Ilmastoahdistus on uusi termi, joka on pesiytynyt suomalaiseen puheenparteen melko nopeasti. Usein ilmastoahdistuneita ovat nuoret, mutta kyllä se meihin varttuneempiinkin helposti tarttuu. Jos ilmaston lämpenemistä alkaa tarkemmin pohtia, ahdistuksen tunne hiipii helposti sisimpään.

Tällä viikolla nuori ilmastoaktivisti, Greta Thunberg piti suorasanaisen puheen YK:n pääsihteerin, António Guterresin YK:n yleiskokouksen alla kokoon kutsumassa ilmastokokouksessa. Thunbergin viesti nuorten pettämisestä ilmastoasioissa on syytä ottaa vakavasti. Muutos, jota Thunberg peräänkuuluttaa tulee vääjäämättä. Elämähän on jatkuvassa muutoksessa luonnostaan.

Nykymenon on loputtava, kuten Thunberg sanoo. Muutoksen tekeminen äkkirysähdyksellä on kuitenkin useimmiten huono tapa. Pienet muutokset ihmisten arjessa ja toisaalta suuret muutokset uusien toimintatapojen ja tekniikoiden myötä vievät muutosta eteenpäin jopa aivan huomaamatta. Ilmastoahdistus onkin parhaimmillaan muutosta kirittävä voima. Eräs sen ilmenemismuodoista on monesti raivokkaana käyvä ruokavaliokeskustelu.

Maitotilallisena seuraan maatalouden ja ruoantuotannon kehitystä läheltä ja tarkkaan. Tekniikan kehittyessä esimerkiksi kotimaisen maitolitran hiilipäästöt ovat laskeneet yli kolmanneksen viimeksi kuluneiden viiden vuosikymmenen aikana. Vertailun vuoksi, maitolitran hiilidioksidipäästön maailman keskiarvo on 2,5 kiloa hiilidioksidia ja suomalaisen maidon vain kilo. Ilmaston kannalta ei ole yhdentekevää, suosimmeko lähellä tuotettua ruokaa – vastaus on ilmeinen.

On ilahduttavaa kuulla myös esimerkiksi Luonnonvarakeskuksen tuoreesta tutkimuksesta, joka muuttaa näkemyksiä maatalouden roolista fosforipäästöjen aiheuttajana. Nautakarjatilojen on aiemmin uskottu päästävän vesistöihin fosforia yli kaksinkertaisesti tuoreen tutkimuksen osoittamaan määrään verrattuna. Viljelijöiden ja tutkijoiden yhteistyö edistää myös taistelua ilmaston lämpenemistä vastaan.

Suomalaisella osaamisella ja vienti-innovaatioilla on mahdollista saada aikaan maailmanlaajuista muutosta. Tämänviikkoisessa YK:n ilmastokokouksessa puheenvuoron saivat ne maat, jotka ovat sitoutuneet ilmastotavoitteisiin. Myös Suomi oli edustettuna, koska tavoitteenamme on hiilineutraalius vuonna 2035. Presidentti Niinistön mukaan Suomen tulisi olla esimerkkinä muille. Tämä esimerkkinä oleminen ei ole pois suomalaisilta, vaan päinvastoin mahdollistaa osallistumisen kasvaville maailmanlaajuisille ilmastosovellusten markkinoille. Kysyntä on jo nyt suurta ja suomalaista osaamista tarvitaan.

Ilmastoahdistuksen vuoksi tosiasioiden kieltäminen on helppo suojakeino. Muodoton ja arjessa vaikeasti hahmotettava ilmaston lämpeneminen on kuitenkin totta. Viime heinäkuu oli maailman mittaushistorian lämpimin kuukausi. Ei kuitenkaan pidä ilmastoahdistuksen antaa lannistaa. Peli ei ole menetetty, vaan ilmastonmuutoksen taltuttaminen on yhteistyössä mahdollista.

 

Teksti on julkaistu 28.9.2019 Iisalmen sanomissa.

Maanantaina 16.9. (YLE) uutisoitiin Luonnonvarakeskuksen tuoreesta tutkimuksesta, joka muuttaa käsitystämme maatalouden roolista fosforipäästöjen aiheuttajana. Aiemmin tutkitusta poiketen Luken tuore tutkimus toteaa, että nurmipeitteisiltä pelloilta huuhtoutuu vesistöihin vain 0,43 kiloa fosforia hehtaaria kohden. Luku on alle puolet siitä, mitä nautakarjatilojen on aiemmin uskottu päästävän.

