Vanhusten perhehoito - liian hyvä vakavasti otettavaksi?

Torstai 11.3.2010 klo 20:20 - Hannakaisa

Tänään eduskunnan kyselytunnin jälkeen Pikkuparlamentin Kansalaisinfossa Keskustan eduskuntaryhmä ja Perhehoitoliitto järjestivät tilaisuuden, jossa käsiteltiin vanhusten perhehoitoa.

Perhehoitohan on meille tutumpi hoitomuoto lasten ja vammaisten kodin ulkopuolisen ja laitoshoidon välissä. Vanhuksia perhehoidossa oli viime vuoden lopussa vain noin 70 – koko Suomessa!

Vanhusten hoitotyön ja gerontologian ammattilaisena uskallan sanoa ihan ääneen, että Suomi on aivan liian professio- ja järjestelmäkeskeinen maa. Esimerkiksi vanhusten hoivassa vanhukset pakotetaan sopimaan tiettyihin muotteihin eikä osata katsoa asioita ja vanhusten tarvitsemia palveluita vanhusten näkökulmasta.

"Systeemille" laatua merkitsee uutuuttaan kiiltävät hoitolaitosten tilat ja laatukäsikirjat (joita ei näköjään kilpailutustilanteissa ole tarvinnut olla olemassakaan, mutta kunhan ylikansallisella hoivapalveluja tarjoavalla yrityksellä on rasti ruudussa oikeassa kohtaa lomakkeessa, se riittää, jotta saa pisteet hoidon laadusta) ja muut ulkoiset puitteet. Vanhukselle, erityisesti dementoivasta sairaudesta kärsivälle, laatua taas on ihan tavallinen arki, tuttu, kodinomainen elinympäristö ja pysyvät ihmissuhteet.

Ja mitä tietenkään maisteriskoulutuksen saanut gerontologi ei saisi sanoa ääneen: kun tuo vanhuus ei ole sairaus, ei vanhusten hoitajalla tarvitse olla vuosien koulutusta. Riittää vähempikin. Tärkeintä on, että hoitaja on luotettava, rehellinen ihminen, jolla hoksottimet toimii ja sydän on paikallaan. Huumorintaju välttämätön.

Ja koska vanhuus ei ole sairaus, miksi vanhukset pitää kuskata pois omilta asuinseuduiltaan, kylistä ja kotikortteleista upouusiin uljaisiin, ylikansallisomisteisiin hoitolaitoksiin? Miksi ei saa elää elämänsä ehtoota tutussa elinympäristössä? Se kai se laatua ois..

Vanhusten perhehoito on siis asia, jolle täytyy saada näkyvyyttä. Se on valtavan hyvä, inhimillinen ja edullinen hoivavaihtoehto, kun painiskelemme huoltosuhteen vinoutuman, työvoimapulan ja "ikääntymispommin" parissa. Harmi vain, kun meillä nykymaailmassa hyvä uutinen ei ole mikään uutinen.

Mutta kyllä insuliinisurmaaja tai kouluampuja saa lööppitilansa viikkotolkulla.

 

Nuorisotyöttömyys vaatii nopeasti uusia lääkkeitä

Torstai 4.2.2010 klo 17:21 - Hannakaisa

Me työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan keskustalaiset jäsenet esitimme tänään eduskuntaryhmällemme, että nuorisotyöttömyyden vähentämiseksi on nopeasti otettava käyttöön uusia toimia. Nuoret tuovat työelämään paljon uutta osaamista, joka on saatava käyttöön Suomen nostamiseksi taantumasta.

Näemme, että yksinyrittäjän työllistämistuki pitäisi laajentaa valtakunnalliseksi. Tukea voitaisiin korottaa ja sen kestoa pidentää, jos palkattava työntekijä on nuori.

Tuki on kustannustehokas, sillä euroakaan ei kulu ellei työpaikkaa synny.  Tuki on tällä hetkellä kuitenkin rajoitettu alueellisesti. Se ei koske määräaikaisia työsuhteita eikä sitä voida myöntää kalatalouteen, maatalouteen, metsätalouteen tai maataloustuotteiden jalostukseen.

Tuki pitäisi laajentaa myös määräaikaisiin työsuhteisiin. Kun nykyinen rajoitus, että tuki voidaan myöntää vain kerran samalle yrittäjälle säilytettäisiin, pysyisi toistaiseksi voimassaolevan työsopimuksen solmiminen myös yrittäjän kannalta houkuttelevampana vaihtoehtona.

Myös toimialarajoituksista luopumista pitää selvittää EU-lainsäädännön puitteissa.

Voimassa olevan lain mukaan ELY-keskukset voivat myöntää yksinyrittäjätukea ensimmäisen työntekijän palkkamenoihin 30 prosenttia ensimmäisten 12 kuukauden ajalta ja 15 prosenttia seuraavien 12 kuukauden ajalta.

Yksinyrittäjätukea myönnettiin vuonna 2009 noin 3,4 miljoonaa euroa 306 yksinyrittäjälle. Vuoden 2010 talousarviossa tukeen on varattu enintään 9,8 miljoonaa euroa. Kokeilu on voimassa vuoden 2011 loppuun.

Pittääkö kaeken olla aena aaki?

Keskiviikko 18.11.2009 klo 14:13 - Hannakaisa

Tänään oli eduskunnassa äänestyksessä hallituksen esitys vähittäiskaupan aukioloajoista. Äänestin itse poikkeuksellisesti tyhjää vaikka hallituspuolueen edustaja olenkin, sillä en voi hyvällä omallatunnolla tukea tätä lakia. Lähtökohtaisesti en hyväksy sitä, että olemme muuttamassa Suomea "aina auki" -yhteiskunnaksi.

Sinänsä on hyvä, että kauppojen aukioloa selkeytetään, mikä oli yksi lain tavoitteista. Selkeyttämistä ei kuitenkaan pidä tehdä sunnuntaiaukioloa lisäämällä.

Sunnuntait tuovat suvantopaikan koko ajan kiireisemmäksi muodostuvan arjen keskelle, ja niillä on tästä syystä oma tärkeä merkityksensä ihmisten hyvinvoinnille. Myös yrittäjillä pitäisi olla mahdollisuus edes yhtenä päivänä viikossa palautumiseen ja yhdessäoloon läheistensä kanssa. Onko shoppailun mahdollistaminen lähes aina näitä tavoitteita tärkeämpää?

Yhtä vakava kysymys on se, että tällä lailla emme pysty turvaamaan kauppakeskusten pienten yrittäjien asemaa. Laki heikentää myös haja-asutusalueiden kauppojen toimintaedellytyksiä, sillä se tulee aiheuttamaan kaupan keskittymisen entistäkin enemmän suuriin yksikköihin.

Lähikauppojen menestymiseen voitaisiin vaikuttaa hallituksen esityksen perusteluissakin mainituilla keinoilla, eli kaavamääräyksiä uudistamalla, parkkipaikkoja lisäämällä, lähikauppojen perusparannus- ja investointitukia kehittämällä sekä lähikauppojen sähköverotusta ja kalliita sunnuntaityökustannuksia alentamalla.

Myyntipinta-alaltaan enintään 400 neliömetrin päivittäistavarakaupat vapautuvat uuden lain myötä pääosin aukiolosääntelyn piiristä. Muiden kauppojen sunnuntaiden aukioloaika lisääntyy vuositasolla noin 80—85 tuntia. Toisaalta suurempien kauppojen tulee sulkea liikkeensä kesällä sunnuntaina nykyistä aikaisemmin. Aukiolorajoitukset laajenevat koskemaan myös liikenneasemilla olevia yli 400 neliömetrin myymälöitä.

Positiivista uudessa laissa onkin, että liikenneasemien suurmyymälöiden aukioloa rajoitetaan. Nykyisellään näille ketjuille tarjolla oleva kilpailuetu on kohtuuton alueen muiden yrittäjien kannalta.

Onnetonta ja ponnetonta, Jutta

Keskiviikko 30.9.2009 klo 17:42 - Hannakaisa

Pääministerin tiedonantokeskustelu tänään täysistunnossa osoitti, että oppositiolla on todella vähän villoja tässä keskustelussa. Ihmettelen kuinka valmistautumaton esimerkiksi demarien puheenjohtaja Jutta Urpilainen oli. Hän kompastui täydellisesti vaatiessaan pääministeri Matti Vanhasta tilille siitä, että Vanhasen olisi tullut olla selvännäkijä ja nähdä KMS-yhdistyksen tulevat taloudelliset vaikeudet ottaessaan vastaan vaalirahoitusta. Mutta hyvä Jutta: demareista tukea tältä samaiselta yhdistykseltä saivat ainakin silloinen puheenjohtaja Eero Heinäluoma (10 000 €), entisen pääministerin puoliso Päivi Lipponen (5000 €) sekä Matti Ahde (10 000 €).

