Tänään 8.9. vietetään YK:n kansainvälistä lukutaitopäivää. Päivän tarkoituksena on muistuttaa lukutaidon merkityksestä ja koulutuksen tärkeydestä kestävän tulevaisuuden rakentamisessa. Lukutaito on ihmisoikeus. Taito lukea mahdollistaa yksilön kehittymisen ja kouluttautumisen. Globaalissa kuvassa lukutaidolla on merkitystä sukupuolten välisen tasa-arvon, kestävän rauhan, kehityksen ja demokratian toteutumisen kannalta.

Lukutaito on tärkeimpiä taitojamme. Kun asiaa hetken pohtii, ei mieleen nouse montaakaan arkista asiaa, josta selviäisimme ilman taitoa lukea. Samalla se tekee oman olon etuoikeutetuksi. Maailmassa on nimittäin edelleen 800 miljoonaa aikuista lukutaidotonta. Maailman lukutaidottomista 98 % elää kehitysmaissa. Naisia maailman lukutaidottomista aikuisista on 64 %.

Suomea pidetään lukutaidon huippumaana, mutta matkamme tähän pisteeseen on ollut pitkä. Lukutaito oli pitkään vain yläluokkien etuoikeus eikä tavallinen kansalainen nähnyt lukutaidon hyötyjä suomenkielisten tekstien pitkään puuttuessa ja oppimisen tapahtuessa pääosin toistamalla ja ulkoa opettelemalla. Lukutaidolle tuli enemmän käyttöä vasta 1800-luvun alkupuolella, kun rahvaalle alettiin perustaa kansankirjastoja ja ensimmäiset suomenkieliset sanomalehdet syntyivät. Kuitenkin vasta vuoden 1921 oppivelvollisuuslaki saattoi suomalaiset tehokkaasti lukutaidon opetuksen piiriin. Tässä uudistuksessa Keskustan edeltäjällä Maalaisliitolla oli keskeinen rooli.

Lukijoiksi meitä kasvattaa koti, koulut ja kirjastot. Lukukeskuksen keväällä 2020 teettämän tutkimuksen mukaan suomalaiset arvostavat lukemista ja lukutaitoa ja haluaisivat lukea enemmän. Aikuisista 60 prosenttia kokee lukevansa tai kuuntelevansa kirjoja liian vähän. Näistä aikuisista reilu 70 prosentti mainitsee syyksi vaikeuden keskittyä lukemiseen. Arjessa lukemisella on myös kilpailevia ajanvietteitä, kuten tv:n ja elokuvien katsominen, jolloin aikaa lukemiselle ei löydy.  Ajanpuutteen ovat maininneet syyksi vähäiseen lukemiseen myös pienten lasten vanhemmat. Heistä 63 prosenttia kokee lukevansa lapsilleen liian vähän.

Kirjastoilla on ollut koulun ohella tärkeä rooli suomalaisten lukutaidon vahvistamisessa. Kirjastot ovat myös ainutlaatuinen kunnallinen palvelu. Pitkien etäisyyksien maassamme se on myös yksi saavutettavimmista palveluista.

Vaikka suomi on pitkään paistatellut lukutaidon mallimaana, on huoli lukutaidon eriytymisestä nykytutkimuksen valossa aito.  Suomi on edelleen lukutaidon kärkimaa, mutta oppilaiden väliset osaamiserot olivat vuonna 2018 Suomen PISA-tutkimusten historian suurimpia. Sosioekonomisen taustan vaikutus oppimistuloksiin on 2010-luvulla vahvistunut entisestään.

Suurin kasvu heikosti lukevien määrässä on tapahtunut alimmissa sosioekonomisissa ryhmissä. On huolestuttavaa, että lukemisen ja lukutaidon eriarvoistuminen näkyy jo varhaislapsuudessa. Ensimmäisen luokan aloittaneiden oppilaiden taustoja kartoittaneessa tutkimuksessa lukeminen näyttäytyi erityisesti korkeakoulutettujen perheiden harrastuksena.

Lukutaito luo pohjan lapsen ja nuoren osaamisen kartuttamiselle. Siksi lukutaidon eriytymiseen tulee suhtautua vakavasti. Resursseja tulisikin suunnata perheiden lukuharrastuksen tukemiseen, jotta jokaisella lapsella olisi tasa-arvoinen mahdollisuus lukea. Myös meillä päättäjillä on tässä roolimme. Tuoreena päätöksenä on opetus- ja kulttuuriministeriön kesäkuussa myöntämä lähes viiden miljoonan euron avustuksen lukutaitoa ja lukemisen kulttuuria vahvistamiin toimiin perusopetuksen 7–9- luokille. Avustuksella viedään eteenpäin Koulutuspoliittisen selonteon tavoitetta varmistaa oppilaille riittävät lukutaitoon liittyvät perustaidot.

Lukutaito on myös perusta niille taidoille, joita yhä nopeammin muuttuva maailma meiltä jokaiselta vaatii. Kyky ymmärtää lukemaansa ja arvioida sitä kriittisesti on tämän ajan informaatiotulvassa valeuutisten keskellä välttämätön kansalaistaito.

