johtaa jopa ennenaikaiseen laitoshoitoon tai kuolemaan. Kyseessä on paitsi yksilölle vaikeaa kärsimystä aiheuttava ongelma, myös kansantaloudellinen kysymys. Yksinäiset käyttävät sosiaali- ja terveyspalveluita huomattavasti enemmän kuin muut ikäisensä.

Lähes jokaisessa kunnassa on vähintään yksi vanhuksille ja usein myös vammaisille suunnattu päivätoimintakeskus. Noiden seinien sisällä tehdään valtavan merkityksellistä toimintaa. Mahdollisuus harrastaa, liikkua, ruokailla ja rupatella yhdessä. Olla osallisena, tulla näkyväksi omine tarpeineen. Se ei ole kaikille itsestäänselvyys.

On tärkeää ymmärtää, että vanhuutta on monenlaista. Ikäihmisissä on laaja kirjo yksilöitä muun muassa erilaisine kulttuuritaustoineen, tapoineen, arvoineen ja arvostuksineen. Vanhustyötä tekevältä tämä vaatii ymmärrystä, hienotunteisuutta ja kunnioitusta. Vanhusmyönteinen Suomi syntyy eri ikäisten ihmisten ja päätöksentekijöiden käytännön arvovalinnoista. Viime kädessä kyse on vanhusten yhdenvertaisuudesta palveluissa, siitä että jokainen vanhus pääsisi yhtäläisesti hänelle kuuluvien palveluiden ääreen ja kokisi tulevansa niissä ymmärretyksi, arvostetuksi ja huomioiduksi.

 

Hannakaisa Heikkinen

Kansanedustaja

Suomen Keskustan varapuheenjohtaja

Kiuruvesi

 

Kolumni Savon Sanomissa ja Karjalaisessa 2.1.2019

Mobiiliyhteyksistä pienten koulujen pelastus

Digi-sana herättää monessa vielä ahdistusta ja digipalvelut voivat tuntua joltakin tulevaisuuden hupatukselta. Digitaaliset palvelut ovat kuitenkin jo todellisuutta ja niiden kautta voimme hoitaa monet asiat sujuvasti pitkienkin välimatkojen takaa. Monelle on tuttua arkea veroilmoituksen täyttö, vahinkoilmoituksen teko vakuutusyhtiölle, ajanvaraus hierojalle tai kampaajalle tai laskujen maksu mobiiliyhteyksien kautta. Mobiiliyhteydet voivat olla pelastus myös kyläkouluille.

Parhaillaan on käynnissä mobiilikoulukokeilu, jossa Uudenmaan Lapinjärven ja Keski-Pohjanmaan Kannuksen kunnissa sijaitsevien kahden koulun opetus yhdistetään etäyhteyksien avulla. Etäopetus voi kuitenkin toimia enintään tukevana opetusmuotona, sillä täysin ilman opettajaa opetus ei tietenkään lasten kohdalla etänä voi toimia. Ideana on, että aineita voisi esimerkiksi jakaa opettajien välillä. Näin jokaiseen aineeseen ei tarvitsisi palkata omaa opettajaa molempiin kouluihin ja siten etäyhteyksien avulla pienet koulut pärjäävät vähemmillä resursseilla.

Lapinjärvi ja Kannus tekevät kokeilullaan uraauurtavaa työtä. Tavoitteena on luoda etäopetusmalli koko Suomen käyttöön. Yhtenä toiveena on, että mobiilikoululla voitaisiin esimerkiksi pelastaa lakkautusuhan alla olevia kyläkouluja. Etäopetusmallia toteutetaan Juha Sipilän (kesk) hallituksen Kokeileva Suomi -kärkihankkeen alla ja se myös palkittiin elokuussa ennakkoluulottomasta tavasta etsiä ratkaisuja pienten kylien elinvoimaisuuden säilyttämiseksi.

