Eduskunta on myös työpaikka

Kuopion kaupunkilehti 9.4.2008

Viime aikojen lehtiä lukiessa on käynyt useamman kerran mielessä, kerrotaanko niissä tosiaan samasta paikasta, jossa minä olen töissä. Kuohunta poliitikkojen ihmissuhdeasioiden ympärillä on jotain aivan muuta kuin miltä jokapäiväinen, varsin työntäyteinen arki tällaisen "tavallisen" kansanedustajan silmin näyttää. Ristiriita lööppien antaman kuvan ja oman arjen välillä on valtava.

Tiistaista perjantaihin herään karussa kaupunkiyksiössä kuudelta - liikenteen melu on siinä vaiheessa niin kova, etten saa enää nukutuksi. Kävelen eduskuntatalolle, aloitan päivän kuntosalilla huhkimalla, ja ellei aamukokouksia ole, luen sähköpostia ja siirryn yhdeksän kymmenen korvilla ensimmäiseen valiokuntaan. Sen jälkeen päivä on tyypillisesti yhtä matalalentoa: valiokuntia, kokouksia ja niihin valmistautumista, postin ja lehtien nopea vilkaisu, täysistunto... Kun kokoukset ovat ohi, istun työhuoneeseeni käymään läpi kansalaispalautetta ja soittelemaan puheluita, laatimaan kirjoituksia ja puheita tai etsimään tietoa usein iltayhdeksään, jopa -kymmeneen asti.

Päivittäin törmään työssäni toinen toistaan surullisempiin elämäntilanteisiin ja epäkohtiin. Kansanedustaja on monelle se viimeinen oljenkorsi, johon tartutaan, kun muuta ei enää keksitä. Lainsäädännöllinen tie on hidas, eikä eduskunnan kautta juuri vaikuteta vaikka erilaisiin tukien hakuprosesseihin. Eteenpäin voidaan toki auttaa kartoittamalla erilaisia vaihtoehtoja tai etsimällä sopivia henkilöitä, joihin voi olla yhteydessä. Monesti olo tällaisissa tilanteissa on kuitenkin avuton, kun tietää, että kyseiseen tapaukseen ei helppoa eikä ainakaan nopeaa ratkaisua ole tarjolla.

Edellä sanotusta huolimatta on toki niin, että kansanedustaja voi vaikuttaa ihmisten asioihin. Eduskunnassa tehtävä lainsäädäntötyö ohjaa koko yhteiskunnan kehitystä. Siinäpä se lohtu onkin - ilman en ole varma, miten motivaatio aina riittäisi.

Hannakaisa Heikkinen