Inhimillisyyden elvytystä

Kuopion kaupunkilehti 12.8.2009

Alustavien ensi vuoden budjettilukujen mukaan lisää velkaa otetaan noin 13 miljardia euroa. Bruttokansantuotteen kasvun odotetaan olevan heikkoa tai olematonta. Elvytystoimien puremista ja lisäelvytyksen tarvetta arvioidaan.

Samaan aikaan näemme ja kuulemme uutisia, joissa numeropuheen sijasta näkyvät ihmiskasvot. Kasvot kuuluvat usein vanhuksille, eivätkä uutiset joita kasvot kuvittavat, mieltä lämmitä.

Kiireen takia ikäihmisten ei laitoksissa anneta aterioida omaan tahtiin, vaan ruoka syötetään. Tällöin ruokaa joutuu helpommin hengityselimiin, josta seuraa hengityselinsairauksia, yhtenä keuhkokuume. Vanhukselle keuhkokuume on usein kuolemantuomio.

Vanhukset eivät pääse kuukausiin ulkoilmaan. Henkilökuntapulan takia helpointa on lääkitä vanhus omaan sänkyynsä nukkumaan. Vanhoja aviopareja erotetaan toisistaan - ei välttämättä kauemmas kuin saman laitoksen eri kerroksiin tai rakennuksiin, mutta yli 80-vuotiaille matka saattaa olla ilman apua ylittämätön.

Vanhusten hoivan pariin olisi helppoa työllistää lisäkäsiä. Niillä voitaisiin saada yllättäen säästöjäkin. Joskus kipu-, uni tai psyykelääkettä parempi hoito on seura, ulkoilu, toisen ihmisen kosketus, tunne perusturvasta ja ihmisenä kohtelusta. Lääkinnän tarvetta on todettu voivan vähentää niinkin yksinkertaisilla toimilla kuin yhteisillä laulu- tai ulkoilutuokioilla. Järkeen käypää, helppoa - miksi niin vaikeaa toteuttaa?

Elvytyksestä puhuttaessa puhutaan yleisesti hyväksyttyinä kohteina erilaisista rakennusprojekteista, jotka työllistävät paljon ja jättävät jotain näkyvää jälkeensä. Inhimillistä olisi osoittaa riittävä osa miljardeista elvytyseuroista myös työllistämällä ihmisiä siihen, että vanhukset pääsisivät ulos, ehtisivät rauhassa syödä itse vähien voimiensa tahtiin, saisivat pitää päiväkahvinsa, näkisivät puolisonsa ja voisivatpa osallistua vielä yhteislaulutuokioonkin.

Hannakaisa Heikkinen
kansanedustaja (kesk.)