Tutkittu tieto on paras ase luuloa vastaan. Maataloutta on tähän saakka pidetty suurimpana fosforipäästöjen aiheuttajana, mutta uusi tutkimus romuttaa nyt tämän käsityksen. On hyvä, että uusi tutkimus tuo uutta tietoa ja sitä kautta selventää karjantuottajien roolia fosforipäästöjen aiheuttajana.

Tutkimustuloksen valossa naudanlihan ja maidontuottajien syyllistäminen pitää lopettaa. Luken johtava tutkijakin toteaa, että huuhtoumamäärässä on ollut merkittävä yliarviointi. Lantapommista puhuminen on ollut liioittelua, ja pommi uuden tutkimustiedon valossa osoittautuikin suutariksi.

On hyvä tiedostaa, että ruoantuotannossa käytetyt tekniikat ovat kehittyneet. Viljelijät ovat kunnianhimoisia ja työstään ylpeitä, työtään kehittäviä ja yritteliäitä henkilöitä. Lietteen hajalevitys on vähentynyt ja levityksen ajankohtaan ja määrään on tullut sääntelyä. Letkulevitys ja multaus vähentävät osaltaan ravinteiden huuhtoutumisriskiä.

Myös oppikirjoista on syytä korjata virheellinen, ruoantuottajia syyllistävä tieto. Lapsemme ja nuoremme kasvatetaan uskomukseen, että suomalainen ruoantuotanto pilaa vesistöt. Tutkitun tiedon valossa olisi syytä korjata tieto oppikirjoista heti seuraavissa painoksissa.

Tutkimustiedon lisääntyessä on mahdollista kohdentaa toimenpiteet todenmukaisten lukujen mukaisesti tehokkaasti kuormituksen lähteisiin. Lannoitussuositusten ja muiden rajoitusten uudelleenarviointi on myös tarpeen.

 

Kirjoitus on julkaistu mielipidekirjoituksena Iisalmen sanomissa 17.9.

Suomalaisten ja koko maapallon tulevaisuuden kannalta ei ole merkityksetöntä, millaisin toimintatavoin puolueet ja poliitikot lähestyvät politiikan vaikeita kysymyksiä, joiden ratkaiseminen on ensiarvoisen tärkeää. Ilmaston lämpenemisen, valtioiden välisten jäätyneiden konfliktien, talouden maailmanlaajuisen taantumisen ja väestönkasvun kaltaisia suuria ongelmia ei ratkotaan lietsomalla pelkoa ja vastakkainasettelua tai väistämällä asioiden ”iso kuva” kiinnittämällä huomio pieniin yksityiskohtiin.

On surullista, että kotimainen maa- ja metsätalous näyttäytyy monien puheissa ilmastokysymyksen periongelmana ja ratkaisuna nähdään kotimaisen tuotannon nitistäminen. Keskustan näkökanta on tyystin toinen: metsistä ja pelloilta löytyy ratkaisuja, niin kotimaassa kuin maailmanlaajuisesti.

Väestönkasvu monitahoisena ilmiönä on eräs maailmanlaajuisen ja paikallisen politiikan kohtalonkysymyksistä. Globaalisti tarkasteltuna väestö kasvaa huolestuttavalla nopeudella, kun huomioon otetaan rakkaan maapallomme kantokyky: miten puhdas juomavesi ja riittävä ravinto taataan kaikille? Koto-Suomessa tarkasteltuna kysymys näyttäytyy aivan toisenlaisena: Suomen väkimäärä pienenee ja lapsia syntyy aivan liian vähän. 

On lähes muodikasta puhua kestävyysvajeesta ja sen aiheuttamista ongelmista huoltosuhteelle. Mitä tuo ammattikielellä leikittely oikein sitten tarkoittaa? Käytännössä kyse on siitä, miten hyvinvointiyhteiskuntamme kykenee huolehtimaan tulevaisuudessa apua tarvitsevista. Kun lasten määrä laskee ja samanaikaisesti iäkkäämpi väestö elää pitempään ja jossakin vaiheessa tarvitsee enemmän sosiaali- ja terveyspalveluita, julkisen talouden kantokyky on koetteella, kun työikäisiä palveluiden tekijöitä eikä palveluita verotuksen kautta maksavia ole riittävästi.

Kestävyysvajeen paikkaamista tehtiin viime vaalikaudella sekä talous- että sosiaalipolitiikan saralla. Sote-uudistus olisi toteutuessaan helpottanut julkisen talouden kustannusrakennetta ja epäsuositut kilpailukykytoimet puolestaan auttoivat uusien työpaikkojen syntymisessä maahan. Toimia tarvitaan tälläkin vaalikaudella, kun Suomen talous näyttäisi kääntyvän taantumaan.

Perusongelmaa toimet eivät kuitenkaan nopeasti ratkaise: mistä Suomeen saadaan lisää veronmaksajia – ihmisiä työhön ja toimeen – jos lasten määrän lasku jatkuu nykyisellään? Samaan aikaan julkisessa keskustelussa peräänkuulutetaan tiukempaa maahanmuuttopolitiikkaa ja toisaalta ihmetellään, miten Suomessa laajasti esiintyvään työvoimapulaan saataisiin uusia osaajia mahdollisimman pian. Ammattilaisten työperäistä maahanmuuttoa tulisikin helpottaa esimerkiksi työlupien saannin kannalta. Koijareita Suomeen ei tarvita, mutta osaavaa työvoimaa kylläkin.

Suomi tarvitsisi myös lisää lapsia. Tähän eivät vaatimukset synnytystalkoista auta vaan ratkaisuna on pitkäjänteinen perhepolitiikka, joka tukee perheen perustamisessa. Nykyinen työelämä on sirpaleista ja epävarmuus tulevaisuudesta yleistä. Tämän vuoksi perheiden asiat on otettava lainsäädännössä vakavasti ja luotava ratkaisuja, joilla Suomeen olisi hyvä perustaa perhe tulevaisuudessakin. Perheen perustamisiässä olevat ihmiset tarvitsevat tunteen, että heidän elinsympäristössä on turvaa ja maapallolla on tulevaisuutta. Siksi päättäjien pitää rakentaa toivon näköaloja eikä pelon ilmapiiriä.

 

Kirjoitus on julkaistu 13.9.2019 Suomenmaan verkkosivuilla.

Koti on suomalaisille läheinen asia ja omistusasuminen suosittua – useimmille meistä koti on tärkein hankinta, joka tehdään järjellä ja sydämellä. Kodissa asutaan ja eletään elämää, joka jättää ihmiseen jälkensä: on tulevaisuutta, toivoa ja tavoitteita, lopulta myös muistoja. Ihmiselämä etenee nopeasti ja ikä luo omat vaatimuksensa asumiseen.

Nykyään omassa kodissa asutaan entistä pidempään ja tavoitteena on, että yhä useampi voisi elää kotonaan mahdollisimman pitkään. Tämä edellyttää, että koti ja ympäristö tukevat iäkkäänä kotona asumista. Jo uusia koteja suunniteltaessa tulisi painottaa perusesteettömyyttä, jolloin tilat olisivat muunneltavissa joustavasti ja käyttötarpeen mukaan yksilöllisissä tilanteissa.

Usein asumista kotona lähestytään mahdollisesti tarvittavan hoidon näkökulmasta. Tietenkin ikä usein lisää hoivan tarvetta, mutta kotona asumista tulisi tarkastella laajemmin. Esimerkiksi palveluinnovaatioilla, jotka tukevat kotona asumista on kysyntää ja niitä pitäisi kehittää esimerkiksi kiinteistönhuollon saralla. Harvaan asutuilla alueilla on usein paljon ikääntyneitä ja tarve heidän tarvitsemiensa palveluiden lisäämiselle on suuri.

Tulevaisuudessa teknologian kehitys tuo ratkaisuja ikääntyneiden asumisen tueksi. Esimerkiksi etäyhteyksillä toteutetut yhteydenotot vaikuttavat sosiaalisten suhteiden ylläpitoon ja kotipalveluiden saatavuuteen sekä sujuvoittavat vuorovaikutusta hoitohenkilökunnan ja potilaan välillä. Kehittyvät hyvinvointi-, kiinteistö- ja älyteknologiat tarjoavat monipuolisesti ratkaisuja tukemaan vanhusajan kotona asumista.

