Vanhusten perhehoito - liian hyvä vakavasti otettavaksi?

Torstai 11.3.2010 klo 20:20 - Hannakaisa

Tänään eduskunnan kyselytunnin jälkeen Pikkuparlamentin Kansalaisinfossa Keskustan eduskuntaryhmä ja Perhehoitoliitto järjestivät tilaisuuden, jossa käsiteltiin vanhusten perhehoitoa.

Perhehoitohan on meille tutumpi hoitomuoto lasten ja vammaisten kodin ulkopuolisen ja laitoshoidon välissä. Vanhuksia perhehoidossa oli viime vuoden lopussa vain noin 70 – koko Suomessa!

Vanhusten hoitotyön ja gerontologian ammattilaisena uskallan sanoa ihan ääneen, että Suomi on aivan liian professio- ja järjestelmäkeskeinen maa. Esimerkiksi vanhusten hoivassa vanhukset pakotetaan sopimaan tiettyihin muotteihin eikä osata katsoa asioita ja vanhusten tarvitsemia palveluita vanhusten näkökulmasta.

"Systeemille" laatua merkitsee uutuuttaan kiiltävät hoitolaitosten tilat ja laatukäsikirjat (joita ei näköjään kilpailutustilanteissa ole tarvinnut olla olemassakaan, mutta kunhan ylikansallisella hoivapalveluja tarjoavalla yrityksellä on rasti ruudussa oikeassa kohtaa lomakkeessa, se riittää, jotta saa pisteet hoidon laadusta) ja muut ulkoiset puitteet. Vanhukselle, erityisesti dementoivasta sairaudesta kärsivälle, laatua taas on ihan tavallinen arki, tuttu, kodinomainen elinympäristö ja pysyvät ihmissuhteet.

Ja mitä tietenkään maisteriskoulutuksen saanut gerontologi ei saisi sanoa ääneen: kun tuo vanhuus ei ole sairaus, ei vanhusten hoitajalla tarvitse olla vuosien koulutusta. Riittää vähempikin. Tärkeintä on, että hoitaja on luotettava, rehellinen ihminen, jolla hoksottimet toimii ja sydän on paikallaan. Huumorintaju välttämätön.

Ja koska vanhuus ei ole sairaus, miksi vanhukset pitää kuskata pois omilta asuinseuduiltaan, kylistä ja kotikortteleista upouusiin uljaisiin, ylikansallisomisteisiin hoitolaitoksiin? Miksi ei saa elää elämänsä ehtoota tutussa elinympäristössä? Se kai se laatua ois..

Vanhusten perhehoito on siis asia, jolle täytyy saada näkyvyyttä. Se on valtavan hyvä, inhimillinen ja edullinen hoivavaihtoehto, kun painiskelemme huoltosuhteen vinoutuman, työvoimapulan ja "ikääntymispommin" parissa. Harmi vain, kun meillä nykymaailmassa hyvä uutinen ei ole mikään uutinen.

Mutta kyllä insuliinisurmaaja tai kouluampuja saa lööppitilansa viikkotolkulla.