Mobiiliyhteyksistä pienten koulujen pelastus

Digi-sana herättää monessa vielä ahdistusta ja digipalvelut voivat tuntua joltakin tulevaisuuden hupatukselta. Digitaaliset palvelut ovat kuitenkin jo todellisuutta ja niiden kautta voimme hoitaa monet asiat sujuvasti pitkienkin välimatkojen takaa. Monelle on tuttua arkea veroilmoituksen täyttö, vahinkoilmoituksen teko vakuutusyhtiölle, ajanvaraus hierojalle tai kampaajalle tai laskujen maksu mobiiliyhteyksien kautta. Mobiiliyhteydet voivat olla pelastus myös kyläkouluille.

Parhaillaan on käynnissä mobiilikoulukokeilu, jossa Uudenmaan Lapinjärven ja Keski-Pohjanmaan Kannuksen kunnissa sijaitsevien kahden koulun opetus yhdistetään etäyhteyksien avulla. Etäopetus voi kuitenkin toimia enintään tukevana opetusmuotona, sillä täysin ilman opettajaa opetus ei tietenkään lasten kohdalla etänä voi toimia. Ideana on, että aineita voisi esimerkiksi jakaa opettajien välillä. Näin jokaiseen aineeseen ei tarvitsisi palkata omaa opettajaa molempiin kouluihin ja siten etäyhteyksien avulla pienet koulut pärjäävät vähemmillä resursseilla.

Lapinjärvi ja Kannus tekevät kokeilullaan uraauurtavaa työtä. Tavoitteena on luoda etäopetusmalli koko Suomen käyttöön. Yhtenä toiveena on, että mobiilikoululla voitaisiin esimerkiksi pelastaa lakkautusuhan alla olevia kyläkouluja. Etäopetusmallia toteutetaan Juha Sipilän (kesk) hallituksen Kokeileva Suomi -kärkihankkeen alla ja se myös palkittiin elokuussa ennakkoluulottomasta tavasta etsiä ratkaisuja pienten kylien elinvoimaisuuden säilyttämiseksi.

Koulujen lakkautuksia perustellaan säästöillä. On kuitenkin lukuisia tutkimuksia siitä, ettei todellisia säästöjä kuitenkaan olla saatu aikaan. Massiivisesti lisääntyneet koululaiskyyditysten kustannukset, lasten pidentyneiden koulupäivien, tuttujen aikuisten häviämisen ja ryhmäkokojen kasvamisen aiheuttama pahoinvointi ja syrjäytymisriskin kasvu – ne ovat kaikki totta. Koulu on kylän sydän ja kiistämätön elinvoimatekijä. Kun nyt ollaan löytämässä aitoja ratkaisuja pienten koulujen tulevaisuuden turvaamiseksi, ei kannata tehdä lyhytnäköistä säästöpolitiikkaa. Elävät kylät ja kuntakeskukset ovat koko Suomen etu.

Hannakaisa Heikkinen

kansanedustaja

Suomen Keskustan varapuheenjohtaja

Kiuruvesi

Kuka rakentaa tulevaisuutemme?

Alueiden elinvoimaa ei ole ilman kestävää väestörakennetta. Tilastokeskus julkaisi marraskuussa tuoreen väestöennusteen, jonka mukaan suomalaisten lasten ja nuorten määrä on vähenemässä ennakoitua nopeammin. Viimeisen seitsemän vuoden aikana syntyvyys Suomessa on pienentynyt peräti viidenneksellä. Ensi syksynä julkistetaan erikseen vielä alueelliset ennusteet. Matalan syntyvyyden aikana on oletettavaa, että ne näyttävät useimmille alueille enemmän miinusta kuin plussaa.

Väestörakenne on mitä suurimmassa määrin aluepolitiikkaa, se liittyy muun muassa siihen, millaisia palvelurakenteita supistuvan väestön alueilla on mahdollista pitää ja siihen, riittääkö yrityksille työvoimaa. Myönteistä väestökehitystä tukee syntyvyyden ohella myös maahanmuutto.

Jo nyt Pohjois-Savossa on useita toimialoja, joissa työvoiman tarjonta ei riitä täyttämään kysyntää. Ylä-Savossa tilanne on kriittinen etenkin teknologiateollisuudessa. Työ- ja elinkeinohallinnon arvioiden mukaan alueen työvoimahaasteet tulevat kiihtymään entisestään ja on todennäköistä ettei kotimainen työvoima riitä täyttämään avoimia työpaikkoja.

Tarvitsemme työvoiman tarveharkinnan esteiden purkua ja meidän on pystyttävä työllistämään paremmin myös ulkomaalaistaustaiset opiskelijat, jotka suorittavat opintojaan alueemme oppilaitoksissa. On resurssien hukkausta, jos päästämme nämä meille opiskelemaan tulleet opiskelijat lähtemään pois hyvä koulutus ”kainalossaan”. Heidät pitää nykyistä paremmin sitoa ja juurruttaa alueelle ja yrityksiin jo opiskelun aikana.

