Muistiviikko muistuttaa muistamattomista läheisistämme

Pitäjäläinen vko 37, syyskuu 2007

Tällä viikolla vietetään valtakunnallista muistiviikkoa, ja perjantai on maailman Alzheimer-päivä.

Muistihäiriö on yleinen oire: kaikki me unohtelemme toisinaan asioita. Kykyyn muistaa ja oppia uutta vaikuttavat monet seikat. Väsymys, stressi, masennus, runsas alkoholin käyttö tai tietyt sairaudet voivat heikentää muistin toimintaa. Ikääntymiseen puolestaan liittyy normaalina piirteenä muistamisen pientä heikkenemistä.

Aina ei kuitenkaan ole kyse pelkästä hyvälaatuisesta unohtelusta. Kun muistin heikkeneminen alkaa vaikeuttaa arjen sujumista ja jopa muuttaa persoonallisuutta, on kyse dementiasta. Tällöin henkiset toiminnot heikkenevät laaja-alaisesti.

Dementiaoireiden yleisin aiheuttaja on Alzheimerin tauti, toiseksi yleisin taas sydän- ja verisuoniperäinen aivoverenkierron häiriö. Aiheuttajasta riippuu, miten ja kuinka hyvin dementian oireisiin voidaan vaikuttaa.

Lähivuosikymmeninä väestömme vanhenemisen myötä muistihäiriö- ja dementiapotilaiden määrä ja samalla hoitokustannukset kasvavat. Niin ihmisten elämänlaadun kuin kustannusten kannalta on erittäin tärkeää, että parannettavissa ja hoidettavissa olevat potilaat tunnistetaan varhain ja hoitokäytäntöjä kehitetään. Taudin varhainen toteaminen on ensiarvoisen tärkeää ja siksi usein juuri omaisen tai ystävän on rohkeasti, mutta lempeästi puututtava tilanteeseen ja ohjattava muistihäiriöinen terveydenhuollon palvelujen piiriin.

Hallitus uudistaa tällä kaudella vanhustenhuollon palveluja. Painopiste on erityisesti kotihoidossa ja sitä tukevissa palveluissa. Tämä on hyvä myös muistihäiriöistä kärsiville ja heidän omaisilleen, sillä tutussa ympäristössä toimiminen helpottaa dementiapotilaitten elämää.

Kotihoidon saatavuus ja kattavuus ei kaikissa kunnissa vielä vastaa tämän päivän haasteisiin. Kuitenkin hyvään kotihoitoon panostamalla voidaan myöhentää siirtymistä ympärivuorokautisten palvelujen piiriin. Myös toimintakyvyn edistäminen ja omaishoitajien tukeminen auttavat ikäihmisten kotona asumista entistä pidempään. Kun Nilsiä, Siilinjärvi ja Maaninka ryhtyvät yhdessä miettimään sosiaali- ja terveydenhuollon resurssienjakoa yhteistoiminta-alueena, on ehdottoman tärkeää, että kunnilla on yhteinen tahtotila panostaa kotihoitoon ja myös laajemmin perusterveydenhuollon palveluihin.

Myönteistä on, että esimerkiksi palvelusetelin käyttöoikeus laajenee vuoden 2008 alusta kotipalvelun ohella myös kotisairaanhoidon palveluihin. Valmisteilla on myös sosiaali- ja terveydenhuollon kansallinen kehittämisohjelma.

Tärkeä yksityiskohta vanhusten hoivassa on sekin, että sosiaaliturvauudistuksen yhteydessä selvitetään omaishoidon kustannusten siirtämistä kunnilta Kelalle. Siirto pitäisi ilman muuta tehdä, sillä nykytilanteessa kansalaiset eivät ole tasa-arvoisessa asemassa keskenään. Kaikissa kunnissa omaishoitajat eivät nykyisellään saa omaishoidon tukea, vaikka perusteet olisivat olemassa. Muutoinkin omaishoitajien jaksamiseen tulee panostaa: omaishoito jos mikä on inhimillistä – ja yhteiskunnan kannalta vieläpä halpaa.

Kaikilla vanhuksilla ei kuitenkaan ole läheisiä tai he asuvat kaukana. Näitä yksin asuvia vanhuksia on paljon. Heidän jaksamisensa ja pärjäämisensä takaamiseksi yhteiskunnan tukiverkon on oltava kunnossa. Esimerkiksi tämän vuoden alussa Helsingin kotihoidon tekemässä tutkimuksessa selvisi, että pääkaupungissamme lähes joka kymmenes yksin asuva vanhus on aliravittu ja n. 40 prosenttia kuuluu ravitsemuksen riskiryhmään. Jos yksin asuva vanhus kärsii vakavista muistihäiriöistä, riski aliravitsemukseen ilman muuta kasvaa.

Muistetaan tällä viikolla niitä läheisiämme, jotka eivät itse aina jaksa muistaa!

Hannakaisa Heikkinen, TtM
kansanedustaja (kesk), eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsen