Työuria pidentämään jo vaippaikäisenä?

Kolumni Savon Sanomissa 20.10.2010

Työurien pituus käy kuumana keskusteluissa. Halutaan nostaa eläkeikää, lyhentää opiskeluaikaa, lyhentää kotihoidon tukea jne. Pojatkin pitäisi saada pois armeijasta joko opiskelemaan tai työhön. Nämä ovat teknisesti suhteellisen helppoja tapoja hoitaa lainsäädäntöä muuttamalla. Vastustus on kuitenkin huomattavaa varsinkin eläkeiän noston suhteen.

Väestöliiton tuoreen tutkimuksen mukaan suuri osa suomalaisista pienten lasten perheistä haluaa hoitaa lapset kotona. Halutaan viettää kiireettömämpää yhteistä aikaa lasten kanssa. Kotihoidon tuella tämä on monelle perheelle mahdollista.

Kotihoidon tuen arvostelijat pelkäävät, että äidit jäävät tukijakson päättyessä työttömiksi ja syrjäytyvät.
Suomessa tulisikin lisätä mahdollisuuksia osa-aikatyön tekemiseen. Osa-aikatyö on meillä Suomessa vielä hyvin vajavaisesti hyödynnetty mahdollisuus yhdistää työ ja perhe-elämä, sillä vain pari prosenttia suomalaisista pienten lasten äideistä käy osa-aikatyössä, kun vastaava luku Ruotsissa on 40 prosenttia.

Perhe-elämän ja työn entistä parempi yhteensovittaminen on yksi vuosikymmen tärkeimmistä tehtävistä. Sen sijaan, että ryhdymme perhe-etuuksia leikkaamalla päättämään vanhempien puolesta, minkä aikaa he voivat viettää pienten lastensa kanssa, tulisi tarjota vaihtoehtoja, josta kukin perhe voisi valita heille sopivan mallin.

Yhtä oikeaa mallia ei ole, ja juuri siksi perheillä on oltava valinnan mahdollisuus. Mielestäni perheiden on itse saatava mahdollisimman pitkälle päättää, miten ja missä he lapsensa hoidon järjestävät.

Työelämäkysymykset ovat merkittäviä yhteiskunnallisia asioita, mutta mikä on lapsen etu?
Psykologian professori Liisa Keltikangas-Järvisen mielestä lapsen psyykkiselle kehitykselle parasta olisi, jos lasta hoidettaisiin kotona 1,5-vuotiaaksi asti ja seuraavat puolitoista vuotta perhepäivähoidossa. Päiväkoti olisi mahdollinen, jos hoitaja ja paikka olisivat aina sama ja lapsia olisi ryhmässä enintään viisi. Onko tämä mahdollista tässä taloustilanteessa on jo toinen kysymys.

Ongelmana on usein myös lapsen pitkät ”työpäivät”. Vanhempien työpäivän pituus matka-aikoineen saattaa venyttää lapsen hoitopäivän 8-10 tunniksi. Osa-aikatyötä lisäämällä voitaisiin lapsen pitkiä hoitopäiviä lyhentää järkevällä tavalla.

Meidän vanhempien ja päättäjien toimilla on kauaskantoiset seuraukset. Me valitsemme miten paljon ajastamme annamme lapsillemme. Joku viisas on sanonut, että kalleinta mitä voit lapsellesi antaa on oma aikasi. Klisee on toteamus, että lapset ovat pieniä vain lyhyen aikaa. Totta se on joka tapauksessa.