Ex-
Uusimmat kuvat
Onko sopimusjärjestelmämme ajan tasalla?Savon Sanomat 4.10.2007Oppositio hyödynsi kuohuntaa hoitoalan palkkaneuvotteluissa, ja teki välikysymyksen hoidon laadun ja ammattitaitoisen työvoiman turvaamisesta. Asia on tärkeä, mutta aiheellinen kysymys on, kuinka vastuullista asian politisoiminen on jo valmiiksi tulehtuneessa tilanteessa. Erityisesti kokoomuksen kannalta kyseessä on kieltämättä mielenkiintoinen tilanne. Peistä hoitajien palkkauksesta vääntävät kuntatyönantajan kokoomuslainen pääneuvottelija, Tehyn kokoomuslainen puheenjohtaja ja puolustusasemiin linnoittautunut kokoomuksen puheenjohtaja, joka sattuu olemaan myös valtiovarainministeri. Valtiovarainministerin ja kansanedustajan näkökulmasta linnoittautumisen ymmärtää hyvin. Palkkaneuvottelut kuuluvat ainakin tähän asti voimassa olleen sopimusjärjestelmämme mukaisesti työmarkkinaosapuolille. Kokoomuksen puheenjohtajan kannalta tilanne on haastava: vaalien alla erityisesti kokoomus loi vahvaa mielikuvaa siitä, että mm. hoitajille on mahdollista antaa kertaheitolla huomattavat palkankorotukset.
Tulisikin nostaa keskustelua siitä, mitä ennen vaaleja voidaan luvata ilman, että luottamus kansanvaltaiseen järjestelmään horjuu. Mistä eduskunta päättää, ja mitkä asiat kuuluvat työmarkkinaosapuolille?
*** Kuntatyönantaja on luvannut oman tasa-arvoeränsä. Valtio taas antaa kunnille vuosittain muiden valtionosuuksien lisäksi erityisen 150 miljoonan euron erän, jolla samapalkkaisuustavoitetta rahoitetaan. Keskustan osalta voi onneksi sanoa, että ainakin kunnille annettavan kompensaation suhteen niin vaalien alla tehdyt lupaukset, hallitusohjelman kirjaukset kuin toiminta budjetin yhteydessä ovat olleet linjassa. Samapalkkaisuuden edistämiseen varattu summa on ennennäkemätön. Ei se toki riitä korjaamaan naisvaltaisten alojen palkkauksen jälkeenjääneisyyttä. Tasa-arvoerät tuntuisivat suuremmilta, jos ne jaettaisiin harvemmille. Olisiko se oikein? Valtion- ja pääosin kuntataloudenkin suunta on tällä hetkellä hyvä. Entä, kun kasvu taittuu? Näilläkin palkankorotuksilla monessa kunnassa pohditaan, mistä rahat otetaan ja voidaanko henkilökuntaa palkata lisää. Vaarana on myös kiihtyvä inflaatio, joka syö palkankorotukset. Ruotsista on viime päivinä kuulunut terveisiä. Hoitohenkilökunnan palkka on suurempi, työ joustaa ja mahdollisuus vaikuttaa työnkuvaan ja aikatauluihin on parempi. Syynä monet korostavat paikallista sopimista. Se on motivoinut hoitajia tarjoamalla mahdollisuuden kehittää itseään ja saada parempaa korvausta. Myös kysynnän ja tarjonnan laki toimii tehokkaammin kuin meillä. Ruotsissa ja esimerkiksi Saksassa, joissa molemmissa olen ollut töissä sairaanhoitajana, työvoimapulan ja kilpailuttamisen vaihe on jo käyty. Se näkyy palkoissa.
Olisiko Suomessakin tullut aika pohtia, onko sopimusjärjestelmämme aivan ajan tasalla, jos yksittäiset alat ja työpaikat eivät voi ottaa irtiottoja työsopimustensa ja palkkauksensa suhteen?
*** Sairaanhoitajana tiedän omakohtaisesti, kuinka raskaasta ja vastuullisesta työstä on kysymys. Raha ei kuitenkaan ole ainoa eikä edes tärkein asia, joka työssäjaksamiseen vaikuttaa. Mm. hyvä johtaminen, riittävät lepotauot ja erityisesti henkilökunnan määrä näyttelevät tärkeää roolia jaksamisessa. Hoitajien työ on elintärkeää, ja niin henkilöstöstä kuin potilaista on pidettävä huoli. Tähän on löydettävä monialaisia ratkaisuja palvelurakenteiden uudistamisesta ja koulutuksesta palkkaukseen. On myös nähtävä, missä pöydissä mitkäkin ratkaisut tehdään. Hannakaisa Heikkinen kansanedustaja (kesk), sh, TtM
|