Kansainvälisen lukutaitopäivän kunniaksi kannustankin jokaista meitä ottamaan arjestaan hetken lukemiselle. Sen voi toteuttaa joko yksin  tai yhdessä perheen ja läheisten kanssa. Antoisia lukuhetkiä kaikille!

Kirjoitus on julkaistu Kiuruvesi-lehdessä 8.9.2021. 

Poliisien läsnäolo tuo turvaa ja riittävät resurssit mahdollistavat avun saannin ripeästi hätätilanteissa. Siksi julkisuudessa käyty keskustelu poliisitoimen rahoituksen riittävyydestä on ymmärrettävästi herättänyt ihmisissä huolta. Poliisien riittävien resurssien turvaaminen koko Suomessa on keskustan tärkeimpiä tavoitteita. Siksi myös hallitusohjelmassa on todettu, että poliisin läsnäolosta haja-asutusalueilla ja maaseudulla on pidettävä erityistä huolta.

 

Hallitusohjelmassa onkin sovittu poliisien määrän tuntuvasta nostosta ja näin on myös tehty. Tästä syystä ihmettelen Kokoomuksen johdolla käytävää keskustelua poliisien resurssien leikkaamisesta, sillä poliisien määrä laski voimakkaasti nimenomaan kokoomusjohtoisten hallitusten valtakaudella 2010-luvun alkupuoliskolla. Kun Kataisen hallituksen alkuvuonna 2011 poliiseja oli 7653, oli poliiseja jäljellä vuonna 2017 enää 7149.

 

Nyt olemme saaneet poliisien määrän kasvuun. Vuonna 2021 poliisien määrä on suurin aikoihin, noin 7450 poliisia. Tällä vaalikaudella tavoitteemme on saavuttaa 7500 poliisin taso. Poliisien määrärahojen korottaminen on ollut nykyiseltä hallitukselta arvovalinta.  Valtiovarainministeriö ehdottaa poliisitoimeen ensi vuodelle 41 miljoonaa euroa enemmän kuin vuoden 2019 talousarviossa. Tämä lisäksi poliiseille on myönnetty lisäresurssia lisätalousarvioissa kymmenien miljoonien kertapanostuksien myötä, joiden avulla on muu muassa uudistettu poliisin kalustoa.

 

Suunta poliisin rahoituksessa on kääntynyt. Vaikka hallitus onkin nostanut talousarvioissaan poliisin rahoitusta noin 40 miljoonalla eurolla vuodessa, pyytää poliisijohto nyt toista noin 40 miljoonan euron pysyvää lisäystä. Tälle perusteeksi on esitetty erilaisten kulujen ja menojen kasvua. Poliisijohdon näkökulma on syytä käydä tarkasti läpi. Syytä on käydä läpi myös se, miten myönnettyä lisärahoitusta on tähän mennessä käytetty.

 

Ihmisten turvallisuudentunteella leikkiminen ei ole hyväksyttävää. Siksi asian selvittäminen on tärkeää ja virheelliset väitteet on syytä oikoa. Keskustan puheenjohtaja Saarikko tiivisti asian Helsingin Sanomille 25.8 todeten, että valmius määrärahan korottamiseen on. Yhteisenä tavoitteena meillä kaikilla on se, että jatkossa yhä useammalla poliisiasemalla palaa valot.

 

Kirjoitus on julkaistu Savon-Sanomissa 8.9.2021. 

Pitkä kuuma kesä alkaa taittua kohti syksyä, kun elokuu vaihtui syyskuulle. Samalla käynnistyy myös politiikan syyskausi. Kunnanvaltuustoissa se tarkoittaa valtuustokauden aloittamista uudella päättäjäjoukolla, Eduskunnassa taas olemme kääntyneet kohti vaalikauden loppupuolta. Tämä tarkoittaa sitä, että monet suuret yhteiskunnalliset uudistukset ovat konkretisoitumassa paikallisesti.

Yksi näistä uudistuksista on sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistus, joka muuttaa kuntien toimintakenttää. Sote-uudistuksen toteutuessa hyvinvointialueille siirtyvät sekä sosiaali- ja terveyspalvelut että palo- ja pelastustoimi. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö kunnilla olisi jatkossakin roolia hyvinvoinnin ja terveyden edistämistyössä. Liikunta-, ruoka- ja kulttuuripalvelut, liikennejärjestelyt ja kaavoitus. Ne kaikki ovat omalta osaltaan yhteydessä hyvinvointiin ja terveyteen.

Väestön ikääntyessä ja sairastavuuden kasvaessa kustannukset tulevat lähivuosina vain kasvamaan. Esimerkiksi liikkumattomuuden kustannukset yhteiskunnalle ovat yli 3 miljardia euroa vuodessa. Tällä hetkellä vain kolmannes suomalaista saavuttaa liikuntasuosituksen. Tämän tulisi olla hälyttävä tieto. Liian vähäisestä liikunnasta koituvat menot kasvavat merkittävästi tulevaisuudessa, jos liikunnan määrä vähenee samalla kun väestö ikääntyy.

