Juuret antavat ihmiselle siivet

Kiuruvesi-lehti 29.7.2009

Kiuruveden kesä on tarjonnut monenlaista hengen ja ruumiin kulttuuria niin meille paikkakuntalaisille kuin kesävieraille. Teatteriesitykset, IskelmäNiityt oheistapahtumineen, iltatorit ja pienen väen sirkukset ja tivolit ovat avittaneet omalta osaltaan siinä, että mieli on päässyt rentoutumaan eduskunnan kiireistä. Samalla tavoin mielen rentouttajana minulla toimii fyysinen työ navetassa, pellolla ja kasvimaalla. Henki, sen varsinaisessa merkityksessäkin, kulkee vapaammin, kun ruumis tekee työtä.

Pisteenä iin päällä kiuruvetisestä kesätarjonnasta oli viime sunnuntainen kotiseutujuhla. Kotiseutumuseon alueelle auringon, ohjelman ja kotiseutuhengen hellittäväksi oli saapunut toistasataa ihmistä. On tärkeää, että myös nuoret saadaan huomaamaan juurien merkitys. Siksi oli hienoa, että juhlaan oli annettu puheenvuoro nuorelle Nina Hynyselle, joka on nuorisovaltuuston jäsen. Nina sanoi puheessaan, että usein kotiseudun merkityksen huomaa erityisesti, kun lähtee maailmalle. Itselleni tuo valaistuminen tuli ollessani töissä sairaanhoitajana Saksassa ja Ruotsissa. Kun olin yksin vieraassa kulttuurissa, puhuin vierasta kieltä, niin tuntui, etten pystynyt täysin ilmaisemaan itseäni. Savon kielellä ja omien joukossa kun tulee ymmärretyksi jo puolesta sanasta, parraassa tappaaksessa ihan iliman sanojakkii.

Toimittaja Seppo Konosen juhlapuhe omista juurista Luupuvedellä oli parhaita kuulemiani. Hän pystyi herkällä ja juurevalla puheenparrellaan maalaamaan kuulijoiden eteen lapsuutensa kyläyhteisön, jossa eli 40- ja 50-luvuilla. Erityisesti minuun kolahti Kono-sedän puheessa se, että hän sanoi jokaisen kyläläisen olleen merkityksellinen sille, että hänestä on tullut se, mikä on tullut. Voi kokea olevansa ei sen enempää kuin muutkaan, muttei myöskään yhtään vähempää. Tämä tunne pitäisi olla meillä jokaisella. Tasavertaisina ihmisinä me jokainen panoksellamme rakennamme huomista ja samalla, ihan huomaamattamme, kirjoitamme historian säikeitä tulevienkin juhlapuheiden pohjiksi.

Juuret ja "johonkin" kuulumisen tunne ovat ihmiselle todella tärkeät ja niiden merkitys näyttää vain korostuvan iän karttuessa. Jatkuvuutta ei ole ilman sukupolviketjua. Arvojen ja kokemustiedon siirtämiseen tarvitaan sukupolvien välistä vuorovaikutusta. Itse koen samalla tavoin kuin Kononen sanoessaan, että onneksi hän oli mummon poika. Ukin ja mummon sylissä pieni ihmistaimi oppii monenlaista tärkeää elämästä ja "immeisenä olemisesta". Lapsuudessani kotitilalla etenkin ukki opetti monta tärkeää asiaa erityisesti luonnosta ja kalastuksesta. Myös sotakokemukset Äänisen suunnalla tulivat tutuiksi. Ei ukki mitään julmia sotajuttuja meille lapsille kertonut, mutta oli hyvä että hänellä oli edes meidät pienet kalakaverit, joille kertoa kokemuksistaan. Ei tainnut yhteiskunta siihen aikaan osata tarjota sodan kauheudet nähneille kriisiapua ja -ryhmiä, vaikka aihetta olisi varmasti ollut.

Kotiseutuhengen, perinteiden ja perimätiedon säilymiseksi voidaan tehdä arvokasta työtä virallisilla tahoilla, mutta paljon on myös kiinni meistä jokaisesta itsestämme. Kun on vahvat siteet johonkin paikkaan tai ihmisjoukkoon, silloin tietää paikkansa elämässä, tietää olevansa "jostakin kotoisin".

Tehkäämme elämäntarinoistamme oman näköisiämme, olkaamme ylpeitä juuristamme ja kotiseudustamme. Jokaisella meistä on oma tärkeä paikkamme tässä elämänkulussa. Kun kokee oman olemassaolonsa merkityksellisenä ja arvokkaana, on itsestään selvää pitää hyvää huolta niin omasta kuin läheisten ja elinympäristön hyvinvoinnista. Ihminen elää toisista ihmisistä ja toisaalta toisille ihmisille. Ei pidetä liian kiirettä, jotta ehdimme elää.

Hannakaisa Heikkinen
kansanedustaja (kesk.)