Tuolloin, ennen vaaleja Matti Vanhanen ja Eero Heinäluoma, puolueidensa puheenjohtajat, olivat aivan samalla viivalla. Jos demarit olisivat pärjänneet vaaleissa, olisi Eero Heinäluomasta tullut pääministeri. Miksi Eero Heinäluoma ei nähnyt KMS-rahoituksessa mitään pahaa –silloin- mutta vaativat tuota heiltä puuttuvaa kykyä ennustaa tulevaa nyt pääministeri Matti Vanhaselta?

Todella onnetonta ja ponnetonta, Jutta.

Vaalirahakohu

Keskiviikko 23.9.2009 klo 13:27 - Hannakaisa

Ajat ovat muuttuneet: se mikä ennen oli sopivaa ja sai "hiljaisen hyväksynnän", ei käy enää ja se pitää myöntää. Vaalirahakohussa kyse ei ole enää yksittäisistä tapauksista, vaan koko demokraattisen järjestelmämme kriisistä siihen kohdistuvan luottamuspulan takia.

Mielestäni Keskustalle järkevää olisi viimeistään nyt käynnistää sisäinen selvitys, jossa käydään tarkkaan läpi vaalirahoitukseen liittyvät kuviot. Kun oma pesä on putsattu, tehdään selvät pelisäännöt siitä, miten tulevaisuudessa toimitaan.

Jos mitään ei tehdä ja yritetään jatkaa, kuin mitään ei olisi tapahtunut, on vaarana, että rahoitusta ei enää vaaleihin saa mistään. Sitäkin vakavampi seuraus on, kuten eräs minulle kirjoittanut huolestunut kansalainen ilmaisi: "Tämä vie nyt uskottavuutta ja luottoa siihen tärkeään työhön, johon kansanedustajat on valittu." Jos nyt emme mitenkään reagoi, on turha ihmetellä ja voivotella, miksi ihmiset eivät äänestä vaaleissa. 

Puoluesihteeri Jarmo Korhonen on todennut jotakuinkin, että: "puolue pärjää kyllä (julkisella) vaalituella." Siinä piilee kuitenkin se ongelma, että kuka päättää puolueen sisäisen rahanjaon ehdokkaiden kesken?

Muillakin kuin niillä, joilla itsellään on laittaa vaaleihin 100 000 euroa, on oltava mahdollisuus osallistua ja haastaa nykyisiä vallanpitäjiä.

Uskon, että ilman suuriakin rahalahjoituksia on mahdollista tehdä menestyksekäs vaalikampanja – siitä olen itse elävä esimerkki: ottamalla pankkilainaa ja hyödyntämällä tukiryhmäni kanssa pienetkin rahapurot (järjestimme arpajaisia, möimme Hannakaisa–mukeja ja -T-paitoja, joulukortteja jne) pystyimme rahoittamaan uskottavan eduskuntavaalikampanjan.

Parannetaanko vanhusten hoivaa vai tehdäänkö vain politiikkaa?

Torstai 10.9.2009 klo 10:31 - Hannakaisa

Yksi painava asiakokonaisuus, "millä asialla" koen eduskunnassa olevani, on terveydenhuolto ja vanhustenhoito. Keskustelu vanhusten hoivan tilasta heräsi taas uuteen eloon, kun eduskunnan oikeusasiamiehen lääninhallituksilta pyytämät selvitykset valmistuivat. Selvitysten sisältö on yksiselitteinen: vanhusten hoivassa on puutteita, paikoin pahoja laiminlyöntejä.

Vanhustyön ammattilaisena (olen erikoistunut gerontologiaan eli vanhustieteeseen sekä sairaanhoitaja- että maisteriopinnoissani) koen roolini tässä keskustelussa hyvin vastuulliseksi. Asioista on nyt puhuttava rehellisesti ja avoimesti. Toivon kuitenkin, etteivät oppositionkaan edustajat syyllistyisi ylilyönteihin, sillä koko vanhusten hoivan mustamaalaaminen ja kauhukuvien luominen ei auta itse asiaa, eli sitä, miten saamme vanhusten hoivan tason turvatuksi kaikissa hoitolaitoksissa.

Jos annamme kuvan, että vanhusten hoiva on kaikkialla retuperällä ja väistämättä kaikki hoitajat uupuvat vanhustyössä liian suuren työtaakan alle, niin turha meidän on ihmetellä, miksi hoitoalalle ryhtyvät eivät ole kiinnostuneita valitsemaan erikoistumisalakseen vanhusten/ikääntyvien hoitotyötä. Kuka tervejärkinen sellaiseen työhön haluaisi?

Olen hyvilläni, että vanhusten hoivan kipupisteistä nyt puhutaan ääneen ja olen iloinen, että peruspalveluministeri Risikko on varovaisesti näyttänyt vihreää valoa uudelle lainsäädännölle. Toivon kuitenkin kaikille vastuullisuutta puhuttaessa tästä hyvin tunneherkästä asiasta. Poliittisten irtopisteiden keräämisellä ei itse asiaa auteta. Käsi sydämelle oppositio: uskotteko, että vanhusten hoiva on kriisiytynyt vain viimeisen kahden vuoden aikana? Minulla on henkilökohtaista kokemusta alalta toistakymmentä vuotta ja voin käytännön komemuksesta sanoa, ettei näin ole.

Tuijotin tuloihin kauan...

Maanantai 7.9.2009 klo 13:55 - Hannakaisa

Koen viime päivinä käydyn keskustelu pieni-, keski- ja suurituloisista ja niihin liittyvistä määrittelyistä hiukan hämmentäväksi. Tässä ollaan taas sekoittamassa puuroja ja vellejä niin iloisesti, että roiskuu.

Ihmisten ja perheiden pieni- tai suurituloisuutta tai varsinkaan toimeentuloa ja varakkuutta on aika vaikea määritellä vain tuloihin tuijottamalla. Lapsista, omaishoidettavista, opintolainoista, siitä onko perheessä työttömiä sekä monenlaisista asumiskustannuksista muodostuu kokonaispaketti, joka vaikuttaa toimeentuloon.

Taloudessa voi olla esimerkiksi yksi aikuinen, jonka tulot ovat kuukaudessa vaikkapa 5000 euroa, eli kerrassaan hyvät (ainakin minun mielestäni). Mutta puoliso saattaakin olla työttömänä, kotihoidon tuella tai vaikkapa sairauspäivärahalla. Voi olla niinkin, että puolisoa ei ole, mutta lapsia sitäkin useampi. Asunto- ja opintovelkoja on monella melkoinen lasti. Pääkaupunkiseudulla asumismenot ovat erityisen korkeat, oli asunto sitten oma tai vuokralla. Ja mitä useampi suu syömässä, sitä kovemmat ruoka- ja muut elinkustannukset.

Kun tämä kaikki otetaan huomioon, kuvio näyttääkin jo toiselta. Kuka on pieni-, kuka suurituloinen? Mitä jää kenellekin käteen? Kuinka paljon saa jäädä käteen omasta työstä?

SDP:n Jutta Urpilainen linjasi viime viikonloppuna blogissaan puolueensa näkemykseksi, että ”eniten tienaavat maksavat eniten veroja”. No näinhän se yleensäkin on, että ainakin palkkatuloista eniten euroja verokarhun kassaan kertyy niiltä, jotka eniten tienaavat.

Järkevää olisi silti taas katsoa kokonaisuutta, eikä yksisilmäisesti kategorisoida ihmisiä sen mukaan, mitä palkkakuitti näyttää. Urpilainen muuten määritteli suurituloiseksi ihmisen, jonka tulot ovat noin 6000 euroa kuukaudessa – aika muheva raja. Tuohon kategoriaan ei moni kansanedustajakaan yllä. Toisaalta hän katsoo pienituloiseksi kaikki alle keskitulon, eli n. 3000 euroa kuussa ansaitsevat. Kuinka moni 3000 euroa kuussa ansaitseva oikeasti kokee itsensä pienituloiseksi, käsi ylös?

Kumpi tässä nyt on vieraantunut enemmän kansasta, minä vai Jutta?

Niin tai näin, keskustelu, jossa ylimalkaisesti vedellään jotain euromääräisiä rajoja eri tuloluokkien välille, ei johda mihinkään. Korkeintaan siihen kuuluisaan vastakkainasetteluun ja kaunailuun.

Kesäkokous: politiikan syksyn päänavaus

Tiistai 25.8.2009 klo 17:19 - Hannakaisa

Lämmin, ihana kesä alkaa olla ohi. Heinäkuun olin ihan kunnolla irti politiikan kähinöistä ja keskityin akkujen lataamiseen kuntoilun ja ruumiillisen työn avulla. Liikunnallisia kohokohtia kesässä olivat Limingassa 5.7. voitettu viikateniiton joukkue-maailmanmestaruus ja seuraavana viikonloppuna Sulkavan soutu. Olin tahtiairoissa Eduskunnan Urheilukerhon veneessä yhdessä Marjo Matikainen-Kalströmin kanssa.

Eilen ja tänään oli Keskustan eduskuntaryhmän ja puoluejohdon kesäkokous Hämeenlinnassa. Kokouksessa oli hyvä ja vireä henki. Ministereitä evästettiin pian alkavaan budjettiriiheen ja keskustalaiset painopisteet hahmottuivat.