Samalla koronakriisi on tuonut omat haasteensa. Sosiaalisen kanssakäymisen väheneminen pandemian keskellä on lisännyt yksinäisyyttä kaikissa ikäryhmissä. Esimerkiksi nuorten harrastustoiminta oli pahimman kriisin aikana rajoitettua eikä etäkoulu mahdollistanut tärkeitä arjen kohtaamisia. Rajoituksia tarvittiin, muttei niiden hyvinvointivaikutuksia voida kiistää. Koronan hyvinvointivelka tuleekin konkretisoitumaan tulevina vuosina.

Sote-uudistus parantaa terveyspalveluiden saavutettavuuteen ympäri Suomen, mutta pelkkien sote-palveluiden kehittäminen ei kuitenkaan riitä. Tarvitaan painopisteen muuttamista ennaltaehkäisevän työn vahvistamiseen. Yksi askel on kuntien roolin vahvistaminen, mihin on rahoituksen kautta luotu kannusteita. Sote-uudistuksen myötä kuntien rahoituksen valtionosuuden suuruus määräytyy jatkossa osaksi niiden tekemän hyvinvoinnin ja terveyden edistämistyön mukaan. Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen valtionosuuden lisäosan eli HYTE-kertoimen avulla kannustetaan kuntia jatkamaan tärkeää ennaltaehkäisevää työtä. Kuntien rinnalla niin järjestöillä kuin seurakunnilla on keskeinen rooli ennaltaehkäisevässä työssä.

Parantamalla kansanterveyttä ehkäisemme pahoinvointia, vähennämme terveyspalveluiden käyttöä sekä esimerkiksi sairauspoissaoloista ja ennenaikaisesta eläköitymisestä johtuvia yhteiskunnallisia kustannuksia. Terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen tulee olla ohjaava periaate kaikessa päätöksenteossa. Tärkein päättäjä katsoo kuitenkin jokaisen omasta peilistä.

Kirjoitus on julkaistu Iisalmen Sanomissa 2.9.2021.

Erityisosaajia on houkuteltu ulkomailta Suomeen jo pitkään. Esimerkiksi ohjelmistoalan huippuosaajista käydään kiivasta kansainvälistä kilpailua. Alan osaajat ovat hyvin liikkuvia ja hyvä esimerkki paikkariippumattomasta työskentelystä. Korona-aika on kirvoittanut tarinoita Kalifornian Piilaakson työntekijöistä, jotka ovat muuttaneet Suomen harvaan asutulle maaseudulle hyvien tietoliikenneyhteyksien päähän työskentelemään ja nauttimaan luonnonrauhasta. Suomella on kilpailussa käsi täynnä valtteja. Merkittävää on, miten kortit pelataan.

Huippuosaajia täytyy jatkossakin Suomeen saada. Kuitenkin suurin osa Suomeen työperäisesti maahanmuuttavista työskentelee suorittavissa tehtävissä. Suomessa vallitsee eri aloilla työvoimapula, joka haittaa yritysten kasvumahdollisuuksia ja investointikykyä. Erityisesti Suomessa on pula ammattitaitoisesta työvoimasta eli koulutettua ja kokenutta työvoimaa ei riitä yritysten tarpeisiin. Sen vuoksi työntekijöitä pitäisi saada Suomeen muualta.

Viime vaalikaudella pääministeri Sipilän johdolla käynnistettiin Talent Boost -toimenpideohjelma, jota on tällä kaudella laajennettu erityisosaajista laajemmin työvoiman maahanmuuttoon. Osaavan työvoiman maahanmuuttoa on helpotettu lainsäädäntöä, viranomaismenettelyjä ja järjestelmiä kehittämällä. Hallituksen tavoitteena on lyhentää työperusteisten oleskelulupien käsittelyaikoja kuukauteen. Pitkät käsittelyajat vaikuttavat siihen, että osaajat voivat valita jonkin toisen maan työskentelypaikakseen. Työvoimasta kun on pulaa toisaallakin.

Toissaviikolla päättyneessä hallituksen puoliväliriihessä hallitus linjasi työllisyystoimista. Työperäistä maahanmuuttoa on tarkoitus vähintään kaksinkertaistaa nykytasosta vuoteen 2030 mennessä. Kehitys on hyvä, koska Suomessa on pula esimerkiksi sairaanhoitajista, hitsaajista, rakennusinsinööreistä ja sovelluskehittäjistä. Työvoiman tarve ei ole vain joillain aloilla vaan hyvin monipuolisesti.

Väistämättä jotkut suomalaiset joutuvat kilpailemaan samoista työpaikoista ulkomailta työn perässä muuttavien kanssa. Hallitus päätti myös uudistaa jatkuvaa oppimista. Tosiasia onkin, että suomalaisten osaamistasoa on kyettävä nostamaan. Korkeakoulutettuna maana suomalainen tutkimus- ja kehitystoiminta on monilla aloilla huippuluokkaa. Kuitenkin ammattitaitoisesta työvoimasta kärsitään jopa niin paljon, että yritykset eivät uskalla investoida ja kasvattaa toimintaansa.