Teknologiset ratkaisut voivat lisätä vanhusten turvallisuutta, kun keittolevy sammuu käytön jälkeen itsekseen. Turvarannekkeen käyttö voi luoda yksinasuvalle turvallisuudentunnetta ja teknologia tukea omatoimisuutta ja toimintakykyä, kun ostoslistat tehdään digitaalisesti tai muistia harjoitetaan pelien avulla. Edes viikoittaisesta lauantai-saunasta ei tarvitse välttämättä luopua, jos paineilmalla toimivat saunanlauteet nostavat kylpijän lämpimään. Innovaatiot voivat edistää elämän pysymistä mielekkäänä.

Ikääntyneiden määrän nopeasti kasvaessa uusille innovaatioille on valtava tarve. Yhdyskuntasuunnittelulla voidaan tukea ikääntyvien kotona asumista, mutta kaupallisille ratkaisuille on kysyntää. Asumisen innovaatiot ovat kasvava ala, jolta on syytä odottaa paljon. Yksi suurimmista haasteista ovatkin arvot ja asenteet. Haluammeko kehittää teknologisia ratkaisuja niin, että ne aidosti ja arvokkaasti tukevat ikäihmisten toimintakykyä ja lisäävät turvallisuutta? Miten onnistumme vanhussektorin toimijoina, omaisina ja päättäjinä viemään kehitystä hallitusti ja samalla riittävän nopeasti oikeaan suuntaan?

Hannakaisa Heikkinen
Vanhustyön Keskusliiton puheenjohtaja
Kansanedustaja (kesk)

Teksti on pääkirjoitus Vanhustyö-lehdessä 6.9.2019.

Kun edellinen vaalikausi neljä vuotta sitten alkoi, Suomi-laivan köli kynti syvällä. Kylmää vettä tulvi laitojen yli, ovista ja ikkunoista. Työttömyys oli valtavaa, vienti ei vetänyt ja väestön vanhetessa julkiset menot kasvoivat enemmän kuin olisi ollut taloudellisesti mahdollista. Talous oli huonolla tolalla ja riski Euroopan komission puuttumisesta Suomen asioihin oli todellinen. Suomen talouden luvut olivat huolestuttavia, vaikka muualla Euroopassa kasvu oli hyvää.

Kun Juha Sipilä (kesk) tarttui pääministerin roolissa Suomi-laivan ruoriin, oikein kukaan ei uskonut talouden kääntymiseen, saati aurinkoisempaan taloustilanteeseen. Maailmantalouden tuulet puhalsivat vientivetoisen Suomen yli hyytävinä. Sinnikkäästi Sipilä kuitenkin uskoi tekemiseensä ja talouden kääntymiseen.

Vastuunkanto, suunnitelmallinen eteneminen ja vankka usko valittuun reittiin veivät Suomen talouden terveemmälle pohjalle, loivat työtä koko Suomeen ja käänsivät julkisen velkaantumisen suunnan. Suomi lyhensi viime vuonna velkaansa lähes miljardilla eurolla – ensimmäistä kertaa vuoden 2008 jälkeen. Töitä on nyt 140 000 suomalaisella enemmän kuin edellisvaalikauden alkaessa oli.

Epäilijöitä ja ivaajia nykymaailmassa riittää, aikaansaavia Suomi-laivan rakentajia valitettavasti vähemmän. Laiva tarvitsee kapteeninsa, mutta pursi ei voi purjehtia, jos mukana olijat eivät usko tekemiseensä tai kykene yhteistyöhön. Tulevaisuutta ei rakenna vain maan hallitus vaan jokainen omalta paikaltaan.

Suomi-laiva tarvitsee osaavan työvoimansa, mistä alkaneella vaalikaudella tehtävillä koulutussatsauksilla huolehditaan. Työvoiman saannin turvaamisesta eri puolilla Suomea on myös huolehdittava kaikin keinoin. Koko Suomen on oltava kiinnostava kohde muuttaa töihin. Suomeen on houkuteltava osaajia, joiden ammattitaito vastaa Suomen tarpeita ja siten vahvistaa Suomen edellytyksiä menestyä kansainvälisessä kilpailussa. Ulkomaiset osaajat arvostavat samoja asioita kuin me tänne syntyneet tai tänne jo aiemmin tulleet: turvallista asuinympäristöä, jossa puhdas luonto, toimivat julkiset palvelut ja ensiluokkainen hyvinvointi yhdistyvät.