Keskustajoukko on hyvin yksimielinen ruuan alv:n "käsittelystä": me haluamme alentaa ruuan arvonlisäveron 12 %: iin. Pienemmällä alv:n laskulla ei olisi konkreettista vaikutusta ruokakorin halpenemiseen ja toisaalta pienemmän alv:n alennuksen päätymistä aidosti kuluttajahintoihin olisi vaikea seurata.

Kokoomukselta on tullut esityksiä, että ruuan arvonlisäveroa alennettaisiin vain 3% ja/tai kuluttajien ostovoimaa voitaisiin parantaa tekemällä reilumpi korotus perusvähennystasoon tuloverotuksessa. Tämä ei Keskustalle käy, sillä esimerkiksi pienituloiset eläkeläiset eivät voi tuosta perusvähennyksen korotuksesta hyötyä eikä siten heidän ostovoimansa siten parane.

Keskusta haluaa laskea myös ravintolaruuan arvonlisäveroa 12 %:iin, sillä tilanne, että ravintolaruuan alv olisi kaupasta ostettavaa (myös valmisruokaa!) 10 prosenttiyksikköä korkeampi olisi kestämätön ja se vääristäisi kilpailua. Ei voi olla oikein että vaikkapa Kuopion Kauppahallista ostetun sämpylän hinnassa olisi 10 prosenttia korkeampi alv kuin viereisen Anttilan ruokaosastolta ostetussa.

Keskusta kannattaa, että niin kaupasta ostetun ruuan kuin ravintolaruuan arvonlisävero lasketaan 12 prosenttiin ja me kannatamme ministeri Wallinin (rkp) ehdotusta ravintolaruuan alv:n alennuksen aiheuttaman valtion verotulojen menetyksen kompensoimista tinkimällä hieman suunnitellusta tuloverotuksen keventämisestä.

Tulevat viikot ovat tärkeää aikaa politiikassa, sillä nyt luodaan suuntaviivoja, mihin VM:n ilmoittaman 13 miljardin euron lisävelka käytetään elvytyksessä. Toivon, että nämä asiat ja eri puolueiden painopisteet välittyvät ihmisten tietoisuuteen myös eri medioissa. Nyt ei ole vara hukuttaa tätä tärkeää keskustelua hömpän alle.

 

Kesän kohokohtia: Niilon kanssa ongella!

Iso paha Keskusta?

Keskiviikko 17.6.2009 klo 18:02 - Hannakaisa

Vielä viime viikolla päällimmäisenä oli hyvä mieli kuluneesta keväästä. Hallitus teki monia merkittäviä päätöksiä, joilla on vaikutusta ihmisten arkeen. Mm päätökset takuueläkkeestä ja perhe-etuuksien sitomisesta indeksiin 1.3.2011 alkaen ovat Keskustan pitkään ajamia asioita.

Myös Pohjois-Savoon saatiin kevään aikana jättipotti: päätökset aikaistaa Kallan siltojen remontti alkavaksi ensi syksynä, aloittaa hammaslääkärikoulutus uudelleen Kuopiossa syksyllä 2010 ja uuden Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskuksen alueellistaminen Kuopioon ovat enemmän kuin ehkä moni on uskaltanut toivoakaan.

Mutta viime torstain uutisoinnista alkanut uusi vaalirahoituskohu jätti hyvän mielen lyhyeen. Taas alkoi mahdoton ajojahti ja kohu Keskustan ympärillä, kuin toisintona vuoden takaisiin tapahtumiin. Media janoaa poliittisia ruumiita. Keskustalaisia poliittisia ruumiita.

Mielestäni politiikan rahoituksen pitää olla avointa. Minulle politiikka on ihmisten asioiden ajamista ja yhteiskuntamme rakentamista vielä paremmaksi ja lainsäädännön muuttamista vastaamaan alati muuttuvan maailman tarpeisiin. Ei ole synti rahoittaa tällaista toimintaa. Eikä siitä saa tehdä tuomittavaa. Mutta kuitenkin samanaikaisesti äänestäjillä pitää olla oikeus tietää, ketkä ja mitkä tahot poliittista järjestelmää rahoittaa.

Mitä ihmisille jää tästä kevätistuntokaudesta mieleen? Kummista asioista  uutisoitiin enemmän, hallituksen poliittisista linjauksista vai vaalirahoituskuvioista? Kun mielikuvaa Keskustasta muodostetaan, ei taida paljon painaa suuret perhe- ja eläkepoliittiset ratkaisut, sillä median kautta on verkkokalvoille tiukasti iskostunut kuva puolueemme nokkamiehistä selvittelemässä kuka, mitä, missä ja milloin tekikään ja mitä ei sanottu kun sitä ei kysytty. Mutta miksi näitä kysymyksiä ei esitetä muille puolueille? Miksi media ei ihmettele, miksi muut puolueet eivät ole halukkaita Keskustan tavoin avaamaan kokonaan vaalirahoitusta? Ei kai tutkiva journalismi ole valikoivaa?

Missä menee sopivuuden raja?

Tiistai 9.6.2009 klo 14:52 - Hannakaisa

Viime maanantaina Kiuruveden torilla tapahtunutta episodia ja myöskin kotisivujeni blogikirjoitustani on käsitelty Savon Sanomissa (4.6.09), Iltalehdessä (4.6.09) ja Iisalmen Sanomissa (5.6.09). Haluan lyhyesti kommentoida asiaa.

Mielestäni niin toreille kuin eduskuntaankin mahtuu hyvin railakastakin sanailua ja mielipiteiden vaihtoa, mutta puheet saunan taakse viemisestä ja Mauserin (saksalainen pistooli) käytöstä ovat edesvastuuttomia - ja laittomia - niin tavalliselta ihmiseltä kuin poliitikolta. Vasta muutama viikko sitten sattui viimeisin traaginen ampumatapaus Kuopion torilla. Tällaista puhetta en halunnut painaa villaisella, sillä vaikka se asianosaiselta huutelijalta olisi vain huutelua, voi joku ottaa puheet todesta ja toteuttaa sen.

Mitä eduskunnan täysistuntosalissa tapahtuneisiin erään perussuomalaisen huuteluihin ja tekoihin tulee, en ole kokemuksineni yksin, mutta ne asiat selvitetään tarvittaessa eduskunnan puhemiehen kanssa. Selvyyden vuoksi sanottakoon, ettei kyse ole savolaisesta kansanedustajasta.

Ennen kansanedustajuuttani olen tehnyt vuosia työtä dementoituneiden vanhusten kanssa. Kenellä on kokemusta dementoivista sairauksista, tietää, että se työ todella vaatii pitkää pinnaa ja lähimmäisenrakkautta. Kärsivällisyyttä ja empatiaa tarvitaan myös kansanedustajan työssä. Mutta myös jämäkkyyttä sanoa, kun sopivuuden ja laillisuuden rajat ylittyvät.

Politiikka on ihmisten asioiden ajamista, ei vastuutonta huutelua. Jotakin perussuomalaisten toiminnasta kertoo myös se, että entinen SMP:n voimahahmo, Pekka Vennamo on julkisesti (Karjala 4.6.09) antanut tukensa eurovaaleissa keskustalaiselle Markku Laukkaselle. Pekka Vennamon isä Veikko Vennamo oli aikoinaan Suomen Maaseudun Puolueen perustaja ja johtaja. Hän kannatti EU:ta ja Suomen virallista maahanmuuttopolitiikkaa, joista perussuomalaiset ovat eri mieltä.

Salliiko populismi uhkailun?

Keskiviikko 3.6.2009 klo 19:46 - Hannakaisa

Viime viikkoina olemme kiertäneet mm. Ylä-Savon Keskustanaisten joukoin pitämässä kahvitilaisuuksia kunnissa. On ollut mukava jututtaa ihmisiä, rupatella niin EU-politiikasta kuin myös ajankohtaisista asioista kansallisessa lainsäädäntötyössä.

Viime maanantaina olimme Kiuruveden torilla ja tunnelma oli aurinkoinen, kuten sääkin. Toritilaisuuden loppupuolella sattui kuitenkin ikävä episodi, joka pisti miettimään, mikä on sallittua ja mikä ei.

Kiuruvetinen perussuomalaisten kunnallispoliitikko Mauri Knuutinen tuli tekemään myöskin vaalityötä torille. Kiuruveden tori on laaja, kuten torit yleensäkin, mutta hän tuli autoineen vain noin kolmenkymmenen metrin päähän. Sekin on ihan sallittua. Hän kuitenkin alkoi äänekkäästi huudellen haukkumaan keskustalaisia, jolloin eräs meistä kävi häntä asiasta huomauttamassa. Tästä suuttuneena Knuutinen huusi kovaan ääneen kutakuinkin, että ”luuleeko keskustalaiset olevan niin suuria, ettei torille muita mahdu” ja että ”pitäisi viedä saunan taakse ja käyttää Mauseria”.