Yritykset tarvitsevat työvoimaa, joka osaa tehtävänsä. Nykyisellään kausi- ja urakkatyöntekijät korostuvat tilastoissa, mikä toki on yksittäisten yritysten tuloksen kannalta hyvä asia. Kuitenkin osaavaa työvoimaa pitää kyetä houkuttelemaan Suomeen myös pitempiaikaisten, työllisyysvaikutuksia aikaansaavien tarpeiden osalta. Korkean teknologian aloilla erityisosaajien palkkaaminen voi vahvistaa yritysten kasvua ja kansainvälistymistä synnyttäen samalla uutta työtä muillekin. Työperäisellä maahanmuutolla on suoria vaikutuksia koko kansantalouteen, kuten bruttokansantuotteen kasvuun ja kestävyysvajeen pienentämiseen. Osaajia on siis syytä Suomeen odottaa ja houkutella.

 

Kolumni on julkaistu 12.5.2021 Iisalmen Sanomissa.

Käynnissä olevat megatrendit muuttavat maailmaa nopeasti. Ilmastonmuutos, kaupungistuminen ja ikääntyminen ovat eräät merkittävimmistä, jotka koskettavat myös suomalaisia. Suomi on ensimmäisiä hyvinvointivaltioita maailmassa, jossa merkittävä määrä väestöstä on ikääntynyttä. Tämän vuoksi vanhuus myös muuttuu nopeasti. Ei ole kahta samanlaista vanhusta, saati kahta samanlaista vanhuutta.

Omannäköisen vanhuuden rakentamiseen – ja sen mahdollistamiseen – onkin syytä kiinnittää huomiota elämän polulla. Nykyisessä hallitusohjelmassa pyritään maakuntien ja kuntien yhteistyöllä tukemaan myös ikääntyvien ihmisten hyvinvointia. Palveluiden avulla pyritään vahvistamaan eri-ikäisten ihmisten kykyä huolehtia omasta hyvinvoinnistaan ja terveydestään.

Hyvinvointi ja terveys korostuvatkin tulevaisuuden vanhuudessa. Urat pitenevät paremmin voivien vanhusten toimesta ja työelämään osallistuminen lisääntyy. Työelämässä tarvitaan joustoja myös ikääntyvien työntekijöiden suhteen ja erilaiset työn organisoimisen tai eläkkeen ja työn yhdistelmät yleistyvät. Tämä on merkittävää myös kansantalouden kannalta, kun nopeasti ikääntyvät suomalaiset myös tarvitsevat ja käyttävät aiempaa enemmän hoivapalveluita. Kaikkien työpanos on merkittävä.

Koti ja asuminen ovat vanhuuden hyvinvoinnissa keskeisellä paikalla. Laitosmaisen asumisen sijasta monet tahtovat asua mahdollisimman pitkään kotona. Yhteisöasuminen voisi olla eräs tapa mahdollistaa kotiasuminen vielä toimintakyvyn heikentyessäkin, mutta torjua yksinelämisestä helposti seuraavan yksinäisyyden mukanaan tuomaa turvattomuutta. Turvallisuutta voidaan lisätä oikealla yhteiskuntapolitiikalla, päätöksillä siitä, miten Suomea rakennetaan.

Konkreettinen rakentamiseen liittyvä asia on kuntien kaavoitus. Yhteisöasumiselle on tilausta ja kuntien tulisikin huomioida asumismuoto kaavoituksessaan. Asumismuoto lisää ihmisen hyvinvointia kaikilla mittareilla – fyysisesti ja psyykkisesti voidaan paremmin ja yksinäisyys selätetään. Yhteisöasumista edistettäessä tulee kuitenkin huolehtia, että yhteisötalot eivät muodostu varakkaiden yksinoikeudeksi, vaan asumisoikeusasunnot ja sosiaalinen asuntotuotanto huomioidaan myös.

Osa kaupungistumista on myös ikääntyneen väestön muutto kaupunkikeskuksiin hoivan tarpeen lisääntyessä tai siihen varautuessa. Yhteisöasumisella voisi olla annettavaa myös väljemmässä Suomessa. Omalta kylältä ei ehkä olisikaan enää pakko muuttaa hoivakotiin lähitaajamaan, jos tuttu kyläyhteisö asuisikin saman katon alla. Sama pätee kaupunginosien yhteisöihin.

Tärkeää on ennakoida tulevaisuuden vanhuuden tarpeita. Ennakointia on hyvä tehdä niin yksilön kuin yhteiskunnankin tasolla. Oman näköisensä vanhuuden eläminen on jokaisen ihmisen oikeus ja se pitää mahdollistaa tulotasoon tai postinumeroon katsomatta.

 

Teksti on 26.3.2021 julkaistun Vanhustyö-lehden 2/2021 pääkirjoitus.

