Investointi hyvinvointiin

Savon Sanomat 27.5.2009

Väestötason vielä sinänsä hyvä kokonaishyvinvointi peittää alleen jo eroja eri väestöryhmien ja erilaisissa elämäntilanteissa olevien hyvinvoinnissa. Työttömyyden ohella huolestuttavaa on eriarvoisuuden lisääntyminen, erityisesti lasten ja lapsiperheiden ongelmat, syrjäytyminen, masennus, uupumus ja pahoinvointi. Tilanne on heikentymässä nopeasti taantuman ja sen mukanaan tuoman työttömyyden kasvun seurauksena. Työttömyyden ja velkaongelmien vaikutus laajenee perheiden sisälle, lasten ja nuorten kasvuympäristöön.

Tutkimukset 1990-luvun laman vaikutuksista perheeseen, kouluun ja lapsiin ovat osoittaneet, että lama lisää lasten tunne-elämän ja käyttäytymisen ongelmia. Laman vaikutukset saavuttavat lapset kodin ja koulun sekä ihmissuhteiden kautta. Lähitulevaisuuden suuri haaste tulee olemaan se, miten pystymme välttämään 1990-luvun laman kaltaiset supistukset julkisissa peruspalveluissa ja minimoimaan nykyisen taantuman suorat ja heijastevaikutukset lasten, nuorten ja lapsiperheiden arkeen.

Jo ennen nykyistä taantumaa lasten, nuorten ja nuorten aikuisten terveyskehityksessä oli nähtävissä huolestuttavia piirteitä: yhä enenevä määrä lapsia sijoitetaan vuosittain hoitoon kodin ulkopuolelle. Tänä vuonna sijaishuollossa on jo noin 17 000 lasta, minkä kokonaiskustannukset ovat lähes 600 miljoonaa euroa. Lähes joka kymmenes nuori jää koulutuksen ulkopuolelle tai keskeyttää opintonsa. Vuonna 2007 pelkästään mielenterveyshäiriöiden vuoksi jäi eläkkeelle lähes 2000 alle 30-vuotiasta.

Myös valtion investoinnit sosiaali- ja terveyspalveluihin ja sosiaaliturvaetuuksiin tulee nähdä yhtenä osana talouden elvyttämistä. Sosiaali- ja terveydenhoidolla sekä muilla peruspalveluilla investoidaan tulevaisuuteen ja väestön hyvinvointiin siinä missä esimerkiksi rakentamisellakin. Erityisesti lapsia ja nuoria sekä heidän tulevaisuuden pärjäämistä myöhemmin työelämässä edesautetaan tukemalla nyt perheitä ja ehkäisemällä koulupudokkuutta. Säästäminen "laman varjolla" peruspalveluissa johtaa myöhemmin kalliimpien erityispalvelujen tarpeen kasvamiseen.

Opetus 1990-luvulta on ollut ainakin se, että lasten ja nuorten perusympäristöjen toiminta - koti, koulu ja päivähoito- tulee turvata. Kasvuympäristöissä inhimilliset voimavarat nousevat materiaalisten resurssien ohella keskeiseen rooliin. Nuoret tarvitsevat aikuisia, jotka uskaltavat ja jaksavat olla läsnä, vaikka nuori olisi kuinka vaikea. Sosiaalisten verkostojen, toisten ihmisten tuki ehkäisee lasten ja nuorten syrjäytymistä. Tarvitaan taitoa ja rohkeutta puhua tunteista, myös pahasta olosta.

Meidän kaikkien hyvinvoinnin kannalta on myös keskeistä, että terve ote arkirutiineihin säilyy: työn, opiskelujen tai koulun ohelle tulee jäädä tilaa levolle ja harrastuksille, unohtamatta myöskään riittävää liikuntaa, terveellistä ravintoa ja perheen yhdessäoloa. Turvallinen arki on hyvä kasvupohja.

Hannakaisa Heikkinen
kansanedustaja (kesk.)