Kuka puolustaisi lähipalveluita?

Terveys ja talous 1/2010

Kolumni Eduskunnan kuulumisia -palstalle

Vuoden vaihteessa toteutui taas neljä kuntaliitosta. Kuntalaisille liitokset näkyvät selvimmin palvelujen kautta. Juuri palvelujen turvaamisessa ja uudelleen järjestämisessä oli alun perin kunta- ja palvelurakennehankkeen ydin.

Hankkeen tavoite oli suojata hyvinvointipalvelut hidastamalla menojen kasvua. Tavoite taisi päästä unohtumaan talouskasvun huumassa. Menokurin ja palveluiden turvaamisen välineestä kuntaliitos muuttuikin monesti itseisarvoiseksi päämääräksi, ja liitosten porkkanarahat kiiluivat silmissä.

Oireellista on, että suurimmat kaupungit eivät ole ryhtyneet riittäviin rakenteellisiin uudistuksiin palvelujensa suhteen. Tässä kuvastuu harha, jonka mukaan pelkkä riittävä väestöpohja jotenkin takaisi palvelujen toimivuuden.

Suuri on kaunista, mutta vain silloin, kun työnjako on selvä ja palvelut tehokkaasti käytössä ja saatavilla. Maakunnallisilla sosiaali- ja terveyspiireillä voi hyvin olla mahdollisuus tervehdyttää palvelujen tuottaminen. Pitää silti olla avoin erilaisille ratkaisuille.

Esimerkki toimivasta maakunnallisesta mallista on Kainuun hallintokokeilu. Sosiaali- ja terveydenhuollon menojen kasvu on kyetty taittamaan, mutta kuitenkin kainuulaisille tarjotaan sote-palveluita enemmän kuin koskaan.

Kainuun terveyspalvelut ja vanhusten huolto on siirretty yhden hallinnon alle. Vanhustenhuollon asumispalvelut ja kotihoito ovat samaa kokonaisuutta. Päällekkäisyyksiä on karsittu kautta linjan. Palvelujen kuntalaskutus ei ole suoriteperusteista, vaan kuntien rahoitusosuudet maakuntahallinnolle määritellään prosenttiosuutena kuntiin kertyvästä laskennallisesta verorahoituksesta. Tämä on keventänyt pienten kuntien taakkaa, ja vähentänyt myös painetta tehdä kuntaliitoksia.

Liitokset ja kuntayhtymät näkyvät siis kuntalaisille lähinnä palvelujen kautta. Myös pahassa: "parantunut" palvelu saattaa siirtyä kotikyliltä kymmenien kilometrien päähän uusiin kuntakeskuksiin.

Omakohtainen esimerkki on, että Kiuruvedellä ultraäänitutkimuksia kaavaillaan siirrettäväksi Iisalmeen. Kiuruvedellä ne on tehnyt erikoislääkäri, Iisalmelle palkattaisiin ultraäänihoitaja. Muutos tarkoittaisi, että odottavat, usein samalla pienten lasten äidit joutuisivat kulkemaan palvelun perässä nelisenkymmentä kilometriä suuntaansa, moni ilman omaa autoa.

Asiakaslähtöisessä ajattelussa lääkäri hurauttaisi kerran viikossa Kiuruveden toimipisteeseen, kuten tähänkin saakka. Kumpi on helpompaa, että kymmenet äidit suhaavat Kiuruveden ja Iisalmen väliä, vai se, että yksi ihminen tekee näin kerran viikossa?

Hallintonäkökulmasta keskittäminen nähdään lähtökohtaisesti etuna. Tavalliselle kuntalaiselle keskittäminen ja tehostaminen on valitettavasti usein merkinnyt palvelujen karkaamista kauemmaksi. Palvelujen suhteen tulisikin lakata hokemasta keskittämisen mantraa ja miettiä asiakaslähtöisesti, mikä on järkevää – ja yhteiskunnalle kokonaisuudessa edullista – kulloisessakin tilanteessa.

Hannakaisa Heikkinen
kansanedustaja (kesk)
Kiuruvesi