Kuntavaalit kolkuttelevat aivan kulman takana. Ehdokasasettelu päättyy jo ensi viikolla ja vaalit pidetään tällä tietoa 18. huhtikuuta. Kevättalven kierähtäessä kevääksi kuntavaaleja varjostaa heikkenevä koronavirustilanne. Muuntoviruksen nopea leviäminen aiheuttaa ymmärrettävästi huolta.

Edellisissä kuntavaaleissa vuonna 2017 äänestysprosentti kipusi 58,9 prosenttiin. Aktiivisuus vaaliuurnilla oli 2000-luvun keskivertotasoa. Koko tähän mennessä kuluneen vuosituhannen äänestysaktiivisuus on liikkunut noin 60 prosentissa, yleensä alle. Tämän kevään kuntavaaleissa äänestysprosentti saattaa jäädä vaisuksi koronavirustilanteen vuoksi.

Demokratian kannalta kehitys on huolestuttava. Kuntavaaleissa on kyse lähidemokratiasta. Se tarkoittaa oikeutta olla päättämässä työ- asuin- tai muuta lähiympäristöä koskevista asioista. Julkisen valinnan teorian mukaan kauas karkaava päätöksenteko tapaa byrokratisoitua. Läheisyysperiaatetta noudatetaan laajasti, mistä hyvänä esimerkkinä toimii Euroopan unioni. Päätökset tulee tehdä hallinnon alhaisimmalla mahdollisella tasolla ja ylemmille tasoille asiat siirtyvät vain, mikäli päätöksiä ei alempana voida tehdä.

Kuntapolitiikassa päätetään hyvin arkisista ja konkreettisista asioista. Kunnanvaltuuston tehtävistä säädetään kuntalaissa. Valtuuston tehtävänä on päättää esimerkiksi kunnan strategiasta, talousarviosta ja -suunnitelmasta. Paperinmakuisista termeistä huolimatta kyse on erittäin tärkeistä asioista. Päätökset konkretisoituvat kuntalaisten elämään veroprosenttina, lähikirjastoina ja -kouluina tai tarjolla olevien kulttuuripalveluiden muodossa. Vaikka jotkut yrittävätkin muuta väittää, kuntavaaleissa ei päätetä Suomen EU-linjasta tai hallituksen kokoonpanosta.

Tuleva kuntavaalikausi on merkittävä. Sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistuksen toteutuessa hyvinvointialueille siirtyvät sekä sosiaali- ja terveyspalvelut että palo- ja pelastustoimi. Kunnallisesta päätöksenteosta vapautuu paljon resursseja keskittyä esimerkiksi koulutuksen, varhaiskasvatuksen ja kaupunkisuunnittelun sekä maankäytön teemoihin. Vaalikaudella laadittavat kuntastrategiat kohti 2030-lukua ovat merkittäviä. Käynnissä oleva terveyskriisi on saranakohta, jonka aikana maailma muuttuu vauhdilla ja jonka jälkeen parhaiten menestyvät uskottavan vision ja strategian esittäneet toimijat.

Kunnat ovat keskeisessä roolissa, kun Suomea luotsataan kriisinjälkeiseen aikaan. Nyt aloittavat kunnanvaltuustot pääsevät miettimään, miten juuri oma kunta voisi parhaiten menestyä, kun paikkariippumatonta työtä tekevät asiantuntijat etsivät väljempiä asuinseutuja tai kun korkean teknologian yhtiöt laajentavat pois pääkaupunkiseudulta. Hyvänä esimerkkinä kehityksestä on Kallaveden rannalle Kuopioon uuden toimipisteensä avaava it-talo Vincit. Pohjois-Savo on varteenotettava vaihtoehto piilaaksossakin toimivalle yritykselle. Kunnat voivat vauhdittaa kehitystä osaltaan.

Demokratian on toteuduttava pandemiastakin huolimatta. Tänä keväänä vaaleihin kannattaa osallistua.

 

Kolumni on julkaistu Kiuruvesi-lehdessä 3.3.2021.

Maailman ilmatieteen järjestön (WMO) pääsihteerin Petteri Taalaksen tuoreessa kirjassa Ilmastonmuutos ilmastotieteilijän silmin (Tammi, 2021) kirjoittaja toteaa, että kotimaisessa ilmastokeskustelussa on sekoitettu suuret ja pienet asiat.

Tähän näkemykseen on valitettavan helppo yhtyä: ääripäät hallitsevat keskustelua ja esiin nousevat usein asiat, joilla on todellisuudessa vain vähän merkitystä ilmaston lämpenemisen torjunnassa.

Ilmastonmuutoksen torjunnan kannalta kaikkein tärkeintä on päästä eroon fossiilisista energialähteistä, koska 90 prosenttia maailman hiilidioksidipäästöistä syntyy kivihiilen, öljyn ja maakaasun käytöstä.

Tämä tosiasia valitettavasti hautautuu jonnekin ja näkyvyyttä saavat puheenvuorot esimerkiksi lihaverosta tai perheenlisäyksen kielteisistä ilmastovaikutuksista. Säännöllisesti keskusteluun nousee myös metsäteollisuusinvestointien sallittu määrä.