Tarvitsemme myös enemmän tolkullisia maahanmuuton puolestapuhujia. Nyt keskustelua käydään usein kriittisen ääripään eikä maltillisen ja kokonaiskuvan ymmärtävän enemmistön voimin. Viime kädessä kyse on kuitenkin alueemme eli meidän kaikkien omasta tulevaisuudesta.

Ratkaiseva kysymys koko Itä-Suomen elinvoimalle on laadukas ja saavutettavissa oleva koulutus. Se tarkoittaa toisen asteen sekä korkea-asteen koulutuspaikkojen säilymistä. Tarvitsemme niin ammattikouluja, lukioita, kuin korkea-asteen oppilaitoksia. Oppilaitokset säteilevät laajasti hyvää: Ne tekevät merkittävää tutkimus- ja kehittämistoimintaa alueen yritysten kanssa sen ohella että ne kouluttavat osaavia ammattilaisia, joista myös elinkeinoelämä hyötyy.

Ylä-Savossa on osoitettu, että täällä ”periferissa” kannattaa asua, tehdä työtä ja yrittää. Meillä on maailmanluokan vientiyrityksiä, joilla menee lujaa. Tuon vauhdin soisi pysyvän. Asumisen ja elämisen laatu on meillä huippuluokkaa. Meillä on täydet mahdollisuudet luoda ja ylläpitää menestystä.

Teemme tulevaisuutemme itse. Väestöennusteen ei tarvitse olla itseään toteuttava. Moniin asioihin pystymme vaikuttamaan eduskunnassa politiikan keinoin, mutta asennemuutokseen koskien maahanmuuttoa ja lapsimyönteistä ilmapiiriä tarvitaan kaikki mukaan. Tässä asiassa me kaikki olemme vaikuttajia niin työtovereina, esimiehinä, opettajina, vanhempina kuin isovanhempinakin. Ylä-Savo ansaitsee panoksemme.

 

Hannakaisa Heikkinen
Keskustan varapuheenjohtaja
Kansanedustaja, Kiuruvesi

 

Kolumni Iisalmen Sanomissa 8. joulukuuta 2018

Tieverkko ja liikenneyhteydet kärsivät lyhytnäköisestä politiikasta

Tuskin mistään tulee kansanedustajille niin paljon palautetta kuin tiestön kunnosta. Ymmärrän kaiken palautteen täysin, huonokuntoisilla teillä itsekin säännöllisesti ajavana. Samalla haluan hieman aukaista asiaa laajemmin, sillä paljon on myös tehty.

Niin sanotun korjausvelan määrän on annettu kasvaa noin 2,5 mrd. euroon. Viime vaalikaudella, Kataisen ja Stubbin ollessa pääministereitä, hallitusten liikennepoliittiseen selontekoon kirjattiin erikseen, että rahoituksen ollessa niukkaa alempiasteisen väylien kunnossapidossa joustetaan. Seuraukset näkyvät.

Hallitus osoitti vuosille 2016 – 2019 korjausvelan kuromiseen noin miljardi euroa. Teiden kunnosta kertoo kuitenkin se, ettei korjausvelkaa saada näin merkittävillä panoksilla juuri pienenemään, ainoastaan sen kasvua on taitettu ja pahimpia kohteita korjattu. Alueellamme merkittävin kohde oli romahtamispisteessä olleen Jännevirran sillan uusiminen. Lisäksi korjausvelkarahaa on kohdennettu kantateiden, seututeiden ja sorateiden kunnostukseen.

Tällä kaudella yksityisteiden valtionapuihin on saatu 10 miljoonan euron korotus, ensi vuonna vielä 4 miljoonaa euroa lisää. Yksityistiet unohtuvat usein julkisesta keskustelusta, mutta on muistettava niiden muodostavan välttämättömän osan tiestöä.  Asukkaiden, mökkiläisten ja matkailijoiden lisäksi yksityisteitä pitkin kulkee ruoka kauppaan ja puut tehtaille.

Talvikunnossapidon hoitoluokitusta uudistettiin viime keväänä. Kuluvan vuoden lisäbudjettiin sekä valtion ensi vuoden budjettiin on ehdotettu lisärahoitusta juuri talvikunnossapitoon. Talvet ovat muuttuneet tienpidon kannalta haasteellisimmiksi. Leudot talvet pahentavat tiestön ongelmia, kun routa ei suojaa tien rakenteita ja kelirikoista tulee vaikeita.

Ministeri Berner hakee keinoja rahoittaa paitsi korjausvelkahankkeita, myös tärkeitä uusia väylähankkeita. Rahoitusta pitäisi riittää molempiin, mikä vaatii tasapainottelua. Maanteiden ja alemman asteen tieverkon korjaustöiden lisäksi on olemassa merkittäviä muita kiireellisiä liikenne- ja väylähankkeita. Itä-Suomen osalta on puhuttu ns. kolmen tunnin junasta, joka tarkoittaa radan oikaisua niin että esimerkiksi Savoon pääsisi jatkossa nopeammin. Tämä on äärimmäisen tärkeä hanke tasapainoisen aluekehityksen turvaamiseksi ja ihmisten sekä elinkeinoelämän tarpeiden huomioimiseksi. Juuri tämän kaltaisilla hankkeilla patoamme muuttoliikennettä pääkaupukiseudulle.

