Kuhinaa työmarkkinarintamalla

Kuopion kaupunkilehti 18.10.2007

Viime viikot ovat olleet melkoista hulinaa niin politiikassa kuin työmarkkinaneuvottelujen osalta. Olen harmissani siitä, että eri poliittiset puolueet – niin vaalien alla kuin nyt syksyllä – ensin lietsoivat ja sitten suorastaan käyttivät hyväkseen hoitoalan kuohuntaa. Esimerkiksi oppositio näki tilaisuuden oman profiilinsa kohottamiseksi, ja sitoi asiaan välikysymyksen. Viimeistään se varmisti, ettei hallitus voi tällä sekasortoisella hetkellä puuttua asiaan.

Mutta mistä koko kissanhännänvedosta oikean maksajatahon suhteen on kyse?

Kuntatyönantaja on luvannut oman tasa-arvoeränsä. Valtio puolestaan alkaa nyt maksaa kunnille vuosittain muiden valtionosuuksien lisäksi erityistä vuosittaista 150 miljoonan euron erää, jolla samapalkkaisuustavoitetta rahoitetaan. Sillä siis on tarkoitus kompensoida kunnille palkanmaksun kallistumista.

Ideana oli, että kunnat suuntaisivat rahaa nimenomaan naisvaltaisten ja samalla heikommin palkattujen alojen palkkojen tasokorotuksiin. Kuntatyönantaja päättikin jakaa tuon rahan suhteellisen laajasti eri aloille, joten on selvää, ettei nimenomaan tasa-arvoerän osuus yhtä ihmistä kohden ole valtaisa. Mutta olisiko sekään toisaalta reilua tai tasa-arvoista, että vain hoitajat saisivat korotuksen?

Kuitenkin pitää ottaa huomioon se, että jos kunnat joutuvat maksamaan suuria palkankorotuksia, voi käydä niin, että samalla peittoa leikataan toisesta päästä. Tuleeko kunnille taloudellisten paineiden edessä houkutus siirtää jälleen virkojen vakinaistamisia, karsia muuten eduista ja työolosuhteista tai jopa vähentää henkilöstöä? Jos näin käy, eivät monetkaan lisäeurot lämmitä – työhyvinvointi ja työssä viihtyminen kun ovat niin monesta muustakin asiasta kuin rahasta kiinni.

Sairaanhoitajana olen hyvin huolestunut hoitajien lakkouhasta ja toivon sydämestäni, että lakko voitaisiin vielä välttää. Sijaiskärsijöitä lakon aikana olisivat ne heikoimmat, eli sairaat ja vanhukset.