Mauser on saksalainen pistooli. Viime aikoina on sattunut lukuisia ampumistapauksia, viimeinen vain muutama viikko sitten Kuopion torilla. Ei voi olla mitenkään anteeksiannettavaa, että poliitikko, vaikka kuinka kiihdyksissään olisikin, sanoo moista isoon ääneen julkisella paikalla. Yhtä tuomittavaa se toki olisi vaikka hiljaakin tai kirjallisesti ilmaistuna. Vaikka kyseinen henkilö itse ei aikoisikaan moista uhkausta toteuttaa, voi olla, että joku fanaattinen kannattaja ajattelee toisin.

Perussuomalaisten suunnalta on saanut tottua ala-arvoiseen ja eduskuntaa halventavaan käytökseen myös eduskunnassa. Lähipenkistä täysistuntosalissa saa kuulla jatkuvasti kiroilua, tuolin paiskomista ja olen saanut kuulla olevani mm. ”v----n hölmö”. Ei kai populismi tarkoita, ettei perussuomalaisia sido samat säännöt kuin muitakin poliitikkoja, niin kunta- kuin valtionpolitiikassakin.

Ja kyllä täytyy todeta, että vähäiset ovat villat, millä perussuomalaiset aikovat Suomen etua europarlamentissa ajaa, sillä heidän vaalikampanjansahan perustuu vain muiden puolueiden haukkumiseen ja myös suoranaisiin valheisiin. Näköjään se riittää toimintaan Suomen eduskunnassa, mutta onko kansa sitä mieltä, että pelkkä haukkuminen ja sutjakat sanakäänteet ovat riittävä pohja, jolle vaikuttaminen Brysselissä voidaan rakentaa?

Lasten Parlamentti antoi evästyksiä

Torstai 14.5.2009 klo 17:30 - Hannakaisa

Valtakunnallisen lasten kuulemisjärjestelmän, Suomen Lasten Parlamentin, lapsiedustajat luovuttivat eilen keskiviikkona raportin lasten vaikuttamistoiminnasta eduskunnalle. Sain osallistua eiliseen tapahtumaan ja raportin luovutukseen Suomen Lasten Parlamentin eduskunnan neuvottelukunnan jäsenen ominaisuudessa.

Raportin luovuttamisen yhteydessä me saimme käsiteltäväksi Lasten Parlamentin kevätistunnon yhteiskunnalliset aloitteet. Lasten aloitteet ja niistä tehdyt päätökset on koottu Lasten Parlamentin kevään kaksiviikkoisen, internetissä pidetyn istunnon aikana huhtikuussa. Lähes 250 kunnan nimittämät lapsiedustajat ovat saaneet esittää aloitteita sekä keskustella niistä ennen äänestystä. Kiihkeimpiä keskusteluita käytiin kuulemma terveyden lisäksi ilmastonmuutoksen torjumisesta, tulevaisuuden koulusta sekä lasten yhdenvertaisista harrastusmahdollisuuksista.

Lasten Parlamentin kevätistunnossa ja sen kautta nuorten aloitteissa käsiteltiin aivan samoja asioita kuten täällä eduskunnassakin. Eilisessä tilaisuudessa lapsiedustajat vetosivat meihin päättäjiin siis muun muassa lasten ja nuorten terveyden parantamiseksi. Itse huomioin näistä aloitteista asiana erityisesti lasten ja nuorten terveyden edistämisen. Lasten Parlamentti nimittäin päätti, että meidän päättäjien on kiinnitettävä huomiota keinoihin, joilla mm. lasten ja nuorten tupakoinnin aloittaminen voitaisiin estää tai nuorten tupakointia vähentää.

Tehokkain keino vähentää tupakkasairauksia on ehkäistä lasten ja nuorten tupakkakokeilut ja tupakoinnin aloittaminen. Saatavuuteen pyritään vaikuttamaan valvontaa tehostamalla ja myynnin luvanvaraistamisella. Mielestäni keskeisin tapa, millä voitaisiin vaikuttaa tupakan alaikäiselle myymiseen, on kuitenkin sen muuttaminen rikkomuksesta rikokseksi tai toisaalta alle 18-vuotiaan tupakan hallussapidon kriminalisoinnilla. Olen sitä mieltä, että tässä yhteydessä pelotteen täytyy olla riittävän kova.

Tosiasia on, että lapsi ei osaa ajatella tupakkakokeilun tai tupakoinnin aloittamisen vaikutusta pitkälle tulevaisuuteensa. Siksi meidän aikuisten ja lainsäätäjien vastuu tässä asiassa korostuu erityisesti. Itse tein jo viime lokakuussa lakialoitteen, jossa esitin, että tupakan alaikäiselle myyminen kriminalisoitaisiin, ihan samalla logiikalla kuin alkoholin alaikäiselle myyminen.

Nyt lähiviikkoina annettavassa hallituksen esityksessä ehdotetaankin, että tupakan alaikäiselle myymisestä joutuu oikeudelliseen vastuuseen.

Suomen Lasten Parlamentti haastoi myös meidät kaikki kansanedustajat tekemään Kättä päälle -sopimukset lapsen hyväksi YK:n Lapsen oikeuksien 20-vuotisjuhlavuoden 2009 aikana. Käytännössä Lasten Parlamentin edustajat haastoivat meistä jokaisen tekemään konkreettisen sopimuksen lasten kohtaamisen ja osallisuuden edistämisestä. Kättä päälle on kirkollisten palvelujärjestöjen kaikille avoin haastekampanja, jonka tavoitteena on, että jokaista suomalaista lasta kuullaan tänä vuonna lapsiystävällisemmän Suomen rakentamiseksi.

Lapset ovat tulevaisuutemme. Meidän jokaisen tärkeä tehtävä on huolehtia ja suojella kaikkia lapsia, lähellä ja kaukana. Ihmisoikeudet kuuluvat jokaiselle lapselle heti heidän syntymästään lähtien. Tämä on vuonna 1989 hyväksytyn, tänä vuonna juhlavuotta viettävän ja 20 vuotta täyttävän YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen perusajatus. Suomi on monen muun valtion ohella sitoutunut noudattamaan YK:n lapsen oikeuksien sopimusta, jossa on neljä johtavaa ajatusta: lapsen edun ensisijaisuus kaikessa päätöksenteossa, lapsen näkemyksien huomioonottaminen, kaikki lapset ovat tasa-arvoisia sekä lapsen oikeus hyvään elämään. Sopimus takaa kaikille alle 18-vuotiaille muun muassa oikeuden omien mielipiteidensä ilmaisemiseen, koulunkäyntiin ja vapaa-aikaan.

On ensiarvoisen tärkeää, että myös lapset itse tuntevat omat oikeutensa, jolloin lapset pystyvät herkemmin huomaamaan mahdollisten oikeuksiensa laiminlyönnin ja oppivat puolustamaan sekä omia että muiden oikeuksia. Lapsille ja nuorille tulee järjestää yhä enemmän mahdollisuuksia esimerkiksi osallistua paikallista ja alueellista nuorisotyötä ja -politiikkaa koskevien asioiden käsittelyyn. Lasten ja etenkin nuorten ääni, missä muodossa tahansa, on tultava kuulluksi. Tästä yksi erinomainen esimerkki on Suomen Lasten Parlamentti.

 

 

 

 

 

 

 

 

Allekirjoittamassa Kättä päälle-sopimusta Kimi Uosukaisen kanssa.
Kuvaaja: Juha Tuukkanen

 

Pikavippi vikatikki

Perjantai 8.5.2009 klo 12:33 - Hannakaisa

Oletteko sattuneet huomaamaan, mihin osoite www.facebook.fi vie? Järkytyin nimittäin tänään, kun aamuvarhaisella yritin kirjautua Facebook-sivustolle, onnistuinkin vahingossa näppäilemään osoitekenttään com-päätteen sijaan fi-päättyisen osoitteen, jolloin jouduin suoraan pikavippivertailusivustolle. Pikaluottojen mainonta näyttää menevän jatkuvasti yhä röyhkeämmäksi, sillä edellä mainitulla markkinointikikalla yritetään kalastella erityisesti nuorison ja nuorten aikuisten suosiossa olevan internetissä toimivan yhteisöpalvelun Facebookin käyttäjäkuntaa.

Pikaluottojen laillisuudesta ja toisaalta luottoja antavien tahojen taustoista on käyty keskustelua viime aikoina paljon ja syystä. Pikaluotoilla tarkoitetaan tyypillisesti summaltaan pieniä, alle kolmen kuukauden pituisia kulutusluottoja, joita tarjotaan matkapuhelimen välityksellä tai internetissä ja joiden saamiseksi ei edellytetä vakuuksia. Lainsäädäntöä aiotaan nyt muuttaa pikaluottojen tarjonnassa esiintyneiden ongelmien vähentämiseksi. Hallitus esittää, että mm. pikaluottoja ja muita pieniä ja lyhytaikaisia luottoja markkinoitaessa olisi ilmoitettava luoton todellinen vuosikorko. Lainanhakijan henkilöllisyys olisi todennettava eikä lainarahoja saisi käyttöönsä yöllä. Kaikkien kulutusluottojen viivästyskoroille säädettäisiin myös tietyn määräajan jälkeen yläraja. Hallitus on hyväksynyt esityksen ja se annettiin eduskunnalle presidentin esittelyssä tänään perjantaina.