Olen esittänyt haja-asutusalueiden 16-vuotiaille nuorille rajattua ajo-oikeutta klo 06-22 aikavälille. Esityksen tarkoitus on helpottaa nuorten koulumatkoja ja asumista kotona. Tämä helpottaisi maaseudun nuorten sekä perheiden asemaa ja arkea. Olisi iso asia, jos toisella asteella opiskeleva nuori voisi asua opiskeluiden aikana kotona tai että haja-asutusalueella asuvilla nuorilla olisi mahdollisuus harrastaa siinä missä kaupungissa asuvillakin. Kyse on tasa-arvokysymyksestä mutta myös maaseudun elinvoiman kysymyksestä.

 

Hannakaisa Heikkinen

Kansanedustaja

Suomen Keskustan varapuheenjohtaja

 

Kolumni Kiuruvesilehdessä 5.12. 

Väes­tö­en­nus­tetta ei voi väistää

Ti­las­to­kes­kus jul­kai­si hil­jat­tain uu­den vä­es­tö­en­nus­teen­sa. Sen mu­kaan suo­ma­lais­ten las­ten ja nuor­ten mää­rä on vä­he­ne­mäs­sä no­pe­am­min kuin ai­kai­sem­min on en­na­koi­tu.  Vii­mei­sen seit­se­män vuo­den ai­ka­na syn­ty­vyys on pie­nen­ty­nyt pe­rä­ti vii­den­nek­sel­lä. En­si syk­sy­nä jul­kis­te­taan erik­seen alu­eel­li­set en­nus­teet, jot­ka ole­tet­ta­vas­ti näyt­tä­vät use­am­mil­le alu­eil­le enem­män mii­nus­ta kuin plus­saa.

Väestöennusteet liit­ty­vät mitä suu­rim­mas­sa mää­rin alu­e­po­li­tiik­kaan, sii­hen mil­lai­sia pal­ve­lu­ra­ken­tei­ta su­pis­tu­van vä­es­tön alu­eil­la on mah­dol­lis­ta pi­tää ja sii­hen, riit­tää­kö yri­tyk­sil­le työ­voi­maa. Jos työ­voi­maa ei ole, voi kan­nat­ta­vam­paa ol­la teh­dä pää­tös siir­tää yri­tys­toi­min­ta sin­ne, mis­sä työ­voi­maa on saa­ta­vil­la – jos­kus jopa ul­ko­mail­le. Alu­ei­den elin­voi­man edel­ly­tys on kes­tä­vä vä­es­tö­ke­hi­tys.

Mi­kä­li en­nus­teet to­teu­tu­vat, jat­kos­sa en­tis­tä pie­nem­män työ­i­käis­ten jou­kon voi­min ra­hoi­tet­tai­siin mer­kit­tä­vä osa yh­teis­kun­nan pal­ve­lu­ja. Al­hai­nen syn­ty­vyys luo myös elä­ke­jär­jes­tel­män yl­le uu­sia var­jo­ja. Voim­me yh­teis­kun­ta­na joko pyr­kiä vai­kut­ta­maan ti­lan­tee­seen yrit­tä­mäl­lä es­tää näin dra­maat­ti­nen vä­es­tön vä­he­ne­mä – tai vaih­to­eh­toi­ses­ti yrit­tää so­peu­tua.

Sopeutuminen tar­koit­tai­si eit­tä­mät­tä ko­vaa tu­le­vai­suut­ta esi­mer­kik­si jul­ki­sil­le hy­vin­voin­ti­pal­ve­luil­le tai eläk­kei­den ta­sol­le, mi­kä­li ve­ron­mak­sa­jien mää­rä tu­lee ole­maan suh­teel­li­sen al­hai­nen. Sik­si vai­kut­ta­mi­sen tie oli­si kan­na­tet­ta­vam­pi tie. Tar­vit­sem­me lap­sia, työn­te­ki­jöi­tä ja yrit­tä­jiä li­sää.

Yk­si pi­kai­ses­ti työn al­le otet­ta­va asia on työ­pe­räi­sen maa­han­muu­ton es­tei­den pur­ka­mi­nen. Yri­tyk­set tar­vit­se­vat ki­pe­äs­ti osaa­jia, osaa­ja­pu­la on akuut­ti jo nyt. Mei­dän tu­lee myös hel­pot­taa Suo­mes­sa opis­ke­le­vien ul­ko­maa­lais­ten työl­lis­ty­mis­tä Suo­meen. Ul­ko­maa­lais­taus­tai­sen työl­lis­tä­mi­seen liit­tyy myös pal­jon tur­hia asen­tei­ta. Lisäksi mei­dän on py­rit­tä­vä li­sää­mään syn­ty­vyyt­tä.