Kun on osaamista, näkemys yhteisestä suunnasta ja tahto tekemiseen, paljon on mahdollista. Näin kesän ollessa parhaimmillaan kannattaa kaikkien kääriä hihansa ja päättää olla mukana rakentamassa yhteistä tulevaisuutta. Kaikkien osaamista tarvitaan – ja kaikki työ on tekemisen arvoista.

Kolumni Savon Sanomissa ja Karjalaisessa 26.6.2019.

Kes­kus­tan tv-mai­nok­ses­sa lau­le­taan: ”Minä ra­kas­tan tätä maa­ta, me­ren saa­ril­ta tun­tu­riin. Minä ra­kas­tan poh­jois­ta maa­ta, ke­sän lois­toa häi­käi­se­vää. Sa­noin ku­va­ta sitä en saa­ta, sitä sy­dän vain ym­mär­tää.”

Näissä lauseissa ki­tey­tyy pal­jon kes­kus­ta­lai­suu­den yti­mes­tä: Me pär­jääm­me, kun sin­nit­te­lem­me an­ka­rim­mas­sa­kin vas­ta­pu­hu­ris­sa ni­me­no­maan sy­dä­mis­täm­me tu­le­vas­ta rak­kau­des­ta tä­hän maa­han – yh­des­sä. Nyt jos kos­kaan sitä kes­kus­tan luon­net­ta mi­ta­taan.

Jot­kut an­ta­vat ym­mär­tää, et­tä vaa­li­tu­los on käy­tän­nös­sä ta­pu­tel­tu. Gal­lu­pit ei­vät ole yh­tä kuin vaa­li­tu­los. Kaik­ki on vie­lä mah­dol­lis­ta, eten­kin kun kes­kus­ta ja kol­me muu­ta puo­lu­et­ta ovat ai­van sum­pus­sa.

Osa ää­nis­tä on jo an­net­tu en­sim­mäi­si­nä en­nak­ko­ää­nes­tys­päi­vi­nä, mut­ta moni suo­ma­lai­nen poh­tii vie­lä, mikä puo­lue ja kuka eh­do­kas oli­si luot­ta­muk­sen ar­voi­nen.

Ih­mi­sen pi­tää pys­tyä ko­ke­maan, et­tä tuo ih­mi­nen ja tuo puo­lue ym­mär­tää mi­nun ar­ke­ni haas­tei­ta. Tuon luot­ta­muk­sen syn­nyt­tä­mi­nen ja yl­lä­pi­to on vii­mei­sen kam­pan­ja­viik­kom­me tär­kein teh­tä­vä.

Keskustalla on näis­sä vaa­leis­sa pal­jon puo­lus­tet­ta­vaa. Vaa­leis­sa ei rat­kais­ta enem­pää tai vä­hem­pää kuin Suo­men suun­ta.

Vaa­leis­sa rat­kais­taan, on­ko lin­ja jat­kos­sa­kin koko Suo­men huo­mi­oi­va. Me kes­kus­ta­lai­set puo­lus­tam­me po­li­tiik­kaa, jol­la saam­me mu­kaan ja pi­däm­me mu­ka­na kaik­ki suo­ma­lai­set ja koko maan. Jos­kus se tun­tuu tais­te­lul­ta tuu­li­myl­ly­jä vas­taan.

Puo­lus­tam­me kau­pun­kien, mut­ta myös elin­voi­mais­ten maa­kun­tien Suo­mea. Em­me ole kau­pun­gis­tu­mis­ta vas­taan, mut­ta kat­som­me, et­tä sen on ta­pah­dut­ta­va hal­li­tus­ti. Isot kau­pun­git pär­jää­vät muu­toin­kin, sik­si val­ti­on ke­hit­tä­mis­pa­nos­tuk­sil­la on oi­keu­den­mu­kai­ses­ti huo­leh­dit­ta­va elä­mi­sen edel­ly­tyk­sis­tä myös muu­al­la Suo­mes­sa.

Puo­lus­tam­me il­mas­to­po­li­tiik­kaa, jos­sa maa- ja met­sä­ta­lous ovat osa rat­kai­sua, ei­vät syyl­li­siä. Meil­le tär­kein­tä pääs­tö­jen vä­hen­tä­mi­ses­sä on saas­tut­ta­vien fos­sii­lis­ten polt­to­ai­nei­den ala­sa­jo sekä ko­ti­mais­ten, uu­siu­tu­vien luon­non­va­ro­jen, en­nen muu­ta met­sien, kes­tä­vä hyö­dyn­tä­mi­nen.