Lakiesityksen mukaisesti, jos jatkossa kulutusluottoa haettaisiin ja myönnettäisiin klo 23-7 välisenä aikana, kuluttaja saisi rahat käyttöönsä vasta kello seitsemän jälkeen. Tosiasia on, että tämänkin rajoituksen voi kiertää niin monin tavoin ja ennen kaikkea helposti, esimerkiksi ravintolaan lähtevä voi varautua mahdolliseen likvideettiongelmaan ottamalla pikavipin jo ennen kello 23:a, jolloin aamuyön rahatarve on turvattu.

Vuoden 2008 lopussa Suomessa oli 292 000 yksityishenkilöä, joilla oli maksuhäiriömerkintä. Merkintöjen määrä vaihtelee eri ikäryhmien välillä, mutta erityisesti nuorille kirjattujen maksuhäiriömerkintöjen määrä on lähtenyt alkuvuodesta 2009 kovaan kasvuun. Kaikkien vuoden 1970 jälkeen syntyneiden ikäryhmien maksuhäiriömerkinnät ovat lisääntyneet 13-66 prosenttia verrattuna alkuvuoteen 2008. Nuorten kulutustottumukset on suurin selittäjä häiriöiden määrän kasvussa. Iso osa nuorten saamista merkinnöistä tulee puhelin- ja postimyyntilaskujen sekä pikaluottojen maksamatta jättämisestä. Pikaluotot, joiden tarjonta on viime vuosina voimakkaasti kasvanut, ovat osoittautuneet yhdeksi ylivelkaantumisen aiheuttajaksi. Pikaluottoja koskevista tuomioista yli 40 prosenttia on annettu 20 - 24-vuotiaille, joista enemmistö on nuoria miehiä.

Pikavippi ei ratkaise pitkällä tähtäimellä kenenkään rahaongelmia, päinvastoin: laina-aika on pikaluotoissa yleensä niin lyhyt, että harvalla raha-asiat paranee kovin merkittävästi muutamassa viikossa tai kuukaudessa. Vipattava lainasumma on keskimäärin noin 100 euroa ja siitä maksettava korko/kulu yleensä 20 euroa. Usein erityisesti sinänsä pieniä rahasummia pikavipannut henkilö joutuu helposti pikavippi- ja velkakierteeseen, kun hän joutuu hankkimaan uuden vipin maksaakseen pois vanhoja velkojaan ja niiden huimia korkoja. Sillä laina-ajan ollessa lyhyt, nousee lainan vuosikorko vastaavasti huimiin prosenttilukuihin.

Pikalainojen tyrkyttäminen ja ylipäänsä pikalainat on mielestäni sen kaltainen ilmiö, että se tulisi saada kitkettyä nyt kokonaan pois. Nyt olisikin säädettävä kerralla sellainen laki, joka kieltäisi ammattimaisen rahanlainauksen kaikilta muilta kuin julkisen tarkastuksen alaisilta rahalaitoksilta, joille on myönnetty lainaukseen toimilupa. Pikavippailusta tulisi tehdä nyt yksinkertaisesti loppu!

Pääsiäisestä ja palvelusetelistä

Torstai 16.4.2009 klo 19:34 - Hannakaisa

Pääsiäinen antoi kivan pienen hengähdystauon eduskuntatyöstä. Ihana oli käydä hiihtämässä hankiaisella aurinkoisena aamuna! Kiirastorstaina kävimme ehtoollisjumalanpalveluksessa. Pikku-Niilo kävi ensimmäistä kertaa siunattavana ehtoollisella. Hän malttoi olla hyvin rauhallinen alttarilla. Vasta penkissä hän kysyi suu mutrussa, että miksi lapset eivät saaneet ruokaa, kun aikuiset saivat..

Tällä viikolla eduskunnassa valiokuntatyössä ehkä tärkein puhututtava aihe on ollut hallituksen esitys palvelusetelin  käyttöalueen laajentamisesta sosiaalipalveluista kattamaan myös terveyspalvelut sekä mm lääkinnällisten apuvälineiden hankinta. Paljon on keskusteltu siitä, mitä uhkia ja mitä mahdollisuuksia palvelusetelin käyttöalueen laajennus tuo tullessaan. Lisääkö palveluseteli kansalaisten eriarvoisuutta, kun kunnalle jää kuitenkin oikeus päättää, ottaako se palvelusetelin ”palveluvalikoimaansa”? Pystytäänkö kuntalaisille antamaan riittävää informaatiota palvelusetelin käytöstä ja vaihtoehdoista (kun kuntalainen on oikeutettu tiettyyn palveluun, voi kunta tarjota hänelle palveluseteliä, jolla hän voi hankkia palvelun hyväksytyiltä palvelun tuottajalta, mutta hänellä on myös oikeus kieltäytyä vastaanottamasta palveluseteliä, jolloin kunnan täytyy tuottaa itse tämä palvelu)? Nämä ovat ihan aiheellisia kysymyksiä, joita täytyy pohtia.

Itse näen palvelusetelin laajentamisessa kuitenkin enemmän mahdollisuuksia kuin uhkia. Erityisen hyvänä näen sen, että tätä kautta pystyttäneen luomaan työmahdollisuuksia esimerkiksi haja-asutusalueille ja myös taajamienkin yrittäjille. Ja ollessaan tyytymätön palveluun, voi asiakas äänestää jaloillaan ja ostaa palvelun muualta taikka palata kunnallisiin palveluihin.

Eräs asia, mistä hyvin vähän on julkisuudessa puhuttu, mutta jonka ongelmallisuuden siilinjärveläinen Chasswheel-yritys kertoi minulle jo puolitoista vuotta sitten, saa nyt ratkaisunsa tällä lainmuutoksella: aiemmin vammaisten ja muiden lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineitä tarvitsevien ihmisten on pitänyt tyytyä ns. perustason apuvälineisiin. Moni kunta tai kuntayhtymä ei ole suostunut hankkimaan varustellumpaa, käyttäjän tarpeita paremmin palvelevaa apuvälinettä vaikka asiakas olisi ollut valmis maksamaan tämän ns. perustason apuvälineen ja varustellumman apuvälineen hintojen erotuksen. Nyt palveluseteli mahdollistaa tämän, eli palveluseteli kattaa perustason lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineen hinnan ja asiakas maksaa sitten omavastuuna loput. Tämä on iso asia monelle apuvälineitä tarvitsevalle sekä myöskin näille apuvälineitä kehitteleville ja myyville yrityksille. Alla palvelusetelilain keskeiset ehdotukset (lihavoituna lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineitä koskeva kohta).

 HE 20/2009 vp laeiksi sosiaali- ja terveydenhuollon palvelusetelistä sekä sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain 12 §:n muuttamisesta

Asiakkaan valinnan vapauden ja kuntien palvelusetelin käytön lisäämiseksi ja tehostamiseksi ehdotetaan säädettäväksi palvelusetelijärjestelmää sääntelevä laki.

Palvelusetelijärjestelmässä ei ole kyse muita toimintavaihtoehtoja poissulkevasta mallista, vaan palvelujärjestelmää täydentävästä vaihtoehdosta. Palveluseteli olisi yksi keino järjestää julkisia sosiaali- ja terveyspalveluja yksityisten palvelujen tuottajien avulla.

Esityksessä ehdotetaan, että kunnilla olisi oikeus päättää palvelusetelijärjestelmän käyttöönotosta. Kunnilla olisi myös mahdollisuus päättää, minkä palvelujen hankkimiseksi palveluseteliä voitaisiin käyttää. Lisäksi kunta hyväksyisi ne yksityiset palvelujen tuottajat, joiden palveluihin palveluseteli kävisi. Kunnan tulisi pitää rekisteriä hyväksymistään palvelujen tuottajista ja varmistua siitä, että niiden tuottamat palvelut vastaisivat sitä tasoa, jota edellytetään vastaavalta kunnalliselta toiminnalta. Asiakkaan mielipide tulisi palveluseteliä käytettäessä ottaa huomioon. Kunnan tulisi antaa asiakkaalle päätös tulosidonnaisen palvelusetelin arvosta. Asiakkaalla olisi esityksen mukaan aina mahdollisuus kieltäytyä tarjotusta palvelusetelistä, jolloin kunnan tulisi järjestää asiakkaan tarvitsemat palvelut toisella tapaa. Palvelusetelin antaessaan kunta myöntäisi asiakkaalle sitoumuksen palvelujen tuottajan antaman palvelun kustannusten korvaamisesta kunnan ennalta määräämään arvoon asti. Ehdotetussa mallissa palvelusetelin arvo tulisi määrätä kohtuulliseksi, niin että asiakas voisi todellisuudessa valita palvelusetelin palvelun toteuttamismuodoksi.

