Maakunnallista edunvalvontaa yhteisrintamassa

Savon Sanomat 27.2.2008

Opetusministeriön päätös kauppatieteiden tutkinto-oikeuden antamisesta Kuopion ja Joensuun yliopistoille näytti viime viikolla ajaneen ohi hammaslääketieteen opetuksen aloittamisen Kuopiossa. Nyt kun ensimmäinen kuohunta on rauhoittunut, lienee vielä hyvä tarkastella asiaa laajemmin.

Tutkinto-oikeuden saaminen kauppatieteisiin on ehdottomasti maakunnalle myönteinen ja merkittävä asia. Koska hammaslääketieteen koulutuksen uudelleenaloittamisella on voimakas poliittinen tuki ja näkemystä puolustavat kiistattomasti myös terveyspoliittiset syyt, ei voida missään tapauksessa sanoa, että asia olisi hampaan osalta loppuun kaluttu. Nyt on otettu hengähdystauko, mutta se ei saa tarkoittaa maakunnallisen edunvalvonnan herpaantumista.

Asia, joka keskustelussa hammaslääkäripulasta on jäänyt vähemmälle huomiolle, on hammashoitajien ja suuhygienistien työssäjaksaminen. Kun hammaslääkäreitä eikä näin ollen vastaanottoaikojakaan ole tarpeeksi, hoitajat ovat monesti se taho, mikä joutuu pahimpaan tuleen. On raskasta kertoa yhä uudelleen apua tarvitseville asiakkaille, että aikoja ei ole, peruuttaa jo sovittuja varauksia ja koettaa järjestää niitä uudelleen. Keikkahammaslääkärit vaihtuvat usein, mikä aiheuttaa omat haasteensa pitkäjänteiselle hoidolle - ja työtiimin rakentumiselle.

Edellinenkin esimerkki osoittaa, kuinka laajasta asiasta loppujen lopuksi on kyse vaikka vain yhden alan koulutuksesta päätettäessä. Kyse ei tässäkään missään tapauksessa ole "vain" koulutuspolitiikasta. Päätökset heijastuvat monien ihmisten elämään. Hammaslääketieteen opetuksen suhteen kyse on maakunnan ihmisten terveyspalveluiden saatavuudesta, monien työhyvinvoinnista ja mm. näitä kautta myös kansalaisten alueellisesta tasa-arvosta.

Olemme väestöltämme vähenevä maakunta. Mikäli haluamme millään tavalla pysyä tasoissa kasvukeskuksissa asuvien ihmisten elinolosuhteiden kanssa, tämä edellyttää paljon myös paikalliselta edunvalvonnalta. Se edellyttää aivan erityistä yksituumaisuutta ja samaan suuntaan soutamista. Se edellyttää suurten kokonaisuuksien näkemistä ja uskallusta antaa kunniaa myös muille silloin kun jossain on onnistuttu, vaikka omat tavoitteet viivästyisivätkin. Maakunnallisessa edunvalvonnassa meillä ei ole varaa linnoittautua hallitusta ja oppositiota tai vaikka kansanedustajia ja muita maakunnallisia tahoja edustaviin leireihin.

Yhden hampaan kolotuksesta kun kärsiipi koko piä.

Hannakaisa Heikkinen