Koulujen lakkautuksia perustellaan säästöillä. On kuitenkin lukuisia tutkimuksia siitä, ettei todellisia säästöjä kuitenkaan olla saatu aikaan. Massiivisesti lisääntyneet koululaiskyyditysten kustannukset, lasten pidentyneiden koulupäivien, tuttujen aikuisten häviämisen ja ryhmäkokojen kasvamisen aiheuttama pahoinvointi ja syrjäytymisriskin kasvu – ne ovat kaikki totta. Koulu on kylän sydän ja kiistämätön elinvoimatekijä. Kun nyt ollaan löytämässä aitoja ratkaisuja pienten koulujen tulevaisuuden turvaamiseksi, ei kannata tehdä lyhytnäköistä säästöpolitiikkaa. Elävät kylät ja kuntakeskukset ovat koko Suomen etu.

Hannakaisa Heikkinen

kansanedustaja

Suomen Keskustan varapuheenjohtaja

Kiuruvesi

Kuka rakentaa tulevaisuutemme?

Alueiden elinvoimaa ei ole ilman kestävää väestörakennetta. Tilastokeskus julkaisi marraskuussa tuoreen väestöennusteen, jonka mukaan suomalaisten lasten ja nuorten määrä on vähenemässä ennakoitua nopeammin. Viimeisen seitsemän vuoden aikana syntyvyys Suomessa on pienentynyt peräti viidenneksellä. Ensi syksynä julkistetaan erikseen vielä alueelliset ennusteet. Matalan syntyvyyden aikana on oletettavaa, että ne näyttävät useimmille alueille enemmän miinusta kuin plussaa.

Väestörakenne on mitä suurimmassa määrin aluepolitiikkaa, se liittyy muun muassa siihen, millaisia palvelurakenteita supistuvan väestön alueilla on mahdollista pitää ja siihen, riittääkö yrityksille työvoimaa. Myönteistä väestökehitystä tukee syntyvyyden ohella myös maahanmuutto.

Jo nyt Pohjois-Savossa on useita toimialoja, joissa työvoiman tarjonta ei riitä täyttämään kysyntää. Ylä-Savossa tilanne on kriittinen etenkin teknologiateollisuudessa. Työ- ja elinkeinohallinnon arvioiden mukaan alueen työvoimahaasteet tulevat kiihtymään entisestään ja on todennäköistä ettei kotimainen työvoima riitä täyttämään avoimia työpaikkoja.

Tarvitsemme työvoiman tarveharkinnan esteiden purkua ja meidän on pystyttävä työllistämään paremmin myös ulkomaalaistaustaiset opiskelijat, jotka suorittavat opintojaan alueemme oppilaitoksissa. On resurssien hukkausta, jos päästämme nämä meille opiskelemaan tulleet opiskelijat lähtemään pois hyvä koulutus ”kainalossaan”. Heidät pitää nykyistä paremmin sitoa ja juurruttaa alueelle ja yrityksiin jo opiskelun aikana.

Tarvitsemme myös enemmän tolkullisia maahanmuuton puolestapuhujia. Nyt keskustelua käydään usein kriittisen ääripään eikä maltillisen ja kokonaiskuvan ymmärtävän enemmistön voimin. Viime kädessä kyse on kuitenkin alueemme eli meidän kaikkien omasta tulevaisuudesta.

Ratkaiseva kysymys koko Itä-Suomen elinvoimalle on laadukas ja saavutettavissa oleva koulutus. Se tarkoittaa toisen asteen sekä korkea-asteen koulutuspaikkojen säilymistä. Tarvitsemme niin ammattikouluja, lukioita, kuin korkea-asteen oppilaitoksia. Oppilaitokset säteilevät laajasti hyvää: Ne tekevät merkittävää tutkimus- ja kehittämistoimintaa alueen yritysten kanssa sen ohella että ne kouluttavat osaavia ammattilaisia, joista myös elinkeinoelämä hyötyy.