Asiakkaalle jäävää omavastuuosuutta ei sidottaisi sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annettuun lakiin, vaan omavastuuosuudet voisivat ylittää asiakasmaksulaissa säännellyt maksujen enimmäismäärät. Sen sijaan asiakasmaksulailla maksuttomiksi säädettyjen palvelujen kohdalla palvelusetelin arvo tulisi määrätä sellaiseksi, ettei asiakas joutuisi maksamaan palvelusta. Poikkeuksena olisivat kuitenkin lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineet, joiden kohdalla palvelusetelin arvon tulisi vastata yksilöllistä tarvetta vastaavan tavanomaisen apuvälineen arvoa. Asiakkaalla olisi mahdollisuus hankkia yksilöllistä tarvetta vastaavaa tavanomaista apuvälinettä kalliimpikin apuväline, jolloin hänen tulisi itse maksaa apuvälineen hinnan ja palvelusetelin arvon välinen hinnanero.

Lisäksi kunnalla olisi mahdollisuus yksittäistapauksissa määritellä palvelusetelin arvo korkeammaksi, mikäli asiakkaan tai hänen perheensä toimeentulon edellytykset tai lakisääteinen elatusvelvollisuus vaarantuisivat asiakkaan maksettavaksi jäävän omavastuuosuuden vuoksi. Tällä pyrittäisiin mahdollistamaan asiakkaiden palvelusetelin käyttö heidän maksukyvystään riippumatta.Palvelusetelin saanut asiakas tekisi palvelujen tuottajan kanssa sopimuksen palvelun antamisesta. Heidän välillään olisi siis yksityisoikeudellinen sopimus, johon sovellettaisiin sopimuksen sisällön mukaan määräytyviä kuluttajaoikeuden ja sopimusoikeuden säädöksiä ja oikeusperiaatteita. Asiakkaan oikeusaseman parantamista on pidettävä perusteltuna ottaen erityisesti huomioon sen, että palvelusetelijärjestelmän käytön odotetaan laajenevan ja että asiakkaan omavastuuosuus voisi vastaisuudessa ylittää asiakasmaksulaissa säännellyt maksujen enimmäismäärät. Tämän vuoksi on katsottu tarpeelliseksi selkeyttää myös se, että asiakkaalla on mahdollisuus saattaa hänen ja palvelujen tuottajan välistä sopimusta koskeva erimielisyys kuluttajariitalautakunnan käsiteltäväksi. 

Ainoa oikea ratkaisu!

Tiistai 24.3.2009 klo 19:24 - Hannakaisa

Ainoa oikea ratkaisu!

Vihdoinkin! Vihdoinkin tämä turhauttava ja raskas -mutta meille itäsuomalaisille äärettömän tärkeä- kädenvääntö sai päätöksensä: Kuopiossa aloitetaan hammaslääkärikoulutus uudestaan!

Ratkaiseva etappi oli se, että eduskunnan valtiovarainvaliokunnan mietintöön (koskien tämän vuoden budjettia) saatiin kirjaus viime joulukuussa, että Kuopion hammaslääkärikoulutusta koskevat päätökset tehdään kevään kehysriihessä. Tämän valtiovarainvaliokunnan päätöksen myötä hammaslääkärikoulutuksen käynnistymistä Kuopiossa vuonna 2010 voitiin pitää jo käytännössä varmana. Valtiovarainvaliokunnan vaatimuksesta sekä opetusministeri Henna Virkkusen myönteisestä suhtautumisestakaan huolimatta myönteinen päätös ei ollut itsestäänselvyys, sillä hallitus antoi vasta tänään kehysriihessä lopullisen päätöksen Kuopion rahoitukselle.

Henkilökohtaisesti minua pelotti, vaikuttaako talouden voimakas alamäki vielä jotenkin Kuopion hampaan suunnitelmiin ja rahoitukseen tai eri tahojen aggressiivinen vastalobbaus opetusministeri Virkkuseen tai muihin avainasemassa oleviin tahoihin. Siihen nähden, että Kuopion hampaan osalta puhutaan ainoastaan neljän miljoonan satsauksesta, on selvää, että hallitus harkitsi kehysriihessään tarkkaan ja perusteellisesti jokaista menolisäystä.

Nyt tehtyä rahoituspäätöstä voidaan pitää ennen kaikkea terveyspoliittisena, sillä Itä-Suomessa hammaslääkäripula on jo kansanterveydellinen uhka. Itä-Suomessa eläköityminen tapahtuu huomattavasti ruuhka-Suomeakin nopeammin, sillä työikäisistä hammaslääkäreistä jopa puolet on jäämässä eläkkeelle seuraavan kahdentoista vuoden aikana. Koulutus pitää aloittaa Kuopiossa, sillä muut toimenpiteet ovat yksinkertaisesti aivan liian tehottomia. Koulutuksen uudelleen aloittaminen Kuopiossa on alueelle ja koko Suomelle elintärkeä. On toisaalta selvää, että se ei kuitenkaan takaa nopeaa ratkaisua Itä-Suomen hammaslääkäripulaan, sillä ensimmäiset hammaslääkärit valmistuva Kuopiosta arviolta vasta vuonna 2015. Tästä syystä lisäksi tarvitaan myös muita nopeita toimia Itä-Suomen hammaslääkäripulan helpottamiseksi.

Ensi vuoden alusta suuhygienistien antamasta hoidosta maksettavaa KELA-korvausta tullaan laajentamaan koskemaan myös itsenäisiä ammatinharjoittajia. Tällaisia uudistuksia voidaan pitää oikeansuuntaisina, sillä tällaisilla toimilla voidaan siirtää hyvällä tavalla painopistettä ennalta ehkäisevään suun terveydenhuoltoon ja toisaalta helpottaa osaltaan palvelujen saatavuutta.

Vaikka järki ja oikeus voittivat vihdoinkin, mielestäni tämän asian kanssa käytiin aivan turhaa ja ennen kaikkea aivan liian pitkää sekä turhauttavaa kädenvääntöä. Tässä yhteydessä on hyvä muistaa, että esimerkiksi professori Risto-Pekka Happonen vakuutti raportissaan jo kesällä 2007, ettei Itä-Suomen hammaslääkäripulaa kyetä poistamaan pysyvästi ilman Kuopiossa annettavaa hammaslääkärikoulutusta. Mielestäni kansalaisten tasa-arvo terveyspalvelujen saannin suhteen ei saisi olla missään tilanteessa tällä tavalla poliittisen pelin armoilla. Tämä päivä on ilon päivä ennen kaikkea hammaslääkärien puutteesta kärsimään joutuneille lapsille, vanhuksille ja monisairaille ihmisille. Eikä unohtaa sovi myöskään niitä suun hoidon ammattilaisia, jotka ovat saaneet venyä yli rajojensa jo vuosien ajan.

Oma hassu sivujuonteensa on myös se, että niin se vain on monesti kantapään kautta nämä asiat opittava: vielä on joukossa ja lusikkaa näyttävästi hämmentämässä henkilöitä, jotka olivat aktiivisesti lopettamassa hammaslääkärikoulutusta Kuopiossa 90-luvun loppupuolella ja nyt tietysti sulkia hattuunsa hamuamassa sen takaisin saamisesta.

Ajatuksia eläkeikäkiistasta ja työssä jaksamisesta

Tiistai 17.3.2009 klo 12:21 - Hannakaisa

Viime keskiviikkona (11.3.) hallitus ja keskeiset työmarkkinajärjestöt sitoutuivat etsimään vaihtoehtoisia malleja hallituksen esittämälle vanhuuseläkeiän alarajan nostamiselle, jotta keskimääräistä eläkkeellesiirtymisikää saataisiin nostettua kolmella vuodella vuoteen 2025 mennessä. Vanhuuseläkeiän alarajan korotukselle vaihtoehtoisia toimintalinjoja etsimään ryhtyy ns. Rantalan työryhmä. Sen tehtävä ei tule olemaan helppo.

Nyt on näytön paikka kaikilla osapuolilla, sillä viime viikkojen aikana yksikään vakavasti otettava taho ei ole kiistänyt hallituksen tavoitetta -työurien pidentämisen- tarpeellisuutta. Opiskellessani terveystieteiden maisteriksi, tein graduni työssä jaksamisesta ja lähiesimiehen roolista siinä. Ei ole liioittelua sanoa, että yksi keskeisistä työhyvinvoinnin "lähteistä" on inhimillinen johtaminen. Se tarkoittaa sitä, että työyhteisön johto ja esimies näkevät työntekijät arvokkaimpana pääomanaan ja aidosti ja jatkuvasti pitävät huolta siitä, että työpaikalla on hyvä olla, niin henkisesti kuin ruumiillisestikin. Työhyvinvoinnin kehittäminen ja ylläpitäminen on jatkuvaa työtä, yksi TYKY- tai TYHY-päivä vuodessa ei kesää tee. Mutta onko se ylipäänsä lailla säädettävissä, että työyhteisöihin saadaan hyvää johtajuutta?