Me kam­pan­joim­me myös ko­ti­mai­sen ruo­an­tuo­tan­non puo­les­ta. Em­me ha­lua vaa­ran­taa suo­ma­lai­sen ruo­an tu­le­vai­suut­ta, vaan ha­lu­am­me ha­kea rat­kai­su­ja maa­ta­lou­den kan­nat­ta­vuu­den pa­ran­ta­mi­sek­si ja työ­paik­ko­jen tur­vaa­mi­sek­si.

Eduskuntavaaleissa rat­kais­taan myös, mi­ten per­he­va­pai­ta Suo­mes­sa uu­dis­te­taan.

Kes­kus­ta puo­lus­taa per­hei­den eh­doil­la teh­tä­vää per­he­po­li­tiik­kaa sekä ny­kyis­tä ko­ti­hoi­don­tu­kea. Suo­ma­lais­ten toi­ve on, et­tä per­heet sai­si­vat it­se päät­tää jous­ta­vas­ti per­he­va­pai­den käy­tös­tä oman elä­män­ti­lan­teen­sa mu­kaan. Kes­kus­ta ei an­na täs­tä pe­rik­si, olem­me per­hei­den puo­lel­la.

Puo­lus­tam­me myös vii­me vuo­si­na ai­kaan­saa­dun myön­tei­sen ta­lous- ja työl­li­syys­ke­hi­tyk­sen jat­ku­mis­ta. Vain si­ten hy­vin­voin­ti­pal­ve­lui­den tu­le­vai­suus voi­daan tur­va­ta. On huo­les­tut­ta­vaa seu­ra­ta, mi­ten vaa­li­pu­heis­sa mil­jar­dit vaan viu­hu­vat. Ne ra­hat pi­tää en­sin an­sai­ta.

Edessä on vii­mei­nen kam­pan­ja­viik­ko en­nen edus­kun­ta­vaa­le­ja. Olen saa­nut iloi­sia ter­vei­siä vaa­li­ti­lai­suuk­sis­ta ym­pä­ri Suo­men: ku­hi­na kes­kus­tan vaa­li­tel­toil­la ker­too, et­tä kent­tä­vä­ki on he­rän­nyt ja puo­lue he­rät­tää kiin­nos­tus­ta. Vaa­li­työ­hön tar­vi­taan nyt jo­kais­ta, te­ke­mään Suo­men ar­voi­sia te­ko­ja.

Kolumni Suomenmaassa 5.4.2019

Eduskuntavaaleissa ratkaistaan,miten perhevapaita Suomessa uudistetaan. SDP ja kokoomus sekä vihreät taustavoimineen näyttävät kaavailevan kotihoidontuen romuttamista. Ne tekisivät uudistuksen työelämän ehdoilla.

Keskustan näkemys on toinen. Me edellytämme, että perhevapaauudistus on tehtävä lasten ja perheiden ehdoilla. Maamme alhainen syntyvyys korostaa tätä tarvetta.

Perhevapaita ei saa heikentää. Päinvastoin, uudistuksen on oltava perheille aito parannus. Tärkeintä on lapsen oikeus yhteiseen aikaan molempien vanhempien kanssa.

Kun yli 2 500 perheeltä kysyttiin perhebarometrissä, mitä he toivovat, kävi selväksi, että perheet kaipaavat lisää joustavuutta työn ja perheen yhteensovittamiseen, perhetukiin ja -vapaisiin. Suomalaiset toivovat, että perheet saavat itse päättää joustavasti perhevapaiden käytöstä.

Perheillä on oltava aito valinnanmahdollisuus lastenhoidossa oman elämäntilanteensa mukaan. Siihen kuuluu kotihoidontuki, joka on turvattava nykyisellään. Keskusta ei anna tästä periksi.

Valtaosa kaikkien puolueiden eduskuntavaaliehdokkaista kannattaa kotihoidontuen säilyttämistä (Uutissuomalainen). Kuitenkaan pääosa puolueista ei jaa perheiden ja keskustan näkemystä, vaan ne haluavat kiintiöittää perhevapaita voimakkaammin ja lyhentää niiden kokonaiskestoa.

Isien osuutta perhevapaiden käyttäjinä pitää kasvattaa, mutta se ei saa lyhentää äitien käytettävissä olevaa osuutta. Tasa-arvoa lisää työelämä, joka kannustaa myös isiä vapaiden käyttöön ja hoitovastuuseen.

Mitkään laskelmat eivät ole osoittaneet perhevapaauudistuksella saavutettavan merkittäviä työllisyysvaikutuksia. Työllisyysvaikutusten saaminen edellyttäisi tuntuvia leikkauksia perhevapaaetuuksiin. Tämä tarkoittaisi samalla mittavia varhaiskasvatuksen lisäkustannuksia.

Puolueilta on kysyttävä, keneltä ne aikovat leikata: äideiltä, isiltä vai kummaltakin? Suomalaisilla vanhemmilla on oikeus tietää tämä ennen eduskuntavaaleja.

 

 

Mielipidekirjoitus Maaseudun tulevaisuudessa 1.4.2019.

Äänestäjät ottavat tulevissa eduskuntavaaleissa kantaa, mitkä ovat elämisen edellytykset koko maassa tulevaisuudessa. Keskusta näkee, että ilmastoa ei pelasteta hankaloittamalla lapsiperheiden ja pienituloisten arkea.

SDP esittää ilmastonmuutoksen hillitsemisen nimissä järjettömiä ja kohtuuttomia ruoan veronkorotuksia, esimerkkeinä puheenjohtaja Rinne on maininnut lihan ja maidon. Tällaiset epäoikeudenmukaiset veronkorotukset kohdistuisivat ennen muuta maakunnissa ja maaseudulla asuviin ja pienituloisiin.

Kokoomuksessa puolestaan on ottanut vallan pormestari Vapaavuori ja sitä myötä suurkaupunkien Suomen politiikka. Se tarkoittaisi pienempien kaupunkien, niitä ympäröivien seutukuntien ja maaseudun näivettämistä, kun valtion kehittämispanostukset ohjattaisiin vain suurimmille kaupungeille. Se olisi selän kääntämistä maaseudulle.

Keskustalle maa- ja metsätalous ovat tärkeä osa ilmastokysymyksen ratkaisua, ei syyllinen. Tärkeintä päästöjen vähentämisessä on saastuttavien fossiilisten polttoaineiden alasajo sekä kotimaisten, uusiutuvien luonnonvarojen, ennen muuta metsien, kestävä hyödyntäminen.

SDP:n suunnitelmat vaarantavat suomalaisen ruoan tulevaisuutta alkutuotannosta teollisuuden työpaikkoihin. Nyt pitäisi yhdessä hakea ratkaisuja maatalouden kannattavuuden parantamiseksi ja työpaikkojen turvaamiseksi.

Keskustan linja on rakentaa koko Suomea tasapuolisesti. Emme ole kaupungistumista vastaan, mutta katsomme, että sen on tapahduttava hallitusti. Isot kaupungit pärjäävät muutoinkin, siksi valtion kehittämispanostuksilla on oikeudenmukaisesti huolehdittava elämisen edellytyksistä myös muualla Suomessa.

En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa, kun kuuntelee puheenjohtaja Petteri Orpon ja Kokoomuksen kannanottoja sosiaali- ja terveyspalveluista mm. eilisessä Ylen puoluepäivässä.

Kokoomuksen mukaan perusterveydenhuollon jonoista on päästävä nopeammin lääkäriin. Samoin Orpo korostaa, että vanhustenhoito on laitettava kuntoon ja lisättävä hoitajia.

Silti Kokoomus ei ole sitoutunut lakiin kirjattavaan sitovaan hoitajamitoitukseen vanhustenhoidossa eikä enää tue sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämistä kuntia leveämmillä hartioilla.

Molemmat ratkaisut kuitenkin ovat myös asiantuntijoiden mukaan tärkeitä sekä perusterveydenhuollon että vanhustenhoidon parantamiseksi. Myös kaikki muut puolueet – Kokoomusta lukuun ottamatta – ovat samalla kannalla.

Näyttää siltä, että tässä yritetään kaikkien aikojen poliittista silmänkääntötemppua. Luotan kuitenkin siihen, että suomalaiset näkevät tämän sumuverhon lävitse.

Vakavampi kysymys kuitenkin on, mistä Kokoomuksen vastentahtoisuus oikeasti johtuu.

Johtuuko se Kokoomuksen todistetusti läheisistä suhteista ”pörriäisiin” eli yksityisiin hoito- ja hoivajätteihin?