Ylä-Savossa on osoitettu, että täällä ”periferissa” kannattaa asua, tehdä työtä ja yrittää. Meillä on maailmanluokan vientiyrityksiä, joilla menee lujaa. Tuon vauhdin soisi pysyvän. Asumisen ja elämisen laatu on meillä huippuluokkaa. Meillä on täydet mahdollisuudet luoda ja ylläpitää menestystä.

Teemme tulevaisuutemme itse. Väestöennusteen ei tarvitse olla itseään toteuttava. Moniin asioihin pystymme vaikuttamaan eduskunnassa politiikan keinoin, mutta asennemuutokseen koskien maahanmuuttoa ja lapsimyönteistä ilmapiiriä tarvitaan kaikki mukaan. Tässä asiassa me kaikki olemme vaikuttajia niin työtovereina, esimiehinä, opettajina, vanhempina kuin isovanhempinakin. Ylä-Savo ansaitsee panoksemme.

 

Hannakaisa Heikkinen
Keskustan varapuheenjohtaja
Kansanedustaja, Kiuruvesi

 

Kolumni Iisalmen Sanomissa 8. joulukuuta 2018

Tieverkko ja liikenneyhteydet kärsivät lyhytnäköisestä politiikasta

Tuskin mistään tulee kansanedustajille niin paljon palautetta kuin tiestön kunnosta. Ymmärrän kaiken palautteen täysin, huonokuntoisilla teillä itsekin säännöllisesti ajavana. Samalla haluan hieman aukaista asiaa laajemmin, sillä paljon on myös tehty.

Niin sanotun korjausvelan määrän on annettu kasvaa noin 2,5 mrd. euroon. Viime vaalikaudella, Kataisen ja Stubbin ollessa pääministereitä, hallitusten liikennepoliittiseen selontekoon kirjattiin erikseen, että rahoituksen ollessa niukkaa alempiasteisen väylien kunnossapidossa joustetaan. Seuraukset näkyvät.

Hallitus osoitti vuosille 2016 – 2019 korjausvelan kuromiseen noin miljardi euroa. Teiden kunnosta kertoo kuitenkin se, ettei korjausvelkaa saada näin merkittävillä panoksilla juuri pienenemään, ainoastaan sen kasvua on taitettu ja pahimpia kohteita korjattu. Alueellamme merkittävin kohde oli romahtamispisteessä olleen Jännevirran sillan uusiminen. Lisäksi korjausvelkarahaa on kohdennettu kantateiden, seututeiden ja sorateiden kunnostukseen.

Tällä kaudella yksityisteiden valtionapuihin on saatu 10 miljoonan euron korotus, ensi vuonna vielä 4 miljoonaa euroa lisää. Yksityistiet unohtuvat usein julkisesta keskustelusta, mutta on muistettava niiden muodostavan välttämättömän osan tiestöä.  Asukkaiden, mökkiläisten ja matkailijoiden lisäksi yksityisteitä pitkin kulkee ruoka kauppaan ja puut tehtaille.

Talvikunnossapidon hoitoluokitusta uudistettiin viime keväänä. Kuluvan vuoden lisäbudjettiin sekä valtion ensi vuoden budjettiin on ehdotettu lisärahoitusta juuri talvikunnossapitoon. Talvet ovat muuttuneet tienpidon kannalta haasteellisimmiksi. Leudot talvet pahentavat tiestön ongelmia, kun routa ei suojaa tien rakenteita ja kelirikoista tulee vaikeita.

Ministeri Berner hakee keinoja rahoittaa paitsi korjausvelkahankkeita, myös tärkeitä uusia väylähankkeita. Rahoitusta pitäisi riittää molempiin, mikä vaatii tasapainottelua. Maanteiden ja alemman asteen tieverkon korjaustöiden lisäksi on olemassa merkittäviä muita kiireellisiä liikenne- ja väylähankkeita. Itä-Suomen osalta on puhuttu ns. kolmen tunnin junasta, joka tarkoittaa radan oikaisua niin että esimerkiksi Savoon pääsisi jatkossa nopeammin. Tämä on äärimmäisen tärkeä hanke tasapainoisen aluekehityksen turvaamiseksi ja ihmisten sekä elinkeinoelämän tarpeiden huomioimiseksi. Juuri tämän kaltaisilla hankkeilla patoamme muuttoliikennettä pääkaupukiseudulle.

