Tietojärjestelmät sovitettava yhteen Suomenmaa 20.7.2010

Tietojärjestelmien yhteensovittaminen vahvaan ohjaukseen

Enää emme voi haaskata miljardeja euroja ja terveydenhuoltohenkilöstön kallista ja rajallista aikaa siihen, että eri tasojen tietojärjestelmät ja rekisterit eivät kohtaa, toimi tai ole ajan tasalla. Ilman valtakunnantason ohjausta on olemassa vaara, että jälleen kerran kunnat ja kuntayhtymät tekevät valtavat investoinnit vain huomatakseen, että järjestelmät eivät toimi yhdessä.

Tietojärjestelmien tilkkutäkki ja yhteensopimattomuus ovat olleet yksi sosiaali- ja terveyssektoria niin taloudellisesti kuin käytännön työn kannalta kuormittava tekijä. Terveys- ja sosiaalipalveluissa käytetään valtavasti aikaa asiakas- ja potilastietojen etsimiseen, puutteellisten tietojen täydentämiseen ja tietojen kirjaamiseen eri palveluihin, kopiointiin ja tulostukseen yhä uudelleen ja uudelleen. Tämä aika on pois varsinaisesta potilastyöstä.

Tietoja kerätään tunnollisesti muistiin, mutta tietoja ei löydy jos satut sairastumaan tai joutumaan onnettomuuteen toisella puolella maata. Tieto perussairauksista, veriryhmistä, mahdollisesta lääkityksestä ja niin edelleen on kotikontujen rekistereissä, joista niiden saaminen ei välttämättä hoidu edes yhdellä puhelinsoitolla. Oma lukunsa ovat sosiaalipuolen tiedot.

Tiedon kulkemattomuus erilaisten tietojärjestelmien ja ATK-sovellusten välillä on todellinen potilasturvallisuusriski jo kunnan sisällä. Esimerkiksi potilaan siirtyminen erikoissairaanhoidosta jatkohoitoon terveyskeskukseen tai kotihoidon asiakkaaksi kuormittaa huomattavasti perusterveydenhuollon työntekijöitä terveyskeskuksien vuodeosastoilla ja kotihoidossa, kun aikaa kuluu tietojen metsästämiseen puhelimitse. Tämä on ongelmallista myös hoitohenkilökunnan oikeusturvan kannalta. Kenen on vastuu, jos hoitoa jatketaan vanhentuneiden tai puutteellisten tietojen varassa?

Sosiaali- ja terveysvaliokunta painotti hallituksen Paras-selontekoa koskevassa lausunnossaan, että sosiaali- ja terveydenhuollon sähköisen tiedonhallinnan ja erityisesti tietojärjestelmien yhteensopivuuden kehittämistä on kiirehdittävä. Valiokunta kannusti siihen, että tietojärjestelmien yhteensopivuudesta huolehtiminen tapahtuisi tulevaisuudessa keskitetyssä valtakunnallisessa ohjauksessa.

Kysymys kuuluukin, kenelle kuuluu päävastuu ja ylin koordinaatio tietojärjestelmien toimivuudesta?

Vastuutahoja on tällä hetkellä useita. Kela, sosiaali- ja terveysministeriö, valtiovarainministeriö, Valvira, THL, Kuntaliitto. Tulisikin pohtia, mikä olisi sellainen taho, joka ottaisi selkeän vastuun hankkeiden koordinaatiosta ja operatiivisesta toteuttamisesta.

Sitra on ottanut ison askeleen kuntien yhteistyön tiivistämisessä. Se on pistänyt pystyyn kaksi kunnille ja kuntayhtymille tarkoitettua valtakunnallista palvelukeskusta. Toinen niistä keskittyy tietotekniikkaan, toinen talous- ja henkilöstöhallintoon. Tavoitteena on paitsi parantaa ja monipuolistaa palvelujen laatua ja tarjontaa, erityisesti nostaa tuottavuutta. Sitran laskelmien mukaan hankkeessa mukana olevien kuntien menojen kasvua voitaisiin hillitä jopa 3–3,5 miljardia euroa tulevina viitenä vuotena.

Mikäli Sitran projekti tarjoaa toimivan kanavan niin kuntatason kuin valtionhallinnon tietojärjestelmien virtaviivaistamiselle, olisi kaikkien toimijoiden lähdettävä siihen mukaan. Jos empivät pääkaupunkiseudun kunnat eivät heti ole valmiita ns. "täysjäsenyyteen", yksi malli voisi olla tiivis yhteistyö ainakin siltä osin, että tietojärjestelmien yhteensopivuus- ja standardiongelmia ei tulisi.

Suomen tietoyhteiskuntakehitys on jämähtänyt paikoilleen, kun hankkeet sähköisestä reseptistä, sähköisestä potilasarkistosta ja ylipäätään kansalaisten valtionhallinnon verkkopalveluista ovat sotkeutuneet eri toimijoiden viidakkoon. Nyt on korkea aika kerätä ohjat yksiin käsiin, järjestää palaset kohdalleen ja palauttaa Suomi tietoyhteiskuntien kärkipaikoille.

Hannakaisa Heikkinen

TtM, kansanedustaja

Kiuruvesi