Lääkekeskeisyys syö terveysbudjetit

Suomenmaa 23.2.2010, kolmossivu

Viime aikoina yhdeksi puhutuimmaksi aiheeksi on noussut se, kuinka suomalaisten työssäjaksamista voitaisiin tukea. Yksi tärkeä osa kuviota on terveyden edistäminen ja sairauksien ennalta ehkäisy. Tässä ravinnolla on huomattava merkitys: ylipainosta on tullut maassamme kansantauti. Lihavuus on yleistynyt niin aikuisten kuin lastenkin keskuudessa, ja se on useimmissa tapauksissa – niin kurjalta kuin se kuulostaakin – itse aiheutettua.

Ylipainon myötä lisääntyvät monet sairaudet. Lihavuus on yhteydessä ainakin aikuistyypin eli tyypin II diabetekseen, sepelvaltimotautiin, verenpainetautiin, sappikiviin, useisiin syöpiin, metaboliseen oireyhtymään sekä nivelrikkoon.

Edellä mainituista taudeista yksi eniten kustannuksia aiheuttavista ja yleisimmistä on diabetes. Suomessa on noin 300 000 diagnosoitua hoidossa olevaa diabeetikkoa; noin 40 000 tyypin I ja noin 250 000 tyypin II diabeetikkoa. Näiden lisäksi noin 200 000 suomalaista sairastaa tietämättään tyypin II diabetesta. Nämä luvut tarkoittavat, että noin puoli miljoonaa suomalaista, eli 10 % väestöstämme, sairastaa diabetesta.

Diabeetikoiden sairaanhoidon kokonaiskustannukset kasvoivat Suomessa 80 prosenttia kymmenessä vuodessa 1998–2007. Nousu selittyy diabeetikoiden määrän rajulla kasvulla. Vuonna 2007 kaikkiin diabeetikoiden sairauksiin tarvittavien lääkkeiden ja palveluiden kustannukset nousivat 1,35 miljardiin euroon. Suurimmat kustannukset syntyivät erikoissairaanhoidon vuodeosastohoidosta sekä lääkkeistä. Diabeteksesta aiheutuvat perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon menot nousivat yhteenlaskettuna lähes miljardiin euroon. Koko valtion budjetti on tänä vuonna noin 50,5 miljardia euroa. Yksistään diabeteksen kustannukset "syövät" siis tästä kokonaisuudesta lähemmäs kaksi prosenttia ja lähes 10 % terveydenhuollon kokonaismenoista!

Erityisesti kakkostyypin diabeteksessa, jonka puhkeamiseen vaikuttavat juuri lihavuus ja väärät ruokailutottumukset, keskeinen hoitokeino ja taudin kurissa pitäjä on ruokavalio.

Laillistetut ravitsemusterapeutit ovat terveydenhuollon ainoa ammattiryhmä, jolla on ravitsemushoitoon ja -terapiaan erikoistunut yliopistokoulutus. Heillä on sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston myöntämä ja valvoma oikeus työskennellä terveyskeskusten, sairaaloiden, yksityisten lääkäriasemien ja kuntoutuslaitosten ravitsemusterapeutteina.

Suomessa on tällä hetkellä yli 450 työikäistä ravitsemustieteilijää, joilla on laillistetun ravitsemusterapeutin pätevyys. Diabeteksen ehkäisyn ja hoidon kehittämisohjelma DEHKO:ssa ravitsemusterapeuttien määräksi suositellaan perusterveydenhuollossa yhtä terapeuttia 30 000 asukasta kohden.

Todellisuus on kuitenkin toinen: Julkisessa terveydenhuollossa palkkalistoilla on koko Suomessa yhteensä vain 116 ravitsemusterapeuttia, joista perusterveydenhuollossa 42 ja erikoissairaanhoidossa 74. Suomen väkilukuun suhteutettuna tämä tarkoittaa perusterveydenhuollossa yhtä ravitsemusterapeuttia yli 125 000:a asukasta kohden. Noin 2,6 miljoonaa suomalaista asuu kunnissa, joissa perusterveydenhuollossa ei ole tarjolla lainkaan ravitsemusterapeutin palveluja. Jos lääkäriltä saa lähetteen yksityiselle ravitsemusterapeutille, kuluista ei makseta Kela-korvausta. Tämä varmasti osaltaan rajoittaa ravitsemusterapeuttien osaamisen hyödyntämistä.

Monessa tapauksessa medikalisaatio on mennyt liian pitkälle yhteiskunnassamme. Terveydenhuollossa keskitytään usein ensisijaisesti lääkitsemään sairauksien oireita, ja lääkekuluja korvataankin huimia summia Kansaneläkelaitoksen kautta. Esimerkiksi diabeetikoiden lääkkeisiin kului vuonna 2007 noin 331 miljoonaa euroa.

Joskus itse taudin syyhyn pääsisi lääkitsemistä paremmin ja tehokkaammin käsiksi elintapoja kuten ruokavaliota muuttamalla. Pysyvät elintapamuutokset voivat merkittävästi vähentää ja usein jopa poistaa lääkityksen tarpeen. Ravitsemusterapeuttien osaamisen parempi hyödyntäminen voisi säästää yhteiskunnalta merkittävän osan nyt lääkkeisiin syydettävistä rahoista, parantaa mm. kakkostyypin diabetestä sairastavien elämänlaatua ja työssäjaksamista sekä ehkäistä työkyvyttömyyttä.

Parhaillaan Suomessa on käynnissä Paras-hankkeen – ja tälle jatkumona, toivottavasti, terveydenhuoltolain – siivittämänä suuri rakennemuutos, joka tähtää ennen kaikkea palvelujen kuntoon laittamiseen. Tässä reformissa on kirkkaana tavoitteena oltava sosiaali- ja terveydenhuollon raja-aitojen häivyttäminen ja painopisteen siirto sairauksien hoidosta terveyden edistämiseen ja sairauksien ennalta ehkäisyyn. Jos tilaisuus hukataan poliittisiin kiistoihin, kustannusten kasvu uhkaa ihmisten eliniän pidentyessä karata täysin käsistä.

Hannakaisa Heikkinen
kansanedustaja (kesk.), TtM
Sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsen
Työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan jäsen
Kelan valtuutettu