Olen esittänyt haja-asutusalueiden 16-vuotiaille nuorille rajattua ajo-oikeutta klo 06-22 aikavälille. Esityksen tarkoitus on helpottaa nuorten koulumatkoja ja asumista kotona. Tämä helpottaisi maaseudun nuorten sekä perheiden asemaa ja arkea. Olisi iso asia, jos toisella asteella opiskeleva nuori voisi asua opiskeluiden aikana kotona tai että haja-asutusalueella asuvilla nuorilla olisi mahdollisuus harrastaa siinä missä kaupungissa asuvillakin. Kyse on tasa-arvokysymyksestä mutta myös maaseudun elinvoiman kysymyksestä.

 

Hannakaisa Heikkinen

Kansanedustaja

Suomen Keskustan varapuheenjohtaja

 

Kolumni Kiuruvesilehdessä 5.12. 

Väes­tö­en­nus­tetta ei voi väistää

Ti­las­to­kes­kus jul­kai­si hil­jat­tain uu­den vä­es­tö­en­nus­teen­sa. Sen mu­kaan suo­ma­lais­ten las­ten ja nuor­ten mää­rä on vä­he­ne­mäs­sä no­pe­am­min kuin ai­kai­sem­min on en­na­koi­tu.  Vii­mei­sen seit­se­män vuo­den ai­ka­na syn­ty­vyys on pie­nen­ty­nyt pe­rä­ti vii­den­nek­sel­lä. En­si syk­sy­nä jul­kis­te­taan erik­seen alu­eel­li­set en­nus­teet, jot­ka ole­tet­ta­vas­ti näyt­tä­vät use­am­mil­le alu­eil­le enem­män mii­nus­ta kuin plus­saa.

Väestöennusteet liit­ty­vät mitä suu­rim­mas­sa mää­rin alu­e­po­li­tiik­kaan, sii­hen mil­lai­sia pal­ve­lu­ra­ken­tei­ta su­pis­tu­van vä­es­tön alu­eil­la on mah­dol­lis­ta pi­tää ja sii­hen, riit­tää­kö yri­tyk­sil­le työ­voi­maa. Jos työ­voi­maa ei ole, voi kan­nat­ta­vam­paa ol­la teh­dä pää­tös siir­tää yri­tys­toi­min­ta sin­ne, mis­sä työ­voi­maa on saa­ta­vil­la – jos­kus jopa ul­ko­mail­le. Alu­ei­den elin­voi­man edel­ly­tys on kes­tä­vä vä­es­tö­ke­hi­tys.

Mi­kä­li en­nus­teet to­teu­tu­vat, jat­kos­sa en­tis­tä pie­nem­män työ­i­käis­ten jou­kon voi­min ra­hoi­tet­tai­siin mer­kit­tä­vä osa yh­teis­kun­nan pal­ve­lu­ja. Al­hai­nen syn­ty­vyys luo myös elä­ke­jär­jes­tel­män yl­le uu­sia var­jo­ja. Voim­me yh­teis­kun­ta­na joko pyr­kiä vai­kut­ta­maan ti­lan­tee­seen yrit­tä­mäl­lä es­tää näin dra­maat­ti­nen vä­es­tön vä­he­ne­mä – tai vaih­to­eh­toi­ses­ti yrit­tää so­peu­tua.

Sopeutuminen tar­koit­tai­si eit­tä­mät­tä ko­vaa tu­le­vai­suut­ta esi­mer­kik­si jul­ki­sil­le hy­vin­voin­ti­pal­ve­luil­le tai eläk­kei­den ta­sol­le, mi­kä­li ve­ron­mak­sa­jien mää­rä tu­lee ole­maan suh­teel­li­sen al­hai­nen. Sik­si vai­kut­ta­mi­sen tie oli­si kan­na­tet­ta­vam­pi tie. Tar­vit­sem­me lap­sia, työn­te­ki­jöi­tä ja yrit­tä­jiä li­sää.

Yk­si pi­kai­ses­ti työn al­le otet­ta­va asia on työ­pe­räi­sen maa­han­muu­ton es­tei­den pur­ka­mi­nen. Yri­tyk­set tar­vit­se­vat ki­pe­äs­ti osaa­jia, osaa­ja­pu­la on akuut­ti jo nyt. Mei­dän tu­lee myös hel­pot­taa Suo­mes­sa opis­ke­le­vien ul­ko­maa­lais­ten työl­lis­ty­mis­tä Suo­meen. Ul­ko­maa­lais­taus­tai­sen työl­lis­tä­mi­seen liit­tyy myös pal­jon tur­hia asen­tei­ta. Lisäksi mei­dän on py­rit­tä­vä li­sää­mään syn­ty­vyyt­tä.

Syn­ty­vyy­den rei­pas las­ku pa­kot­taa myös poh­ti­maan, mitä se ker­too yh­teis­kun­nas­ta ja sii­tä to­del­li­suu­des­ta, mis­sä nuo­ret ai­kui­set elä­vät. Moni ko­kee elä­vän­sä epä­var­muu­den maa­il­mas­sa. Moni kan­taa ai­toa tus­kaa glo­baa­leis­ta ky­sy­myk­sis­tä, maa­il­man ja eli­nym­pä­ris­tön ti­las­ta. Osal­la miet­teet ovat ar­ki­sem­pia: eh­kä ase­ma työ­mark­ki­noil­la on ohut, ja eten­kin nuo­ret nai­set poh­ti­vat hei­ken­tää­kö per­heel­lis­ty­mi­nen työl­lis­ty­mi­sen mah­dol­li­suuk­sia. Joku saat­taa ki­puil­la so­pi­van kump­pa­nin puu­tet­ta tai sitä, et­tei las­ta edes ole mah­dol­lis­ta saa­da. Osal­la puo­les­taan oma ar­ki saat­taa ol­la sel­lais­ta sel­viy­ty­mis­tä, et­tä sen kes­kel­lä tun­tuu mah­dot­to­mal­ta aja­tel­la, et­tä oli­si vas­tuus­sa pie­nes­tä ih­mi­ses­tä, saa­ti use­am­mas­ta.

Vaikuttamisen kei­not läh­te­vät esi­mer­kik­si per­he­myön­tei­sem­män yh­teis­kun­nan luo­mi­ses­ta eri kei­noin. Mei­dän po­lii­tik­ko­jen on poh­dit­ta­va re­hel­li­ses­ti, tu­kee­ko pal­ve­lu- ja etuus­jär­jes­tel­mä per­hei­tä riit­tä­väs­ti. Li­säk­si tämä prob­le­ma­tiik­ka al­le­vii­vaa per­he­va­paa­uu­dis­tuk­sen tär­keyt­tä ja kii­reel­li­syyt­tä.

Vä­es­tö­en­nus­teen ei tar­vit­se ol­la it­se­ään to­teut­ta­va. Mo­niin asi­oi­hin pys­tym­me vai­kut­ta­maan po­li­tii­kan kei­noin, mut­ta asen­ne­muu­tok­seen kos­kien maa­han­muut­toa ja lap­si­myön­teis­tä il­ma­pii­riä tar­vi­taan koko kan­sa­kun­ta mu­kaan.

 

Kolumni Suomenmaassa 30.11.2018

Kuka kirjoittaisi terveysreseptin

Olemme viime kuukausina työstäneet Keskustan hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen linjauksia työryhmässä, jonka työtä olen saanut olla johtamassa. Yksi tuon matkan varrella pohdituttanut asia on ollut yksilön terveysvalinnat ja niihin onnistunut ohjaaminen.

Terveyttä ja hyvinvointia edistäviin valintoja ei tehdä syyllistämisen tai holhoamisen voimalla. Toivoisin että sormen heristelyn sijaan onnistuisimme rakentamaan sellaista yhteiskuntaa, jossa terveyttä edistävien valintojen tekeminen olisi tehty yksilölle mahdollisimman helpoksi, kannattavaksi ja houkuttelevaksi. Myös palvelujärjestelmän on toimittava tukien hyvinvointia ja terveyttä. Kyse on inhimillisistä, hyvään elämään vaikuttavista tekijöistä.

Yksilön terveysvalinnoilla on merkittävä vaikutus koko elämänkulkuun. Mitä paremmat edellytykset jo keski-ikäisillä ja nuorilla eläkeläisillä on aktiiviseen elämään, terveyden ylläpitämiseen, sairauksien ennaltaehkäisyyn ja kuntoutukseen, sitä pidempään säilyvät toimintakyky ja omatoimisuus ikääntyessä. Onnistunut ja oikea-aikainen terveyden edistäminen – lapsuudesta ja työiästä alkaen – merkitsee myös tervettä ikääntymistä.

Väestön ikääntyessä muistisairauksista on tulossa uusi kansantauti. Muistisairaus koskettaa meitä jokaista jollakin tavalla. On lohdullista, mutta liian harvojen tiedossa, että muistisairauden riskiä voi vähentää omilla elämäntapavalinnoillaan.  Tutkimusten perusteella voidaan sanoa, että esimerkiksi monipuolinen aivojen käyttäminen kaikissa ikävaiheissa, monipuolinen liikunta, terveellinen ja monipuolinen ruokavalio, päävammojen sekä sydän- ja verisuonitautien ennaltaehkäisy ovat tärkeitä kognitiivisen toimintakyvyn edistämisessä. Nämä elämäntapamuutokset ehkäisevät myös muita kansansairauksia.

Kriitikoiden mukaan kunnista on tulossa sote- ja maakuntauudistuksen myötä tynkäkuntia, joilta puuttuu merkityksellinen tehtäväkenttä. Nämä puheet ovat puppua. Kunnille jää erityisesti sivistystoimeen ja teknisen toimeen läheisesti linkittyvä, lakisääteinen kuntalaisten hyvinvoinnin ja terveyden edistäjän rooli– siis tärkeä ennaltaehkäisevä työtehtävä. Tätä tehtävää kunta voi edistää poikkihallinnollisesti, kaikilla toimialoillaan ja edistää siten kuntalaisten hyvää elämää.

Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen halutaan jatkossa olevan ennakoivaa ja innovatiivista toimintaa, ei vain tehtyjen toimenpiteiden jälkikäteistä kirjausta. Kun kunta onnistuu hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä, vähentää se paitsi maakuntien sote-menoja, mutta myös rikastuttaa ja vilkastuttaa asukkaiden harrastustoimintaa ja osallistumista yhteisiin rientoihin. Silloin on taas askelen lähempänä se todellisuus, jolloin ymmärretään, että elämän kokeminen mielekkääksi ja tarkoitukselliseksi on paljon pilleripurkkia parempi lääke hyvin moneen vaivaan.

Hannakaisa Heikkinen
Keskustan varapuheenjohtaja

 

Kolumni Keskustanaisten Verkkoavain -sivustolla 22.11.2018

Maa- ja metsätalous ovat ilmaston muuttuessa mahdollisuus

Hiljattain julkaistu hallitusten välisen ilmastopaneeli IPCC:n raportin viesti on vakava. Olemme varmasti yksimielisiä siitä, että emme halua nähdä raportin enteileviä vakavia vaikutuksia, mitkä realisoituvat ilmaston lämmetessä yli kipurajan.

Jokainen 0,1 astetta merkitsee ilmaston lämpiämisen kannalta erittäin paljon. Ilmastonmuutoksen vaikutukset alueille ja ihmisryhmille eivät jakaudu tasaisesti. Kärsijänä ovat ensimmäisenä erityisesti ne alueet, joiden ihmiset ovat jo entisestään köyhiä ja joilla on sen vuoksi heikoimmat mahdollisuudet sopeutua ilmastonmuutoksin aiheuttamiin uhkiin.

Pääministeri Sipilä on jo ilmoittanut kutsuvansa puolueet koolle pohtimaan yhteisiä keinoja ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Tarvitsemme mahdollisimman parlamentaarisen yhteisymmärryksen Suomen ilmastopolitiikasta ja kunnianhimoisen suunnan, joka kestää yli vaalikausien.

Nykyinen hallitus on päättänyt muun muassa kivihiilestä luopumisesta vuoteen 2029 mennessä, uusiutuvan energian tavoitteen nostamisesta yli 50 prosentin ja sähköisen liikenteen edistämisestä. Nämä keinot tähtäävät hiilineutraaliuden saavuttamiseen vuonna 2045. Päästöjen vähentämisen ohella tarvitaan hiilinielujen vahvistamista. Tässä maa- ja metsätalous ovat osa kestävää ratkaisua.

Metsä- ja peltomaalla on runsaasti mahdollisuuksia sitoa hiiltä. Hyvin hoidetut metsät ja oikein viljellyt pellot toimivat parhaimpina hiilinieluina. Esimerkiksi monipuoliset viljelykierrot ja nurmiviljely ovat osoittaneet kykynsä sitoa tehokkaasti hiiltä. Viisainta metsä- ja maatalouspolitiikkaa on suosia sellaista tuotantoa, joka samanaikaisesti tuo lisäarvoa niin tuotannollisesti kuin ilmastopoliittisestikin. Tässä Suomella on mahdollisuus olla kansainvälinen suunnannäyttäjä ja osaamisen viejä.

Toiset haluavat nähdä suomalaisen metsänhoidon ilmaston kannalta haitallisena. Tämä on kovin yksisilmäinen näkemys. Kun puuta käytetään järkevästi, on sillä mahdollista korvata saastuttavampia ja ympäristölle haitallisia ratkaisuja. Samalla on huolehdittava, että metsät kasvavat ja säilyvät monimuotoisina. Luotan tässä suomalaisten metsänomistajien vastuullisuuteen. Toisin kuin SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne väittää, hakkuita on mahdollista järkevästi kasvattaa. Kun samalla metsiä hoidetaan, puumäärä kasvaa. Jos hakkuita rajoitettaisiin Suomessa, johtaisi se väistämättä hakkuiden lisääntymiseen muualla, maissa joissa ei pidetä samalla lailla huolta metsistä kuin meillä.

Suomi on saanut kansainvälistä kiitosta ilmastopolitiikastaan. Olemme kunnianhimoisempia kuin moni muu. Suomi on yksi niistä maista, jotka ovat onnistuneet pienentämään päästöjään. Omien kansallisten toimien ohella meidän tulee kirittää kansainvälistä yhteistyötä.

Poliittisen ajatteluni keskiössä on ylisukupolvisuuden ajatus. Sitä tarvitaan myös ympäristöpolitiikassa. Toimenpiteemme ovat tekoja lapsillemme ja lastenlapsillemme. Meidän on tehtävä kestävistä valinnoista helppoja ja kannatettavia muistaen, että hyvä yhteiskunta elää uusiutuvista luonnonvaroista.

Hannakaisa Heikkinen
Keskustan varapuheenjohtaja
kansanedustaja (Kiuruvesi)

 

 

 

Kolumni Iisalmen Sanomissa 8.11.2018