Onko tavoitteena, että nämä isot yritykset pääsevät ottamaan lopullisesti vallan sosiaali- ja terveyspalveluissa – vaikka esimerkiksi vanhustenhoidon räikeimmät puutteet ovat tulleet ilmi juuri ”pörriäisten” toiminnassa?

Olen iloinen siitä, että muiden puolueiden kesken on laaja yhteisymmärrys siitä, että lakiin kirjattava sitova hoitajamitoitus tarvitaan, että sosiaali- ja terveyspalvelut on järjestettävä leveämmillä hartioilla ja että vastuun ihmisten palveluista on myös tulevaisuudessa oltava julkisella vallalla.

Tämä luo edellytykset sille, että sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistus voidaan saada nopeasti valmiiksi ja estää yksityisiä terveys- ja hoivajättejä rohmuamasta palvelut itselleen.

Keskustan varapuheenjohtaja Hannakaisa Heikkinen 27.3. Pielavedellä, Kiuruvedellä ja Maaningalla

Suomalaisissa sosiaali- ja terveyspalveluissa on todetusti erittäin suuria ongelmia. Ongelmista isoimpia on eriarvoisuus palveluiden pääsyssä. Myös vanhustenhoidossa on vakavia puutteita ja vanhusten suorastaan epäinhimillistä kohtelua.

 

Sosiaali- ja terveyspalveluiden kokonaisuudistuksen tarve ei ole väistynyt. Lääkäriin pääsy sekä laadukas ja inhimillinen hoito ja hoiva on turvattava tasa-arvoisesti jokaiselle suomalaiselle – koko maassa.

 

Sote-uudistusta on tehty Suomessa jo 15 vuoden ajan, usean hallituksen ja kaikkien puolueiden toimesta. On ymmärrettävää, että moni ihminen on turhautunut sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistukseen. Me kansanedustajat emme varmastikaan ole onnistuneet uudistuksessa kompuroinnillamme lisäämään luottamusta politiikkaan. Nyt oltiin kaikkein lähimpänä saada uudistus valmiiksi, mutta aika kerta kaikkiaan loppui kesken.

 

Keskusta haluaa yhä edetä 18 maakunnalliseen sote-alueeseen nojaten. Malli on perustuslain mukainen ja toteutettavissa heti, jo tehty valmistelutyö hyödyntäen. Mallimme nojaa vahvoihin julkisiin toimijoihin.

 

Keskustan vaihtoehdossa sosiaali- ja terveyspalvelut nivotaan yhteen ja vahvistetaan nimenomaan ihmisiä lähellä olevia peruspalveluja. Antaisimme suomalaisille valinnanmahdollisuuden palveluihin. Vanhustenhoidon parantamiseksi kirjaisimme lakiin hoitajamitoituksen 0,7 hoitajasta vanhusta kohti.

 

Jos mitään ei tehdä, ihmisten palvelut huonontuvat, eriarvoisuus lisääntyy ja yksityiset terveysjätit ottavat lopullisesti vallan palveluissa. Siksi on perin kummallista, että Kokoomus Orpon suulla näyttää vetäytyneen kokonaisuudistuksen tarpeesta haluten antaa kunnille toimintavapauden järjestää palvelut halunsa ja kykynsä mukaan. Tämä on suuria kaupunkeja ja suuria lääkäriyrityksiä suosivaa ajattelua. Jos emme pääse eroon nykyisestä kuntavetoisesta mallista, hyväksymme sen, että ihmiset ovat epätasa-arvoisessa asemassa palveluiden suhteen eri puolella Suomea

 

Tällainen tekemättömyyden linja veisi kasvavien sote-menojen kanssa kamppailevilta kunnilta rahat, mikä tarkoittaisi joko puolipakotettuja kuntaliitoksia tai sitä, että kunnat joutuisivat rahapulassa ulkoistamaan sote-palvelunsa isoille lääkärifirmoille.

 

Tulevissa eduskuntavaaleissa päätetään myös sosiaali- ja terveyspalvelujen tulevaisuudesta. Nyt jos koskaan kannattaa kuunnella tarkalla korvalla puolueiden näkemyksiä – ja äänestää viisaasti.

 

Hannakaisa Heikkinen

kansanedustaja, sosiaali- ja terveysvaliokunnan varapuheenjohtaja

Keskustan varapuheenjohtaja

 

 

Mielipidekirjoitus Iisalmen Sanomissa 17.3. 2019