Puhe Keskustan Siilinjärven kunnallisjärjestön kunnallisvaalistartissa Siilinjärvi 2.2.2008 

Hyvät kuulijat, arvoisat immeiset!

Viime viikkoina on taas tullut paljon yksittäisiä järkyttäviä ja ikäviä uutisia, jotka kertovat perheiden pahoinvoinnista. Pysähdyttävin varmaan on ollut se, että 16-vuotias nuori oli suunnitellut ja tilannut äitinsä murhan, mikä hanke onneksi kariutui. Kyseinen nuori oli Helsingin lastensuojelun asiakas, ja hänen perhetaustansa oli vaikea – niin ahdistuneeksi tyttö oli kokenut itsensä, ettei nähnyt tilanteessa muuta ratkaisua kuin äitinsä tappamisen.

Kyseinen esimerkki kertoo siitä, että harvoin lasten ja nuorten ongelmat ovat "vain" näiden lasten ongelmia, vaan taustalta löytyy usein koko perheen kriisi. Esimerkiksi murrosikäisten lasten huostaanotot ovat lisääntyneet viime aikoina. Vanhemmat kokevat itsensä voimattomiksi, ja kääntyvät viranomaisten puoleen. Huostaanottovaiheessa tilanne on kuitenkin jo päässyt liian pitkälle. Pitäisikin kysyä, kuinka perheitä voitaisiin tukea jo varhaisemmassa vaiheessa. Aikuisten masennus ja voimattomuus heijastuvat välttämättä myös lasten arkeen.

Politiikka mielletään usein jos minkälaiseksi suhmuroinniksi ja oman edun tavoitteluksi. Voihan se valitettavasti joskus osaltaan sitäkin olla, mutta asian ydin on kuitenkin se, että politiikalla etsitään neuvottelemalla ratkaisuja ihmisten arkea koskettaviin asioihin. Kuntapäättäjä samoin kuin vaikka kansanedustajakin voi usein tuntea kätensä sidotuksi erilaisten kehysten ja rahan asettamien rahoitusten paineessa. Budjetti- ja säästöpuheiden yli tulisi kuitenkin pystyä näkemään pitkälle tulevaisuuteen ja hahmottamaan myös se, minkälaiset ensisilmäyksellä menoilta näyttävät asiat saattavatkin kääntyä säästöksi pitkällä tähtäimellä. Kuntapäättäjien vastuu on suuri, mutta samalla tehtävään liittyy hieno mahdollisuus olla rakentamassa omille kuntalaisille ja naapureille parempaa arkea.

Konkreettinen esimerkki siitä, mitä paremman huomisen luominen kaikille kuntalaisille voisi olla, löytyy vaikka juuri nuorten ja terveydenhuollon parista. Lukioon tai ammattikouluun menevillä nuorilla ei välttämättä ole kolmeen vuoteen minkäänlaista terveystarkastusta. Voisikin olla kohtuullinen ja tulevaisuuteen satsaava sijoitus, jos kaikille lukioon ja ammattikouluun meneville tehtäisiin järjestelmällisesti kattava terveystarkastus ja terveyskysely niin psyykkisestä kuin fyysisestä kunnosta heti koulutuksen alkuvaiheessa. Näin voitaisiin tarttua mahdollisiin ongelmiin ja hoitaa niitä niiden muutaman vuoden aikana, kun nuori vielä on koululaitoksen piirissä. Vaikka toisen asteen koulutukseen menevillä syrjäytymisen riski on jo pienempi kuin niillä n. 8000-9000:lla ikätoverilla, jotka eivät yläasteen jälkeen jatka mitään koulua, niin esimerkiksi masennus tai muut mielenterveyden ja hyvinvoinnin ongelmat voivat ajaa nuoren raiteiltaan.

Jos nuori päästetään syrjäytymään, menetetään valtava mahdollisuus. Tuottava kansalainen muuttuu paitsi inhimillisesti ajatellen traagiseksi hahmoksi, yhteiskunnan tai kunnan kannalta myös veronmaksajasta kulueräksi. Niinpä vaikkapa kouluterveydenhuoltoon, opintojenohjaukseen, työharjoitteluihin ja työssäoppimisen eri keinoihin satsaaminen saattaa olla sitä todella visionääristä ja kaukokatseista kuntapolitiikkaa.

Hyvät kuulijat!

