Vinkki yösyömisen vähentämiseksi

Kaksplus joulukuu 2006

Puhuttaessa imetysongelmista on usein kyse äidinmaidon riittämättömyydestä. Haluan kertoa päinvastaisesta ”ongelmasta” ja sen onnellisesta ratkaisusta.

Esikoiseni Niilo syntyi joulukuussa -05. Kolmannesta päivästä lähtien minulle erittyi maitoa – ja runsaasti! Noudatin myös tunnollisesti maidon ”herutusvinkkejä”: join runsaasti rasvatonta maitoa, söin kevyitä välipaloja myös yöllä ja mikä tärkeintä, lypsin rintoja rintapumpulla. Imetyksen jälkeen lypsin aina toisen rinnan ja pakastin maidon talteen. Kuukauden kuluttua synnytyksestä aloin luovuttaa maitoa äidinmaitokeskukseen ja viiden kuukauden aikana luovutettavaa valmistui yli 40 kg!

Niilon ollessa 7 viikon ikäinen huomasin itsessäni väsymisen merkkejä, olin itkuinen ja väsynyt jo aamulla. Vauvani söi ympäri vuorokauden parin tunnin välein, enkä saanut missään välissä nukuttua pitempään yhtäjaksoista unta. Sanoin miehelleni, että nyt on keksittävä jotain ennen totaalista uupumista. Jotenkin tajusin lypsää ensin luovutettavan maidon erilleen ja sitten paksumman jälkimaidon omaan pulloon. Illalla nukkumaan mentäessä juotin päivän mittaan kerätyn paksumman maidon tuttipullosta vauvalle, joka nukkui tyytyväisenä 8 tuntia yhteen putkeen!

Herkkäunisena menin vielä nukkumaan toiseen huoneeseen silikonitulpat korvissa ja täyttyvät rinnat olivat ne, jotka minut herättivät aamuyöstä ja lypsyn kautta kömmin makuuhuoneeseen ”miesten” luo. Näin löytyi ratkaisu ongelmaan ja elämä ja mieli parantuivat kummasti, kun sai nukuttua hyvin. Niilo nukkui pitkiä yöunia aina nelikuukautiseksi saakka, jolloin sitten ryhdyin antamaan äidinmaidon lisäksi kiinteää ruokaa.

Halusin kertoa tämän kokemukseni, sillä usein ei tule mieleen, että vauvan tiheäsyöntisyys voi olla ongelma myös runsasmaitoisilla äideillä. Vauva syö tiheästi, kun hän tulee kylläiseksi ohuemmasta alkumaidosta, joka ei kuitenkaan pidä vauvaa kylläisenä pitkään. Lypsämällä paksumpaa maitoa pulloon iltaa varten vältyin lisäruoan antamiselta ”ennenaikaisesti” ja samalla ehkäisin uupumiseni.

Hannakaisa Heikkinen