Tuijotin tuloihin kauan...

Maanantai 7.9.2009 klo 13:55 - Hannakaisa

Koen viime päivinä käydyn keskustelu pieni-, keski- ja suurituloisista ja niihin liittyvistä määrittelyistä hiukan hämmentäväksi. Tässä ollaan taas sekoittamassa puuroja ja vellejä niin iloisesti, että roiskuu.

Ihmisten ja perheiden pieni- tai suurituloisuutta tai varsinkaan toimeentuloa ja varakkuutta on aika vaikea määritellä vain tuloihin tuijottamalla. Lapsista, omaishoidettavista, opintolainoista, siitä onko perheessä työttömiä sekä monenlaisista asumiskustannuksista muodostuu kokonaispaketti, joka vaikuttaa toimeentuloon.

Taloudessa voi olla esimerkiksi yksi aikuinen, jonka tulot ovat kuukaudessa vaikkapa 5000 euroa, eli kerrassaan hyvät (ainakin minun mielestäni). Mutta puoliso saattaakin olla työttömänä, kotihoidon tuella tai vaikkapa sairauspäivärahalla. Voi olla niinkin, että puolisoa ei ole, mutta lapsia sitäkin useampi. Asunto- ja opintovelkoja on monella melkoinen lasti. Pääkaupunkiseudulla asumismenot ovat erityisen korkeat, oli asunto sitten oma tai vuokralla. Ja mitä useampi suu syömässä, sitä kovemmat ruoka- ja muut elinkustannukset.

Kun tämä kaikki otetaan huomioon, kuvio näyttääkin jo toiselta. Kuka on pieni-, kuka suurituloinen? Mitä jää kenellekin käteen? Kuinka paljon saa jäädä käteen omasta työstä?

SDP:n Jutta Urpilainen linjasi viime viikonloppuna blogissaan puolueensa näkemykseksi, että ”eniten tienaavat maksavat eniten veroja”. No näinhän se yleensäkin on, että ainakin palkkatuloista eniten euroja verokarhun kassaan kertyy niiltä, jotka eniten tienaavat.

Järkevää olisi silti taas katsoa kokonaisuutta, eikä yksisilmäisesti kategorisoida ihmisiä sen mukaan, mitä palkkakuitti näyttää. Urpilainen muuten määritteli suurituloiseksi ihmisen, jonka tulot ovat noin 6000 euroa kuukaudessa – aika muheva raja. Tuohon kategoriaan ei moni kansanedustajakaan yllä. Toisaalta hän katsoo pienituloiseksi kaikki alle keskitulon, eli n. 3000 euroa kuussa ansaitsevat. Kuinka moni 3000 euroa kuussa ansaitseva oikeasti kokee itsensä pienituloiseksi, käsi ylös?

Kumpi tässä nyt on vieraantunut enemmän kansasta, minä vai Jutta?

Niin tai näin, keskustelu, jossa ylimalkaisesti vedellään jotain euromääräisiä rajoja eri tuloluokkien välille, ei johda mihinkään. Korkeintaan siihen kuuluisaan vastakkainasetteluun ja kaunailuun.