Syn­ty­vyy­den rei­pas las­ku pa­kot­taa myös poh­ti­maan, mitä se ker­too yh­teis­kun­nas­ta ja sii­tä to­del­li­suu­des­ta, mis­sä nuo­ret ai­kui­set elä­vät. Moni ko­kee elä­vän­sä epä­var­muu­den maa­il­mas­sa. Moni kan­taa ai­toa tus­kaa glo­baa­leis­ta ky­sy­myk­sis­tä, maa­il­man ja eli­nym­pä­ris­tön ti­las­ta. Osal­la miet­teet ovat ar­ki­sem­pia: eh­kä ase­ma työ­mark­ki­noil­la on ohut, ja eten­kin nuo­ret nai­set poh­ti­vat hei­ken­tää­kö per­heel­lis­ty­mi­nen työl­lis­ty­mi­sen mah­dol­li­suuk­sia. Joku saat­taa ki­puil­la so­pi­van kump­pa­nin puu­tet­ta tai sitä, et­tei las­ta edes ole mah­dol­lis­ta saa­da. Osal­la puo­les­taan oma ar­ki saat­taa ol­la sel­lais­ta sel­viy­ty­mis­tä, et­tä sen kes­kel­lä tun­tuu mah­dot­to­mal­ta aja­tel­la, et­tä oli­si vas­tuus­sa pie­nes­tä ih­mi­ses­tä, saa­ti use­am­mas­ta.

Vaikuttamisen kei­not läh­te­vät esi­mer­kik­si per­he­myön­tei­sem­män yh­teis­kun­nan luo­mi­ses­ta eri kei­noin. Mei­dän po­lii­tik­ko­jen on poh­dit­ta­va re­hel­li­ses­ti, tu­kee­ko pal­ve­lu- ja etuus­jär­jes­tel­mä per­hei­tä riit­tä­väs­ti. Li­säk­si tämä prob­le­ma­tiik­ka al­le­vii­vaa per­he­va­paa­uu­dis­tuk­sen tär­keyt­tä ja kii­reel­li­syyt­tä.

Vä­es­tö­en­nus­teen ei tar­vit­se ol­la it­se­ään to­teut­ta­va. Mo­niin asi­oi­hin pys­tym­me vai­kut­ta­maan po­li­tii­kan kei­noin, mut­ta asen­ne­muu­tok­seen kos­kien maa­han­muut­toa ja lap­si­myön­teis­tä il­ma­pii­riä tar­vi­taan koko kan­sa­kun­ta mu­kaan.

 

Kolumni Suomenmaassa 30.11.2018

Kuka kirjoittaisi terveysreseptin

Olemme viime kuukausina työstäneet Keskustan hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen linjauksia työryhmässä, jonka työtä olen saanut olla johtamassa. Yksi tuon matkan varrella pohdituttanut asia on ollut yksilön terveysvalinnat ja niihin onnistunut ohjaaminen.

Terveyttä ja hyvinvointia edistäviin valintoja ei tehdä syyllistämisen tai holhoamisen voimalla. Toivoisin että sormen heristelyn sijaan onnistuisimme rakentamaan sellaista yhteiskuntaa, jossa terveyttä edistävien valintojen tekeminen olisi tehty yksilölle mahdollisimman helpoksi, kannattavaksi ja houkuttelevaksi. Myös palvelujärjestelmän on toimittava tukien hyvinvointia ja terveyttä. Kyse on inhimillisistä, hyvään elämään vaikuttavista tekijöistä.

Yksilön terveysvalinnoilla on merkittävä vaikutus koko elämänkulkuun. Mitä paremmat edellytykset jo keski-ikäisillä ja nuorilla eläkeläisillä on aktiiviseen elämään, terveyden ylläpitämiseen, sairauksien ennaltaehkäisyyn ja kuntoutukseen, sitä pidempään säilyvät toimintakyky ja omatoimisuus ikääntyessä. Onnistunut ja oikea-aikainen terveyden edistäminen – lapsuudesta ja työiästä alkaen – merkitsee myös tervettä ikääntymistä.

Väestön ikääntyessä muistisairauksista on tulossa uusi kansantauti. Muistisairaus koskettaa meitä jokaista jollakin tavalla. On lohdullista, mutta liian harvojen tiedossa, että muistisairauden riskiä voi vähentää omilla elämäntapavalinnoillaan.  Tutkimusten perusteella voidaan sanoa, että esimerkiksi monipuolinen aivojen käyttäminen kaikissa ikävaiheissa, monipuolinen liikunta, terveellinen ja monipuolinen ruokavalio, päävammojen sekä sydän- ja verisuonitautien ennaltaehkäisy ovat tärkeitä kognitiivisen toimintakyvyn edistämisessä. Nämä elämäntapamuutokset ehkäisevät myös muita kansansairauksia.

Kriitikoiden mukaan kunnista on tulossa sote- ja maakuntauudistuksen myötä tynkäkuntia, joilta puuttuu merkityksellinen tehtäväkenttä. Nämä puheet ovat puppua. Kunnille jää erityisesti sivistystoimeen ja teknisen toimeen läheisesti linkittyvä, lakisääteinen kuntalaisten hyvinvoinnin ja terveyden edistäjän rooli– siis tärkeä ennaltaehkäisevä työtehtävä. Tätä tehtävää kunta voi edistää poikkihallinnollisesti, kaikilla toimialoillaan ja edistää siten kuntalaisten hyvää elämää.

Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen halutaan jatkossa olevan ennakoivaa ja innovatiivista toimintaa, ei vain tehtyjen toimenpiteiden jälkikäteistä kirjausta. Kun kunta onnistuu hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä, vähentää se paitsi maakuntien sote-menoja, mutta myös rikastuttaa ja vilkastuttaa asukkaiden harrastustoimintaa ja osallistumista yhteisiin rientoihin. Silloin on taas askelen lähempänä se todellisuus, jolloin ymmärretään, että elämän kokeminen mielekkääksi ja tarkoitukselliseksi on paljon pilleripurkkia parempi lääke hyvin moneen vaivaan.

Hannakaisa Heikkinen
Keskustan varapuheenjohtaja

 

Kolumni Keskustanaisten Verkkoavain -sivustolla 22.11.2018

Maa- ja metsätalous ovat ilmaston muuttuessa mahdollisuus

Hiljattain julkaistu hallitusten välisen ilmastopaneeli IPCC:n raportin viesti on vakava. Olemme varmasti yksimielisiä siitä, että emme halua nähdä raportin enteileviä vakavia vaikutuksia, mitkä realisoituvat ilmaston lämmetessä yli kipurajan.

Jokainen 0,1 astetta merkitsee ilmaston lämpiämisen kannalta erittäin paljon. Ilmastonmuutoksen vaikutukset alueille ja ihmisryhmille eivät jakaudu tasaisesti. Kärsijänä ovat ensimmäisenä erityisesti ne alueet, joiden ihmiset ovat jo entisestään köyhiä ja joilla on sen vuoksi heikoimmat mahdollisuudet sopeutua ilmastonmuutoksin aiheuttamiin uhkiin.

Pääministeri Sipilä on jo ilmoittanut kutsuvansa puolueet koolle pohtimaan yhteisiä keinoja ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Tarvitsemme mahdollisimman parlamentaarisen yhteisymmärryksen Suomen ilmastopolitiikasta ja kunnianhimoisen suunnan, joka kestää yli vaalikausien.

Nykyinen hallitus on päättänyt muun muassa kivihiilestä luopumisesta vuoteen 2029 mennessä, uusiutuvan energian tavoitteen nostamisesta yli 50 prosentin ja sähköisen liikenteen edistämisestä. Nämä keinot tähtäävät hiilineutraaliuden saavuttamiseen vuonna 2045. Päästöjen vähentämisen ohella tarvitaan hiilinielujen vahvistamista. Tässä maa- ja metsätalous ovat osa kestävää ratkaisua.

Metsä- ja peltomaalla on runsaasti mahdollisuuksia sitoa hiiltä. Hyvin hoidetut metsät ja oikein viljellyt pellot toimivat parhaimpina hiilinieluina. Esimerkiksi monipuoliset viljelykierrot ja nurmiviljely ovat osoittaneet kykynsä sitoa tehokkaasti hiiltä. Viisainta metsä- ja maatalouspolitiikkaa on suosia sellaista tuotantoa, joka samanaikaisesti tuo lisäarvoa niin tuotannollisesti kuin ilmastopoliittisestikin. Tässä Suomella on mahdollisuus olla kansainvälinen suunnannäyttäjä ja osaamisen viejä.

Toiset haluavat nähdä suomalaisen metsänhoidon ilmaston kannalta haitallisena. Tämä on kovin yksisilmäinen näkemys. Kun puuta käytetään järkevästi, on sillä mahdollista korvata saastuttavampia ja ympäristölle haitallisia ratkaisuja. Samalla on huolehdittava, että metsät kasvavat ja säilyvät monimuotoisina. Luotan tässä suomalaisten metsänomistajien vastuullisuuteen. Toisin kuin SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne väittää, hakkuita on mahdollista järkevästi kasvattaa. Kun samalla metsiä hoidetaan, puumäärä kasvaa. Jos hakkuita rajoitettaisiin Suomessa, johtaisi se väistämättä hakkuiden lisääntymiseen muualla, maissa joissa ei pidetä samalla lailla huolta metsistä kuin meillä.

Suomi on saanut kansainvälistä kiitosta ilmastopolitiikastaan. Olemme kunnianhimoisempia kuin moni muu. Suomi on yksi niistä maista, jotka ovat onnistuneet pienentämään päästöjään. Omien kansallisten toimien ohella meidän tulee kirittää kansainvälistä yhteistyötä.

Poliittisen ajatteluni keskiössä on ylisukupolvisuuden ajatus. Sitä tarvitaan myös ympäristöpolitiikassa. Toimenpiteemme ovat tekoja lapsillemme ja lastenlapsillemme. Meidän on tehtävä kestävistä valinnoista helppoja ja kannatettavia muistaen, että hyvä yhteiskunta elää uusiutuvista luonnonvaroista.

Hannakaisa Heikkinen
Keskustan varapuheenjohtaja
kansanedustaja (Kiuruvesi)

 

 

 

Kolumni Iisalmen Sanomissa 8.11.2018 

SDP:n Rinne vähentäisi hakkuita

SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne on julkisesti linjannut, että hakkuita pitäisi vähentää. Sitä ei viestintävastaavan (Savon Sanomat 3.11.18) selitysyritykset muuksi muuta. Ja selkokielellä hakkuiden määrän vähentäminen tarkoittaisi meillä Pohjois-Savossa Finnpulpin hankkeen päälle ruusunpunaisia rakseja. Tai jos ei tarkoittaisi, Rinteen kannattaisi pikapikaa käydä kertomassa jossain muussa maakunnassa, mistä hän lakkauttaisi nyt toimivia puunkäyttölaitoksia, jotta Finnpulp voitaisiin toteuttaa.