Ei ole oikein eikä järkevää, että ilman asioihin perehtymistä suomalaista maa- ja metsätaloutta yritetään syyllistää sellaisista toimintatavoista, joita täällä ei kertakaikkiaan ole.

Suomalainen vastuullinen ja pitkäjänteinen maa- ja metsätalous ovat osa ilmastonmuutoksen ratkaisua, eivät osa ongelmaa.

Taalas nostaa osuvasti esiin, että mikäli Suomi vähentäisi sellun ja kartongin tuotantoa, ei se kuitenkaan vaikuttaisi näiden tuotteiden kysyntään.

Hakkuut ja tuotanto siirtyisivät alueille, joiden metsäpolitiikka on ilmaston kannalta heikompaa.

Metsiä ei esimerkiksi uudisteta muualla samaan tapaan kuin Suomessa vastuullisesti tehdään. Metsänomistamisesta ei pidä tehdä taakkaa, jotta metsämme eivät ajautuisi ulkomaiseen omistukseen.

Maankäytöstä ja metsien hävityksestä johtuu kymmenen prosenttia maailman hiilidioksidiongelmasta.

Kotimaisella metsäpolitiikalla olisi kansainvälistä kysyntää: keskeisintä asiassa on trooppisen metsäkadon pysäyttäminen Aasian, Afrikan ja Amazonin alueella.

Näiden alueiden metsien vastuuton hävittäminen on aihe, josta meidän kaikkien on syytä olla huolissamme luonnon monimuotoisuuden ja ilmastonmuutoksen vastaisen kamppailun vuoksi.

Siksi suomalaisien metsien hyötykäytön vähentäminen ei ole ratkaisu. Kestävällä metsänhoidolla pidämme huolta luonnosta, hoidamme osuutemme ilmastotalkoista ja luomme työtä ja vaurautta koko Suomelle.

Suomalaiset ovat kyenneet sitomaan ennätysmäärän hiiltä toteuttamalla hyvää metsienhoitokulttuuria, joka on hyväksi ilmastolle.

Suomalaiselle ilmastoteknologiselle osaamiselle on avautumassa kiinnostavia kansainvälisiä mahdollisuuksia presidentti Bidenin väläytettyä jopa 1900 miljardin dollarin uutta elvytyspakettia Yhdysvalloissa.

Paketin sisältö on vielä avoinna, mutta se mitä ilmeisimmin painottuisi uusiutuvan energian alalle.

Tässä kehityksessä Suomen on syytä olla eturintamassa.

 

Mielipidekirjoitus on julkaistu Pielavesi-Keitele ja Koillis-Savo -lehdissä.

Toisena adventtina sytytettävä joulukynttilä symboloi jouluiloa. Huomenna syytä iloon onkin, kun adventin lisäksi vietetään Suomen 103. itsenäisyyspäivää. Joulunodotus tuo ansaittua iloa kuluneen poikkeuksellisen vuoden synkkyyteen.

 

Tänä jouluna monissa kodeissa pohditaan oman, perheen tai yrityksen taloudellista tulevaisuutta. Monet yritykset ovat joutuneet koronapandemian seurauksena vaikeaan tilanteeseen. Tilauskirjat ovat tyhjentyneet ja asiakkaat vähentyneet. Poliittisin päätöksin on kyetty auttamaan akuutissa hädässä, mutta kroonisempi kassakriisi aiheuttaa huolta.

 

Kuluneella viikolla julkisuudessa on kuultu suurimman oppositiopuolueen näkemyksiä siitä, miten pienempien kuntien ja ruuhkasuomen ulkopuolisen alueen elämä on onnetonta kituuttamista. Näkemyksissä unohtuu helposti, miten juuri nämä alueet esimerkiksi ruokkivat Suomea ja suomalaisia myös ruuhkaisemmilla alueilla. Ruuantuotantoon liittyvien tukien leikkaaminen johtaisi kotimaisen ruuan hinnan nousuun ja ruuantuotannon ja huoltovarmuuden vakavaan kriisiin. Puheet tukien leikkaamisesta tai poistamisesta luovat epävarmuutta ja ovat vastuuttomia.

 

Kotimaisen työn ja yrittäjyyden tukeminen tarvitsee tänä jouluna apua myös tukijärjestelmien ulkopuolelta: meiltä jokaiselta. On tärkeä pohtia, millaisilla valinnoilla voisimme pitää suomalaisen yhteiskunnan rattaita pyörimässä kukin osaltamme. Kuluttaminen ei joulun ydintä ole, mutta tänä vuonna kulutusvalinnoilla on suurempi merkitys kuin aiemmin. Sillä, mihin kulutuksemme kohdistamme voimme vaikuttaa ympäröivään yhteiskuntaamme laajasti. Kyse on arvoista ja arvovalinnoista.

 

Paikallisten ja kotimaisten palveluiden tai tuotteiden suosiminen on nyt entistäkin tärkeämpää. Voisiko joululahjat hankkia omalta kylältä esimerkiksi lahjakortteina palveluihin? Tai voisiko jouluhankintoja hoitaa kotikaupungissa? Saisiko joulupöytään tarvittavat ainekset lähituottajalta tai paikalliselta kalastajalta? Voisiko joulupöytään kattaa pelkästään kotimaista ruokaa? Tänä vuonna halvimpien verkkotarjousten metsästämisen sijasta voisi ostoksistaan maksaa hieman enemmän ja hankkia joulun toivotut lahjat kotimaisesta kaupasta tai verkkokaupasta kansainvälisten jättiläisten sijaan.

 

Kotimaisella kulutuksella on merkittävä rooli koko kansantalouden toiminnan kannalta. Talouskasvun aikaansaamiseksi kulutuksen pitäisi kohdistua kotimaiseen tuotantoon. Suomalaisen Työn Liiton mukaan kuukausittain käytetyt 10 lisäeuroa kotimaisiin ostoksiin merkitsisi vuositasolla noin 10 000 työpaikkaa. Työpaikat puolestaan mahdollistavat arkiset asiat, kuten asuntolainojen lyhennykset ja muut välttämättömät elämän menot. Paikalliset ja kotimaiset yritykset voivat jatkaa toimintaansa, mikäli asiakkaita riittää.

 

Joulunajan kulutusvalinnoilla on siten mahdollisuus antaa merkittävä lahja koronasta kärsivälle Suomelle. Monimutkaisen talouden edessä omat valinnat tuntuvat ymmärrettävästi pieniltä. Kohtaamme kuitenkin taloustaantuman vaikutukset yhdessä ja voimme yhdessä myös asiaan vaikuttaa. Hyvää joulunaikaa ja itsenäisyyspäivää kaikille!

 

Kolumni on julkaistu Iisalmen Sanomissa 5.12.2020.

Adventin ajan alkaessa joulunodotus hiljalleen tiivistyy ja jouluvalmistelut kiihtyvät. Hyvin poikkeuksellisen vuoden päätteeksi joulu voi tuoda kaivattua juhlan tuntua.

Joulun rauha voi kuitenkin saada synkempiä sävyjä, mikäli omaa, perheensä ja yrityksensä taloudellista tulevaisuutta joutuu vakavasti pohtimaan. Kulunut vuosi on ajanut monet yritykset vaikeaan tilanteeseen, kun tilauskirjat ovat tyhjentyneet ja asiakkaat ovat vähentyneet.

Meistä kukin voi tänä jouluna antaa lahjan Suomelle. Yltiöpäisen joulukulutuksen sijasta me kaikki voimme pohtia, millaisilla valinnoilla voisimme pitää suomalaisen yhteiskunnan rattaita pyörimässä. Joulun ydin on tietenkin aivan muualla kuin kuluttamisessa, mutta tänä jouluna kulutusvalinnoilla on aiempaa enemmän merkitystä.

Paikallisten ja kotimaisten palveluiden tai tuotteiden suosiminen on nyt entistäkin tärkeämpää. Voisiko joululahjat hankkia omalta kylältä esimerkiksi lahjakortteina hierontaan, kosmetologille, kuntosalille tai ravintolaan?

Tai voisiko muita jouluhankintoja hoitaa kotikaupungissa? Saisiko joulupöytään tarvittavat ainekset lähituottajalta tai vaikkapa paikalliselta kalastajalta? Entä voisiko sen halvimman verkkotarjouksen metsästämisen sijaan maksaakin hieman enemmän ja hankkia joulun toivotut lahjat kotimaisesta kaupasta tai verkkokaupasta kansainvälisten jättiläisten sijaan?

Kotimainen kulutus on merkittävässä roolissa koko kansantalouden toiminnassa. Jotta talous kasvaisi, kulutuksen tulisi kohdistua kotimaiseen tuotantoon. Talousslangi sisältää hyvin arkisia asioita: läheistemme työpaikat voivat säilyä, mikäli yrityksillä riittää asiakkaita. Asuntolainan lyhennykset on mahdollista hoitaa, kun työpaikkayritys voi maksaa palkkaa. Perheet saavat tehtyä arkiset hankintansa ansaitsemallaan palkalla, joka puolestaan on osa talouden kiertokulkua.

Koska talous on monimutkainen kokonaisuus, omat valinnat tuntuvat ymmärrettävästi pieniltä. Kohtaamme kuitenkin taloustaantuman vaikutukset yhdessä ja voimme yhdessä myös asiaan vaikuttaa. Suomalaisen Työn Liitto on arvioinut, että jos jokainen suomalainen käyttäisi kuukausittain 10 euroa lisää kotimaisiin ostoksiin, merkitsisi se vuositasolla noin 10 000 työpaikkaa. Joulunajan kulutusvalinnoilla on siten mahdollisuus tehdä merkittävä ”lahja” koronasta kärsivälle Suomelle.

Mielipidekirjoitus on julkaistu Savon Sanomissa 1.12.2020.

4.11.2020

Keskustan ryhmäpuheenvuoro, Kansanedustaja Hannakaisa Heikkinen. Puheen voi katsoa myös Eduskunnan verkkosivuilta.

