Kuntavaaleissa esille myös maahanmuuttajat ja naiset

Avain-lehti 3 / 2008

Suomalaisten vanhetessa tulemme tarvitsemaan työvoimaa myös ulkomailta. Työn ja muidenkin syiden takia tänne muuttavia ei tulisi nähdä vain väliaikaisena työvoimana, vaan on pohdittava vakavasti sitä, miten henkilö ja hänen perheensä saataisiin kotiutumaan. Ei ole inhimillisesti oikein ajatella ihmistä vain työvoimaresurssina, joka on täällä "käymässä", jopa vuosia, ja samalla erossa perheestään.

Pystymmekö turvaamaan maahanmuuttajien mahdollisuudet osallistumiseen, perheeseen, oikeudenmukaiseen kohteluun ja syrjimättömyyteen? Tavoitteena niin maahanmuuttajan kuin asuinkunnankin kannalta on se, että tulokas integroituisi yhteiskuntaan mahdollisimman pian ja tuntisi näin Suomen paremmin kodikseen ja itsensä täysvaltaiseksi yhteiskunnan jäseneksi.

Haasteita riittää monella saralla, sillä tuoreen tutkimuksen mukaan 15 prosenttia suomalaisista on kokenut syrjintää tai häirintää viimeisen vuoden aikana. Lukumääräisesti eniten suomalaiset ovat kokeneet ikäsyrjintää, toiseksi eniten sukupuolisyrjintää. Mutta suhteellisesti eniten syrjintää ilmoittivat kokeneensa etnisten vähemmistöjen jäsenet, joista suuri osa ilmoitti kokeneensa syrjintää viimeisen 12 kuukauden aikana. Edellinen ryhmä pitää sisällään niin romaneja, saamelaisia kuin maahanmuuttajataustaisiakin henkilöitä.

Maahanmuuttajien kotouttamisessa erityistä huomiota tarvitsevat maahanmuuttajanaiset, jotka tutkimusten mukaan ovat vaarassa syrjäytyä maahanmuuttajamiehiä helpommin. Erityisesti pienten lasten äideillä on ongelmia kielen ja kulttuurin omaksumisessa. Tämä tilanne saattaa johtaa tapahtumaketjun syntymiseen, missä esimerkiksi maahanmuuttajataustainen nainen joutuukin kohtaamaan monenkertaista syrjintää.

Vaikka Suomessa sukupuolinen tasa-arvo on monessa suhteessa hyvinkin edistyksellistä, esiintyy tästä huolimatta naisiin kohdistuvaa henkistä ja fyysistä väkivaltaa laajalti. Naiset joutuvat edelleen kohtaamaan myös epätasa-arvoista kohtelua työpaikoilla, jossa syrjintä voi liittyä esimerkiksi raskauteen tai perhevapaisiin. Toisaalta tulevaisuudessa tarvitaan yhä lisää naisia johtaviin asemiin suuriin yrityksiin ja julkiselle puolelle, petrausta kaipaa muun muassa akateeminen maailma ja siellä etenkin professorien virat.

Usein syrjintätapauksiin ei pystytä tai osata edes puuttua, koska moni syrjintää kohdannut voi jättää asian sikseen. Syynä voi olla pelko leimautumisesta ja elämän vaikeutumista entisestään. Kaikki eivät ole myöskään aina tietoisia omista oikeuksistaan ja mahdollisuuksistaan yhteiskunnalliseen toimintaan. Moni saattaisi olla innostunut osallistumaan, mikäli tietoa olisi vain enemmän. Tähän mahdollisuus saattaisi aueta vaikka ensi syksyn kuntavaalien kautta.

Keskustan piireissä ja paikallisyhdistyksissä olisi hyvä viimeistään nyt alkaa miettiä kunnallisvaalien ehdokasasetteluja ja teemoja myös maahanmuuttokysymysten näkökulmasta.

Maahanmuuttajataustaisenkaan ehdokkaan ei tarvitse välttämättä profiloitua maahanmuuttaja-asioilla. Teemana voi olla mikä tahansa sydäntä ja omaa asiantuntemusta lähellä oleva asia niin kuin kenellä tahansa muullakin. Samoin syntyjään suomalaisten ehdokkaiden toivoisi nykyistä enemmän tiedostavan ja nostavan esille myös maahanmuuttoa koskevia asioita positiivisessa ja rakentavassa valossa.

Hannakaisa Heikkinen

Kirjoittaja on siilinjärveläinen kansanedustaja ja Keskustan maahanmuuttotyöryhmän puheenjohtaja