 

Keskusta on julkisesti korostanut, että metsien kasvun ja puun käytön suhteen on pysyttävä oikeana. Ilmastonmuutos ja sen etenemisvauhti on otettava tosissaan. Olemme kuitenkin vakuuttuneita, että puuta pystytään kestävästi käyttämään yhtä aikaa, kun huolehdimme Suomessa luonnon monimuotoisuudesta, ihmisten virkistystarpeista ja hiilinielun säilyttämisestä.

 

Metsät ovat merkittävin hiilinielu, jonka kehitykseen voimme vaikuttaa. Keskusta on julkistanut oman ohjelman hiilinielujen vahvistamiseksi. Toisin kuin SDP, me emme ajattele, että ilmastonmuutoksen vastaisen, täysin välttämättömän työn tarvitsee merkitä Suomelle näivettymisen kierrettä.

 

Kestävä 80 miljoonan kuution hakkuumäärä perustuu vuonna 2013 laadittuun vankkaan tutkimustietoon nojaavaan metsästrategiaan. Sen pohjalta jo Kataisen hallitus esitti puun käytön tuntuvaa lisäystä metsäpoliittisessa selonteossaan 2014. Siinä hallituksessa oli mukana myös SDP.

 

 

Tällä hetkellä teollisen puun korjuu on 72 miljoonaa kuutiometriä ja kestävään hakkuumäärään on vielä matkaa, joten puun käyttöä voidaan maltillisesti lisätä. SDP:n linja kuitenkin on (mm. Helsingin Sanomat 10.10.18), että hakkuita pitäisi vähentää. Tämä ei selittelemällä muutu. SDP:n linjan on huomannut myös metsäteollisuuden työntekijöitä edustava Paperiliitto, jonka puheenjohtaja on julkisesti ilmaissut, ettei ole hakkuukysymyksessä ”samalla kartalla” SDP:n Rinteen kanssa. Luultavasti metsäteollisuuden työntekijöiden keskuudessakin pohditaan, mitä tuotantolaitoksia Rinne sulkisi, jotta puun käyttöä Suomessa voitaisiin vähentää.

 

Ilmakehä on meille kaikille yhteinen. Tarpeettoman kulutuksen vähentäminen ja kiertotalous ovat ensiarvoisen tärkeitä ilmastolle, näin linjataan keskustan hiilinieluohjelmassa. Jos suomalaisen puun käyttöä puutuotteiden valmistuksessa vähennetään, on sillä lyhyellä tähtäimellä kolme mahdollista seurausta. Suomen tehtailla suomalainen puu korvautuu tuontipuulla. Toinen vaihtoehto on, että vastaavat puutuotteet markkinoille tehdään muualla kuin Suomessa ja muualla hakatusta puusta. Tai sitten osa puutuotteista korvautuu rakentamisessa betonilla ja teräksellä sekä pakkaamisessa muoveilla. Yksikään näistä vaihtoehdoista ei vähennä päästöjä globaalisti. Ei todellakaan. Mutta sen sijaan suomalainen työ, verotulot ja hyvinvointi vähenisivät. Tätä SDP:n viestinnässä ei ehkä laskettu.

 

Riikka Pirkkalainen

keskustan puoluesihteeri

Iisalmi

 

Hannakaisa Heikkinen

keskustan varapuheenjohtaja

Kiuruvesi

 

 

Vastineemme Savon Sanomien mielipidepalstalla 6.11. 2018

Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen keskiöön

Suomi voi hyvin, kun suomalaiset voivat hyvin. Ei riitä, että Suomi on vaikeiden vuosien jälkeen kunnossa vaalilupauksemme mukaisesti, sen lisäksi hyvinvoinnin on ulotuttava jokaiseen kotiin ja jokaisen yksilön kokemukseksi.

Kun parannamme kansanterveyttä ja ehkäisemme pahoinvointia, vähennämme terveyspalveluiden käytöstä sekä esimerkiksi sairauspoissaoloista ja ennenaikaisesta eläköitymisestä johtuvia yhteiskunnallisia kustannuksia. Otan esimerkin liikuntapuolelta: UKK-instituutti julkisti viime keväänä pysäyttävän tutkimuksen, joka paljasti liikkumattomuuden huiman hintalapun Raportin arvioiden mukaan vähäinen liikkuvuus ja huono fyysinen kunto aiheuttavat vuosittain vähintään kolmen miljardin euron hintalapun. Väestön ikääntyessä ja sairastavuuden kasvaessa kustannukset tulevat lähivuosina vain kasvamaan.

Heille, jotka haluavat mitata kaiken rahassa, on siis todettava hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen olevan myös järkevää talouspolitiikkaa.

