Aivotonta menoa

Kiuruvesi-lehti 12.3.2008

Alkanut vuosi on tuonut monenlaista viestiä suomalaisesta elämänmenosta. Metsäteollisuuden rakennemuutos vie satoja työpaikkoja jo muutoinkin kituvasta Itä-Lapista. TeliaSonera ilmoittaa käärivänsä puhelinlinjat rullalle ja tarjoavansa tulevaisuudessa myös laajakaistayhteydet vain langattomasti. Suomessa on Euroopan raskain EU-byrokratia. Työikäisten suomalaisten yleisin kuolinsyy liittyy alkoholin liikakäyttöön. Työpaikoilla mielenterveysongelmista johtuvat sairauspoissaolot ja -eläkkeet alkavat olla yhtä yleisiä kuin tuki- ja liikuntaelinsairauksista johtuvat poissaolot. Iso osa teini-ikäisistä nuorista ilmoittaa tutkimuksessa joutuneensa vuoden aikana jollakin tavoin tekemisiin väkivallan tai sen uhan kanssa.

Tulee ihan paha olo jo näitä uutisia listatessa. Muistuu mieleen loppusyksyn uutinen tutkimuksesta, että ihmisten arvomaailma on muuttunut: minäkeskeisyys näkyy kaikessa, mitä arvostetaan. Kaikki minulle, nyt ja heti, hinnalla millä hyvänsä!

Mikä nykymenossa mättää? Mikä yhdistää kaikkea edellä luettelemaani pahoinvointia? Yhdistävä tekijä on tehokkuuden ja tuloksellisuuden lyhytnäköinen tavoittelu. Tänä päivänä tuloksellisuuden kohottaminen tarkoittaa palvelujen karsimista ja työntekijöiden vähentämistä. Tehokkuuden nimissä työntekijät saavat työvuoro toisensa perään tehdä työtä pakkotahtisesti. Maanviljelijät ja keskusten ulkopuolella asuvat joutuvat jatkuvasti taistelemaan olemassaolonsa oikeutuksesta ja asioista, jotka taajamien asukkaille ovat peruspalvelua: postin saamisesta, teiden kunnossapidosta ja nyt viimeksi puhelin- ja laajakaistayhteyksistä.

Tehokkuuden ja tuottavuuden nimissä tingitään myös niistä palveluista, joiden voidaan katsoa olevan terveyttä edistäviä, jolloin tulokset näkyvät vasta vuosien kuluttua ihmisten vähäisempänä sairastavuutena. Tuottoa haettiin myös sillä, että piittaamatta päätöksen terveysvaikutuksista alkoholiveroa laskettiin roimasti maaliskuussa 2004, kun pelättiin mahdotonta viinaralliaViron liittyessä EU:hun. Alkoholiveron tuoton täytyy olla syynä siihenkin, ettei veroa voitu nyt -tuhoisat seuraukset nähtyämme - nostaa tämän vuoden alusta sille tasolle, mitä terveysalan ammattilaiset eduskunnalle ehdottivat.

Ei elämä kokonaisuudessaan ole ihan niin mustaa kuin kirjoitukseni alussa annoin olettaa. Paljon hyviäkin uutisia on vuoden alkuun jo mahtunut. Työllisten määrä on kasvanut huikealla 100 000 hengellä vuodessa.  Myös hallituksen toimien kautta on pyritty tekemään inhimillistä politiikkaa: maaliskuun alussa yli 30 000 velalliselta poistui lähes 70 000 vanhaa ulosottoasiaa, kun ulosoton 15 vuoden määräaikaa koskevia säännöksiä alettiin soveltaa. Valtaosa veloista, joiden ulosoton määräaika tuli täyteen, on peräisin 1990-luvun alun lama-ajalta. Lakkaavien ulosottovelkojen pääoma on yhteensä noin 1,6 miljardia euroa.

Perintöveroa alennettiin korottamalla perintöosuuden alarajaa 3 400 eurosta 20 000 euroon. Lisäksi leskien ja alaikäisten asemaa parannettiin korottamalla puolisovähennys 6 800 eurosta 60 000 euroon ja alaikäisyysvähennys 3 400 eurosta 40 000 euroon. Vuoden alusta toteutettu kansaneläkkeen 20 euron kuukausittainen tasokorotus, II kuntakalleusryhmän poisto sekä kansaneläkkeen tasoon sidotun ylimääräisen rintamalisän nousu merkitsevät enimmillään noin 58 euron kuukausikorotusta. Lisäksi eläkeläisten verotusta on alennettu kaikilla tulotasoilla korkeintaan palkansaajan verotuksen tasolle. Kunniakansalaisiamme eli sotainvalideja ja veteraaneja tuetaan tänä vuonna valtion budjetista lähes 425 miljoonalla eurolla. Myös maatalousbyrokratian karsimistalkoot on saatu alulle. Karsimisen täytäntöönpano on aloitettu selvitysmies Kaj Suomelan joulukuussa valmistuneen loppuraportin sisältämien 22 ehdotuksen pohjalta.

Niinhän se on, että vain huono uutinen on uutinen. Hyvät uutiset pyyhkiytyvät muistista nopeasti, jos niitä ylipäänsä uutisoidaan. Mutta kaiken kaikkiaan olen sitä mieltä, että tämä maailma olisi paljon parempi paikka asua ja elää, jos me itse kukin pysähtyisimme miettimään omaa asennoitumistamme työhömme, läheisiimme ja ylipäänsä elämään. Ketä varten teen työtäni? Näkyykö se tekemisistäni? Aivojen lisäksi elämässä tarvitaan sydäntä. Käyttäkäämme lahjamme toistemme ja itsemme hyväksi, lastemme parhaaksi. Ja tulevaisuuteen uskoen, toisiimme luottaen, toisistamme huolta pitäen, elämme ja pärjäämme jatkossakin. Työ ei tapa, kun se riemulla palkitsee.

Hannakaisa Heikkinen, sh, TtM
Kansanedustaja (kesk.)
Kelan valtuutettu