Mualimalle ja takas!

Uutis-Jousi 19.7.2009

Synnyin- ja kotiseutu luo ihmisille juuret ja kiinnittää hänet samalla tietyn yhteisön historiaan ja paikkaan. Ihmiset voivat kuitenkin kokea kotiseudun eri tavoin; kylänä, kuntana, seutukuntana tai vain tietynlaisena tunnesiteenä.

Meitä suomalaisia on kautta aikojen jaoteltu asuinpaikan tai murteen suhteen. Pohjalaisia on pidetty jäyhinä, hämäläisiä hitaina, savolaisia lupsakkoina ja vastaavasti karjalaisia vilkkaina. Ihmiset ovat myös kautta aikojen ryhmittyneet. Yksinkertaisin peruste ryhmittymiselle on ollut juuri yhteiset juuret, jotka ovat ensimmäisenä liittäneet yksilön perheeseen, sukuun ja sittemmin kotiseutuun, kanssaihmisiin.

Vuoden 2009 Valtakunnalliset kotiseutupäivät järjestetään elokuun toisella viikolla Pohjois-Savossa. Järjestäjiä Nilsiän kaupunkia ja sen kuutta naapurikuntaa yhdistävät mm. yhteiset historian vaiheet. Kotiseutupäivien ajankohtaisella Mualimalle ja takas! - teemalla halutaan toisaalta viestittää erityisesti nuorille, kuinka nykyisin on tärkeää käydä maailmalla hakemassa kokemuksia ja oppimassa uutta, mutta samanaikaisesti säilyttää myös omat juurensa ja yhteydet kotiseutuun. Juuret ovat ihmiselle todella tärkeät ja niiden merkitys näyttää vain korostuvan iän karttuessa. Omat juuret ja niiden tunteminen ovat valtava vahvuus ja voimavara. Juurien ja läheisten ihmisten merkityksen tajusin omalta kohdaltani erityisesti ollessani töissä ulkomailla, sairaanhoitajana Saksassa ja Ruotsissa.

Olimmepa kuinka juurtuneita tahansa, muutoksiakin tapahtuu. On selvää, että tarvitsemme maailmalta kokemuksia hakevia sekä myös maahamme muuttavia uussuomalaisia, mutta yhtälailla heitä, jotka pysyttelevät synnyin- ja kotiseudullaan. Monimuotoistuvassa ja -kulttuuristuvassa yhteiskunnassamme olisikin syytä pohtia, voisiko tulevaisuudessa olla tilaa myös uudelle yhteisöllisyydelle, jonka perusteena olisi jokin muu tekijä kuin esimerkiksi etnisyys tai syntyperä. Tällä tavoin suvaitsevaisuus ja erilaisuuden ymmärtäminen voisi olla kaikkien arkipäivää.

Tämänkaltaisista muutoksista huolimatta myös perinteistä ja niiden jatkumisesta sukupolvelta toiselle tulee pitää kiinni. Elokuussa järjestettävät Valtakunnalliset kotiseutupäivät tarjoavatkin yhden hyvän tavan perinteiden ja kulttuurin ylläpitämiseen sekä niiden viemiseen ja siirtämiseen myös tulevaisuudessa sukupolvelta toiselle. Jatkuvuutta ei ole ilman sukupolviketjua. Arvojen ja kokemustiedon siirtämiseen tarvitaan sukupolvien välistä vuorovaikutusta, joka edistää osaltaan erilaisuuden kohtaamiskykyä. Ukin ja mummon sylissä pieni ihmistaimi oppii monenlaista tärkeää elämästä ja "immeisenä olemisesta".

Paljon voidaan tehdä virallisilla tahoilla, mutta paljon on myös kiinni meistä jokaisesta itsestämme. Tehkäämme elämäntarinoistamme oman näköisiämme, olkaamme ylpeitä juuristamme ja kotiseudustamme. Jokaisella meistä on oma tärkeä paikkamme tässä elämänkulussa. Kun kokee oman olemassaolonsa merkityksellisenä ja arvokkaana, on itsestään selvää pitää hyvää huolta niin omasta kuin läheisten ja elinympäristön hyvinvoinnista. Ihminen elää toisista ihmisistä ja toisaalta toisille ihmisille. Ei pidetä liian kiirettä, jotta ehdimme elää.

Hannakaisa Heikkinen
kansanedustaja (kesk.)
Valtakunnallisten kotiseutupäivien päätoimikunnan jäsen