Kustannuksiin nähden aiheesta puhutaan varsin vähän. Jos puhutaan, on sävy usein kannustamisen sijaan syyllistävä. Syyllistäminen on kuitenkin vain harvoin tehokas keino vaikuttaa yksilöiden ratkaisuihin ja kansanterveyteen. Yhteiskunnan on tehtävä hyvinvointia ja terveyttä edistävät valinnat riittävän helpoiksi. Vastuuta ei voi kuitenkaan vyöryttää vain yksilölle. Myös palvelujärjestelmän on toimittava saumattomasti tukien hyvinvointia ja terveyttä.

Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen ei kuitenkaan ole vain sosiaali- ja terveyspolitiikkaa tai esimerkiksi liikunnan edistämistä. Kyse on kokonaisvaltaisista, hallinnonrajat ylittävistä asioista, jota ulottuvat esimerkiksi kuntien kaavoitusratkaisuihin, liikennepolitiikkaan, terveisiin työ- ja koulutiloihin, mielen hyvinvointiin, osallisuuteen yhteiskunnassa, turvallisuuden tunteeseen ja jokaisen yksilön omaan kokemukseen siitä, että olen tärkeä.

Erityisen huolissaan on syytä olla terveyden ja hyvinvoinnin epätasaisesta jakautumisesta. Iso osa suomalaisista voi erityisen hyvin, mutta hyvinvointi- ja terveyserot ovat kuitenkin merkittäviä. Usein pahoinvointi myös siirtyy sukupolvelta toiselle. Tämä ongelma vaatii toimiamme

Olen vetänyt keskustan hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen ohjelmatyöryhmää, joka julkaisee linjauksensa pikapuolin. Kun puolue noin vuosi sitten haki julkisella haulla ohjelmatyöryhmien jäseniä, oli hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen ryhmään eniten hakijoita, melkein 70.  Tämä oli selkeä viesti siitä, että hyvinvoinnin ja terveyden edistämistyö kiinnostaa keskustalaisia, aihe on kenttäväelle tärkeä. Joukoissamme on valtavasti aihepiirin osaamista ja asiantuntemusta, mikä toivottavasti heijastuu myös puolueen paikalliseen työhön ja kuntapolitiikan tasolle.

Vaikka ohjelmapaperiamme ei ole vielä julkaistu, yhden kirkkaan ja keskeisen linjauksen voin jo paljastaa: Me haluamme hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen politiikan keskiöön, ohjaavaksi periaatteeksi kaikessa päätöksenteossa ja kaikilla politiikan lohkoilla.

 

Hannakaisa Heikkinen

Keskustan varapuheenjohtaja

 

 

 

 

Kolumni Suomenmassa 19.lokakuuta 2018

Iloa toimeliaisuudesta

Tällä viikolla vietämme valtakunnallista Vanhustenviikkoa. Viikon teema on tänä vuonna ”Iloa toimeliaisuudesta”. Teema kutsuu meitä pohtimaan ikäihmisten toimeliaisuuden edellytyksiä ja sitä hyvän olon tunnetta, mitä pienikin mahdollisuus osallistua ”mualiman männöön” vanhukselle tuo.

Jokainen meistä ikääntyy omaan tahtiinsa. Se, miten kertyvät ikävuodet tuntuvat ja näkyvät, on yksilöllistä, osin elämäntapojen ja perintötekijöiden sanelemaa. Monella on kokemus siitä, että vaikka keho vanhenee, mieli pysyy yhä samana. Paljon on myös kyse siitä, millaisia vastuksia elämä ikääntymisen myötä kohdalle tuo ja miten niiden kanssa oppii elämään.

Mitä paremmat edellytykset jo keski-ikäisillä sekä nuorilla eläkeläisillä on aktiiviseen elämään ja terveyden sekä hyvinvoinnin ylläpitämiseen, sitä pidempään säilyy toimintakyky ikääntyessä. Mitä paremmin fyysinen ja sosiaalinen elinympäristö tukevat ikäihmisten toimeliasta elämää, sitä pidemmälle lykkäytyy sosiaali- ja terveyspalveluiden tarve.

Haluan vanhustenviikolla kiinnittää erityistä huomiota muistisairauksien lisääntymiseen, mikä on yksi lähivuosikymmenien suurimpia kansanterveydellisiä ja –taloudellisia haasteita.  Muistisairauksia sairastavien ihmisten määrä tulee vääjäämättä kasvamaan väestön ikääntyessä. Muistisairauksia sairastavia on Suomessa noin 130 000. Vuoteen 2050 mennessä määrä voi jopa kaksinkertaistua.

Aktiivisella elintapaohjauksella sairastumisen alkua on mahdollista siirtää 5-10 vuotta. Muistisairauksien ehkäisy tulisikin siten nostaa muiden kansantautien ehkäisyn rinnalle. Aivoterveyttä voi edistää elintavoilla. Tutkimusten perusteella voidaan sanoa, että esimerkiksi monipuolinen aivojen käyttäminen kaikissa ikävaiheissa, liikunta, terveellinen ravinto sekä sydän ja verisuonitautien ennaltaehkäisy ovat tärkeitä aivoterveyden edistämisessä.  Silti on muistettava, että suurin muistisairauksien riskitekijä on ikä. Sen kertymistä ei voi estää.