Tällä viikolla julkistettiin sosiaali- ja terveysturvan keskusliiton tekemä tutkimus Hyvinvointi ja osallisuus Itä-Suomessa. Tutkimuksesta käy ilmi, että itäsuomalaiset ovat valtaosin ihan tyytyväisiä omaan elämäänsä. Huolestuttavaa päättäjän näkökulmasta on kuitenkin se, että tyytymättömiä ihmiset ovat erityisesti omiin vaikutusmahdollisuuksiinsa ja poliittiseen päätöksentekoon. Halua osallistua olisi enemmän kuin siihen koetaan olevan mahdollisuuksia.

Mahdollisuutta vaikuttaa kuitenkin arvostetaan. Käytännössä monen vastaajan mielestä vaikutusmahdollisuudet ovat kuitenkin heikot ja poliittisen päätöksenteon koetaan olevan tavoittamattomissa.

Heikoimmat vaikutusmahdollisuudet oman asuinympäristönsä asioihin tuon tutkimuksen mukaan on alle 25-vuotiailla, työttömillä, opiskelijoilla ja iäkkäillä. Voimattomuutta vaikuttaa yhteiskunnallisiin asioihin kokevat muita enemmän työttömät, mutta myös yrittäjät ja työntekijät. Erityisesti opiskelijat sekä ne, jotka kokevat hyvinvointinsa, taloudellisen tilanteensa ja sosiaaliset suhteensa heikoiksi, haluaisivat nykyistä enemmän vaikuttaa poliittiseen päätöksentekoon.

Tutkimuksesta käy siis ilmi, että myös niin sanotusti heikommassa asemassa olevilla on halua vaikuttaa, mutta keinoja siihen ei tunnu olevan tarpeeksi. Tässä onkin niin nykyisille kuin tuleville kuntapäättäjille samoin kuin meille kansanedustajille todellinen haaste. Miten kuunnella ihmisiä ja heidän arkeaan ja saada tämä arjen tietämys jalostumaan sellaisiksi päätöksiksi, että muutos parempaan näkyy konkreettisesti? Miten saada kuntalaiset, myös ne hiljaisemmat, kokemaan, että heitä kuunnellaan aidosti, ja että he vaikuttavat siihen, mitä päätöksiä tehdään?

Huolestuttava viesti hyvinvointitutkimuksesta oli myös se, että Itä-Suomen ikääntyvät näyttävät voivan muuta väestöä heikoimmin. Kaupunkien ja maaseudun väliset erot tulevat syvenemään tulevina 10-15 vuotena, sillä maaseudulla hyvinvointiongelmia on eläkeläisillä enemmän kuin kaupungeissa. Keinoja hyvään vanhenemiseen on kunnissakin syytä hakea hyvissä ajoin. Ei esimerkiksi tule nähdä liian jyrkästi laitos- ja koti- tai omaishoitoa vaihtoehtoina, vaan etsiä joustavia tapoja, jotka kullekin parhaiten sopivat. Ei ole mieltä esimerkiksi polttaa loppuun ikääntyviä omaishoitajia, vaan järjestää vaikka välillä kuntouttavia laitosjaksoja, jotta omaiset saavat ansaitun ja tarvitsemansa hengähdystauon. Kuntapäättäjillä on näissäkin päätöksissä tärkeä vaikuttamisen paikka!

Itse näen, että demokratialla ja kuntademokratialla on edelleen tärkeä roolinsa. Jotta tämä päätöksenteko toimisi, tarvitaan kaksisuuntaista vaikuttamista: tarvitaan kuntalaisia, jotka äänestävät haluamansa ihmiset luottamustoimiin ja antavat näille palautetta myös vaalien välillä. Lisäksi tarvitaan tietysti myös sitä, että nämä luottamustoimen ihmiset osoittavat olevansa luottamuksen arvoisia. Se tapahtuu kuuntelemalla ihmisiä ja toimimalla niin, että kuntalaisten etu toteutuu. Toisaalta näen, että päättäjillä pitää olla myös rohkeutta tehdä itsenäisiä päätöksiä asiantuntijatietoon nojautuen, ja rohkeutta ja kykyä perustella toimintansa silloinkin, kun se ei välttämättä yleistä mielipidettä myötäile.

Toivon, että tänä vuonna moni uusikin kasvo innostuisi tarjolla olevista vaikuttamisen paikoista, ja että myös kuntalaiset näkisivät vaaleissa äänestämisen tilaisuutena vaikuttamiseen. On tämä meidän Siilinjärvemme hyvä kunta, mutta voisi se olla vieläkin parempi!

Kiitos.