 

(muutosvarauksin)

 

Arvoisa puhemies,

Maailmassa ja Suomessa on nyt valtavasti huolta.

Huolta terveydestä. Huolta toimeentulosta. Huolta tulevaisuudesta.

Tässä epävarmuudessa voi pelotella ihmisiä tai lietsoa vastakkainasettelua. Kuten Kokoomus ja Perussuomalaiset tekevät.

Tai sitten ratkoa ongelmia. Se on Keskustan vaihtoehto.

Ei nyt tarvita lisää epätoivoa ja turvattomuutta.

Nyt tarvitaan lisää toivoa ja turvaa.

Vastakkainasettelun politiikalla ei rakenneta kestävää tulevaisuutta tuleville sukupolville.

 

Arvoisa puhemies,

Tässä ja nyt tärkeintä on Suomen selviytyminen. Samalla meidän pitää rakentaa tulevaisuutta.

Kestävää kehitystä on, että pidämme kaikki suomalaiset ja koko Suomen mukana. Eriarvoisuutta ja osattomuutta ei saa päästää jylläämään.

Kestävää kehitystä on, että saamme tähän maahan lisää työpaikkoja ja talouden jälleen kuntoon. Velasta ei saa tulla lastemme ja nuortemme taakkaa.

Kestävää kehitystä on, että suojelemme luontoa. Tuhlailu ja tärväily eivät tee oikeutta tulevaisuudelle. Ilmastoviisas maa- ja metsätalous, jolla huolehdimme huoltovarmuuden perustasta ja kotimaisesta, puhtaasta ruuasta myös kriisien keskellä, on ylisukupolvista vastuunkantoa parhaimmillaan. Haluamme jättää niin maan, veden kuin ilmankin puhtaampana lapsillemme kuin mitä olemme ne itse saaneet.

 

Arvoisa puhemies,

Oikealla politiikalla pystymme yhdistämään nämä asiat.

Huolehtimaan perheen pienimmistä ja yhteiskunnan heikompiosaisista. Rakentamaan taloudellista menestystä. Ja elämään tasapainossa luonnon kanssa.

Onnistuaksemme meidän pitää muuttaa suuntaa.

Suuruuden ekonomia ja kaiken keskittäminen ovat viimeistään korona-ajan myötä tulleet tiensä päähän. Tulevaisuutta on lähi- ja haja-Suomi.

Kun kodeissa voidaan hyvin, Suomi voi hyvin. Siksi koulutusmahdollisuuksien ja peruspalvelujen pitää olla lähellä ihmisiä tasa-arvoisesti koko maassa.

Yritykset luovat työpaikat. Siksi niiden pärjäämistä pitää tukea. Tarvitsemme myös lisää mahdollisuuksia etätyöhön ja -yrittämiseen sekä nopeampia nettiyhteyksiä koko Suomeen.

Myös paikallisesti pystytään tekemään paljon yrittäjyyden hyväksi. Esimerkiksi kotikaupungissani Kiuruvedellä kaupungin hankkima lähiruoka on viidennes kaikista elintarvikeostoista. Lähialueen kalat, lihatuotteet, kasvikset, marjat, leipomo- ja myllytuotteet tarjoavat työtä lukuisille alueen yrittäjille ja samalla puhdasta ja maistuvaa ruokaa kaupungin asukkaille lapsista vanhuksiin.

Lähi- ja haja-Suomi nojaa kotimaisten, uusiutuvien luonnonvarojen kestävään käyttöön. Läheltä tulevia raaka-aineita hyödyntämällä saamme päästöjä alas, mutta emme museoi luontoa.

Kestävästi rakennettu, hajautettu yhteiskunta on valmiimpi ottamaan vastaan myös yllättäviä kehityskulkuja. Koronapandemia on korostanut hajautetun yhteiskunnan vahvuuksia.

 

Arvoisa puhemies,

Ehkä eniten tarvitsemme Suomeen ja maailmaan kuitenkin yhteistyötä.

Suomen ongelmat ovat yhteisiä. Vain yhdessä pystymme ne ratkaisemaan ja vastaamaan ihmisten huoliin.

Selän kääntäminen muulle maailmalle voi luoda valheellisen turvallisuuden tunteen hetkeksi, mutta ei maailma katoa mihinkään. Siksi meidän pitää tehdä myös kansainvälistä yhteistyötä ja auttaa kaikkein heikompiosaisia.

Agenda 2030 hyväksyttiin viisi vuotta sitten YK:n kestävän kehityksen huippukokouksessa. Viiden vuoden aikana tavoitteiden saavuttamisessa on edistytty. Paljon työtä on kuitenkin vielä jäljellä, maailmalla ja meilläkin.

Keskustan eduskuntaryhmä painottaa kehityspolitiikassa perusasioita, puhtaan ruuan ja veden saantia sekä koulutusta ja terveydenhuoltoa kaiken inhimillisen kehityksen perustana.

Me toimimme niin kotimaassa kuin kansainvälisesti toivon ja turvan puolesta. Kestävän tulevaisuuden puolesta.