Väestön ikääntyessä kasvaa myös ikäihmisille ja erityisesti muistisairaille sopivien asuntojen tarve. Kukaan ei halua joutua kotinsa vangiksi. Siksi tarvitaan ratkaisuja, joilla voidaan tukea muistisairaan toimeliaisuutta ja liikkumista lähiympäristössä.

 Harva on varautunut siihen, että oma koti on esteetön ja siinä voisi asua toimintakyvyn heiketessä.  Uusia asuinalueita suunnitellessa tulisi huomioida jo rakennusvaiheessa ikäasumisen tarpeet. Lisäksi on tärkeää, että iäkkäille on tarjolla myös edullisia asumisratkaisuja, mikäli nykyisestä kodista joutuu muuttamaan sen soveltumattomuuden vuoksi.

Iäkkäiden asuntojen tai asumisympäristön puutteiden ratkaiseminen esimerkiksi sosiaalipalveluin on huono ja kallis apu. Asumiseen liittyvät haasteet tulisi ratkaista ensisijaisesti rakentamisen ratkaisuilla. Ikäihmisten yksinäisyyttä lievittäisi nykyistä yhteisöllisemmät asumisratkaisut. Meillä alkaa olla kiire saada näitä ratkaisuja toteutukseen.

 

Hannakaisa Heikkinen

Vanhustyön keskusliiton puheenjohtaja

Kansanedustaja, Keskustan varapuheenjohtaja

Kolumni Iisalmen Sanomissa 10.10.2018

Pidetään kaikki mukana

Hallitus pääsi viime viikolla budjettiriihessä sopuun ensi vuoden talousarviosta. Yleislinjana on, että talousarvion liikenevät voimavarat käytetään heikoimmista huolenpitoon sekä myönteisen talouskehityksen turvaamiseen kaikkialla maassa. Vuoden 2019 budjettia voi täysin perustellusti kutsua huolenpidon ja työllisyyden budjetiksi.

Panostuksia heikoimmista huolehtimiseen mahdollistaa muun muassa se, että hallituskauden aikana on jo yli 100 000 ihmistä saanut töitä ja sen myötä ensi vuodelle työttömyysturvaan arvioidaan tarvittavan yli 300 miljoonaa euroa vähemmän kuin tänä vuonna.

Liian moni suomalainen lapsi kasvaa perheessä, jossa talous on tiukalla ja jokainen liikenevä euro menee arjessa selviämiseen. Perheen köyhyys vaikuttaa tutkitusti monella tavalla lapsen elämään aikuisuuteen asti ja erottaa lapsen muista lapsista. Hiljattain julkaistiin tutkimus, jonka mukaan köyhien perheiden lapset kärsivä myös kiusaamisesta muita lapsia useammin.

Hallitus päätti tukea heikoimmassa taloudellisessa tilanteessa olevia perheitä nostamalla pienimmät vanhempainpäivärahat ensi vuonna työmarkkinatuen tasolle. Tämä tarkoittaa 80,5 euron korotusta vähimmäismääräisiin isyys-, äitiys- ja vanhempainrahoihin. Vähimmäispäivärahaa saa tilanteissa, joissa työtuloa ei ole ollut. Näitä perheitä on Suomessa tuhansia.

Perheiden arjessa jaksamista halutaan tukea myös vahvistamalla lapsiperheiden kotipalvelua 25 miljoonalla eurolla. Perheiden kotipalvelulle on todellista kysyntää ja kuntien on syytä pitää huolta siitä, että myönnetty rahoitus käytetään siihen mihin se on tarkoitettu.

Pienituloisten eläkeläisten, perheiden, työttömien ja palkansaajien tilannetta helpottaa myös verotuksen keveneminen ensi vuonna. Lisäksi takuueläkettä korotetaan jälleen. Paljon sairastavien tilannetta halutaan helpottaa laskemalla lääkkeiden omavastuurajaa.

Vähävaraisten nuorten koulukirjahankintoja tuetaan noin 47 eurolla kuukaudessa, millä on monessa pienituloisessa perheessä tuntuva vaikutus arjen menoihin. Kenenkään opintie ei saa keskeytyä oppimateriaalien kustannusten vuoksi. Koulutus on todetusti paras väylä työhön.Työmarkkina-aseman ja tulotason ohella koulutuksella on selkeä yhteys myös terveyteen ja hyvinvointiin.

Yksi budjettiriihen merkittävimmistä ja arvokkaimmista päätöksistä oli mahdollistaa rintamaveteraaneille jatkossa samat kotona asumista tukevat palvelut kuin sotainvalideille. Näin varmistetaan rintamaveteraanien palveluiden yhdenvertaisuus kotipaikasta ja sotakohtalosta riippumatta. Päätöksellä maksamme osaltamme kunniavelkaamme heille, jotka ovat puolustaneet isänmaatamme sen kohtalonhetkillä. Veteraaniasioita on perinteisesti hoidettu eduskunnassa hyvässä yhteistyössä kaikkien eduskuntaryhmien kesken, yli hallitus- ja oppositiorajojen. Näin toimittiin nytkin.

 

 

Kolumni Iisalmen Sanomissa 9.9.2018