Mielestäni jo ammattiopinnoissa tulisi korostaa, että jokainen ihminen ja työyhteisön jäsen on osaltaan vastuussa niin omasta kuin koko työyhteisön työssä jaksamisesta. Näistä asioista puhuminen vasta siinä vaiheessa, kun haetaan pakollisia koulutuksia, jotta pääsee esimiesasemaan, on liian myöhäistä. Raadollinen tosiasia on, että osa käy johtamiskoulutuksen vain siksi, että pääsee etenemään urallaan eikä siksi, että olisi aidosti kiinnostunut kehittymään hyväksi esimieheksi. Samalla tavalla kuin lapsille tulee opettaa kansalaistaitoja, tulee opiskelijoille opettaa työelämän taitoja. Nyt keskitytään vain kädentaitojen tai substanssiosaamisen kehittämiseen. Se ei riitä vaan tarvitaan laajempaa ymmärrystä omaan jaksamiseen ja työhyvinvointiin liittyvistä asioista.

Mutta hyviä ja motivoituneita -oikein latautuneita- esimiehiä on totta kai myös paljon. Toinen haaste onkin, miten pystyisimme paremmin tukemaan näitä hyviä ihmisjohtajia työssään. Tällä hetkellä palkitsemisjärjestelmät on rakennettu niin, että vain taloudellinen tulos ratkaisee. Ja siinäkään ei usein nähdä kokonaistaloudellisuutta, jos henkilöstön sairauspoissaoloja ja ennenaikaisen eläköitymisen aiheuttamia kuluja - ei lasketa mukaan.

Tässäkin riehakassa on kuitenkin hyvä muistaa, että me työssäkäyvät olemme kuitenkin tämän yhteiskuntamme hyväosaisia. Hallituksella on (ja tulee olla) aito huoli siitä, miten turvataan palvelut ja myös työelämän ulkopuolella olevien - joita tulee olemaan yhä enemmän - toimeentulo. Tätä huolta eivät näyttäneet jakavan työmarkkinajärjestöt, kun ne ykskantaan ilmoittivat vetäytyvänsä sosiaaliturvakomitean työstä eläkeikäkiistan vuoksi. Sosiaaliturvauudistusta tehdään, jotta perusturva pystyttäisiin takamaan myös niille, joilla ei kaikki ole yhtä hyvin. Sosiaaliturvauudistusta valmistelevan SATA-komitean linjauksia odottavat muun muassa sadat tuhannet uupuneet omaishoitajat, opiskelijat ja osatyökykyiset.

Syyttelyllä ja syntipukin etsimisellä ei rakenneta yhteiskuntaa tai hyvinvointia. Toivon henkilökohtaisesti, etteivät ammattiyhdistysliikkeet eivätkä mikään muukaan taho enää jatkossa käytä valtapelin nappuloina yhteiskuntamme heikompiosaisia. Suomi velkaantuu massiivisesti ja vastuullinen politiikka edellyttää, että velanottajasukupolvella on myös suunnitelma velan takaisinmaksulle. Emme voi jättää velkaa lastemme ja tulevien, pienempien sukupolvien maksettavaksi. Äänensä tässä yhteiskunnassa saavat kuuluviin kuitenkin yleensä hyväosaiset ja riittävän vahvat. Keskusta haluaa tehdä vastuullista politiikkaa ja kantaa huolta myös niistä, joiden ääni ei kuulu ja joilla ei ole massiivisia koneistoja etujensa ajamiseen.

Välttämätöntä, mutta huonosti tarjoiltua

Keskiviikko 4.3.2009 klo 20:16 - Hannakaisa

Päivän polttavin puheenaihe on pääministeri Vanhasen suulla kerrottu hallituksen aikomus korottaa eläkeikää 63:sta 65:een ikävuoteen. Ratkaisu tulisi voimaan portaittain 12 vuoden aikana vuodesta 2011 alkaen. Eläkeikää on siis tarkoitus nostaa 2kk vuodessa 12 vuoden siirtymäajan kuluessa, jolloin vanhuuseläkkeen ikäraja olisi 65 vuotta vuonna 2022.

Muissa Pohjoismaissa tehdään töitä 2-3 vuotta Suomea pidempään. Hallituksen tarkoituksena olisi pitkän siirtymäajan kuluessa päästä samaan tavoitteeseen. Se vaatii monia toimenpiteitä työelämän ja työssä jaksamisen parantamiseksi. Vertailun vuoksi on hyvä mainita, että Tanskassa on jo päätetty nostaa vanhuuseläkeikää asteittain 65 vuodesta 67 vuoteen. Näin tehdään myös Saksassa.

Työuran pidentämisen vaihtoehto olisi joko leikkaukset tai veronkorotukset. Hallitus ei näihin halua ryhtyä. Eläkeiän korottamisessa on kyse myös sukupolvien välisestä oikeudenmukaisuudesta. Muutoin nyt taantuman aiheuttaman valtion velanoton myötä tapahtuva velkaantumisen lasku jäisi kokonaan tulevien sukupolvien kannettavaksi, jos mitään ei tehtäisi lähivuosina. Mielestäni se ei ole oikea vaihtoehto, että siirrämme laskun maksun lapsillemme ja lapsenlapsillemme tekemättä nyt mitään ratkaisuja työurien pidentämiseksi. On osattava katsoa kauemmas ja ajateltava myös tulevaisuutta.

Suuri kysymys onkin, miten ihmiset saataisiin jaksamaan paremmin työelämässä. Tästä asiasta olen kirjoittanut ja puhunut paljon vuosien varrella. (Graduni käsitteli työssä jaksamista ja esimistyötä.) Työurien pidentämisen edellytysten parantamiseksi erityisesti osatyökykyisten ja vaikeasti työllistyvien työelämään osallistumista hallitus aikoo edistää mm. lisäämällä panostusta työntekijöiden terveyttä ja työkykyä sekä työelämän laatua parantaviin toimiin. Sosiaaliturvauudistusta tekevä SATA-komitea valmistelee asiaa koskevat ehdotukset kesään 2009 mennessä. Tämä edellyttää Sosiaali- ja terveysministeriön ja Työ- ja elinkeinoministeriön aktiivista toimintaa työkyvyn ja työolojen kehittämiseksi ja hyvien käytäntöjen levittämiseksi

Keskustajohtoisen hallituksen tavoitteena on viedä Suomi mahdollisimman ehyenä läpi taantuman. Tästä syystä lisätään toimia, joilla estetään työttömiksi joutuvien ja jo joutuneiden työttömyysjaksojen pitkittyminen. Hallitus kannustaa työttömiä, irtisanottuja ja lomautettuja osallistumaan koulutukseen tai muihin työllistymistä sekä työkykyä tukeviin toimenpiteisiin. Erityistä huomiota kiinnitetään syrjäytymisvaarassa oleviin nuoriin miehiin.  

Tiesitkö, että yksi alle 25-vuotiaana syrjäytynyt ihminen aiheuttaa keskimäärin 1 miljoonan euron kustannukset yhteiskunnalle loppuelämänsä aikana? Aktiivitoimiin osallistumisen aikaista toimeentuloturvaa nostetaan nykyisestä tasosta ottamalla käyttöön aktiivikaudelta maksettava korotettu tuki myös perusturvassa. Tämä tuki koskisi vain työmarkkinatuen ja peruspäivärahan saajia. Kieltäytyminen aktiivitoimista johtaa aina tämän etuuden menetykseen.

Kaiken kaikkiaan, ikääntymiskysymyksiin erikoistuneena sairaanhoitajana ja gerontologia (ikääntymistiede) ja kansanterveys pääaineena terveystieteiden maisteriksi opiskelleena olen sitä mieltä, että eläkeiän nostaminen portaittain on välttämätön ratkaisu, johon olisimme päätyneet ennen pitkää myös ilman taantuman aiheuttamaa valtion velkaantumista ja sen takaisinmaksun pohdintaa.

Katsotaanpa tilannetta esimerkiksi elinajanodotteen muutoksen valossa:  Eliniän  piteneminen alkoi 1800-luvun lopulla. Vastasyntyneen tyttölapsen odotettavissa oleva elinikä kohosi 1870-luvun noin 43 vuodesta 50 vuoteen 1910-luvulle tultaessa, 55 vuoteen 1920-luvulla, 60 vuoteen 1940-luvun alussa, 70 vuoteen 1950-luvun puolivälissä, 75 vuoteen 1970-luvun alussa ja on nyt yli 80 vuotta. Runsaassa sadassa vuodessa elinikä on lähes kaksinkertaistunut.

Miehillä kehitys on ollut samankaltainen. 1870-luvulla syntynyt poikalapsi saattoi odottaa elävänsä 41-vuotiaaksi, vuosisadan vaihteessa odotusarvo oli jo 45 vuotta, 1920-luvun alussa 50 vuotta, 1940-luvun lopulla 60 vuotta, 1980-luvun alussa 70 vuotta ja nyt runsaat 73 vuotta. Suomalaiset elävät siis paljon pitempään tänä päivänä kuin silloin, kun eläkejärjestelmää on luotu ja nykyinenkin vanhuuseläkeikä päätetty. Nyt on vain keskityttävä siihen, miten ihmiset saadaan jaksamaan työssään - ja jopa viihtymään!

Yhteistä linjaa vai..?

Perjantai 20.2.2009 klo 9:47 - Hannakaisa

Hannakaisa Heikkinen tiistaina 17.2 eduskunnan täysistunnossa ulkomaalaislakikeskustelussa:

 "... Maahanmuuttokriittisten mielipiteiden taustalta voi löytyä monia eri syitä: Joillakin on huonoja omakohtaisia kokemuksia kohtaamisista maahanmuuttajataustaisten ihmisten kanssa ja toisilla ylipäänsä epäilys tämänhetkistä kuin myös tulevaisuuden maahanmuuttopolitiikkaa kohtaan ja sitä kohtaan, mihin maahanmuuttopolitiikka ylipäänsä perustuu. Erilaiset näkökulmat ovat tärkeitä keskustelussa, mutta eri foorumeilla käydään valitettavasti myös keskusteluja, joissa ei aina pysytellä asiallisella ja rakentavalla linjalla. Ensiarvoisen tärkeää kuitenkin on, että emme leimaa kriittisten mielipiteiden edustajia yksiselitteisesti rasisteiksi.

HS Digilehti 20.2:

"Katainen huomautti puoluehallituspuheessaan, että maahanmuuttoon varauksellisesti suhtautuvien äänten vaimentaminen johtaa vain asenteiden kiristymiseen.

"Katainen arvioi torstaina, että perusteltuja maahanmuuttokriittisiä mielipiteitä esittävät ihmiset vaiennetaan tai lytätään automaattisesti syrjään, ja leimataan rasisteiksi. Hän arvioi, että tämänkaltainen asenne on omiaan lisäämään maahanmuuttovihamielisyyttä".

"Tämä vain radikalisoi heitä, jotka ovat nähneet maahanmuuttoon liittyviä ongelmia omassa elämänpiirissään", Katainen tarkensi Helsingin Sanomille torstaina.

"Katainen kiistää jyrkästi, että kyse olisi poliittisesta manööveristä, jolla kokoomus ottaa liikkumatilaa pois kannatustaan kasvattaneelta perussuomalaisilta."

"Tuo on tosi kyyninen näkemys. Minä vain ajattelin, että velvollisuuteni on jollakin tavalla pyrkiä jäsentämään tätä asiaa, koska minä olen aidosti huolissani. Ja jos sanotaan, että ote maahanmuuttajia kohtaan kiristyy, niin se ei pidä paikkaansa", Katainen sanoo.

Valmiita ratkaisuja hänellä ei ole tarjota.

"Minulla on enemmän kysymyksiä kuin vastauksia."

Hei Jyrki, onpa mukava, kun meillä savolaisilla on näin samanlaiset näkökannat maahanmuuttokysymyksiin! Minä olen Keskustan maahanmuuttopoliittisen työryhmän puheenjohtaja. Tervetuloa keskustelemaan, ehkäpä löytäisimme yhdessä joitakin vastauksiakin!

Olenko terveysfasisti?

Torstai 19.2.2009 klo 20:43 - Hannakaisa

Tänään oli täysistunnossa lähetekeskustelussa lakialoitteeni tupakan alaikäiselle myymisen saamiseksi rikosoikeudellisesti rangaistavaksi. Jätin tämän lakialoitteeni eduskunnalle jo lokakuuun 24 päivä viime vuonna, mutta yhteensattumien vuoksi lähetekeskustelu on vasta nyt. Samaan aikaan lähetekeskustelussa yhteisestä toiveestamme oli edustaja Sanna Lauslahden (kok.) lakialoite tupakan hallussapidon kieltämisestä alaikäisillä.

Keskustelu oli erittäin vilkas ja moni kansanedustaja kannatti aloitteitamme. Ainoa poikkeus oli Tuulikki Ukkola (kok.), joka tuomitsi molemmat aloitteet ja syytti minua terveysfasistiksi. Tuntuu, ettei edustaja Ukkola edes tiennyt, mistä lakialoitteissamme oli kysymys, sillä tragikoomista on, että hän on itse allekirjoittanut Sanna Lauslahden aloitteen!

Viime syksynä tupakkalakia muokattiin sosiaali- ja terveysvaliokunnassa. silloin linjasimme, että tupakan myyminen tuli luvanvaraiseksi, kunnille lisättiin velvollisuuksia ja myöskin resursseja tupakan myynnin valvontaan ja myöskin ns. pikkuaskit kiellettiin.

Tupakkalain käsittelyn yhteydessä valiokunnan asiantuntijakuulemisen yhteydessä kävi ilmi, että erityisesti Lääkärit tupakkaa vastaan-yhdistys näki, että selkein keino, millä nuorten tupakointiin voitaisiin lainsäädännöllisesti vaikuttaa, olisi tupakan alaikäiselle myymisen kriminalisointi. Tupakan alaikäiselle myyminen olisi kiellettyä samalla logiikalla kuin alkoholi. Oikeusministeriö antoi kuitenkin kirjallisen lausunnon, ettei se ole valmis lakimuutokseen.

En voinut hyväksyä, että oikeusministeriön haluttomuus voisi olla esteenä näin tärkeän lain saamiseksi ja siksi lähdin tekemään lakialoitetta. Professori Erkki Aurejärvi oli suurena apuna lakitekstin muotoilussa.

Tupakkatuotteiden alaikäisiä koskevan myyntikiellon rikkominen on varsin yleistä, kuten Tampereen yliopiston vuonna 2007 tekemän Nuorten terveystapatutkimuksen tulokset esimerkiksi 14- ja 16-vuotiaiden kohdalla osoittavat. Ostajan iän kasvaessa, myyntikiellon rikkominen yleistyy jyrkästi. Kyseisen tutkimuksen mukaan viime vuonna tupakkaa myytiin 14–16-vuotiaille noin 180 000 kertaa ja 16–18-vuotiaille noin 840 000 kertaa.

Suomessa tupakoi nyt noin 50 000 11-17-vuotiasta lasta. Tupakointi aiheuttaa nopeasti riippuvuuden, josta on myöhemmin vaikea päästä eroon. Jo vähäinenkin lasten tupakointi aiheuttaa pysyviä fyysisiä kehon muutoksia, ja myöhemmin nämä johtavat 5000 henkilön kuolemaan vuosittain eri tupakkatauteihin. Tupakoinnin vuoksi Suomessa on vuosittain 1,2 miljoonaa sairauspoissaolopäivää ja 600 000 lääkärissä käyntiä. Tupakkasairauksien hoito puolestaan sitoo vuoden aikana yhden suuren keskussairaalan verran sairaansijoja. Se merkitsee yli 220 000 hoitopäivää yleissairaalassa.

Ne, jotka kuolevat tupakkatauteihin, ovat miltei poikkeuksetta aloittaneet polttamisen alaikäisenä. Nämä ihmiset menettävät elämästään keskimäärin 22 vuotta. Lapsi ei osaa ajatella niin pitkälle tulevaisuuteensa. Siksi mielestäni meidän aikuisten ja lainsäätäjien vastuu tässä asiassa korostuu erityisesti. 

 

Ystävänpäiväajatuksia

Lauantai 14.2.2009 klo 9:21 - Hannakaisa

Ystävänpäivä voi äkkiseltään tuntua vain maailmalta rantautuneelta, kaupallistetulta ja keinotekoiselta juhlapäivältä. Osinhan se sitäkin on. Mutta nykyään tämä teemapäivä sopii hyvin monien vapaaehtoisjärjestöjen toiminnan näkyväksi tekemiseen.

Eilen illalla SPR:n Siilinjärven yhdistys järjesti Ystävänpäivätilaisuuden. Ravintola Old Foxin sali oli täynnä. Olin lupautunut tilaisuuteen mm halattavaksi ja samalla keräämään SPR:lle varoja. Oli mukava tunne, kun sai ihan luvan kanssa lähestyä entuudestaan tuntemattomiakin ihmisiä ja tarjota halauksen! Nostin tilaisuudessa esille asian vakavammankin puolen: keskuudessamme, niin kodeissa kuin laitoksissa elää satoja tuhansia yksinäisiä  ihmisiä, jotka jäävät ilman läheisyyttä ja koskettamista. Ja kuinka tärkeää se meille useimmille onkaan!Lukuisat järjestöt, kuten SPR tekee ystäväpalvelutyötä ja siten antavat sisältöä elämään monelle yksinäiselle ihmisille.

Esimerkiksi vanhusten laitoshoidossa kaivattaisiin yhä paljon nykyistä enemmän ystäviä vanhusten arkea elävöittämään. On kuitenkin pidettävä huoli siitä, ettei vapaaehtoistyötä käytetä väärällä tavalla hyväksi. Hoitotyö kuuluu ammattilaisille ja siihen täytyy löytyä riittävä resurssit.

Mutta monelle laitoksessa asuvalle vapaaehtoistyö voi antaa elämäniloa, syyn nousta tänäkin päivänä vuoteesta. Yhteinen luku- tai ulkoiluhetki tai juttelutuokio on hohdokas hetki laitoksen arkeen. Ja siihen lähimmäisenä olemiseen ei tarvita hoitotyön koulutusta, vain halun antaa itsestään ja ajastaan toisen ihmisen hyväksi.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

SPR:n Siilinjärven yhdistyksen Ystävänpäivätilaisuus 13.2.2009, Ravintola Old Foxissa.

Kuvaaja Kalle Reipsaari